perjantai 17. helmikuuta 2012

Embrace your fears

What holds us back in life is the invisible architecture of fear. It keeps us in our comfort zones, which are, in truth, the least safe places in which to live. Indeed, the greatest risk in life is taking no risks. But every time we do that which we fear, we take back the power fear has stolen from us - for on the other side of our fears lives our strength. Every time we step into the discomfort of growth and progress, we become more free. The more fears we walk through, the more power we reclaim. In this way, we grow both fearless and powerful, and thus are able to live the lives of our dreams. - Robin Sharma: The Secret Letters of The Monk who sold His Ferrari.

Tämä aihe on jostain syystä tullut eteen monessa eri muodossa viime aikoina. Luin joku aika sitten Johanna Korhosen blogauksen Ei me uhrit jakseta, jossa hän pohti tyypillistä suomalaista uutista, jossa mies tappoi perheensä. Tällaiset uutiset pistää aina miettimään, miten ihmisten kuva omista mahdollisuuksista elämässä on niin kapea ja suoraan sanoen väärä. Surullista on, että koko elämää ja ihmisen onnellisuutta koskevissa asioissa, moni ihminen lukitsee itsensä hyvin pieneen laatikkoon, ja pahinta on, ettei hän usein edes huomaa olevansa sen sisällä. Ihmiset saattavat elää koko elämänsä pienellä paikkakunnalla, valittaa vuodesta toiseen samoja asioita; ei ole töitä, ei ole kavereita, sossu ei anna tarpeeksi rahaa, vuokrakin nousi... Mutta mielessä ei koskaan käy, että mitäpä jos muuttaisin omia olosuhteitani? Nähdään, ettei esimerkiksi työttömyyteen voi itse vaikuttaa, mutta mielessä ei käy, että mitäpä jos muuttaisin vaikka sellaiseen paikkaan missä on töitä. Tai tämä vaihtoehto koetaan liian suurena muutoksena, joka herättää pelkoa siinä minässä, joka on tottunut pysyvyyteen. Mutta töitähän on, jos niitä haluaa tehdä. Yleensä töitä myös löytyy paikasta riippumatta, jos uskaltaa lähteä seuraamaan omaa "liekkiään", sitä mitä oikeasti elämässä haluaisi tehdä.

Ihmisellä on rajaton määrä mahdollisuuksia elämässä, jos vain uskaltaa katsoa sen oman laatikon reunan yli. Jokaisella suomalaisella on mahdollisuus tienata rahaa, muuttaa toiselle paikkakunnalle tai vaikka ulkomaille jos Suomi ahdistaa ja pistää vaikka koko elämänsä ylösalaisin. Valitettavan usein tuntuu kuitenkin, ettei ihminen edes tiedosta hänellä olevan tätä mahdollisuutta. Pelko siitä, että "jotain kamalaa tapahtuu", jos hyppää omasta laatikosta ulos tuntuu olevan todella yleinen, vaikkakin usein turha tai vähintäänkin täysin liioiteltu. Usein miettiminen: "Mikä on pahin asia mitä voi tapahtua jos teen näin?" paljastaa, ettei se pahinkaan asia ole oikeasti maailmaa kaatava!


Pienessäkin mittakaavassa omalta mukavuusalueelta poikkeaminen tuo elämään yleensä aina pelkästään lisää onnea ja menestystä, mutta isommassa mittakaavassa se olisi mielestäni vielä tärkeämpää. Valitettavasti tämä jostain lukemani sananlasku tuntuu olevan liiankin totta, ja eteen tuntuu tulevan koko ajan juttuja, joissa muistan tämän yhä uudestaan, alkuperän olen vain unohtanut:

Parempi tuttu helvetti kuin vieras taivas.


Tähän hiukan liittyen, poistuin hiukan omalta mukavuusalueeltani, ja kävin ystävänpäivänä hyvän ystäväni kanssa kutittelemassa korkeanpaikankammoani Pelkokerroin tyylisellä temppuiluradalla 10-metrin korkeudessa. Oli aika mahtavaa!

Heiluvia kapuloita ylös, ja ylempänä niiden välit vielä kasvoi! Hyvä käsitreeni :)

Tasapainoilua köysien varassa...

Ei kommentteja: