tiistai 31. tammikuuta 2012

Hormonidieettiini päivitystä

Olen nyt vihdoin päättänyt satsata oikein tosissani tähän hormonipuoleen ja kropan kuntoon saamiseen, ja olenkin noudattanut koko täällä Kathmandussa olon ajan BioSignature ohjeita nyt vihdoinkin aika tunnollisesti :)
Viimeiset 3 viikkoa olen siis:

- käyttänyt kuitua joka aamu, ensimmäisenä tyhjään vatsaan, 30-60 min ennen muuta ruokaa. (Riittävän kuidunsaannin on havaittu parantavan veren rasva-arvoja, ja etenkin alavartalon rasvalla voi olla yhteyttä kuidun saantiin: suolistossa estrogeenit nimittäin kiinnittyvät kuituihin ja poistuvat niiden avulla tehokkaasti elimistöstä. Jos kuitua saadaan liian vähän, kuten tutkimusten mukaan suomalaisilla käy, riski, että estrogeeni imeytyy takaisin suolen pinnan läpi suurenee.)

- Lisännyt reippaasti proteiinin saantia, syömällä jokaisella aterialla proteiinia lähinnä lihan muodossa ja käyttämällä lisäksi sekä hera- että riisiproteiinia palautusjuomina

- Yrittänyt syödä aamuisin mahdollisimman pian, tosin tästä olen lipsunut kyllä ja olen jopa tehnyt aamutreenejä pelkkä kuitu (tai kuitu, glutamiini ja msm) mahassa

- Olen ruvennut harrastamaan vähän liikuntaa Bodyrock.tv:n 30 päivän haasteen merkeissä. Minun suurin ongelmapisteeni oli insuliiniherkkyyspiste, eli insuliininsietokykyni on erittäin heikko. Hormonidieetti-kirjan mukaan

Ensisijainen syy insuliiniresistenssille on vähäinen lihaskudoksen määrä! Mitä enemmän lihasta, sitä enemmän insuliinireseptoreita.

Tavoitteena siis nyt kasvattaa lihasta, ja tämä ei varmastikaan vaikuta ainakaan negatiivisesti myöskään ulkonäköön tai näihin kertyneisiin kiloihin ;)

- Olen myös jättänyt kokonaan viljat pois, ja sokeria olen saanut vain hedelmien muodossa

- Myös unenlaatuun olen satsannut kuten jo kerroinkin, käyn joka ilta nukkumaan n. 22 aikaan. Ja magnesium + muut lisäravinteet ovat edelleen käytössä.


Tällaisella "dieetillä" olen siis ollut nyt nämä 3 viikkoa, ja eilen pidimme Optimal Performancen Anne Hämäläisen kanssa Skype-palaverin, jossa sain tarkentavia ohjeita kuinka jatkaa eteenpäin.



- Suurin muutos on se, että hankin eilen salikortin ja alan käydä täällä salilla. Aloitusohjelman otin suoraan Hormonidieetti-nettisivujen lisämateriaaleista, "treeniohjelma aloittelijoille ". Treenaaminen tapahtuu mahdollisimman "kovaa" eli isoilla painoilla, käyttäen vapaita painoja, ei siis laitteissa istuskelemalla ;) Tätä saliohjelmaa teen noin kuukauden, jonka jälkeen katsomme asiaa uudestaan. Salitreenin lisäksi aion tehdä myös intervallitreenejä.

- Lupasin satsata aamupalaan niin, että ennen treeniä vähintäänkin juon proteiinia + L-glutamiinia alle, enkä treenaa enää tyhjällä vatsalla. Riisiproteiini soveltuu aamu- ja välipalaksi hyvin, sillä sen liukeneminen kestää hiukan kauemmin kuin heraproteiinin.

- Palautusjuomaksi juon heti treenin päätyttyä heraproteiinia, joka liukenee nopeammin kuin riisiproteiini. Sekoitan sen ananas-, mango- tai rypälemehuun.

- Alle kahden tunnin sisällä treenistä syön aterian, joka saa nyt sisältää niitä pelottavia hiilihydraatteja, eli joko bataattia tai riisiä pienen määrän. Hyvin pienen määrän tosin, koska minulla tuo insuliiniherkkyys oli se suurin ongelma-alue. Mutta saan kuitenkin lisätä treenipäiviin nämä hiilihydraatit, sillä Annen mukaan parempia tuloksia on saatu ottamalla pieni määrä hiilaria kuin, että vedettäisiin täysin hiilarit minimiin. Kun otan nämä hiilarit kahden tunnin sisällä treenistä, niin elimistö hyödyntää ne parhaiten. Olinkin hiukan huolissani vhh-dieetin vaikutuksista kilpirauhaseeni, niiden ongelmien vuoksi, joita kilpparissani ilmeni pillerien lopetuksen jälkeen, ja koska tästä aiheesta on ollut juuri puhetta esim. Monkeyfood-blogissa. Anne kuitenkin sanoi, että kun ruokavaliooni kuuluu nämä pienet palauttavat annokset hiilareita (palautusjuoman mehu + riisi/bataatti) niin tästä ei tarvitse olla huolissaan.

- Lupasin myös opetella itse valmistamaan jotain lihaa kotona. Nyt siis luotettavaa lihalähdettä etsimään, ja toivotaan, että onnistuu paremmin kuin se yksi ja ainut kerta kun yritin Suomessa valmistaa pihviä pannulla...



Ai niin, ja mitä tuloksia tällä kaikella on ollut. Ainakin vyöhön pitäisi käydä tekemässä yksi reikä lisää, peiliin katsomalla erotan jo vähän vatsalihaksia, ja käden rasva taitaa olla jo vähän liuennut :) Vielä suurempi ero on fiiliksessä. Minä, joka olen aina ollut ns. syöppö, en tunne enää mitään himoja ruokaa kohtaan, ei ole nälkä, eikä tunnu pakottavaa tarvetta saada mutustella jotain. Aika vapauttavaa.

torstai 26. tammikuuta 2012

Arvostuksesta ja tottumuksesta

Suomessa oli joskus tuossa joululomalla ne kaameat myrskyt ja sähkö- ja vesikatkot. Jokainen varmaan muistaa otsikot lehdissä ja työpaikkojen kahvipöytäkeskustelut, olihan se aivan järkyttävää kun 24 tuntiin ei päässyt suihkuun, ja nälkään meinasi nääntyä kun mikro ei toiminut.

En jaksanut silloin osallistua näihin keskusteluihin, koska huomasin omissa ajatuksissani kuvittelevani olevani jotenkin ylempänä näitä ihmisiä "hymph, voi voi, tulkaapa vaan Nepaliin kokeilemaan millaista on elää ilman sähköä, vettä ja lämpöä". Onneksi ymmärsin itsekin omat ylimieliset ajatukseni, joten vaikken pystynyt niitä muuttamaan niin sain ainakin pidettyä suuni kiinni. Kuvittelin olevani niin sopeutuvainen ihminen, ettei minua haitannut aluksi ollenkaan tämä sähkötilanne ja öiden kylmyys kun tulin takaisin tänne Nepaliin. Kynttilänvalossahan on ihana lukea kirjaa, ja raittiissa ilmassa nukkuu paremmin. (Ainakin jos ei herää keskellä yötä naaman jäätymiseen) Kirjoitin jopa kiitollisuuspäiväkirjaan, että olen kiitollinen sähköstä ja myös sähköttömyydestä. Muutama päivä tämän jälkeen, tuli ilta jolloin ensimmäistä kertaa täällä Nepalissa ajatukseni yhtäkkiä täyttikin negatiivisuus. Hermostuin täysin sähkön ja valon puuttumiseen, siihen ettei MITÄÄN voi tehdä ja avauduin tästä facebookissa seuraavasti:

ensimmainen ahdistuskohtaus. hermo paloi kun sahko lahtee juuri silla hetkella treenin jalkeen kun on kasannut ne kaikki jauheet ja litkut kulhoon, mutta ei ehtinyt viela saada tehosekoitinta kayntiin. ja suihku on juuri pistetty lampenemaan mutta ei viela lammin. ja puhelin juuri pistetty lataukseen, muttei viela ladannut niin, etta voisi soittaa sen tarkean puhelun. no, suihkussa voi kayda huomennakin ja proteiinin voi juoda pelkalla vedella. mutta mita tehda seuraavat 5 tuntia?? iltakavely olisi kiva, ellei ne urpot kylkeenliimautujat ja huutelijat ahdistaisi viela enemman sysipimealla kadulla kuin valoisalla. syomassa voisi kayda ellei olisi niin totaalikyllastynyt niihin muutamiin annoksiin, joita taalla pystyy syomaan. kynttilanvalossa voisi lukea ellei olisi jo lukenut tunteja joka paiva viimeiset kaksi viikkoa. Baariin voisi menna, vetaa kannit ja tutustua turisteihin, jos kiinnostaisi sellainen toiminta.
Muutama paiva sitten viela kirjoitin kiitollisuuspaivakirjaan, etta olen kiitollinen sahkottomyydesta(kin). joten ehka palaan kohta taas normaalitilaan.

onhan taalla tekemista, mutta kun se kaikki tapahtuu parin tunnin sisaan. Saman 3 tunnin aikana keskipaivalla pitaisi hyodyntaa sahko olemalla netissa, hyodyntaa sahko kaymalla suihkussa, hyodyntaa sahko tekemalla smoothie, hyodyntaa aurinko olemalla auringossa ja valo kaymalla silla kavelylla. ja sitten taas keksia tekemista lopuiksi 13 tunniksi.



Ehkä avautuminen oli tarpeen sillä tämän jälkeen olen ollut taas järjettömän hyvällä tuulella koko ajan, jutellut katuahdistelijoille kuin ystäville ja kestänyt urhoollisesti netin pätkimisen ja pimeyden. Täällä meillä sentään on sähköä, vaikka onkin vain 3-4 tuntia päivässä, meillä on talo, sisätila, vaikka siellä nyt pikkueläimiä juoksenteleekin ties kuinka. Ja vaikkei jääkaappia ole säilömiseen, niin on ravintolat, joissa syödä. Luksustahan tämä on! Vaikka monelle jo tämä elämä olisi kova pala.

En ehkä ole täällä blogissa kertonutkaan, että siskoni on tällä hetkellä jo 10 kuukautta USA:ssa eräänlaisessa eräopaskoulutuksessa, asumassa metsän keskellä, ilman mitään nykyajan helpotuksia, saatika huvituksia. Heidän tarkoituksenaan on oppia vuoden aikana elämään täysin länsimaisesta sivistyksestä riippumatonta elämää omillaan, alle 10 henkisen ryhmän kanssa, johon kuuluu eri ikäisiä ihmisiä eri maista. Mukaan he saivat ottaa lyhyen listan vain tiettyjä tarkoin valittuja välttämättömyystavaroita kuten vaatteita. Kuulostaa alkuun hyvältä, eikö? Mahtavaa, oppia elämään metsässä kuten paraskin Paleoliitti. Vaikka tätä rupeaisi kovastikin miettimään, niin täytyy sanoa, etten itsekään edelleenkään pysty täysin sisäistämään kuinka järjettömän rankka kokemus tämän täytyy olla (ja moni aiemmista ryhmäläisistä onkin jättänyt vuoden kesken).

Mitä se tosiasiassa merkitsee elää luonnon armoilla? Vaikeimpia asioita on varmasti kaksi: ruoan hankkiminen kun se ei tule kaupasta ja itsensä viihdyttäminen/oman mielensä kanssa eläminen kun mitään huvituksia ei ole. Ryhmäläiset eivät saa ottaa edes yhtäkään kirjaa mukaan leiriinsä. Siskoni on kertonut, että he ovat viihdyttäneet toisiaan iltanuotiolla kertomalla vuorotellen tarinoita. Kuulostaa ihanalta, mutta 12 kuukautta? Ilman kirjoja! Pimeys tulee nyt talvella jo alkuillasta, joten kaikki tekeminen täytyy lopettaa ja "yö" kestää yli 12 tuntia. Ruoan hankkimista he opettelivat aluksi rankimman kautta, ja siskoni laihtuikin ensimmäisten kuukausien aikana yli 10 kiloa, 42 kiloiseksi(!). Pääasiassa he saalistavat ja keräävät itse ruokansa, mutta he saavat myös käyttää auton alle jääneitä eläimiä. Tietysti ne täytyy itse valmistaa ja osata säilöä niin, ettei liha pilaannu, tai etteivät muut eläimet sitä varasta. Siskollani oli kova työ lihottaa itsensä talveksi, mutta nyt hänen painonsa on jo 46. Ja täällä köyhässä Nepalissa minä, lihava länsimaalainen, tuskailen, että miten saisin nämä ylimääräiset kilot pois...

Ryhmäläiset saavat aina yhden kerran kuunkierrossa vaeltaa yhdelle koululle 24-tunniksi, jona aikana he saavat vastaanottaa kirjeitä (ei paketteja!) ja soittaa lankapuhelimella. Väliin jäävän kuunkierron aikana heillä ei ole mitään yhteyttä ulkomaailmaan metsästä. Tämä hetki oli juuri edellinen vuorokausi, jolloin juttelin taas siskoni kanssa. Hän kysyi, että onko täällä kylmä, johon minä tietysti, että "No on! Öisin on usein nollassa, ja meillä ei ole mitään lämmitystä!". Tähän siskoni totesi, että hän sai juuri kuulla säätiedotteista, että heillä on kuulemma ollut kylmimpinä öinä -31 C. Ja he eivät siis tosiaan asua missään talossa, vaan itse rakentamassaan asumuksessa, jonka he ovat tietysti yrittäneet mahdollisimman hyvin tilkitä niillä keinoin mitä luonnosta löytyy. Ja sieltähän ei löydy esimerkiksi sahoja, nauloja tai valmiita eristysmateriaaleja ;) Toki tuonne metsään ajautuvat tietynlaiset ihmiset, eikä kukaan mikrotta pärjäämätön urbaaniolento sinne lähtisikään. Siskoni on käsityöihminen, Juurieloyhdistyksen pitkäaikainen jäsen ja erityisen kiinnostunut alkuperäiskansojen perinteistä ja toimista. Silti hänellekin päätöksen teko lähdöstä oli pitkä ja harras prosessi.

Sitä sanotaan, että matkustaminen avartaa, ja pidän tätä täytenä totena. Toki tv:stäkin voi nähdä kuinka lapset näkee nälkää Afrikassa, mutta ilman omaa kokemusta tai läheltä nähtyä, sitä ei oikeasti pysty sisäistämään ja ymmärtämään syvällisemmin, minkälaisessa meidän maailmastamme täysin poikkeavassa todellisuutta moni ihminen elää, ja kuinka hyvin asiat on Suomessa. Clichee, tiedän. Nyt taas siskon kanssa juttelemisen jälkeen oma naurettava ahdistuskohtaukseni (ylläolevafacebookavautuminen) hävettää kuin mikä, joten toki jaan sen täällä ;)

Luulen, että tämä vuosi on ollut sekä minulle, että siskolleni molemmille suuren oppimisen vuosi, ja oppimamme asiat ovat hyvinkin samanlaisia monelta osin, vaikkei siskoni kokemaa voi oikein verrata mihinkään. Itse koen oppineeni myös välillisesti paljon (selkeästikään en silti vielä tarpeeksi) myös siskoni kokemuksista, ja ei voi muuta kuin arvostaa hänen rohkeuttaan ja sisukkuuttaan pysyä siellä leirissä, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, ja jatkaa rankkaa koulua loppuun saakka. Enää kaksi kuunkiertoa jäljellä!

Jos heräsi kiinnostus tietää lisää tuosta ohjelmasta, niin tässä koulun nettisivut, ja blogi.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Suolahappotuntemuksia - vihdoinkin!

Aloitin viime elokuussa BioSignature-testien jälkeen syömään suolahappolisää jokaisella aterialla, ja blogasin siitä myös. Suolahappolisällä siis tarkoitetaan käytännössä tablettimuodossa olevaa samaa happoa, kuin mitä ihmisen vatsalaukku tuottaa pilkkoakseen sinne tullutta ruokaa. Suolahappotuotanto on monilla ihmisillä nykyaikana heikentynyt, ja liian alhaiset suolahappotasot aiheuttavat sen, etteivät ruoan ravinteet imeydy normaalilla tavalla. Heikentynyt ruoansulatus voi myös aiheuttaa sen, että ruoka jää mahalaukkuun liian pitkäksi aikaa, jolloin se voi ruveta käymään. Käymisestä aiheutuvat kaasut nousevat ylöspäin aiheuttaen närästystä, jonka tulkitaan olevan merkki vatsan liikahappoisuudesta, vaikka syy onkin juuri päinvastainen. Ei ole siis ehkä ensimmäisenä syytä turvautua tällä hetkellä niin kovasti mainostettuihin vatsansuojalääkkeisiin, (jotka muutenkin hoitavat seurausta, eivät syytä) vaan tarkistuttaa oma suolahappotuotantonsa taso!

Suosittelen lukemaan Poliquinin artikkelin aiheesta. Siitä selviää tarkemmin mitä kaikkia vaikutuksia liian alhaisella suolahappotasolla voi olla, miten suolahappotesti tehdään ja mitä hyötyä suolahapon käytöstä on.

Halusin blogata nyt uudelleen aiheesta, sillä ilokseni huomasin, että vihdoinkin suolahappolisä rupesi aiheuttamaan minulle kuumotusta!! Lähes kuuden kuukauden jälkeen olin jo niin tottunut nappaamaan nuo kaksi Ultra HCL -tablettia naamaan aina ruokaillessa, että en ensin edes tajunnut yhdistää tätä ns. "kännipunaa" (jos tämä käsite nyt on kellekään tuttu...) suolahapon ottoon. Kun tämä tapahtui seuraavana päivänä uudestaan niin onneksi ymmärsin mistä on kyse :) Liika ylimääräisen suolahapon otto ei nimittäin myöskään ole todellakaan terveellistä, vaan suolahappolisän määrää tulee vähentää heti kun sen huomaa liian korkeaksi.

Poliquinin tekstistä
käy ilmi, että joillain ihmisillä saattaa mennä jopa 18 kuukautta ennen kuin suolahappotoiminta palautuu normaalille tasolle, eli ennen kuin suolahappolisän ottamisen voi lopettaa. Olen siis hyvin tyytyväinen, että nyt kuuden kuukauden kohdalla jotain edistystä on tapahtunut ja voin jo pudottaa annosta :)

Muutenkin nyt kolmatta viikkoa täysin ilman viljoja ja mahdollisimman pitkälle BioSignaturen opeilla, ja olo on mitä mainioin!

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Uni ja hormonitasapaino

Vaikka uni ja nukkuminen on niin suuri osa elämäämme, niin harvoin siihen tulee kiinnitettyä huomioita yhtälailla kuin hereilläoloaikaan. Yleensä uni saa huomiota vasta silloin kun siihen liittyy jotain ongelmia, kuten unettomuutta.

Olen itse ollut aina "hyvä nukkumaan", eli nukkunut paljon, sikeästi, missä vaan valaistuksessa ja mistä tahansa äänistä huolimatta. Ja nukahdan varmaan keskimäärin kahdessa minuutissa siitä kun suljen silmät sängyssä. Siksi en olekaan koskaan kiinnittänyt uneen erityistä huomioita. Nyt kuitenkin yrittäessäni kaikin mahdollisin keinoin tasapainottaa tätä hormonihässäkkää sisälläni, niin olen kiinnittänyt erityistä huomiota myös nukkumiseen.

BioSignaturessa unen kerrottiin olevan yksi suuri hormonitoimintaan vaikuttaja tekijä, ja Kaisa Jaakkola myös puhuu siitä useaan otteeseen kirjassaa Hormonidieetti. Sille on myös omistettu kokonainen kappale: "Nuku itsesi terveemmäksi". Nukkuminen on myös osa HelsinkiPaleon hyvinvointihaastetta, ja yksi sen osahaasteista on nukkumisolosuhteiden ja sitä kautta unen parantaminen.


Huonon unen vaikutukset kehoon ja sen hormoneihin

Hormonidieetti
kertoo univajeen ja huonolaatuisen unen aiheuttamiksi ongelmiksi mm. tulehduksen määrän lisääntymisen elimistössä, sen epäedullisen vaikutuksen rasvaa polttaviin ja rasvaa kerryttäviin hormoneihin, rintasyöpä-, sydän- ja verisuonitautiriskien kasvun sekä kehon puhdistusreaktioiden ja maksan toiminnan mahdollisen häiriintymisen.

Huonolaatuinen tai liian vähäinen uni voi sekoittaa hormonijärjestelmää. Huono uni vähentää kasvuhormonin eritystä. Suurimmat määrät kasvuhormonia erittyvät yön aikana, ja jos uni on liian vähäistä, katkonaista tai kevyttä, ei kasvuhormonia erity optimaalisia määriä. Kasvuhormoni auttaa rasvanpoltossa sekä ylläpitää ja kasvattaa energiankulutusta nostavaa lihaskudoksen määrää. Se myös stimuloi immuunijärjestelmää, ja näin uni vaikuttaa myös vastustuskykyysi. Liian vähäisen unen on myös todettu vaikuttavan insuliiniherkkyyteen haitallisesti ja sitä kautta lihottavan. Kaisa toteaakin, että ennen mitään muita laihdutus"kikkoja", kiinnitä huomiota unenlaatuun. Voi olla, että niin kauan kuin nukut huonosti, mitään laihtumista ei voi tapahtua. Huono uni lisää myös kortisolin eritystä, tai kääntää kortisolirytmiä väärinpäin niin, että kortisolia erittyy liikaa vielä ilta-aikaan ja yöllä jolloin kortisolitasojen pitäisi olla matalimmillaan.


Kuinka nukkua hyvin?



HelsinkiPaleo antaa vinkkejä hyvän unen saavuttamiseen:
  • Varaa riittävästi aikaa nukkumiselle. Optimitilanteessa (pitäisi lukea: normaalitilanteessa) heräät pirteänä ennen kellon soittoa.
  • Pimennä huoneesi pimennysverhoilla ja kytkemällä pois kaikki sähkölaitteet, joissa palaa valo. Huoneen tulee olla pilkkopimeä.
  • Rauhoitu ennen nukkumaanmenoa.
  • Älä katso telkkaria tai käytä tietokonetta tuntia ennen nukkumaan menoa.
  • Pyri ajoittamaan syöminen ja treeni aikaiseen iltaan.
  • Pidä vuorokausirytmi mahdollisimman säännöllisenä.
Pimeässä nukkuminen ja mielellään myös huoneen pimentäminen jo jonkun aikaa ennen nukkumaanmenoa, sekä tietokoneen ja telkkarin käytön lopettaminen tuntia (tai kahta) ennen nukkumaanmenoa, vaikuttavat kehon melatoniinin, eli "pimeähormonin" tuotantoon. Melatoniinia erittyy enemmän pimeässä, ja se vaikuttaa kehon nukkumis-valveillaolo-rytmiin. Jos melatoniinitaso on edelleen matala nukkumaanmennessä, ei unesta tule optimaalisen syvää. Melatoniini ja kortisolitasot myös vaikuttavat toisiinsa, ja kortisolin tulee olla tarpeeksi matalalla illalla, jotta melatoniinitasot pääsevät nousemaan. Vuorokausirytmin säännöllisenä pitäminen auttaa kortisoli- ja melatoniinitasojen hallinnassa. Pyri siis pitämään rytmistä kiinni myös vapaapäivisin.

Hormonidieetti-kirjassa
yksi yleinen syy uniongelmiin kerrotaan olevan magnesiumin puute. Aiemman blogaukseni magnesiumiin liittyen ja tuotesuositukseni löydät täältä.


Minun uneni

Hyvät puolet täällä Kathmandussa nukkumisessa ovat raitis ilma makuuhuoneessa sekä pimeys ilman, että mitään pimennysverhoja tarvitsee ostaa. Meillä kun ikkunat ovat auki koko ajan, ja mitään katuvaloja täällä ei ole. Täällä myös yöt ovat pimeät vuoden ympäri. Mukavan vilpoinen ilmakin täällä on nyt öisin, kun on talvi.

Voin onneksi aikatauluttaa itse päiväni, joten teen aina treenit aamuisin ja iltaisin usein meillä ei olekaan sähköjä, joten silloin lueskelen kynttilänvalossa kirjoja ennen nukkumaanmenoa. Jos sähköt on niin pyrin silti sulkemaan tietokoneen vähintään tuntia ennen sänkyyn käymistä. Sänkyyn käyn joka ilta klo 21-22 välissä ja luen kirjaa kunnes silmiä rupeaa hiukan painamaan.

Aiemmin täällä tuli vietettyä enemmän aikaa baareissa iltaisin, sillä poikaystäväni soittaa niissä työkseen. Silloin unirytmini oli paljon myöhäisempi. Nyt olen jäänyt iltaisin kotiin, ja ongelman aiheuttaa vain se, että hän tulee kotiin aina klo 24 baarien mennessä kiinni. Olen usein herännyt tähän, mutta nukahdan uudelleen sekunneissa. Ostoslistalla on korvatulpat, niiden kanssa en varmasti heräisi ollenkaan.

Maadoitu - torju sähkömagneettinen saaste

Maadoittumisella usein, varsinkin erilaisissa henkisissä suuntauksissa, tarkoitetaan yhteydenottoa maahan henkisellä tai energiatasolla, harjoituksina esimerkiksi kuvitteellisten juurien muodostaminen omista jaloista maahan. Tässä blogauksessa puhun kuitenkin maadoittumisesta fyysisenä yhteydenottona maahan, eli kuten tämä sana sähkötekniikan termein käsitetään. Englanninkielisiä termejä ovat Earthing ja Grounding, joita molempia tunnutaan käyttävän sekaisin molemmista käsitteistä.

”Luonnontilassahan” sekä ihminen, että eläimet olisivat jatkuvasti yhteydessä maahan, eikä sähkökenttiä olisi samassa mittakaavassa kuin nykypäivänä. Tilanne nykyaikana on kuitenkin se, että on varmasti monia kaupunkilaisia, jotka eivät ikipäivänä edes kosketa Äiti Maata. Kehoomme vaikuttavat jatkuvasti erilaiset sähkökentät, joita muodostavat kodeissamme olevat sähkölaitteet sekä langattomat verkot ynnä muut. Meihin tulevat sähköiset varaukset eivät pääse purkautumaan kun emme maadoitu, eli pääse kosketuksiin maankuoren kanssa.

Näillä sähkövirtauksilla saattaa olla, ja onkin varmasti monenlaisia, vielä tunnistamattomiakin, tai yleisesti tunnustamattomia, haittavaikutuksia kehollemme. Maadoittuminen suojaa kehoa tältä "sähkömagneettiselta saasteelta". Helpoin ja halvin keino maadoittumiseen on se luonnollisin, kävellä paljain jaloin luonnossa.Tai edes koskea jotain maassa olevaa, esimerkiksi halailla puita <3 Tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista (vaikkapa täällä asfaltin peittämässä Kathmandussa) joten toiseksi paras vaihtoehto on vetää sähköä johtava piuha maasta, tai maadoitetusta pistorasiasta, itseensä.

Sen lisäksi, että maadoittuminen purkaa kehon sähkövaraukset, se myös tuo kehoon maankuoresta vapaita elektroneja, jotka ovat samoja juttuja kuin ruoasta saamamme antioksidantit. Vapaiden elektronien pääsy verenkiertoon kestää tutkimusten mukaan 80 minuuttia, joten olisi hyvä pyrkiä tähän maadoittumisaikaan. Tietysti pienikin hetki on parempi kuin ei mitään. Itselleni tärkeää on, että maadoittuminen vaikuttaa hormonitoimintaan laskemalla kortisolitasoja ja tasapainottamalla melatoniinitoimintaa, ja vaikuttaen tätä kautta esimerkiksi unenlaadun parantumiseen.

Erilaisia maadoitusvälineitä, kuten maadoitusmattoja on myynnissä pienistä hiirikäden alla pidettävistä suuriin, nukkumiseen tarkoitettuihin. Iso, 60 x 120 cm kokoinen maadoitusmatto on jo aikamoinen investointi, ja maadoitus tapahtuu kuitenkin jo yhdestä pienestä kosketuksesta. Et siis maadoitu yhtään sen suuremmin vaikka makaisit alasti kokonaisen maadoituspatjan päällä, kuin jos pidät kädessäsi halkaisijaltaan sentin kokoista ranneketta. Maadoitusrannekkeita taitaa saada alkaen 5 eurolla, ja rannekkeesta voit vetää piuhan esimerkiksi ikkunasta maahan. Olen antanut itselleni kerrottavan, että piuhaksi käy esimerkiksi Claes Ohlsonilta saatava yksinapainen kauitinkaapeli.

Enemmän maadoituksesta kertovat esimerkiksi:

David Wolfe

Jaakko Halmetoja (artikkelin viimeinen kohta)

Earthing Institute


Täällä Kathmandun keskustassa vihreää ei niin kauheasti näy, eikä minkäänlaisia puistoja oikeastaan ole. Maadoittuminen ei siis täällä kovin helposti onnistu, ja luontoon pääsemiseksi pitää jo lähteä moottoripyörällä vähän pidemmälle. Meidän pihalla on kuitenkin tuossa alhaalla pieni vihreä aidattu pläntti, johon sain juuri sopivasti vedettyä maadoitusjohtoni.

