Luin tassa junamatkojen aikana uudelleen Karpasten herran. Ensimmainen lukukerta oli reilu 10 vuotta sitten. Oli janna huomata miten eri tavalla kasitin kirjassa olevia asioita lapsena, ja nyt. Paapiirteittain juoni oli viela muistissa, mutta tiettyja juttuja kirjasta olin lapsena nahnyt eri tavalla. Esimerkiksi minulla oli ihan selkea mielikuva siita, etta saarella todella oli peto. Luultavasti koska Simonin sairauskohtauksen kuvailu jai minulle lapsena mieleen tosi epaselvana kohtana, en varmaankaan ymmartanyt sen olevan sairaskohtaus. Nain ollen siis kai kuvittelin Simonin todella kohdanneen pedon. Tai sitten ajattelin silloin kuten kirjankin lapset, jos joku sanoo nahneensa pedon, sen taytyy olla totta :)
Koko kirjasta oli muutenkin jaanyt hyvin hamara ja pelottavampi tunne saaren tapahtumista. Nyt aikuisena luettuna kirja olikin paljon selkeampi ja looginen; ei siella mitaan petoa ollutkaan.
Mitakohan muita lapsena luettuja kirjoja pitaisi ottaa uudelleen kasittelyyn...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti