torstai 30. heinäkuuta 2009

Talviturkki heitetty

Kavin sitten heittamassa talviturkinkin vihdoin :) tyylikkaasti Valimereen tietysti, Barcelonan aurinkorannalla. Voiko sita edes laskea? Pitaa ehka yrittaa viela kayda mokilla Puumalassa tana syksyna ennen kun vesi on liian kylmaa, ettei jaa kaymatta Saimaassa tana kesana.
Timokin heitti talviturkkinsa toissapaivana kun odotettiin Cerberen kylassa junaa aamukuuden aikoihin. Mahtava aloitus paivalle kavella meren rantaan ja kayda uimassa lampimassa vedessa vuorien keskella.

Espanjan lampo

Barcelonassa ollaan ja tanaan kaytiin vilkaisemassa Gaudin kirkkoa, talla kertaa sisalta pain. Jonoa oli yllattavan vahan, alle 5 minuutissa sisaan. Sen jalkeen ostettiin vahan evasta, yllattaen taas patonkia. Ei olla taidettu syoda mitaan muuta kuin patonkia sitten Amsterdamin. Ajettiin metrolla pysakille, jonka kohdalla luki "Park Güell", ja sen jalkeen kaveltiinkin sitten 1,5 tuntia ylamakeen noin 30 asteen helteessa, etsien puistoa, johon ei ollut minkaanlaisia opasteita. Lopulta loydettiin takaovi sisaan ja paastiin evaiden kimppuun, juusto olikin jo melkein hikoillut itsensa loppuun. Puistossa oli myos meneillaan jonkunlainen lasten musiikkikerhon juhla, jossa parisen kymmenta lasta lauloi ja tanssi muutaman esilaulajatadin johdolla. Timo luuli sita ensin jazzbandiksi kun kuunneltiin kauempaa, ja tietysti oli mentava katsomaan "keikkaa". Taidettiin olla ainoat ulkopuoliset lasten vanhempien ja sukulaisten joukossa.
Ah, vihdoinkin lamminta. Ensimmaisissa kolmessa kohteessa oli kylmaa kuin Suomessa, mutta nyt vihdoin paastiin niihin lampotiloihin, mita odotin. Huomenna matkustetaan taas Ranskaan, tarkoitus olisi paasta Cagnesiin tai Nizzaan, mutta viela on vahan epavarmuutta junista. Jonotettiin tanaan 1,5 tuntia Barcelonan paarautatieasemalla kuullaksemme, ettei Espanjassa kuulemma voi varata paikkaa muihin kuin maan sisaisiin juniin. Ihme juttu, kaikkialta muualta Euroopasta se onnistuu.. Aamulla siis junalla rajan yli Cerberen pikkukylaan, ja pidetaan peukkuja, etta siella asemalla sitten joku puhuu englantia, jotta saadaan varattua junat eteenpain...

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Maalaismarkkinat

Kaytiin Timon kanssa eilen, sunnuntaina, Lillessa isoilla markkinoilla. Ainakin siis Suomen mittapuussa isoilla. Vaikka pikkukaupunkihan se kai on. Ihana tunnelma oli aanekkailla ja varikkailla markkinoilla, joissa myytiin kaikkea mita voi kuvitella: halpoja vaatteita, tuoretta ruokaa, kosmetiikkaa, musiikkia (Timo loysi lp:eita itselleen), koruja ja jopa kodinkoneita tv-shopin tyyliin, esittelijat ja kaikki. Ostettiin patonkia, luomupestoa ja hedelmia ja nautittiin ne nurmikolla istuen. Toki siella markkinoilla naki vahan ikaviakin juttuja, kuten pikkuelainten kauppaamista ja elavien kanojen punnitsemista jaloista roikottaen ja myyntia. Luultavasti kylla niilla kanoilla on ollut huomattavasti parempi elama kuin Suomessa tehotuotetuilla broilereilla.

Kavin jopa ensimmaisen ranskankielisen keskusteluni kun yritettiin kysya tieta asemalle, ja selittaa, ettei haluta menna metrolla vaan kavellen. Ranskalaiset on siita ihania, etta kun ensimmainen ei tieda vastausta, han delegoi opastamisen seuraavalle ohikulkijalla, joka taas seuraavalle. Meille sattui hyva tuuri, kun jo neljas ketjussa tiesi missa asema on ja osasi jopa opastaa oikein :)

Karpasten herra (huom.juonipaljastuksia)

Luin tassa junamatkojen aikana uudelleen Karpasten herran. Ensimmainen lukukerta oli reilu 10 vuotta sitten. Oli janna huomata miten eri tavalla kasitin kirjassa olevia asioita lapsena, ja nyt. Paapiirteittain juoni oli viela muistissa, mutta tiettyja juttuja kirjasta olin lapsena nahnyt eri tavalla. Esimerkiksi minulla oli ihan selkea mielikuva siita, etta saarella todella oli peto. Luultavasti koska Simonin sairauskohtauksen kuvailu jai minulle lapsena mieleen tosi epaselvana kohtana, en varmaankaan ymmartanyt sen olevan sairaskohtaus. Nain ollen siis kai kuvittelin Simonin todella kohdanneen pedon. Tai sitten ajattelin silloin kuten kirjankin lapset, jos joku sanoo nahneensa pedon, sen taytyy olla totta :)
Koko kirjasta oli muutenkin jaanyt hyvin hamara ja pelottavampi tunne saaren tapahtumista. Nyt aikuisena luettuna kirja olikin paljon selkeampi ja looginen; ei siella mitaan petoa ollutkaan.
Mitakohan muita lapsena luettuja kirjoja pitaisi ottaa uudelleen kasittelyyn...

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Viikko ilman sarkylaakkeita

Siis viikko ilman paansarkya. Ei ehka tavatonta Suomessa ollessa, mutta jostain syysta viimeisten.. no, aika monen, ulkomaanmatkan aikana mulla on sarkenyt paata ainakin ensimmaiset pari kolme paivaa. Viimeksi jarkeilin jotenkin, etta se liittyisi lentamiseen, ja ehka niin onkin, nimittain junalla olen paassyt jo Ranskaan asti ilman mitaan sarkya :)

Eilen tultiin Amsterdamista tanne Antwerpenin kautta, ja ostin sielta paikalle tyypillisen paksun vohvelin sulalla suklaalla (ei mitaan suklaakastiketta, vaan sulatettua suklaata) ja kermavaahdolla. Vaikka yleensa mikaan ei tunnu olevan liian makeaa minulle niin nyt ehka loysin sen ensimmaisen. Ylisiirappisesta vohvelista jai puolet Timolle syotavaksi kun makeankiintio tuli tayteen.

Lillessa siis ollaan talla hetkella, kohta aamupalalle syomaan patonkia ja illalla Pariisiin <3

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Amsterdamissa

Viimeiset hetket Amsterdamissa, kohta junalla Lilleen. Koko ajan olen sivusilmalla yrittanyt taalla tiirailla vegaanikauppaa, jonka viime vierailulla loysin. Ja nyt se sitten osui silmaan ihan viimemetreilla. Sainpahan sen Laveran deodorantin tasan puoleen hintaan Suomen hinnoista.

perjantai 24. heinäkuuta 2009

terveisiä hampurista

matkustettu junassa 11 tuntia, ja palloiltu hampurissa vuorokausi. ja tultu ryöstetyksi yöllä :D oli jänskä yllätys herätä aamulla dormin lattia täynnä ympäri heiteltyjä tavaroita. omat tavarani oli onneksi vielä lokerossa, koska satuin nukkumaan avaimeni kanssa... mutta poikien tavarat siis pitkin lattioita ja lompakot, kännykät ja passit poissa. no, tilanne kuitenkin selvisi aika äkkiä, koska espanjalainen dormikaveri oli vikkelänä poikana juossut varkaan kiinni, ja kaikki tavarat saatiin takaisin. tarvittiin silti 6 poliisia selvittelemään asiaa ja aamupäivä meni siinä.
loppupäivä palloiltiin ympäriinsä, ja mietittiin, että miksiköhän ei tullut etukäteen mieleen selvittää, että mitä täällä hampurissa ylipäätään on. no, ihan hauskaa näinkin, ensimmäinen kerta ulkomailla ilman mitään turistikohteita :)
kohta amsterdamiin yöjunalla.

