torstai 14. lokakuuta 2010

D-tasot putoavat nopeasti - siis vitamiineja poskeen heti alkusyksystä.

Kyselin Foodit.fi - foorumilla tästä D-vitamiiniasiasta ja sain sellaisen vastauksen, että tasot voi tosiaan pudota nopeastikin syksyllä. Ja tosiaan nyt kun mietin, niin loogistahan se on, sillä vaikka suomalainen olisi koko kesän hyvin auringossa niin talvisin pitää silti syödä D-lisää. Vaikka kesällä ne tasot saisi nousemaan kohtuullisen korkeiksi, niin heti auringon mennessä myös D:t lähtee vauhdilla tippumaan.

Fiksumpaa olisi siis mittauttaa D-tasojaan vaikka muutamaan otteeseen keväällä, sitten kun noita 100 ug:n kapseleita on tullut jo syötyä kohtuullisen aikaa :)

Herättelevä huomio taas tämäkin, nyt ainakin tiedän, että pelko D-tasojen liian korkeaksi nousemisesta ole kovinkaan aiheellinen, kun pienelläkin tauolla ne laskevat heti näin alas.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

D-vitamiini tasoni - iso ylläri!

Sain tänään tietää D-vitamiinitasoni.... 57 nmol/l. :(

Söin koko viime talven Carlson Labsin D-Gemsiä 4,000 IU päivässä, joitain unohtuneita lukuunottamatta tietysti. Syyskuusta toukokuuhun. Kesällä ajattelin, että saan aurinkoa tarpeeksi joten lopetin kesäksi. Toisaalta halusin myös mittauttaa nuo tasoni, jotta tietäisin etteivät ne nouse äkkiä liian korkeiksi. Siksi en ole ottanut nyt syksylläkään D:tä kuin satunnaisesti.

Nyt sain ne vihdoin mittautettua ja tulos oli kyllä hiukan yllättävä... Mietiskelen nyt, että kuinka nopeasti nuo tasot voi laskea (kesän aikana?) vai meinaako tuo, ettei koko talven D-vitamiinitankkaus koskaan nostanutkaan noita tasoja tuon ylemmäs? Toivottu taso olisi varmaankin noin 100 pintaan. Se ei olisi minkään ohjeiden mukaan liian matala, mutta ei myöskään liian korkea. Olin suunnitellut, että jos olisin jo päässyt tavoitetasolleni, olisin ostanut seuraavalla kerralla 50 ug tabletteja ja jatkanut niillä. Ilmeisesti taidan pitäytyä sitten edelleen noissa 100 ug tabuissa, ja tehdä niiden syömisestä taas säännöllistä.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Kaunista syksyä


Monilla on joku lempivuodenaika, itse en oikein osaa nimetä yhtä, koska pidän niistä kaikista :) Varsinkin Suomen luonnosta kaikkina eri vuodenaikoina. Talvi on niin uskomattoman kaunis ollessaan luminen, viime keväänä taas rakastuin niin valoon, etten voinut ymmärtää miten selvisin talven yli ;) Kesä nyt on vaan aina kesä, ja syksyssäkin on oma hohtonsa.

Tänään on ollut juuri sellainen täydellinen syyspäivä, josta otinkin parhaani irti lähtemällä heti herättyäni 2,5 tunnin lenkille metsään. Vauhtia lenkkiin antoi rakas Niila, joka auttoi myös myöhemmin lehtien pussittamisessa pihalla, omalla tavallaan...


Miten voikin eläinten seurasta nauttia niin paljon? Kai se on se viattomuus ja ehdoton rakkaus. Ja ne kaikki ominaisuudet mitä meidän pitäisi niiltä oppia: hetkessä eläminen, täysillä tekeminen, vilpitön innostuminen ja elämästä nauttiminen. Tällaisia on hyvä pohtia metsässä yksin, tai siis kaksin, ja sitä kuinka vaikea edes siinä hetkessä on olla täysin läsnä.