Sain tämän maadoitusjohdon ystävällisesti uudelta Facebookin terveysryhmän kautta tulleelta tuttavuudelta. Paljon kiitoksia hänelle!

Johto ylettyy tällä hetkellä juuri tietokoneelle, joten pidän sitä kädessä tässä istuessani. Yritämme kuitenkin etsiä johdolle pientä lisäosaa, joka ylettyisi sänkyyn saakka, että pääsisi myös nukkumaan maadoituksessa.


Siellä mun valkoinen maadoitusjohtoni menee kävelykäytävän yli maahan.

Siinä se tulee käytävän yli sisään...


Ja sisäpuolella on maadoitusranneke kiinni johdossa.

Kuulumisia Kathmandusta

Viikko jo takana taas Nepalia ja kaikkihan täällä on samalla tolalla kuin ennenkin.

Olen koittanut nyt tämän viikon elää HelsinkiPaleon Hyvintointihaasteen mukaisesti ja samalla olen tunnollisesti tehnyt Bodyrock.tv:n haastetreenejä. Kaiken kaikkiaan mahtavaa olla takaisin täällä ja Hyvä fiilis!

Paleohaasteen haastavin osuus on ehdottomasti ruokailu. Kuten viimeksi kirjoittelinkin, Nepalissa ollessa iski ruoka-ahdistus siinä vaiheessa kun päätin yrittää ottaa itseäni niskasta kiinni ja oikeasti syödä mahdollisimman järkevästi. Voivoi, olisi niin helppoa ja ihanaa jos vaan voisi ravintoloissa syödä mitä tahansa... lasagnea, pastoja, sandwitcheja, nuudeleita yms. Mutta ei, nyt se sama ahdistus iski jo viidennen päivän kohdalla. Ikävöin niin paljon Suomen helppoa syömistä, kauppojen valikoimia ja itsetehtyjä raakaleipiä, luomulihaa, luomuvoita, salaatteja ja Järvikylän tuoreyrttejä.... Olli postasi joitain päiviä sitten Hyvän Olon Kauppalistan. Sitä katsellessa, asiat, joita täältä saan ostettua on aika vähissä. Ei marjoja, ei (hyvää) voita, tuoreyrttejä harvoin, salaatteja hyvällä tuurilla, avocadoa en ole löytänyt (tai sitä pitäisi hakea taksilla kauempaa...), ei juustoja, ei hapankaalia... ei helposti tehtäviä lihoja. Tällä hetkellä hankaloittaa vielä se, ettei meillä ole jääkaappia.

Ruokapäiväkirjasta voi vilkaista mitä olen täällä nyt syönyt. Ja vinkkejä varsinkin kotona näissä olosuhteissa tehtävistä ruoista otan erittäin mielelläni vastaan ! Olen kovasti yrittänyt saada syötyä säännöllisesti ja syödä mahdollisimman aikaisin aamulla jo "aamupalan" Biosignaturen ohjeiden mukaan, eli siis jotain proteiinipitoista. Hankalaa on se, että ravintolassa käymiseen menee aina se 1,5 tuntia kävelymatkoineen. Ja sinne monta kertaa päivässä niin tuntuu ettei tässä muuta ehdi ajatellakaan kuin näitä syömisiä. Jos haluaisin syödä aamupalan tunnin sisällä heräämisestä, olisi sängystä lähdettävä siis suoraan kävelemään kaupunkiin. Valitettavasti yrityksestä huolimatta aika tuntuu jotenkin vain katoavan, ja aina illalla huomaan, etten taaskaan "ehtinyt" käydä syömässä kuin yhden varsinaisen lämpimän aterian..

Noh, onneksi täällä olemisessa on hyviäkin puolia tämän hormonitoiminnan tasapainoittamisen kannalta. Stressinaiheita on tasan yksi: tuo yllämainittu ruoka. Sitä lukuunottamatta elämä on leppoisaa kuin mikä. Aika on täällä ihan erilainen käsite. Ehkä se tekee syömisen säännöllisyydestäkin isomman ongelman. Jos sanon tuolle poikaystävälle, että lähdettäisiinkö syömään, niin lähtöön voi mennä tunti-kaksi. Täällä ei kyllä tule kelloa kauheasti katseltua. Vaikka ymmärrän ja tunnistan itsessäni eri tavat olla täällä ja Suomessa, niin silti en osaa täysin välttyä siltä, että heti Suomeen tullessa elämästä tulee kovin aikataulutettua. Kavereiden tapaaminen pitää aina sopia ennakolta, kaikki pitää kirjoittaa kalenteriin ja tarkistaa ehdinkö sitä ja ehdinkö tätä. Täällä voi vaan olla, ilman mitään tarkkoja suunnitelmia. Esimerkiksi huomenna ajattelimme lähteä luonnonläheisempään Pokhara-cityyn chillailemaan ja takaisin voi tulla sitten kun alkaa tuntua siltä.

