Upeaa Uutta Vuotta 2010!

Vuosi 2009 on ollut hyvä ja antanut paljon, paljon ilonaiheita ja onnea mukanaan. Toisaalta se on sisältänyt myös muutamia raskaampia ajanjaksoja, ei kuitenkaan mitään kovin vakavaa.

Parhaita asioita, joita minulle vuonna 2009 tapahtui oli varmasti uuden ruokavalion myötä tapahtuneet muutokset, ja ehkä näiden juttujen ja tiettyjen blogien kautta löydetty henkisen hyvinvoinnin merkityksen tiedostaminen. Iso kiitos kaikkiin ruokakysymyksiini vastaamisesta ja myös niissä henkisen puolen asioissa auttamisesta kuuluu Olli Postille. Hän auttoi minut laatuajattelun alkuun. Kuva Eve&Adam's luomusalaattikahvilasta Berliinistä.


Onnellisuuden kannalta tärkeää oli varmasti myös kommuuniin muutto, ja sen myötä omasta kodista nauttiminen. Varsinkin kesällä oma piha ja tila oli uskomattoman hienoa.

Myös reilausreissu Euroopassa ja muut matkat toi kaivattua vaihtelua ja irtioton arjesta.






Seuraavasta vuodesta toivon tulevan vielä paremman ja onnellisemman sekä itselleni, että kaikille muille.

Tietysti pyrin itse vaikuttamaan toiveeni toteen käymiseen. Aion vaikuttaa tähän omalla kohdallani pyrkimällä järjestämään asiat niin, että teen vain niitä asioita, joista oikeasti nautin. Muiden elämään, ainakin lähimmäisteni, pyrin vaikuttamaan olemalla itse positiivinen ja ystävällinen, ja pyrkimällä olemaan purkamatta omaa pahaa oloani muihin. Ja keinoni täksi vuodeksi onnellisen ja hyvän olon saavuttamiseen:

- Olen kirjoittanut affirmaatioita Heidin jutun innoittamana ja nämä sivut luettuani. Olen huomannut jo tämän kuluneen syksyn aikana, kuinka valtava voima omilla ajatuksilla on, ja aion hyödyntää tätä jatkossakin.

- Koitan parantaa itsessäni niitä ominaisuuksia, jotka koen ongelmallisimmiksi oman henkisen hyvinvointini kannalta. Näitä ovat äkkipikaisuus ja ärsyyntyminen pieleen meneviin asioihin, negatiivisuus ja kritiikin esittämisen tarve. Olen jo pyrkinyt parantamaan tapojani ja työ jatkuu uuden vuoden puolella.

- Aloitan todella kiinnostavat uudet opinnot Kiinalaisen lääketieteen parissa, kuten kerroin muutama päivä sitten. Odotan tältä kurssilta paljon. Odotan innolla varsinkin muiden kurssilaisten tapaamista ja kurssin henkistä sisältöä. Jokainen kurssipäivä alkaa tunnin meditaatiolla, ja päättyy tunnin rukoukseen, sillä koulussa koetaan Kiinalaisen lääketieteen henkinen perintö erittäin tärkeäksi.

- Jatkan edelleen sairaanhoitajaopintoja, ja vaikka koulussa opiskelu ei aina tunnu motivoivalta niin haluan kuitenkin saada tutkinnon, ja mielenkiintoisiakin juttuja on keväälle luvassa, kuten työharjoittelu Porissa kirurgisella osastolla, ja sisätautiosastolla Helsingissä.

- Päätin jo viime kesänä, että seuraavana kesänä en mene kesätöihin. Olen tehnyt kaikki kesät kesätöitä varmaankin yläasteikäisestä ja varsinkin hoitoalalla töissä oleminen tarkoittaa sitä, että on töissä viikonloput ja jää paitsi kaikista viikonloppureissuista sun muista hauskuuksista. Myöskään juhannusta en ole saanut moneen vuoteen viettää mökillä, joten ensi kesänä ajattelin rentoutua mökillä vähintääkin muutaman viikon, kenties tehdä jonkun ulkomaanmatkan, ehkä tehdä keikkatöitä jonkun verran (ilman sitovaa työsopimusta siis!) ja yksinkertaisesti nauttia kesästä! Kaipaan niin paljon kunnon lämpöä, enkä halua menettää Suomen lyhyttä kesää istumalla töissä. Rahasta kieltäytyminen on aina vaikeaa, mutta nyt yritän opetella arvostamaan omaa aikaa sitä työstä saatua rahaa enemmän!


- Yritän vähentää entisestään turhia ajanviejiä, kuten tietokoneella oloa, ja keskittyä oikeasti hyvää oloa tuottaviin asioihin, kuten akrobatiaan, nypläämiseen, joogaan, piirtämiseen, maalaamiseen tai lukemiseen.

- Yksi hyvän mielen tuoja uudelle vuodelle on varmasti tämä pieni ystävä, joka tuntuu jo parissa päivässä kasvaneen hurjasti, ja muuttuvan koko ajan vallattomammaksi ja hullummaksi <3 Pienen Niilan ja jalkansa murtaneen siskon kanssa täällä vietetään kolmistaan uuden vuoden aattoa :)


Tämän blogin tarkoitus oli alunperin olla päiväkirjanomainen keino välittää kuulumisia perheelle, ja tutuille. Nyt kun tuntemattomia lukijoita on kertynyt niin tarkoitus on kuitenkin muuttunut. Erilaisissa ohjeissa suositun blogin perustamiseksi neuvotaan aina keskittymään tiettyyn aihepiiriin. En ole kuitenkaan pyrkinyt tietoisesti keräämään lukijoita, enkä myöskään pyri siihen tulevaisuudessa. Pidän siis myös blogin aihepiirin täysin määrittelemättömänä, jotta voin kirjoittaa mitä tahansa mieleen tulee. Kun teitä lukijoita nyt kuitenkin on siunaantunut, niin kertokaa ihmeessä, jos on joku erityinen aihepiiri tai aihe, mistä kiinnostaisi erityisesti lukea. Aina ei keksi kirjoittaa aiheista, jotka esimerkiksi saattavat olla itselle jo "vanhoja" juttuja, mutta jotka saattaisivat kiinnostaa muita :)

Näiden tunnelmien kautta toivotan kaikille lukijoille
Ihanaa vuodenvaihdetta ja ilon täyteistä vuotta 2010!

Kiinasta vielä

Rupesin miettimään tarkemmin tuota edellistä postaustani, ja toivon ettei siitä saanut sellaista kuvaa, että jotenkin ihannoisin kiinalaista yhteiskuntaa ja ylipäätään kaikkea Kiinassa.

Vaikka nimittäin meillä täällä demokratia ei enää (jos on koskaan toiminutkaan) toimi niinkuin pitäisi, ja kaikki korruptoituu, niin onhan täällä nyt asiat todella paljon paremmin kuin Kiinassa. Ei Kiinan ihmisoikeuksia ja meidän "opintotuki on liian pieni ja vanhustenhuolto tökkii"-valitusta voi oikein edes verrata. Enkä nyt tarkoita sitä, etteikö meidän tulisi pyrkiä vielä parempaan vain siksi, että muilla on paljon huonommin!

Järkytyin taas kun kuulin uutisista, että Kiinassa on teloitettu Britannian kansalainen. Kiinassahan teloitetaan ihan järjettömät määrät porukkaa joka vuosi, ja länsimaissa sitä herätään kritisoimaan lähes ainoastaan silloin kun teloitettavan pallilla istuu joku länsimaalainen. Eletään melkein 2010-lukua ja Kiinassa tapahtuu koko ajan ihan järkyttäviä ihmisoikeusrikkomuksia.

Kamalaa on myös se, että niin harvaa kiinnostaa. Olin feissarina Amnestyllä Pekingin olympialaisten aikaan, ja todella valitettavan monelta, varsinkin miespuoliselta, sai kuulla kommentteja tyyliin "Oli muuten niin mahtavat puitteet olympialaisille, että ihan sama kuinka paljon ihmisiä ne hääti kodeistaan". Pekingissähän siis pistettiin kortteleita matalaksi raskaalla kädellä ennen olympialaisia, ja niissä asuvat ihmiset tietysti menettivät kotinsa ilman mahdollisuutta vastalauseisiin. Ja kysyttäessä näiltä suomalaisilta miehiltä, että olisitko samaa mieltä jos sinut tai perheesi olisi häädetty jonkun ison tapahtuman alta, niin vastaus oli: "no jos se tapahtuma olisi yhtä hieno kuin Pekingin olympialaiset niin tottakai, höhöhö".


Eikä Kiinassa eläimilläkään paremmat oltavat ole. Jos mietitään Suomen sikojen oloja vaikkapa niillä kuuluisilla sikavideoilla, niin jokainen voi kuvitella minkälaista tuotantoeläimillä on Kiinassa. Myös ympäristöasiat tietysti ovat aivan eri tolalla kuin täällä, kivihiili tulee varmasti vielä pitkään olemaan Kiinan pääasiallinen energianlähde, ja saasteongelma on aika järkyttävä. Pekingissä ollessani eräs työtoveri kysyi minulta, näkyykö kotipaikkakunnallani tähdet. Tietysti ensireaktiona naurahdin, että tottakai, miten niin. Hän sitten kertoi, että oli nähnyt ensimmäisen kerran tähdet vierailleessaan Suomessa lähes kolmikymppisenä. Minulle yllättävää oli se, että kuvittelin ilmanlaadun parantuvan matkustaessani Pekingistä "maalle", mutta mitään muutosta ei ollut havaittavissa, maalla kivihiili teki ilman yhtä harmaaksi kuin kaupungissa muut saasteet. Allaolevassa kuvassa on aurinkoinen, lämmin ilma molempina päivinä, erona saasteiden määrä.


Ja Kiinalaiseen lääketieteeseen liittyen vielä, Kiinan kommunistihallinto on valitettavasti halunnut hallita tietysti myös lääketieteen kehitystä, painottaen materialistisia aatteita ja tukahduttaen henkisiä vaikutteita. Tämä on vaikuttanut siihen kiinalaisen lääketieteen muotoon, joka on levinnyt läntiseen maailmaan.

Silti, jokin siinä maassa kiehtoo ja vaikka Kiinakin länsimaalaistuu, niin kyllä se henkinen perintö siellä vielä näkyy ihmisten elämässä. Yksi positiivinen puoli, jonka itse haluaisin palauttaa(?) tänne Suomeenkin, on yhteisöllisyys ja varsinkin vanhusten kunnioitus ja perinteiden ja tiedon välitys sukupolvelta toiselle. Miten paljon meidän omilla vanhuksillamme onkaan tietoa ja taitoa, joka on kovaa vauhtia menossa hautaan. Tässä yksilökulttuurissamme kaikki elävät yksin, eikä kukaan ole toisten ihmisten vastuulla. Omaishoitamisesta saa kyllä palkan, mutta henkisesti siinäkin ihminen on usein täysin yksin, ilman apua läheisiltä, tuttavilta, naapureilta. Se on surullista.

Yksi mainitsemisen arvoinen asia Kiinassa on tietysti se ruoka. Ehkä sitä on niin tottunut suomalaiseen, ettei sitä osaa arvostaa, mutta harvoin täällä saa mitään niin maukasta kuin mitä Kiinassa päivittäin. Kuvassa aterioidaan jokilaivalla, huomaa taustalla karaoke ;)

Kiinalainen lääketiede

Olen miettinyt viime aikoina kovasti, miten vähän meidän kulttuurissamme ja lääketieteessämme painotetaan ennalta ehkäisyä, terveyden ylläpitoa ja henkisyyden merkitystä. Meillä eletään ottamatta mitään vastuuta omasta terveydestä, syöden ja juoden mitä sattuu, stressaten työstä ja elämästä ja kuuntelematta omaa kehoa ja itseä. Sitten kun sairaus iskee, vastuu siitä(kin) sysätään muille; lääkäreille, hoitajille ja lääkitykselle. Lääkkeiden oletetaan parantavan kaiken, vaikka elämä jatkuisi samaan malliin, yhtä stressaavana ja epäterveellisenä.



Kiinalainen lääketiede on huomattavasti kokonaisvaltaisempaa. Se keskittyy terveyden ylläpitoon kaikin keinoin. Tärkeää on energia (Qi), ja sen virtaaminen kehossa. Kaikki liittyy tähän. Kiinassa ollaan paljon tietoisempia ruoan merkityksestä; erilaisilla ruoilla on erilaiset energiat, jotka vaikuttavat ihmisen energiaan eri tavoin. Myös liikunta täytyy olla Qin virtausta edistävää, liikkumattomuus ei ole hyvä, mutta ei myöskään raskas liikunta. Puistot täyttyvät aamuisin ihmisistä, jotka suorittavat omia harjoituksiaan, yhdessä tai yksin.




Hierontaa käytetään sekä ennaltaehkäisevänä että sairauksien hoidossa. Akupunktiolla, moksibustiolla tai yrttilääkinnällä pystytään hoitamaan useita sairauksiakin, vaikka ei välttämättä samalla lailla vakavia tiloja kuten länsimaisella lääketieteellä. Kiinalaiset myös uskovat tunteiden olevan yhtä varteen otettavia sairauden aiheuttajia kuin minkä tahansa ulkoisten seikkojen. Henkisyys onkin mukana kaikessa elämässä ja liittyy vahvasti myös lääketieteeseen. Kaiken pitää pysyä tasapainossa. Raskas työ, raskaat huvit.. tai ehkä ennemminkin raskas työ, samassa suhteessa lepoa; sekä ruumiille että mielelle.



On vaikea ymmärtää miksi me emme halua hyödyntää vuosituhansia vanhaa tietotaitoa, vaan tukeudumme ainoastaan omaan "tieteellisesti todistettuun" tietoomme. Jos tuhansien vuosien kuluessa jonkun asian on huomattu toimivan, voiko sen tuomita huuhaaksi vain siksi, ettei siitä ole tieteellisesti todistettu? No tietysti voi, mutta kannattaako? Vai kannattaisiko ennemminkin suhtautua ennakkoluulottomasti ja avoimesti ja ottaa parhaat hyödyt irti kaikista järjestelmistä.

Itse ainakin pyrin tähän. Sen vuoksi aloitankin opiskelemaan Kiinalaista lääketiedettä 9-10.1 alkavalla kurssilla, Nei Jing -koulussa Helsingissä. Toiveissani olisi myös päästä tuolta sairaanhoitaja-koulustani vaihtoon Kiinaan, tosin sen onnistuminen on tällä hetkellä vielä vain toiveajattelua :)

Pieni ihanuus <3

Tänne vanhempieni luokse kotiutui eilen uusi perheenjäsen, nimittäin suloistakin suloisempi pieni Niila, labradorinnoutajan pentu.



On ne vaan niin ihania, vaikka olenkin periaatteessa vastaan kaikenlaista (peruspuutteellista) eläinten pitoa.. Tai no, olen hyvin ristiriitainen ainakin tässä aiheessa.

Rakastan eläimiä, ja kuvittelinkin kaksikymppiseksi asti tulevani eläinlääkäriksi. Haaveena on ollut jossain eläintenpelastussairaalassa toimiminen, sellaisessa mitä televisiosarjoissa näkee. Omia eläimiäkin on ollut hamsterista hevoseen.

Silti, inhottaa kaikenlainen rotujen jalostus ja kasvatustoiminta, sekä eläinten pitäminen ihmisten ehdoilla. Liian pienissä kodeissa (mielestäni esimerkiksi isoille koirille melkein mikä tahansa normaali koti on liian pieni, elleivät ne pääse tarpeeksi paljon ulos) tai häkeissä ja liian vähällä ulkoilutuksella tai liian vähän vapaana.

Vihastuttaa kun ihmiset jättävät isot energiset koiransa koko päiväksi yksin pieneen kotiinsa, ja kuvittelevat, että kolme puolen tunnin lenkkiä kaupungissa riittää tyydyttämään niiden liikunnan tarpeen. Oikeasti, vastaako 1½ tuntia hihnan päässä käpöttelyä päivässä koiran luonnollista liikuntaa? Tai lapsille ostetaan marsu, joka sitten elää koko elämänsä samassa häkissä, samoilla sisustuksilla pääsemättä kovinkaan usein ulos. Puhumattakaan nyt mistään kesäkissojen ottajista, tai varsinaisista eläinten laiminlyönneistä. Mielestäni suurkaupunkien keskustoihin ei pitäisi olla lupa ottaa kuin pieniä häkkieläimiä. Maalla taas, ihan eri tilanne.



Toisaalta, pakko sitä on vaan ymmärtää niiden lemmikkien ottaminen, ja varmasti monet lemmikit ovat täydellisen tyytyväisiäkin. Kun vaan kaikki kohtelisivat omiaan niinkuin kuuluu, eivätkä ottaisi itsekkäästi eläintä sellaiseen ympäristöön, joka ei ole sille oikea.

Jörg Blech: Miten meistä tuli potilaita?

Tässä kirja, joka pitäisi lukea kaikkien niiden, keille ei ole koskaan tullut mieleen kyseenalaistaa lääkärien arvovaltaa ja luotettavuutta.

Kirja kertoo esimerkkejä lähinnä Saksasta (kirjoittajan kotimaa) ja jenkeistä, mutta samalla kaavalla nämä asiat varmasti toimivat kaikissa länsimaissa. Blech kertoo kirjassaan, kuinka sairauksia tehtaillaan esimerkiksi alentamalla raja-arvoja tai vain medikalisoimalla normaaleja elämänvaiheita tai ruumiintoimintoja.

Myös lääkärien ja lääketeollisuuden suhteet käy aika selviksi, tai lähinnä se, kuinka harvalla lääkärillä ei ole lääketeollisuuteen kytköksiä, tai kuinka harvoja tutkimuksia, artikkeleita tai päätöksiä tehdään puolueettomasti.