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Huomenna reissuun!

Vielä vuorokausi aikaa miettiä, että mitä kaikkea tarvitsee välttämättä mukaan reilausreissulle. Oon kyllä ottanut harvinaisen vähän tavaraa mukaan, ajattelin mennä ihan minimimäärillä, koska selkä ei kestä painavan rinkan kantamista.
Ja tietysti yritän myös olla ostamatta mitään älyttömiä määriä matkalta... Jotain nyt löytyy kuitenkin, eli siitäkin syystä nyt rinkkaan lähtee alunperin mukaan vain 1 t-paita, 1 pitkähihainen, 1 shortsit, 1 housut ja peseytymisvälineitä mahdollisimman pienet määrät. Luotan siihen, että etelämässä on vielä lämmin kesä, eikä tarvitse montaa pitkähihaista päällekkäin kuten Suomessa.
Ilosaareenkin joutui ottamaan enemmän tavaraa mukaan, koska Suomessa on öisin niin kylmä, että 2 pitkähihaista ja takin joutui kantamaan repussa. Ja tietysti sateenvarjon, jota ei sitten, onneksi, tarvinnutkaan.
Ihanaa. Lepoa kotona rauhassa vielä vuorokausi, viimeiset saunomiset ja sitten matkaan!!!! On tätä odotettukin.

Iho oudoksi kookosöljystä

Olen käyttänyt nyt jo monta kuukautta ihon kosteutukseen luomukookosöljyä. Tämä siis terveydellisistä syistä. Ei syöpää aiheuttavaa mineraaliöljyä tai mitään epäilyttäviä ainesosia, joten huoletta voi käyttää iholle, deodoranttina ja myös ruoanlaittoon. Ja tuoksuukin miellyttävälle.
Leivonnassa tuo kookosöljy toimii muuten hyvin siitäkin syystä, että se tuo esimerkiksi lettuihin ihanan ripauksen kookoksen makua!

Kookosöljy ihoöljynä onkin toiminut loistavasti aina viime viikkoon saakka. Olen käynyt saunassa nyt omakotitalossa asuessa vähintään pari kertaa viikossa, mutta nyt viimeiseen kolmeen viikkoon en ole sinne ehtinyt. Noin viikko sitten huomasin yhtäkkiä, että ihoni alkoi hilseillä! Se ei tunnu mitenkään kuivalta, mutta silti ihon pinnalta hilseilee kuivaa ihoa irti. Muuten en epäilisi tämän edes johtuvan tuosta kookosöljystä vaan olisin varmaankin säikähtänyt, mutta sattumalta Luuba-ystäväni kysyi juuri pari viikkoa sitten, kun kookosöljystä puhuttiin, että kuorinko ihoa säännöllisesti, koska öljyn käyttö muuten voi aiheuttaa tällaista.
Ilmeisesti tuo usein tapahtuva saunassa käyminen on riittänyt irrottamaan kaiken kuolleen ihokerroksen pois, joten täytyykin pitää huoli, ettei jatkossa tule näin pitkiä taukoja siitä. Tosin huomenna lähdetään kuukaudeksi reilaamaan, pitää ehkä ostaa joku muu eko-kosteusvoide matkalle :) Oikeastaan taidankin ostaa Amsterdamista jonkun, sieltä kun saa ekotuotteet puolet halvemmalla kuin Suomesta...

Ja tänään saunaan!

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Miksi pitää pysyä rajojen sisällä?