Nukkuminen on yhtenä osahaasteena myös HelsinkiPaleon Hyvinvointihaasteessa, ja siihen olen yrittänyt panostaa, sillä se vaikuttaa vahvasti kaikkeen hormonitoimintaan. Tästä voisin kirjoittaa ihan oman blogauksen.

Liikunta hoituu tekemällä Bodyrock.tv:n treenejä, joihin olen jäänyt ihan koukkuun. Niiden lisäksi olen yrittänyt venytellä iltaisin. Ja muuten täällä aika kuluukin vain lukemalla kirjoja (tällä hetkellä menossa The Secret), hengailemalla ystävien kanssa, istumalla ulkona tai kävelemällä kaupungilla. Nettiä tulee käytettyä aina silloin kun sattuu päivisin olemaan sähköä, mutta aika paljon vähemmän kuin Suomessa ollessa. Olen tehnyt myös paljon affirmaatioita, ja käyttänyt aikaa kaikenlaiseen mietiskelyyn. The Secret on inspiroinut kiinnittämään jatkuvasti huomiota omiin ajatuksiin ja miettimään, mitä oikeasti haluan.

Siinäpä tämänhetkiset mietteet. Nyt on tietokonekin täällä mukana, joten yritän blogailla aina kun inspiraatiota ja sähköä riittää :)

perjantai 6. tammikuuta 2012

Haasteita uudelle vuodelle!

Ilmeisesti on muotia aloittaa uuden vuoden käynnistyessä erilaisia 30 päivän haasteita. En ole koskaan oikeastaan tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta nyt on kuitenkin alkamassa kaksi haastetta, jotka minua kiinnostavat ja joihin ajattelin osallistua!


Toinen on Helsinki Paleon hyvinvointihaaste, joka alkaa tiistaina 10.1.

Helsinki Paleon hyvinvointihaasteen pääosassa on ruokavalio. Suositeltu ruokavalio koostuu mahdollisimman laadukkaasta ja luonnonmukaisesta ravinnosta; lihasta, kalasta, riistasta, kasviksista, juureksista, marjoista, hedelmistä, pähkinöistä ja siemenistä. Lisätietoa suositellusta ruokavaliosta voit lukea vaikkapa näistä teksteistä: Mikä ihmeen paleo?, Normipäivä ja muut menut ja Valintojen maailma.

Haasteen osa-alueista löytyy tiivistelmä täältä. Siihen kuuluu ruokavalion lisäksi Uni, Liikunta, Sosiaaliset suhteet, Elämästä nauttiminen ja hauskanpito ja Stressinhallinta. Saavun juuri sopivasti 10.1 aamulla Kathmanduhun, joten elämästä nauttiminen, hauskanpito ja sosiaaliset suhteet onnistuvat ihan luonnostaan :) Stressinhallintaan liittyville asioille kuten meditaatiolle aion antaa aikaa päivittäin ja kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen ja affirmaatioiden säännöllinen käyttö voisi olla vielä hyvä lisä.

Haastavimmat osa-alueet minulle tulevat olemaan Uni ja Ruoka. Aion pitää ruokavalioni niin paleona kuin mahdollista ja huolehtia tällä kertaa säännöllisistä ateriarytmeistä, aamiaisen syömisestä ja muutenkin pitää kiinni minulle BioSignaturessa annetuista ohjeista. Uni on myös yksi asia mitä BioSignaturessa ja Kaisan Hormonidieetti kirjassa kovasti painotetaan. Täällä Suomessa töitä tehdessä minulle on tullut hyvä unirytmi ja olen nukkunut todella hyvin. Yritän päästä tähän samaan myös Nepalissa.

Paleohaasteen liikuntaosuuden aion hoitaa osallistumalla samaan aikaan Bodyrock.tv:n 30 päivän haasteeseen. Bodyrock.tv:llä on lyhyitä, lähinnä kehon painolla tapahtuvia intensiivisiä treenejä. Tähän 30 päivän haasteeseen kuuluu alun "Fit Test" joka toistetaan haasteen loputtua, ja haasteen aikana joka päivälle tulee uusi treeni. Tämä haaste alkoi oikeastaan jo heti tammikuun alusta, mutta joka päiväiset treenit löytyvät netistä ja minulle mukavampaa on aloittaa nämä kaksi haastetta samaan aikaan.

Nepalissa minulla on hyvin aikaa oikein keskittyä näihin asioihin, joten uskon nyt vakaasti, että tämän 30 päivän aikana alkaa tapahtua jotain muutosta kehonkoostumuksessa :)

Haastan nyt kaikki teidät, jotka tämän blogauksen luette, mukaan näihin haasteisiin tai vaikka jompaan kumpaan ! :)

Ihanaa uutta vuotta kaikille, lämpöä ja rakkautta !