Huomatkaa tässä täydellinen kuvanottohetki siskolta; Niila sattui juuri puraisemaan mua käteen!

perjantai 8. lokakuuta 2010

Lihansyönnin eettisyydestä (hevosenlihaa!)

Olen taas vanhempien luona käymässä ja tänään Prismasta löytyi lihatiskiltä hevosta. Koska olen yrittänyt lisätä vähän lihaa ruokavalioon niin tämä oli oikein iloinen löytö. Tietysti ostamani hevonen oli suomalaista, ulkomaista en ottaisi, muun muassa siksi, ettei teuraskuljetusten eettisyydestä voi tietää. Useissa maissa hevosta myös kasvatetaan teuraaksi, eli sen syönti on täysin verrattavissa muihin teuraseläimiin.

Suomalainen hevonen sen sijaan ei elä vain tullakseen tapetuksi. Muista syistä kuolleen hevosen jäännösten käyttäminen millä tahansa tavalla on mielestäni vain erittäin järkevää toimintaa. Suomalainen hevosenliha ei siis ole tehotuotettua, ja vaikkei se ole luomua, niin ainakin eettisyydessään jopa parempaa.

Tiedän, että monet ihmiset kokevat täysin mahdottomaksi ajatukseksi hevosen lihan syömisen, jos sattuvat hevosihmisiä muuten olemaan. En henkilökohtaisesti vain oikein pysty ymmärtämään tätä ja näen sen myös jollain lailla tekopyhänä käytöksenä. On järkkyä, että ihminen voi käyttää muita eläintuotteita; lihaa, nahkatuotteita, maito- ja kanatuotteita välittämättä näiden eläinten kohtelusta, tai edes haluamatta tietää siitä(!), mutta ei suostu syömään sellaista lihaa, jonka tietää olevan eettisesti tuotettu ja kuolleen täysin muista syistä kuin vain tullakseen syödyksi. Samaan kategoriaan menee myös Aasian koirien ja kissojen syömisen vastustaminen. Mikä ihme siitä koiran syömisestä tekee pahempaa kuin muiden teuraseläinten syömisestä? Ymmärrän kyllä kaikkien teuraseläinten huonoon kohteluun puuttumisen, ja niin sen pitäisi ollakin, kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, jokaisessa suhteessa.

Joku sanoi jossain (paras lähdeviite ;) että lihaa syövien ihmisten pitäisi pystyä ensin näkemään eläin elossa ja tappamaan se itse. Näin homma toimisi eettisyydessään niinkuin pitää, eikä ihmisten mieli pääsisi vääristämään totuutta. On niin helppo käyttää eläintuotteita, jotka tulevat "kaupasta", eli unohtaa niiden alkuperä. Ristiriitaista on, että moni toisten lihansyöntiä kauhisteleva ihminen saattaa itse käyttää epäeettisesti tuotettuja maitotuotteita ja munia.

En ole tosin itsekään täysin varma pystyisinkö syömään oman eläinlemmikkini lihaa, varsinkin kun tämä lihansyönti on muutenkin itselleni vielä vähän haparoivaa, mutta jos saisin tietää esimerkiksi entisen rakkaan ponini kuolleen, niin toivoisin tietysti, että sen liha menisi hyötykäyttöön, esimerkiksi jonkun herkuttelijan suihin :)


Iltapala = luomuedam + hevonen.

torstai 7. lokakuuta 2010

Ruokailudilemma ja iso ahdistus

Tajusin tänään (ehkä ruokapäiväkirjan pidon avustuksella), että mun syöminen on edelleen ihan hakusessa. Siinä ei ole mitään rutiinia tai selkeyttä. En syö varmastikaan mistään näkökulmasta katsottuna järkevästi. Olin useamman päivän vanhempien luona ja töissä, ja ruokapäiväkirjasta huomaa, syöminen ei ollut kovin fiksua. Sitten tulin eilen illalla kotiin, ja heti tänä aamuna ongelma, mitä syödä, mitä ottaa evääksi?