Oon tässä viime aikoina miettinyt, että miksi on niin tärkeää pysyä jonkun tiettyjen itselleen asettamiensa tai asetettujen rajojen sisällä. Liittyen lähinnä kasvissyöntiin. Haluan vältellä maitotuotteita, mutta en kieltää niitä itseltäni kokonaan. En siis ole vegaani. Kuitenkin jos menen paikkaan jossa ruokavaihtoehdot ovat "Liha-kasvis-vegaani", valitsen vegaanin, sillä syön mieluummin vegaanista kuin maitoa/munaa. Jostain syystä silti tuntuu, etten ole oikeutettu valitsemaan "vegaania", koska en ole "oikea vegaani". Melkein hävettää, kun samat ihmiset sitten seuraavassa tapaamisessa näkevät minun lipsauttavan maitoa kahviin. Oho. "Etkö sä ookaan vegaani?"
Jos tarjolla on muikkuja ja puolituttu kysyy, että syönkö kalaa, on helpompi vastata, että "en oikeastaan", kuin ruveta selittelemään, että "no en mä oikeastaan tykkää muusta kuin lohesta ja tonnikalasta, enkä oikeastaan osta itse kalaa, mut jos joku tarjoaa hyvää lohta, niin saatan maistaa. tai jos poikakaveri tekee tonnikalaa, tosin se tekee sitä kyllä tosi harvoin".
"Niin, eli et siis ookaan kasvissyöjä?"
No ehkä en, mutta kai sitä nyt silti saa olla syömättä kalaa, vaikka tarjottaisiin. Tai valita vegaanisen vaihtoehdon, vaikka lakto-ovokin olisi tarjolla. Ja miksei kasvissyöjä saa syödä dyykattua meetwurstia ilman, että hänen katsotaan "lopettaneen" kasvissyönti?
Kaikista vaikein kysymys: "Kauas sä oot ollut kasvissyöjä?"
"No, 13-vuotiaana taisin aloittaa, sit jossain välissä söin kyllä lihaa, ainakin Englannissa ollessa tuli syötyä, mut sit sen jälkeen olin jonkun aikaa, tosin söin kyl kanaa, sit aloin taas syömään einesruokia, joissa on lihaa.. mut sit oikeastaan kolme vuotta sit lopetin kokonaan lihan, myös kanan, ja nyt vuoden verran oon korvannut maitotuotteitakin kauralla.. mut joo, maistoin tossa kesän alussa vähän meetwurstia, eli... Kuukauden".

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Oikeasti hauskaa komediaa


Kävinpä tänään Masalan teatterilla katsomassa Jussi Kylätaskun Mies, joka ei osannut sanoa ei. Todella hyviä näyttelijöitä ja roolisuorituksia. Täysin yliampuvia roolihahmoja, jotka on vedetty niin pokalla, että ne toimivat loistavasti.

Mulla taitaa olla vähän vaikeampi huumorintaju kuin useimmilla ihmisillä, sillä tosi harvoin teatterissa nauran. Ja silloinkin eri jutuille kuin muut. Muhun ei lähes koskaan iske repliikeissä olevat valmiit vitsit. Sen sijaan hahmot, ilmeet ja eleet naurattaa kun ne ovat koomisia. Ja tässä esityksessä riitti juuri tuota elekielen ja hassujen hahmojen komiikkaa, jota kaipaan. Lisämausteena vielä bändi, hyviä laulajia ja hyvin rakennetut farssimaiset kohtaukset. Ihana esitys.


Luokkakokous fiilistelyä

Eilen oli luokkakokous kymmenen vuoden takaisen yläasteen luokan kanssa. Ei se nyt ihan sellaista ollut mitä leffoissa näkee, että laittaudutaan parhaimpiin, kaunistellaan omaa elämäntilannetta ja kauhistellaan muiden. Päinvastoin, tuntui kuin olisi palannut saman tien kymmenen vuoden taakse. Samoja ihmisiä me taidetaan olla kuin silloin ennenkin, ja toisten kanssa oli luontevaa olla, kuin ei oltaisi erossa ollutkaan. Kukaan ei yllättänyt kovasti elämänvalinnoillaan tai ollut muuttunut edes ulkonäöltään. Se alkukokouksesta puhuttu "kuka on muuttunut eniten" skaba taisi tosin jäädä pitämättä :D
Ilta siis sujui piknikillä Suomenlinnassa, karaokebaarissa ja tämän jälkeen yrityksellä pariin muuhun baariin.
Osasikohan sitä yläasteella vielä arvostaa tarpeeksi kuinka mahtavien tyyppien kanssa sitä on saanut olla tekemisissä päivittäin? Sellainen nostalgisen haikea fiilis tässä tulee kun miettii niitä aikoja. Milloinkohan me taas nähdään? Kymmenen vuoden päästä uusiksi? :)
Kaiken kaikkiaan ihan mahtavasti sujunut ilta. Toki muutaman huikan sitä hyvää luomuviiniä olisi saattanut voida jättää maistamattakin..