Ikäviä esimerkkejä löytyy, esimerkiksi siitä, kuinka naisille halutaan välttämättä antaa estrogeeneja vaihdevuosien hoitoon vaikka tutkimuksissa on todettu syöpien lisääntyneen niiden myötä. Jopa tutkittavien terveyden nimissä keskeytettyjen tutkimusten jälkeen niiden tuloksia on vain vääristelty vääntelemällä kieltä. Onko esimerkiksi "sydäninfarktien ja aivohalvausten lisääntyminen" sama kuin "ei sydän- ja verisuonitautien vähentymistä"??

Järkyttävältä kuulostaa myös, että Yhdysvalloissa 5 milj. lasta syö ADHD-lääkkeitä, joita heille on voinut määrätä kuka tahansa ei-erikoislääkäri, esimerkiksi gynekologi tai jopa hammaslääkäri. Siitä on tullut ikäänkuin uusi muotihuume. Onko lapsen vai vanhempien parhaaksi, että lapset lääkitään kilteiksi ja hiljaisiksi?

Oikeastaan koko kirja on aika painavaa tavaraa, suosittelen lukemaan itse :)

Vielä takakannen teksti:

"Miten on mahdollista, että lääketieteen kehittyessä meistä tulee aina vain sairaampia ja sairaampia? Jopa tavallisista elämänvaiheista kuten vanhenemisesta on tullut hoitoa vaativa tila. Ja kas kummaa – lääkeyrityksillä on tarjota parannuskeino jokaiseen uuteen vaivaan.

Lääketeollisuuden maailmassa terveetkin ihmiset ovat sairaita – he vain eivät vielä tiedä sitä. Jörg Blechin kirja kertoo, mitä jokaisen potilaan tulee tietää lääketeollisuuden ja lääkemarkkinoinnin tauteja lietsovasta vaikutuksesta. Mukana on myös 12 kohdan luettelo, jonka avulla keksityn sairauden voi tunnistaa."

Joulu edelleen

Aatto on ohi, mutta joulu jatkuu :) Tässä edelleenkin kokkaillaan, itse tein eilen Nooran ohjeen mukaan halvapiparijäädykkeen, ja hyvää oli!



Jouluaattona tehtiin kaikki laatikot itse, täysin luomuna ensimmäistä kertaa. Siirapin tilalta käytössä oli agave, ja riisin tilalta quinoa. Rosolli syntyi myös luomutarpeista. Minä tein meille "tofukinkun" (kuvassa edessä), joka ei kyllä ollut kinkkua nähnytkään. Laitoin sen liian laajalle vuoalle paistumaan, joten se kuivui ja vähän kärähtikin. Sisko kuitenkin pelasti tekemällä siihen hyvän sipulikastikkeen. Näiden lisäksi joulupöydästä löytyi älytön määrä erilaisia juustoja. Aina meillä on juustoja syöty, mutta tänä vuonna niistä täyttyi puoli lautasta kun otti palasen jokaista.

Raakapipareitakin tein, ne onnistuivat hyvin. Kuulemma vaan enemmän mausteita olisi saanut laittaa, vaikka laitoinkin ohjeen mukaan.

Joulun trendit myös lahjoissa taisi olla superfoodit ja muut ruokajutut. Lahjaksi saatiin ja annettiin erilaisia superruokia puolin ja toisin. Muita lahjoja oli mm. sprouter ja idätysohjeet, ohjekirja terveelliseen kasvisruokavalioon (siskon kanssa koottiin tämä yhdelle siskolle, joka sitä toivoi), luomunallekarkkeja, intiaanilakritsia, alumiinisia juomapulloja puolin ja toisin, yksi blenderi ja vedensuodatin minulle (jes, tämä oli toivottu :).

Tein myös itse raakaa minttusuklaata ystävälleni lahjaksi. Lisäsin kotiin jäävään osuuteen vielä hasselpähkinöitä. Lahjoiksi tein myös muutaman kestovihannespussin, ja yhden keittokirjan.



Eilen käytiin sitten lumen kunniaksi vähän pulkkamäessä siskojen kanssa ja hauskaa oli siihen asti kunnes nuorin sisko onnistui laskemaan puuta päin ja murtamaan jalkansa. Sen siitä saa kun yrittää aikuisena leikkiä ;)

Jouluvalmisteluja ja perhefiilistelyjä

Nyt on sellainen fiilis, että on kunnon vanhanaikainen, tunnelmallinen joulu tulossa. Ulkona on reilusti lunta, olen tullut vanhempien luokse ja pidän tässä kuusi vapaapäivää töistä. Jouluruokia on valmistettu jo kaksi päivää, mutta huomisesta tulee silti varmasti kiireinen!

Joulu saattaa olla meidän perheessä ainoita hetkiä vuodesta kun me neljä sisarta ja vanhempani olemme kaikki kunnolla koolla ja vietämme yhdessä aikaa. Parhaimmillaan jopa kolme viikkoa, kuten tänä vuonna aion viettää vanhempieni luona. Odotan joulua innolla kuten joka vuosi. Monen kuulee kertovan kuinka vanhempien luona jaksaa olla vain tietyn aikaa ennen kuin raja tulee vastaan ja täytyy päästä pois. Minulle taas kotiin meneminen on aina mukavaa, ja sieltä lähteminen vaikeaa, viettäisin mielelläni enemmänkin aikaa perheen kanssa.


Jouluvalmisteluihin kuuluu lahjojen väkertäminen yhdessä siskojen kanssa, ja joulumenun suunnittelu. Ideoita on otettu aiemmin esimerkiksi Härkäpapua sarvista -keittokirjasta, ja tänä vuonna kokeiluun tulevat erilaiset netistä löydetyt raakareseptit, kuten nämä raakapiparit. Koko perheen ruokailu on kääntynyt jo melko kasvispainotteiseksi, ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa ei joulupöydästä löydy kinkkua, eikä kalkkunaa. Kalaa taitaa vielä kuitenkin olla.

Jouluruoka-aineksia ollaan hankittu luomupiiritilauksesta (lähikasvikset, juurekset jne.), tosin Makrobios sössi kuiva-ainetilauksen ja mm. cashew- ja parapähkinät jäivät saamatta! Isä ja sisko on tuoneet Virosta erilaisia tummia suklaita, esimerkiksi Vivania, ja erilaisia tahnoja sun muita vironkielisiä luomuhässäköitä näyttäisi jääkaapista löytyvän.

Oli aika hauskaa tulla kotiin ensimmäistä kertaa niin, että jääkaappi on täynnä luomua, pakastimessa luomumarjoja ja suklaata ja kaapit täynnä pähkinöitä, kaakaopapuja, -voita, -jauhetta ja pöydällä smoothieainekset :) En tuonut edes mitään superfoodeja kotoa mukana. Vanhemmat on ruvennut Jukka Harjun -luennon jälkeen syömään smoothieita, ja tilanneet jopa Puhdistamolta suklaantekotarvikkeita.

Ai niin, hauska joululahja minulle; Voitin Highly Effective -arvonnassa yhden ilmaisen luennon :) Energiaa elämään -luennolla olen jo käynyt, joten nyt arvon Motivaatio-luennon ja Löydä uusi taso -luennon välillä.

Ihanaa ja rentouttavaa joulua kaikille!

Kuukauden ruokamenot = 314,05 e

Äkkiä taas on kuukausi hurahtanut, ja aika listata ostoksia. Yhteensä tässä kuussa meni rahaa 314,05 e. Enemmän kuin viime kuussa, johtuen Cocovin tilauksesta (mistä tilatut kyllä kestää taas kuukausia) ja poikaystävän synttäriyllätyspäivästä, jolloin kävimme syömässä Silvopleessa, smoothieilla Smoothie Hoursissa sekä ostimme leffaevästä Ekolosta :) Osa rahoista meni siis poikaystävänkin suuhun.

Ja mihin sitä rahaa sitten meni?

Poikaystävän synttärisyömiset: 50,97 e

Luomuvihannekset / hedelmät: 37,98 e

Herkut (jäin koukkuun kuiviin aprikooseihin, ja Ombareja on tullut myös ostettua!) : 20,35 e

Juomat (maito, mehu, glögi, yogitee) : 20,15 e

Mysli: 5,50 e

Ravintolat (Smoothie hours, Mountain) : 13,05 e

Lihankorvikkeet (tofu + vegesalami) : 12,94 e

Nori-levyt: 8,42 e

Karpalojauhe : 5,50 e

Vehnänorasjauhe: 12,35 e

Leipä : 9,1 e (Huomasin muuten kuitista, että olen maksanut Maatilatorin ruisleivästä 7,9 e !! Prisman ruisleipä 1,20 e ...)

Juusto (Luomukutunjuusto.. aivan ihanaa! + halloumi) : 10,24 e

Luomuviherherukkahillo: 6,90 e

Pähkinät + siemenet: 24,24 e

Hapankaali: 7,24 e

Taatelit: 5,52 e

Majoneesi: 5,12 e

Cocovin tilaus (lucuma, camu camu, kaakaovoi) : 61,25 e

Hiukan erilaisia juttuja kuin viime kuussa. Seuraavasta kuukaudesta veikkaisin taas melkoisen halpaa, sillä olen lähdössä vanhempieni luokse kolmeksi viikoksi!

Voi olla, että nyt tulevaisuudessa joutuu muutenkin vähän säästölinjalle, nimittäin elämä taitaa kohta muuttua aika köyhäksi. Opintotuki loppuu pian (olen opiskellut liian kauan), olen suunnitellut muutamia rahaa vieviä juttuja tulevaisuuteen ja lähden keväällä vielä Poriin kuukaudeksi palkattomaan työharjotteluun. Pitää siis tehdä rankasti keikktöitä kun pystyy koulun ohella, ja keksiä säästökeinoja :) Pihistelypostauksia siis luvassa!

Jooga ja rentoutuminen

Viimeksi kun kirjoitin joogasta, olin ollut tunnilla, jolla jooga tuntui tosi kevyeltä ja helpolta. Pelkäsin silloin, että se on vain yhden kerran siunaus, ja palautuu taas hankalaksi myöhemmin.
Mutta mitä vielä! Siitä saakka, jokainen joogakerta on edelleen ollut yhtä helppo ja kevyt. Ja ihan ihme juttu, mutta nyt viimeiseen viikkoon en ole edes hikoillut joogassa. Yritän tehdä siitä raskaampaa oikein keskittymällä asentojen oikeellisuuteen, henkitykseen ja olemalla asanoissa pidempään kuin 5 hengitystä. Mutta ei, ei tule hiki. Vähän voi otsahiusten alus kostua, mutta ei muuta.

Ja sekin vielä, että tekisi mieli joogata jatkuvasti. Joskus aiemmin se oli ehkä hiukan pakkopullaa (siis vuosia sitten kun joogasin Lappeenrannassa asuessa) mutta nyt siitä on tullut oikea nautinto. Montaa sarjaa en seuraa kun en telkkaria omista, mutta netin kautta katson Gossip Girlin ja Muodin Huipulle. Ja voitteko kuvitella, yksi ilta päätin katsoa uusimman Gossip Girlin jakson ennen joogamista, ja alettuani katsomaan tajusin, että tekee niin mieli joogata etten voinut keskittyä sarjan seuraamiseen! :) Ihan uutta minulle...

Koko joogaaminen tuntuu kokonaisuudessaan mahtavalta, mutta yksi parhaista hetkistä on kuitenkin loppurentoutus. Olen jäänyt koukkuun rentoutumiseen. Olen hakenut kirjastosta vaikka mitä rentoutuskirjoja ja kasetteja, ja pelkkä rentoutumisesta lukeminen(!) saa minulle aikaan sen uskomattoman hyvänolon tunteen mikä siitä tulee. Yritin kuvailla sitä siskolle kertomalla, että se on kuin toinen ihminen koskisi ihoon kevyesti, silittäisi. Niinkuin tulisi kylmät väreet, mutta lämpimänä.

Olen lukenut viime aikoina esimerkiksi Taojoogasta ja sisäisestä hymystä. Se on meditatiivinen tekniikka, jossa keskitytään hymyilemään kaikille sisäelimille vuorollaan ja lähettämään niille rakastavaa energiaa. Mahtavaa :) Tämä itämaisen filosofian ja lääketieteen hengellinen puoli tuntuu koko ajan vaan entistä tärkeämmältä ja järkeenkäyvältä. Se saa miettimään, että miten voi olla, ettei länsimaisessa lääketieteessä ymmärretä sen henkisen puolen järjettömän suurta merkitystä, tai ainakaan sitä ei huomioida tarpeeksi. Tähän aiheeseen palaan varmasti myöhemmin.

P.S. Tulossa myös blogaus joulun ruokajärjestelyihin ja menuun liittyen :)

Valon juhla ja luopumisen vaikeus

Olimme tässä muutama viikko sitten vierailulla siskoni kommuunin järjestämässä Valon juhlassa, johon kuului paljon kynttilöitä, ruokaa, rytmisoittimia, laulua, tanssia ja niin edelleen.

Päätimme sitten kopioida tämän idean aika tarkkaan ja järjestimme samanlaisen juhlan omaan kommuuniimme eilen. Tekipä hyvää istua ilta rauhassa kynttilänvalossa ystävien musiikki-improvisointia kuunnellen. Jopa reilusti yli tarpeen syöminen oli aika nautinnollista :) Tuli nautittua sellaisia ruokia, joita en ole pitkään aikaan syönyt, mutta jäi ihan hyvä fiilis, ei mitään tunnontuskia kuten joskus aiemmin jos sattui ahmimaan itsensä ihan täyteen.

Herkkupöytäämme kuului siis hyvinkin tavallisia ruokia; papukeittoa, peruna-porkkanauunijuttua, humusta, leipää, lakua, pipareita, kuivahedelmiä, joulutorttuja...

Pääsin myös tämän juhlan myötä polttamaan ikuisuuden kaapissa lojuneita kynttilöitä. Olen aina ollut hamstraajatyyppiä ja varsinkin muistoiksi luettavista asioista on erittäin vaikea luopua. Siksi olenkin kantanut mukanani kahdeksan muuton läpi esimerkiksi lapsena saamiani kynttilöitä... Nyt tuntuu, että olen kuitenkin vihdoin pääsemässä sille tasolle, että pystyn luopumaan turhasta tavarasta. Ainakaan osasta :) Sain siis vihdoin eilen poltettua esimerkiksi isoisoäidiltäni peräisin olevia kynttilöitä. Alkuillasta oli toistuvia hetkellisiä masennuksen tunteita, ja tajusin sen johtuvan siitä, että poltin muistojani. Miten voi ihminen näin kiintyä tavaraan? Pääsin niistä tunteista kuitenkin yli ja nyt tuntuu hyvältä, että sain luovuttua niistä.

Vielä vaikeammalta tuntuu luopua lahjaksi saaduista tavaroista. Vaikka tiedän, ettei lahjan antaja välttämättä enää edes muista lahjaansa tai ikinä saisi tietää minun luopuneen siitä, en silti pysty. Laatikoista löytyy esimerkkinä yli kymmenen vuotta sitten silloin ala-asteikäiseltä siskolta saatu puinen jättisuuri noppa. Eihän sillä yhtään mitään tee, mutta koska se on lahja, se on säästettävä. Toinen ikuisesti säästössä oleva juttu on (jo edesmenneeltä) mummiltani saatu hajuvesi, joka tuoksuu mummille. Tuskin tulen koskaan käyttämään sitä, mutta aina suursiivouksen tai muuton yhteydessä saatan nuuhkaista sitä :)

Seuraavaksi kuitenkin vuorossa vanhoista cd:eistä luopuminen. Jos siis Hittibuumit kiinnostaa niin ota yhteyttä! ;)


P.S Aikaisemmassa kynttiläpostauksessani eräs lukija kertoi soijakynttilöiden palavan nopeasti. En ollut itse tällaista huomannut tai ajatellut, mutta nyt voitte itse arvioida asiaa. Kuvassa oleva soijakynttilä on ollut päällä 4,5 tuntia. Onko se palanut hitaasti vai nopeasti?

Superruokaa! (Matkaan-lehdessä)

Paluu "oikean ruoan pariin" ja laatutietoisempaan ruokakäyttäytymiseen on selvästi leviämässä, ja rupeaa mediassa näkymään yhä useammassa lehdessä. Tänään bongasin uudesta Matkaan-lehdestä jutun Superruoista.

Melestäni melko hyvä juttu, jossa puhuttiin siis superruoista, ei superfoodeista :)
Luulen, että jos liikaa korostetaan ainoastaan kalliita ja eksoottisia superfoodeja, voi ihmisille tulla vastustusreaktio päälle, ja he hylkäävät jutun idean. Ei kuitenkaan ole kyse mistään ihmeaineista, jotka yksin käytettyinä tai entiseen ruokavalioon lisättyinä yhtäkkiä muuttavat elämän. Tärkeämpää olisi kokonaisvaltainen muutos ruokailutavoissa, laatutietoisuuden kasvattaminen ihan perusruoan suhteen. Taikasanat: Lisääminen & Korvaaminen ;)

Mielestäni Matkaan-lehden jutussa oli onnistuttu ottamaan huomioon juuri niitä helposti lähestyttäviä pointteja, joita jokaisen ihmisen pitäisi ruveta miettimään. Otsikko olisi voinut olla joku muukin kuin "Superruokaa!", (esim. "Laatua ruokailuun") mutta pääasia, että näitä juttuja tehdään ja niissä on selkeitä, yksinkertaisia neuvoja ja tietoa pohdittavaksi. Onhan tuo Superruoka tietysti sellainen huomiota herättävä termi, että juttu tulee varmemmin luetuksi.

Jutussa oli esitelty ruoka-aineista mustikka, parsakaali, tee, pinaatti, pähkinät ja tomaatti, sekä eksoottisemmista raakakaakao, maca-jauhe ("tymäkänhajuinen" :D) ja goji ("maku on mitäänsanomaton, muttei epämiellyttävä...").

Poimintoja:

"Arkipäivän superruoassa ei ole tuoteselostetta, eikä sitä myydä villeillä terveyslupauksilla, koska terveellisimmät elintarvikkeet voi ostaa ruokakaupan vihannesosastolta."

"Jos ei jaksa itse perehtyä erilaisten ruoka-aineiden ominaisuuksiin, voi terveysdieetin aloittaa lisäämällä ruokavalioonsa paljon erivärisiä kasviksia, pehmeitä rasvoja ja marjoja, sekä syömällä vain vähän eineksiä ja prosessoitua ruokaa. Eksoottisempia superruoka-aineita voi kokeilla kiinnostavana lisänä."

"Superruokatrendin taustalla on ajatus, että ruoalla voi edistää terveyttä, ehkäistä sairauksia ja jopa parantaa niitä."

"Tehomaatalouden vuoksi maaperä on köyhtynyt ihmiselle välttämättömistä vitamiineista ja hivenaineista, kuten sinkistä magnesiumista ja seleenistä. Siksi niitä ei ole nykyruoassakaan tarvittavia määriä, ja ihmisten vastustuskyky on alhainen."

"Purkista napsittuna ravintoaineet eivät välttämättä tuo tuloksia yhtä tehokkaasti kuin ravinnosta saatuina, koska ravintoaineet toimivat muiden aineiden kanssa tiimeinä."


P.S. Toinen juttu mikä on kaikissa lehdissä on D-vitamiini! (esim. nyt Iltalehden vaihteessa Tuuli Matinsalo huolehtii lasten d-vitamiinin saannista) Ihme, jos niitä suosituksia ei nosteta, kun aihe on niin selkeästi pinnalla.

Mukavia yllätyksiä

Onko teille koskaan käynyt niin, että jätätte vaikkapa 20 euroa jonkun takin taskuun, ja se löytyy sitten jollain yllättävällä hetkellä, kun olette sen jo unohtaneet?
Aina yhtä hauska tunne!

Itse löysin viimeksi 350 RMB (35 €) erään kirpputorille menossa olevan takin taskusta. Onneksi sisko sattui vielä sovittamaan sitä huvikseen ja pistämään kädet taskuun. Vaikka olisihan se ollut hauska yllätys sille ostajallekin, pieni lisäbonus hyvään takkiostokseen :)

Nyt tein samanlaisen huippulöydön. Etsin kynsinauhaleikkureita (tosi kätevät muuten, jos kynsinauhat tikkuilee ja kipeytyy niinkuin minulla) ja katsoi sitten yhteen laatikkoon, joka oli vielä teipillä kiinni. Yllättäen löysin sieltä kaikki tavarat, joita minulla oli Lappeenrannan asunnossa vessan peilihyllyn päällä! Eli toisin sanoen kaikki siihen aikaan joka päivä käyttämäni kosmetiikka, jota olen suoraan sanoen etsinyt aika paljon Helsinkiin muuton jälkeen. Ja olen ehtinyt muuttaakin kaksi kertaa tässä välissä, enkä ole noita löytänyt!

En muistanut edes kaikkea mitä siellä piti olla, mutta löytöjä oli esimerkiksi Dr.Hauschan puhdistusvoide ja ruusuvoide, Danne naamio, kristallideodoranttikivi(!! tätä olen kaivannut), kaikki hiusklipsini ja muutamia muita ihonhoitojuttuja.

Jos ei koskaan kadottaisi mitään, ei voisi myöskään iloita niiden löytymisestä :) Välillä laitan jopa tahallani pieniä rahasummia esimerkiksi laukkujen sivutaskuihin tai laatikoihin, koska niitä on niin hauska löytää sitten kun ne on unohtanut! Mistä tulikin mieleen, onkohan se 50 euron seteli vielä siellä mustan vihon välissä...

Kynttilänvaloa

Tuli tuosta kynttilänvalossa joogaamisesta (ks.ed.postaus) mieleen, että ostin tänään lisää soijakynttilöitä Ruohonjuuresta. Minulla on vielä viime vuonna Ruohonjuuren joulutarjouksesta ostettuja soijakynttilöitä sekä Ekolon muuttomyynnistä tosi halvalla ostettuja kasvisteariinikynttilöitä aika paljonkin, mutta sorruin taas tähän "kun halvalla saa" jekkuun. Molemmat näistä yllämainituista ovat varmasti hyviä vaihtoehtoja eläinperäisille (steariini) tai raakaöljypohjaisille (parafiini) kynttilöille.

Nämä Kynttiläpaja Kalevantulen soijakynttilät siis nyt joulukuussa Ruohonjuuressa 5,95 €. Näitä löytyy Ruohonjuuresta vaaleanvihreinä ja paprikan oransseina(!).


Ja tässä alla vielä Ekolon kasvisteariinikynttilöitä, ostin itse viime syksynä kaikkia värejä kotiin :)

Jooga

Nyt on hyvä hetki kirjoittaa uudelleen aloittamastani joogasta, sillä vietin juuri äsken aivan ihmeellisen ihanan tunnin joogasalilla :)
Välillä tuntuu, että lihakset kiristää ja asanat tuntuvat tosi rankoilta, mutta tällä kertaa kaikki oli mahdottoman helppoa ja tuntui niin hyvältä. Olen siis harrastanut astangaa aiemmin, Lappeenrannassa asuessani, mutta se on jäänyt pois muutamaksi vuodeksi. Nyt siis vihdoin aloitin sen uudestaan, ja olen ihan innoissani taas! Miten olenkaan voinut luopua tästä tavasta. Olen nyt joogannut aamuisin tunnelmallisessa kynttilänvalossa huoneessani, ja käynyt astanga joogakoulun tunneilla.

Mutta tosiaan tänään, venyin paljon pidemmälle kuin aiemmin, kaikki tuntui kevyeltä, eikä edes pitkät, selkärangan viertä menevät lihakset olleet jumissa! Pitkät selkälihakset ovat jostain syystä minulla sellainen kestojumituspaikka, että on ihan päivästä kiinni saanko edes tehtyä kunnolla niska-hartiaseisontaa. Mietin, että tähän saattoi vaikuttaa kaikkien hyvien seikkojen yhteisvaikutus.

Nimittäin söin tänään tosi kevyesti, vain Coco Moussen aamulla kotona ja vihersmoothien SmoothieHoursissa n. 4 tuntia ennen joogaa, se saattoi helpottaa. Toisaalta olin iltatunnilla, illalla olen aina virkeämpi ja venyvämpi. Tunnilla oli myös ihana ja rento hyvä opettaja ja salissa oli kuuma!! Melkein olisi voinut kuvitella tulleensa Hot Jooga -salille. Ja selkälihasjumeihin saattoi myös vaikuttaa se, että olen nyt kolme yötä peräkkäin nukkunut kovalla lattialla, sängyn pehmeä patja ei vaan sovi minulle.