Menin aamulla tavalliseen kauppaan, enkä keksinyt mitään ostettavaa, joten ostin vain AlproSoya suklaavanukkaita. Menin sitten seuraavaksi Ruohonjuureen, ajattelin ostaa aamupalaksi jotain helppoa syötävää. Yllättäen ei taas tehnyt mieli mitään, en keksinyt mitään ostettavaa. Päädyin sitten ostamaan kookosvettä, Chi-juomaa ja Terra Chipsejä.

Tässä tilanteessa ei sinänsä ole mitään uutta, muuta kuin se, että nyt koen tämän ongelmaksi. . Aikaisemmin ei haitannut etten keksinyt mitä ruokaa laittaa, menin vain kauppaan ja ostin ensimmäisen asian mikä herätti mielihalun, oli se sitten valmispitsa tai karkkipussi. Nyt en voi elää enää niin, ja siksi syöminen on vaikeutunut. Joudun oikeasti miettimään etukäteen ruokaostoksiani ja syömisiäni riippuen siitä missä paikassa tulen viettämään seuraavat päiväni, sillä en voi enää luottaa siihen, että voisin vaan syödä mitä tahansa tulee eteen. Hankalaa.

Viime syksynä tämä uusi ruokavalio oli tosi helppo toteuttaa koska olin koko ajan kotona, tai töissä, jossa eväät sai jääkaappiin. En käynyt töissä Kirkkonummella, en joutunut reissaamaan ympäriinsä. En joutunut koskaan miettimään millä "korvata" vanhoja ruoka-aineksia. Nyt mietin! Millä korvata ne, ah, niin ihanan helpot valmispitsat, pussikeitot, kolmioleivät tai karjalanpiirakat?

Mitä ihmettä sitä voi ihminen syödä, kun ei ole kotona useampaa päivää peräkkäin niin, että ehtisi idättää tai edes liottaa? Ei ole toimivaa blenderiä niin, että saisi tehtyä siemenleipiä tai raakajuttuja? Mitä voi ottaa evääksi näillä spekseillä, kun evään pitäisi säilyä hyvänä vuorokausi? En keksi muuta kuin hedelmät ja ruisleivän voilla/avocadolla. Kumpaakaan ei tietenkään viitsisi syödä ihan kamalan paljoa. Auttakaa joku?

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Parasta luomuhunajaa Kerimäeltä




Kämppiksen äiti on hunajantuottaja, ja saimme viimeinkin tänne kommuuniin maisteltavaksi tätä pitkään odotettua ihanuutta. Oli todella hyvää!!

Olli Posti taisi justiin peräänkuuluttaa jossain blogauksessa enemmän tietoa ruokien etiketteihin, ja tässä hunajassa on ainakin minun mielestäni ihan informatiiviset etiketit :) Vai mitä mieltä olette? En nyt ihan muista mitä informaatiota Olli tuolla haki, mutta enpä keksi paljon lisättävää näihin.




Tänään oli Facebookin Ruohonjuuri-ryhmässä livekeskustelu mehiläisistä, vastaamassa olivat Pesosen Mehiläistarhoilta Minna Pesonen ja Esa Pesonen. Keskustelussa selvisi esimerkiksi se, miksi mehiläisiä ruokitaan talvisin sokerilla:

KYSYMYS: Miksei Pesosen mehiläisiä ruokita intiaanisokerilla?

Minna Pesonen vastaa: Mukavaa, että olette kiinnostuneita mehiläisten ruokinnasta! Se mihin sokeria talveksi tarvitaan, on mehiläisten hiilihydraatin tarpeen tyydyttäminen eli lämmön tuottaminen pesään. Eli, inkkarisokerissa on liian paljon... kivennäisiä, (samoin hunajassa) jotka talvella rasittavat suolistoa ja näin lisää kakkaamisen tarvetta. Koska mehiläinen on siisti eläin, eikä tee tarpeitaan pesään, se lentäisi ulos ja paleltuisi.

