I'm in Book Heaven!!

Jos on kirjafriikki ja kiinnostuksen kohteina sattuu olemaan jooga, meditaatio ja muu spiritual kirjallisuus, niin Kathmandu on kirjataivas. Voisin kierrellä täällä kirjakaupoissa ikuisesti. Miksi näitä kirjoja ei voi lainata?? Ja miksi lentokoneessa saa viedä vain 20 kiloa, nyyh :,(
Muutama kuva paratiisista, eli lempparikirjakaupastani, joka on suuren suuri:


Osho. Olen tykästynyt Oshon tyyliin kirjoittaa (tai siis puhua, kaikki hänen kirjansa taitaa olla ylöskirjoitettuja puheita), hänen kaikki kirjansa ja lehdet ovat täällä tosi halpoja, ja niitä on paljon.

Krisnamurtia.

Eri osastot ainakin kaikille eri tämän maailmankolkan uskonnoille, sekä myös kristinuskolle. Tosin kristinusko sektorilta löytyy paljon kirjoja teemoilla "Jesus was a Buddha", "Jesus lived in India" yms. :)

Fiction-osastolta löytyy mm. kaikki Deepak Choprat, Paolo Coelhot ja paaaljon muuta :)


Health osasto on myös tosi jees, sieltä löytyy omien lappujensa alta mm. ayurveda, acupuncture, magnetic therapy, general healing, homeopathy, reiki yms.

Shazzie Goddess raakasuklaa

Edelleen, aina kun näen uuden merkkistä raakasuklaata, niin tulee himo kokeilla, sillä toivon vieläkin jonain päivänä löytäväni sen oikeasti hyvän makuisen valmissuklaan. Valitettavasti tähän mennessä ainut hyvänmakuinen raakasuklaa on ollut Wolfen luennolta ostettu Sacred Chocolate.

Eikä tämä uusin kokeilu tehnyt poikkeusta... Shazzien Goddess suklaa oli ensimmäinen, joka ei sisällä mitään marjoja, joten ajattelin, että tämä ei voi olla sellainen kauhean marjaisan makea, kuten kaikki aiemmat kaupan raakasuklaat, joita olen kokeillut. Ja makuna on mainittu Lucuma ja Mesquite, eli juuri ne aineet millä itsekin makeutan raakasuklaani kotona. Mietin pari viikkoa, että uskaltaisiko tätä nyt kokeilla, että voisiko se oikeasti olla hyvän makuista, kun raaka-aineet ovat lähes samat kuin itse tekemäni suklaan. Ja voiko mikään olla pahaa, minkä luvataan maistuvan lucumalta ja mesquitelta??

Ilmeisesti voi. Tai ehkä tätä nyt ei pahanmakuiseksi voi ihan tuomita, ehkä mauton olisi kuvaavampi. Ei siis lähelläkään sitä kotona tehdyn makuista. Suklaanmetsästys siis jatkuu... Kenties siihen saakka kunnes Suomesta saa Sacred Chocolatea < 3

P.S Pahoittelen blogin hiljaisuutta viime aikoina. Kirjoitusinspiraatio on ollut täysin kadoksissa. Tässä välissä on ollut aikamoinen lukuinspiraatio, kohdistuen lähinnä romaaneihin! Luin Puhdistuksen, Häräntappoaseen, Da Vinci Koodin ja P.S Rakastan Sinua. Tällä hetkellä menossa on Meren katedraali :)

Ja viikon päästä lähtö Nepaliin !!!

pH-ihme -kirja. pH-dieetistä siis...

Luin Robert O.Youngin ja Shelley Redford Youngin uuden kirjan pH-ihme. Yksi kaveri myy Innerlightin tuotteita, olen häneltä ostanut SuperGreens jauhetta + pH-tippoja ja olen käynyt muutamissa heidän illoissaan, mutta en ole sen enempää perehtynyt aiheeseen aiemmin. Oli kuitenkin mielenkiintoista lukaista tämä kirja, eli siis kokonaisvaltaisesti se, mistä tässä pH-dieetissä on kysymys.

En kyllä ihmettele yhtään, että tällä "ohjelmalla" ihmiset saavat tosi hyviä tuloksia terveytensä hoitamisessa. Perusasiat kun ovat mielestäni tosi oikein: pääravintoa pitäisi olla ravinnerikkaat (luomu)kasvikset ja hyvät rasvat (öljyt) ja tärkeintä kaikista olisi oikea, puhdas pilaamaton vesi ja hyvien suolojen saaminen kehoon. Pois pitäisi jättää kaikki prosessoitu teollinen ruoka, kuumennettu ruoka suurimmaksi osaksi, maitotuotteet ja suurin osa lihatuotteista (varsinkin jalostetut ja käsitellyt). Jos tekee nämä muutokset ruokavalioon, niin miten voisi olla mahdollista olla tervehtymättä ja laihtumatta?

Young suosittelee siis hyvin suurelta osin täysin samoja juttuja kuin esim. superfood-skene ja puhtaamman ruoan puolustajat. Eli aitoja ruokia, aitoa suolaa ja vettä, hyviä öljyjä kuten Udo's Oil. Mahdollisimman alkuperäistä ruokaa, luomua, esim. itse kasvatusta, idättämistä. Paljon ravinteita kehoon. Kirjassa on kuvattu aika tarkkaan kirjoittajien oma keittiö, joka vaikuttaa perus raakaravinnon keittiöltä Vita-Mixeineen, Green Star -mehustimineen ja Excalibur-kuivureineen.

Vaikka olisi samaa mieltä siitä, että tämä on hyvä tapa syödä, niin Youngin perusteluja sille voi tietysti kyseenalaistaa. Onko elimistön happamuus syynä kaikkiin sairauksiin ja pitääköhän kaikki kirjan alkuosan "faktat" paikkansa. Young siis perustaa koko ruokavalionsa siihen, että ihmisen kehon kuuluisi pysyä alkalisena, ja kaikki sitä happamoittava on pahaksi. Hänen mukaansa ruokavalion tulisi olla 80% alkalisoiva, ja sisältää vain 20% happamoittavia ruokia. Eri ruoat siis vaikuttavat kehoon eri asteisen alkalisoivasti tai happamoittavasti. Pääasiassa nämä voi melkein arvata, kuten yllä jo totesin, ruokavalio on hyvin pitkälti sama kuin muutenkin puhdasta, viherrikasta ruokaa suosivan ihmisen. Esimerkiksi raakaruoan katsotaan olevan alkalisoivaa, ja kuumennetun (pääasiassa) happamoittavaa. Joitakin eroavaisuuksia kuitenkin löytyy...

Youngin mielestä (lähes) kaikista eläinkunnan tuotteista tulisi luopua. Hän suosittaa oikeastaan ainoastaan kalaa harvoin syötynä. Kaiken punaisen lihan, maitotuotteiden, varsinkin juustojen, katsotaan olevan erittäin happamoittavia, ja siksi ei suositeltavia. Äyriäisiä ei myöskään saisi syödä ollenkaan, koska ne syö kaikki jätteet, eli mitä tahansa kuten kalojen ulosteet, ja on siksi myrkyllisiä :o Maito pitäisi vaihtaa esim. soija-, manteli- tai hampunsiemenmaitoon.

Youngin mielestä myöskään sieniä ei pitäisi syödä ollenkaan, mikä tietysti on ihan päinvastaista kuin superfood-aatteessa, jossa ainakin siis lääkinnälliset sienet ovat kova juttu. Myös levät on Youngin mielestä huonoja, tosin hän silti suosittelee "merikasviksia" kuten wakame, nori, hijiki, dulce, arame... Ja perusteet esim. spirulinan "huonoudelle" on se, että se meressä kasvaessaan imee itseensä kaikki myrkyt. Tämä ei kai päde silloin kun syötäväksi tuleva spirulina kasvaa puhtaissa altaissa, niinkuin se käsittääkseni tekee...(?) Muita perusteluja näiden levien huonoudelle en tästä kirjasta löytänyt.

Hassua oli myöskin, että kun fermentoituja soijatuotteita yleensä pidetään parempina kuin muuten tuotettuja, niin Young ei suosittele niitä ollenkaan, vaikka suositteleekin jonkun verran esim. tofua ja muita soijatuotteita.

Todella monessa jutussa kuitenkin linjat ja perustelut oli ihan täysin samat kuin mitä on kuullut monesta muustakin lähteestä tässä aidomman ruoan metsästyksessä. Esim. sokereiden tilalle stevia tai vastaava, ei missään nimessä keinotekoisia makeutusaineita, maidon pois jättämiseksi perustelut oli täysin samat, "juo ruokasi, pureskele juomasi", vihermehut on jees, hedelmämehut taas mieluummin ei jne. Lisäravinteitakin Young suosittelee ja niistä on myös yksityiskohtaiset selitykset.

Aiemmin itselläni oli ehkä käsitys, että koko pH-homma on suurimmaksi osaksi vain rahastusta pH-tuotteilla, ja ohjelma tosi tiukka, sallimaton ja putkinäköinen kokonaisuus. Kirjan perusteella huomaan, että siinä on kuitenkin enemmän kyse oikeasti paremman terveyden ja elämäntavan hakemisesta, ja vielä oikein hyvin keinoin. Koko homma ei oikeastaan eroa kovin suuresti siitä, mitä muutenkin näissä puhtaamman ruoan piireissä käydään läpi. Kirja on niin yksityiskohtainen kuvaus luonnollisemmasta, terveellisemmästä ruokavaliosta (tai elämäntavasta, myös liikunta ja motivaatio ovat saaneet osionsa, ja ajatusten merkitystä käsitellään jonkun verran) että tämän kirjan opeilla tavallinen tallaaja pääsee jo varmasti erittäin hyvään alkuun superterveyden tavoittelussa !

Ruokavalion läpikäymisen jälkeen kirjan loppupuoli on täynnä reseptejä, jotka vaikuttavat kokeilemisen arvoisilta. Lisänä vielä "resurssit" osio, joka kertoo Youngin suosittelevan muun muassa Green Star ja Solostar mehustimia, ja näistä saisi tämän kirjan lukijana vielä alennuksen :O Harmi, etten ollut lukenut tätä kirjaa vielä kun noin kuukausi sitten kävin ostamassa tuon Solostarin ;) (Tajusin juuri, etten ole postannut siitä vielä mitään! Käyttökokemuksia siis luvassa...)

Optimaalinen terveys edellyttää, että poistamme kaikki negatiiviset sairauksia ruokkivat toimintamallit. Happamoiva ruokavalio on vain yksi esimerkki. Sinun on tehtävä jotain myös kemikaaleille altistumiselle, reseptilääkkeille, nautintoaineille ja sitten vielä kielteisille ajatuksille, sanoille ja teoille.

Terveellisen alkalisen elämäntavan tulisi olla vaistonvaraista, mutta ihmiset ovat jossain vaiheessa kadottaneet kykynsä vaistota sen. ... Terve ja alkalinen keho ja mieli palauttavat sinut asemaan, josta voit parhaiten palvella maailmankaikkeutta. Ne ovat siis tärkeitä tavoitteita, mutta älä uppoudu niiden tavoitteluun niin, että unohtaisit elämänilon!

Sata kirjaa, jotka tulisi lukea

Christer Sundqvistin blogista löysin listan sadasta kirjasta, jotka tulisi lukea ennen kuolemaa. Laskin montako olen näistä lukenut, ja sain tulokseksi vain 22 ! Asia täytyy siis korjata, joten taidanpa pistää itselleni haasteeksi lukea joululomalla näistä mahdollisimman monta :)

Tässä lista kirjoista, olen boldannut ne, jotka olen lukenut. Aika monta kirjaa tästä listasta on kyllä sellaisia, joiden tarinan tietää, koska on nähnyt sen jo elokuvana (taru sormusten herrasta, harrypotterit, ruusun aika, muumipeikko ja pyrstötähti, kurjat, eedenistä itään..) näytelmänä (veljeni leijonamieli, pessi ja illusia..) telkkarisarjana (maailman ympäri 80 päivässä.. ), sarjakuvana (tintit..) tai minkä vaan tietää jostain (peppi pitkätossu, kalevala, odysseia...).

Se on jännää, miten erilaisia kokemuksia ihmisillä on kirjoista, itselleni lukeminen on aina ollut tosi tärkeää ja nautin siitä paljon. Sitten taas esimerkiksi Rajakylän Matti kirjoitti juuri kuinka lukeminen on ollut hänelle aina vastenmielistä. Se tuntuu itsestäni tosi hassulta ajatukselta, koska mulle kirjojen maailma on aina ollut niin iso nautinto ja seikkailu, ja saatan jäädä kirjojen tunnetilaan pitkäksi aikaa kiinni vielä kirjan loputtua. Aloitin tosissani lukemisen jo toisella luokalla koulussa lukemalla Tuhannen ja yhden yön tarinoita, ja ala-asteella luin tosi paljon, esimerkiksi tähänkin listaan päässeet Viisikot ja Sofian Maailman (neljännellä luokalla ensimmäisen kerran, en ehkä tajunnut sitä ihan täysin silloin, mutta siitä alkoi kiinnostukseni filosofiaan :). Kärpästen herrankin luin joskus lapsena ja siitä itseasiassa kirjoitinkin jo viime kesänä tänne blogiin... (kirjoitus on reilausreissulta, siksi ääkköset puuttuu)

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriere - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus

Se ihana juustokakku

Kerroin pari postausta sitten kämppiksen tekemästä vehnättömästä ja sokerittomasta juustokakusta, ja reseptiä toivottiin.

Kysyin nyt siihen ohjetta ja hassu juttu, ei se ollutkaan hänen oma kakkunsa vaan ohje on Antti Heikkilän vihreästä kirjasta "Hyvän olon keittokirja".
Tuossa kakussa ei siis alunperinkään ole sokeria eikä vehnää. Hämmästyin tosin sitä, että sekä tuossa että muissa jälkiruokaresepteissä on ohjeissa Hermesetasta(!). En tiennyt, että Antti suosittelee makeutusaineiden käyttöä.

Anyways, alla ohje. Kämppis laittoi smetanan tilalta rahkaa, ja jätti makeutusaineen pois. Mutta sitähän voi tietysti varioida itse, ja käyttää makeutuksena vaikka agavea tai mitä ikinä :)
Hauskaa kokkailua!

Vanhan ajan New Yorkin juustokakku

Pohja
2 dl pekaani- tai saksanpähkinöitä
1 munanvalkuainen
1 rkl voita
1 tl suolaa

Täyte
2 pakettia Philadelphia-tuorejuustoa
3 dl smetanaa
5 tl Hermesetasta
3 munaa
1 tl vaniljauutetta

Pohja: Sekoita pähkinät, voi, suola ja munanvalkuainen tehosekoittimessa. Levitä tahna tasaiseksi levyksi reunalliseen vuokaan. Paista 165 asteessa noin 15 minuuttia. Jäähdytä pohja.
Täyte: Pehmennä juusta sähkövatkaimella keskinopeudella noin minuutti. Liian suuri nopeus tekee juustosta liian kuohkean. Lisää makeutusaine ja sitten munat yksitellen. Munien jälkeen lisää vaniljauute. Lopuksi lisää smetana ja sekoita.

Juustokakun teossa on kätevä käyttää vuokaa, jossa on irroitettava reunus. Aseta reunus vuokaan ja levitä täyte pohjalle. Kakku saa kypsyä uunissa 165 asteessa noin 45 minuuttia. Perinteisesti kakun alle uuniin laitetaan astiaan vettä, mikä tuo kosteutta uuniin ja ehkäisee kakkua halkeilemasta. Kakun täytteeseen voi lisätä myös marjoja. Perinteisesti juustokakku tarjoillaan viileänä, joten jäähdytä ainakin 4 tuntia.

Jörg Blech: Miten meistä tuli potilaita?

Tässä kirja, joka pitäisi lukea kaikkien niiden, keille ei ole koskaan tullut mieleen kyseenalaistaa lääkärien arvovaltaa ja luotettavuutta.

Kirja kertoo esimerkkejä lähinnä Saksasta (kirjoittajan kotimaa) ja jenkeistä, mutta samalla kaavalla nämä asiat varmasti toimivat kaikissa länsimaissa. Blech kertoo kirjassaan, kuinka sairauksia tehtaillaan esimerkiksi alentamalla raja-arvoja tai vain medikalisoimalla normaaleja elämänvaiheita tai ruumiintoimintoja.

Myös lääkärien ja lääketeollisuuden suhteet käy aika selviksi, tai lähinnä se, kuinka harvalla lääkärillä ei ole lääketeollisuuteen kytköksiä, tai kuinka harvoja tutkimuksia, artikkeleita tai päätöksiä tehdään puolueettomasti.

Ikäviä esimerkkejä löytyy, esimerkiksi siitä, kuinka naisille halutaan välttämättä antaa estrogeeneja vaihdevuosien hoitoon vaikka tutkimuksissa on todettu syöpien lisääntyneen niiden myötä. Jopa tutkittavien terveyden nimissä keskeytettyjen tutkimusten jälkeen niiden tuloksia on vain vääristelty vääntelemällä kieltä. Onko esimerkiksi "sydäninfarktien ja aivohalvausten lisääntyminen" sama kuin "ei sydän- ja verisuonitautien vähentymistä"??

Järkyttävältä kuulostaa myös, että Yhdysvalloissa 5 milj. lasta syö ADHD-lääkkeitä, joita heille on voinut määrätä kuka tahansa ei-erikoislääkäri, esimerkiksi gynekologi tai jopa hammaslääkäri. Siitä on tullut ikäänkuin uusi muotihuume. Onko lapsen vai vanhempien parhaaksi, että lapset lääkitään kilteiksi ja hiljaisiksi?

Oikeastaan koko kirja on aika painavaa tavaraa, suosittelen lukemaan itse :)

Vielä takakannen teksti:

"Miten on mahdollista, että lääketieteen kehittyessä meistä tulee aina vain sairaampia ja sairaampia? Jopa tavallisista elämänvaiheista kuten vanhenemisesta on tullut hoitoa vaativa tila. Ja kas kummaa – lääkeyrityksillä on tarjota parannuskeino jokaiseen uuteen vaivaan.

Lääketeollisuuden maailmassa terveetkin ihmiset ovat sairaita – he vain eivät vielä tiedä sitä. Jörg Blechin kirja kertoo, mitä jokaisen potilaan tulee tietää lääketeollisuuden ja lääkemarkkinoinnin tauteja lietsovasta vaikutuksesta. Mukana on myös 12 kohdan luettelo, jonka avulla keksityn sairauden voi tunnistaa."

Kirjasto!

Miettikääpä miten paljon vähemmän mahtavia kirjoja olisi tullut luettua, ja miten paljon heikompi yleissivistys olisi, jollei kirjastoista saisi kirjoja ilmaiseksi kotiin? Pelottava ajatus!

Raahasin tänään painavan kassin kirjastolle, tarkoituksena jättää se paino sinne. Pakko oli kuitenkin käydä vähän vilkaisemassa, ja päädyinkin sitten raahaamaan takaisin päin entistä painavamman laukun.

Malmin kirjastossa suuntaan aina kärppänä Lääketiede/Terveys-osastolle. Toistaiseksi en ole sen pidemmälle vielä päässyt!
Siellä on aina niin monta uutta, pakko-saada-lukea-kirjaa, että laukku täyttyy samantien. Ehkä tästä syystä en olekaan kesäloman lopun jälkeen lukenut yhtään romaania...

Mielenkiinnolla odotan mitä nämä uudet opukset sisältävät, vaikken valitettavasti ehdi niitä lukemaan ennen kuin ensi viikolla tentit ovat ohi. Onneksi tenttimateriaaleissakin on tosi mielenkiintoisia juttuja, varsinkin Anatomian ja Psykologian tenttien matskut.


Osa tänään mukaan tarttuneista:

Valitut Palat: Luonnollinen tie terveyteen - Parantava ruoka

Elsa Ervamaa: Elävä ravinto

Kaarina Davis: Rankka kutsumus - Sairaanhoitajan päiväkirja

Antti Arstila: Älä luota sairaalaan "Tässä kirjassa professori, lääketieteen ja kirurgian tohtori Antti Arstila ottaa voimakkaasti kantaa suomalaisen sairaanhoitolaitoksen tilaan ja kaaokseen, jota kukaan ei käytännössä valvo ja josta kukaan ei vastaa".

Jörgh Blech: Miten meistä tuli potilaita? "Miten on mahdollista, että lääketieteen kehittyessä meistä tulee aina vain sairaampia ja sairaampia? .... Ja kas kummaa - lääkeyrityksillä on tarjota parannuskeino jokaiseen uuteen vaivaan".

Karpasten herra (huom.juonipaljastuksia)

Luin tassa junamatkojen aikana uudelleen Karpasten herran. Ensimmainen lukukerta oli reilu 10 vuotta sitten. Oli janna huomata miten eri tavalla kasitin kirjassa olevia asioita lapsena, ja nyt. Paapiirteittain juoni oli viela muistissa, mutta tiettyja juttuja kirjasta olin lapsena nahnyt eri tavalla. Esimerkiksi minulla oli ihan selkea mielikuva siita, etta saarella todella oli peto. Luultavasti koska Simonin sairauskohtauksen kuvailu jai minulle lapsena mieleen tosi epaselvana kohtana, en varmaankaan ymmartanyt sen olevan sairaskohtaus. Nain ollen siis kai kuvittelin Simonin todella kohdanneen pedon. Tai sitten ajattelin silloin kuten kirjankin lapset, jos joku sanoo nahneensa pedon, sen taytyy olla totta :)
Koko kirjasta oli muutenkin jaanyt hyvin hamara ja pelottavampi tunne saaren tapahtumista. Nyt aikuisena luettuna kirja olikin paljon selkeampi ja looginen; ei siella mitaan petoa ollutkaan.
Mitakohan muita lapsena luettuja kirjoja pitaisi ottaa uudelleen kasittelyyn...