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Ahdistaa

Kaikki varmasti on lukenut lehdistä uusimmasta Itä-Suomen hovioikeuden alentamasta raiskaustuomiosta. Nyt oonkin tässä muutaman päivän miettinyt, että miten tällainen pieni ihminen voisi vaikuttaa asiaan. Lehdissäkin on kirjoitettu kuinka sekä netin keskustelupalstoilla, että jopa asiantuntijoiden keskuudessa on pidetty tuota tuomiota asiattomana. Mutta muuttuuko mikään tällaisen päivittelyn ansiosta vai pitäisikö asialle tehdä jotain enemmän? Mielenosoitus? Adressit? Joukkokantelu?
Facebookissa on muutamiakin eri yhteisöjä aiheeseen liittyen, mutta pystyvätkö ne vaikuttamaan? Luetaanko facebook-yhteisö adressiksi, jos siihen liittyneiden nimet lähetetään jollekin päättäjälle? Entä miten kantelu tehdään? Kantelua tehdessä pitäisi osata perustella miten viranomainen on toiminut lainvastaisesti. Hankalaa. Olen tietysti allekirjoittanut adressin Itä-Suomen hovioikeuden toimia vastaan. Toivotaan, että joku järjestää vielä mielenosoituksen asiaan liittyen. Muistaakseni Hesarissa taisi olla muutamia päiviä sitten juttuakin siitä, kuinka raiskaus- (tai/vai hyväksikäyttö?)tuomiot ei ole yhtenäisiä Suomessa. Joten ehkä tällekin asialle saadaan kohtapuoliin jotain tehtyä kun kerran jopa Tuija Brax on asiaa alkanut pohtia :)

Kai kuitenkin se suurin asia, miksi raiskaustuomiot tuntuvat usein epäreiluilta Suomessa on se, että Suomessa raiskaus itsessään ei ole lain mukaan raiskaus, ellei uhri ole vastustellut. Jos siis esimerkiksi raiskaat tajuttoman tai vammaisen, niin kyseessä onkin vain seksuaalinen hyväksikäyttö, josta tuomio on huomattavasti lievempi. Raiskaus on kyseessä vain silloin kun on käytetty väkivaltaa ja pakottamista. Näin ei taida olla kovin monessa muussa pohjoismaassa tai Euroopassakaan? Muualla raiskauksen tunnusmerkki on suostumuksen puute, se, että uhri on sanonut Ei, tai ei ole sanonut kyllä kyseiselle toiminnalle. Käsittämätöntä, että Suomessa raiskauksesta tulee raiskaus vasta kun uhri on tapellut vastaan tarpeeksi rajusti.
Tämän kohdan kun saisi Suomen lainsäädännössä muutettua...

torstai 2. heinäkuuta 2009

Sano Ei

Välillä on vaan oltava itsekäs ja sanottava ei, vaikka se ikävältä tuntuukin. Huono omatunto meinaa tulla aina kun pyydetään töihin, ja kieltäydyn ilman mitään pakollista menoa tai muuta hyvää syytä. Pitkään päivään ne olis taas halunnut, mutta kyllä tää melkein 40 tunnin työviikko riittää mulle. Oon niin huono aamuherääjä, että just tänä aamuna fiilistelin kuinka ihanaa on kun on kerrankin kolme iltavuoroa peräkkäin, ja vain yksi aamu tällä viikolla. Kaikkialla taidetaan nykyään opettaa, että on osattava sanoa "ei", eikä olla liian kiltti. Onneksi mulla ei taida olla sitä ongelmaa.. Kieltäydyin siis taas noin sadasta eurosta ylimääräistä palkkaa, ihan oman jaksamiseni vuoksi :) voiko olla parempaa syytä?

Katsotaan miten sitä jaksaa kun syksyllä pitäisi tehdä kymmenen viikkoa palkatonta työharjoittelua... Mitenkähän siinä motivoisi itsensä. Ja mistähän hankkisi rahaa kun samaan aikaan ei oikein ehdi tehdä keikkaakaan...