Jätämme pesään aina talveksi hunajaa "reunakakuille", jonka yhdyskunta hyödyntää vasta keväällä, jolloin ulkoilukin on mahdollista(kakkahätä). Mehiläinen on Suomessa kotieläin, joka ei talvehdi ilman ihmisen apua. Mutta myös esim. Espanjassa mehiläisiä joudutaan talveksi ruokkimaan sokerilla, joskin määrä on pienempi talven ja sadottoman kauden lyhyydestä johtuen.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Juustotiskiltä



Ostettiin äidin kanssa tänään Prismasta Luomu Oltermannia. Tästä olinkin kuullut jo etukäteen, mutta ylläri oli, että samassa hyllyssä oli myös Juustoportin Luomu Kermajuusto. Näissä peruskaupoissa kun välillä kiertää sellaisia hyllyjä, joita ei yleensä käytä, niin tuntuu, että luomutuotteet lisääntyy kovaa vauhtia! Juustohyllylläkin on näiden lisäksi jo vähintään luomusinihometta, luomubrieta ja luomuedamia.

Ihmeellistä ja tylsää on vaan se, että ton Oltermannin pitää olla 17%:sta ! Ei oikein maistu ainakaan itselleni. Olisin ottanut mieluummin tuon Juustoportin 33% kermajuuston, mutta äiti kauhistui siinä olevaa yhtä lisäainetta (E252) ja valitsi mieluummin Oltermannin. En tiedä kumpi on pahempi, E252 natriumnitraatti, vai 16 rasvaprosentin puuttuminen?

Toinen yllätys juustotiskillä oli pastöroimaton Brie (Brie de Meaux lukee paketissa). Ihan normaalin Brien makuista, en osaa oikein enempää sanoa kun Brie ei kuulu oikeastaan omiin lempijuustoihin.

Ostan yleensä juustoja Hakaniemen hallin Lentävästä Lehmästä, ja suosin lampaan- ja vuohenjuustoja luomuna. Niitä löytyykin tosi paljon ja taidan ottaa aina eri juustoja, en nimittäin koskaan muista laittaa juustojen nimiä ylös ja unohdan ne saman tien :) Syön ne yleensä aina pelkiltään ja suoraan paketista. Joskus jo ennen kuin ehdin kotiin saakka :P

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Chi - elävän ravinnon shampanja


Tässä loistava vaihtoehto sille iänikuiselle Pommacille, jos alkoholitonta kuohujuomaa etsii. Ostin tätä ensimmäisen kerran viime keväänä Vappupicnicille ja ihastuin. Makea ja silti hapan, mukavan pirteä kuohujuoma, jonka poreilut valmistuu luonnostaan käymisprosessin aikana. Tänään osui taas Ruohonjuuressa käteen tuo pienempi 0,5 l pullo. En ole varma saako Ruohonjuuresta tuota isompaa versiota, ostin vappuna sellaisen Silvopleesta. Hintaa pienellä pullolla on Ruohonjuuressa 3,30 e, ja iso pullo taisi Silvopleessa olla 7,90 e jos oikein muistan.. Tältä sivulta löytyy hyvin lisäinfoa:

Chi - elävän ravinnon sampanja

Chi on raikkaan poreileva fermentoitu juoma. Chi on pastöroimaton, mikä takaa entsyymien ja vitaaliaineiden parhaan säilyvyyden. Valmistuksen aikana juomaan muodostuu luonnollista hiilihappoa.

  • luomutuote Sveitsistä

  • sisältää luonnon entsyymeitä ja vitaaliaineita

  • pastöroimaton

  • vilkastuttaa aineenvaihduntaa

  • sisältää hyvää tekeviä maitohappobakteereja

  • valmistettu elävöitetystä vedestä


Chi tukee terveellistä ruokavaliota

Entsyymipitoinen juoma vahvistaa kehon omaa pyrkimystä terveelliseen ja luonnolliseen ruokaan. Chi on erinomainen vaihtoehto alkoholille sekä kofeiinipitoisille juomille.

Chi sisältää hiukan alkoholia: 0,1-1,0 til-% käymismenetelmän johdosta.

perjantai 1. lokakuuta 2010

KATASTROF! - Blenderi poksahti.

Kun oli blenderin valinta alla viime syksynä niin Kitchen Aidia kovasti suositeltiin halvista blendereistä parhaana. Olenkin ollut kohtuullisen tyytyväinen sen jauhamistehoon, mutta muuten en kyllä tiedä suosittelisinko sitä kenellekään.
Pahimpana ongelmana on ollut vuotaminen, nesteet vuotaa läpi vaikka kuinka yrittäisi kiristää. Ikävä kaataa smoothieta kannuun kun yllättäen alapuolelta lorahtaakin sekaan harmaata nestettä. Aivan, harmaata. Mistä se väri tulee? En tiedä. Olen epäillyt välillä kumiosia, välillä metalliosia. Ei ole selvinnyt.
Toinen huono puoli on, ettei teriä saa irti kannusta (ks.kuva). Peseminen tapahtuu siis tosi fiksusti näiden osien roikkuessa kiinni... Ei aina helppoa.


Se viimeinen pisara sitten oli tietysti se, ettei blenderiä voi enää käyttää, koska teriä pyörittävä muoviosa (miksi se on muovia??) kului pikkuhiljaa niin, ettei nyppylöitä ollut jäljellä kuin pari ja toissapäivänä ne pamahtivat kerralla katki. Hemmetti, ei siis vähään aikaan mitään pähkinäjuttuja, siemensörsseleitä tai isompia satseja mitään kuivaa... Vanha sauvasekoitin oli jo pakattu muuttolaatikoihin, mutta kaivettiin tietysti esiin. Kyllähän sillä perussmoothien tekee.


Laitoin jo palautetta Pixmanialle, ja sain vastauksen:

Olet ilmoittanut haluavasi palauttaa meille tuotteesi KITCHENAID Blender Ultra Power 5KSB52EGR seuraavasta syystä: tuotteessa on vika.

Tiedoksi, että koska kyseessä on ensimmäinen vuosi, tuote on suoraan valmistajan vastuulla, mikä tarkoittaa lyhyempää käsittelyaikaa.

Ole hyvä ja ota suoraan yhteyttä
KITCHENAID, joka neuvoo sinua tuotteen palautuksessa.


En kyllä halunnut palauttaa tuotetta, vaan korjauttaa sen, mutta katsotaan nyt mitä KitchenAidilta sanotaan.

Paluu perusvaatteisiin!!

Ihanaa! Syyskuu on ohi.


Yli 20 päivää meni helposti viidellä vaatteella, mutta tässä viime päivien aikana on jostain syystä alkanut kovasti houkuttamaan muut vaatteet. Meinasin jo yhtenä aamuna unohtaa koko haasteen ja kiskaista päälle jotain ihan muuta, kunnes järkiinnyin. Selvisin kuitenkin loppuun asti kunnialla, ainakin vaatteiden osalta siis...

Kenkien osalta ensimmäinen puoli kuukautta meni hyvin, mutta sitten tuli ongelmia... Työharjoittelu kotisairaalassa ei ehkä ollut paras ympäristö tälle kenkienkäyttöhaasteelle. Siellä kun toimenkuvaan kuuluu vierailla päivittäin useiden ihmisten luona, ja kenkien täytyy siis olla matalat ja helposti riisuttavat. Luovutin siis tämän haasteen, mutta tulipa silti käytettyä tässä kuussa aika monia eri kenkiä :)

Hyödyllinen haaste, itselleni ainakin selkiytyi ehkä jonkin verran, että kuinka vähällä vaatteilla sitä oikeasti pärjää, ja näin muuton alla juuri sopivasti, että minkälaisista vaatteista voin luopua. Kerroinkin jo vieneeni kirppikselle isot pinot, mutta tulevan muuton myötä pieni lisämyllerrys vaatekaapissa on vielä edessä.

Tarkoitus oli laittaa kuukauden varrella joitain vaatekuviakin tänne, mutta ei multa taida toi muotiblogaus onnistua ;)