Huomista tuntia odotellessa... Ai niin, kuulin tänään myöskin Iyengar-joogasta, joka kuulosti erittäin mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. En löytänyt nyt netistä suomeksi kuin tämän artikkelin. Kaveri kuitenkin kertoi, että pointtina on, että tuossa joogamuodossa kiinnitetään enemmän huomiota yksilöllisiin eroihin ihmisten fysiikassa ja kehon linjauksiin sekä käytetään apuvälineitä tukemaan asentoja, joissa viivytään paljon pidempään kuin astangassa. Käytännössä siis "turvallisempi" joogamuoto, koska asentojen oikeellisuuteen kiinnitetään paljon huomiota. Pitääkin ottaa tästä tarkemmin selvää, jos vaikka kokeilisi sitä tulevaisuudessa.

(Kuva peräisin tuosta Iyengar-artikkelista.)

Tunteita herättävät Superfoodit

Nyt viime aikoina olen törmännyt useisiin postauksiin ja kommentteihin, joissa kritisoidaan superfood-ilmiötä. Olenkin alkanut miettiä, että mistä tämä vahva vastustus johtuu. Toisaalta kun näitä tekstejä lukee, moni tuntuu olevan melko samoilla ajatuksilla, toisten tekstejä vain tulkitaan omien vastustusreaktioiden kautta negatiivisemmin kuin olisi tarpeen. Esimerkiksi tämä Aamiainen ruohikolla -blogin teksti on tulkittu helposti superfoodien käyttäjien negatiiviseksi arvosteluksi, vaikka tarkemmin lukiessa, se on ihan asiallista pohdintaa. Mikä siis saa aiheen herättämään näin tunteita?

Yksi mikä saattaa jo itsessään herättää närää meissä suomalaisissa on tuo sana. Superfood. Itsekin puhun mieluummin superruoista, se kuulostaa jo vähän suomalaisemmalta. Jotenkin tuollaiset anglismit kuulostaa omaan korvaanikin aina hiukan oudoilta, ennen kuin ne siitä vakiintuvat käyttöön.

Toinen juttu on, että eräät superfoodien kritisoijat tuntuvat ajattelevan, tai ovat itse tulkinneet(?), superfoodien puolesta puhujien käyttävän ainoastaan superfoodeja ruoakseen, ja tyrmäävän kaikki muut ruoka-aineet tai ruokailutavat. Näin monesta kritiikistä on ainakin ymmärrettävissä. Ja tämä vielä yhdistettynä siihen, että superfood-kriittisissä teksteissä usein käsitetään superfoodeiksi ainoastaan ulkomailta tulevat superkalliit erikoistuotteet.

Voin olla väärässäkin, ehkä tällaisia ainoastaan huippukalliilla superjauheilla eläviä tyyppejä on, mutta itse en ole ainakaan tällaiseen ilmiöön törmännyt. Kaikki tietämäni ja tuntemani superfoodien puolestajapuhujat käyttävät näitä aineita vain lisänä ruokavalioon, joka muuten sisältää mahdollisimman puhdasta ja alkuperäistä (suomalaista, luomu-) ruokaa. Ja nämä kaikki tyypit myös laskevat superruoiksi suuren osan meidän kaikkien saatavilla olevista perusruoista kuten suomalaiset marjat tai yrtit, ja vielä kannustavat suosimaan suomalaista. Se mistä yritetään päästä eroon, on prosessoidut teolliset ruoat, tehotuotetut liha- ja maitotuotteet jne. Kaikki muu on sitä superia! Jääkaappimme ovessa oleva magneetti kuvaa aika osuvasti tätä perusideaa:
Try Organic Food ... or as your grandparents called it "Food".

Esimerkki YLE:n Kuningaskuluttajassa nähdystä haastattelusta:

Superfoodit ovat erittäin ravinnetiheitä, luonnon ruoka-aineita, sellaisia, jotka ovat varastoineet itseensä mahdollisimman paljon mineraaleja, vitamiineja ja antioksidantteja. Superfoodit on tällainen, vois sanoa slangisana tällaisille ravinnetiheille ruoille, kertoo urheilijoiden minävalmentaja, entinen voimailun maailmanmestari Samuli Perälä.

Huomaa, ettei tämä määritelmä sulje pois suomalaisia superruokia, eikä sen ole tarkoituskaan, päinvastoin. Samulikin suosittelee superfoodeja käytettäväksi alkuun ruokavaliomuutoksen tueksi, jotta keho saisi nopeammin paljon ravinneaineita käytettäväksi. Kun tämä alkuvaihe on ohi ja kehon ravinnevarastot täynnä, ei superfoodien syömistä enää tarvitse jatkaa, ainakaan samassa määrin. Vähän sama kuin mihin erilaisten lääkkeiden aloitus perustuu, ensin suurempi määrä, ja kun tietty pitoisuus ja teho on saavutettu, jatketaan ylläpitoannoksella :)

Ovatko kotimaiset superruoat yhtä hyviä kuin kaukomailta tuodutkin?

- Siis ne on parempia koska ne on tuoreita! toteaa ravitsemusbloggaaja Olli Posti.
- Eli superruokaa ei ole pakko tilata ulkomailta?
- Ei. Aina kaikkein parasta on se, mitä saa kaikista lähimpää.

Olli Posti viittaa lausahduksellaan raaka-aineiden tuoreuteen: mitä tuoreempaa ruoka on, sen enemmän siinä on ravintoaineita tallella. Esimerkiksi kotimainen lakka, tyrni, mustaherukka ja ruusunmarja peittoavat c-vitamiinipitoisuudellaan kaikki tuontihedelmät.

Itsekin luulisin lukeutuvani näihin superfood-uskovaisiin, sillä käytän erilaisia superfood-jauheita joka päivä, mutta kuten tämä blogaus todistaa, suurin osa ruoastani on silti ihan sitä tavallista ruokaa :)