maanantai 29. kesäkuuta 2009

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa


Löysin vanhempieni kirjahyllystä tämän helmen, ja ahmin sen viime viikolla. Tässä taas yksi niistä kirjoista, joiden ei haluaisi loppuvan, joiden maailmaan haluaisi vajota pidemmäksi aikaa. Kirjaa on sanottu rakkausromaaniksi, ja sitä se kai onkin. Kuitenkin ehkä useita muita teoksia totuudenmukaisemmalla tavalla. Se kertoo arkipäivän rakkaudesta ja rakkauden eri muodoista. Se kertoo sekä lähimmäisenrakkaudesta, että miehen ja naisen intohimosta. Kirja kertoo sodan vaikutuksista siviileihin, mutta yksityisellä tasolla, nostamalla esiin muutaman ihmisen jokapäiväsen elämän, ja heidän tunteensa niin todentuntuisesti kuin vain on fiktiossa mahdollista.
Afrikan tunnelmat tulevat niin vahvasti iholle, että kirja pyörii ajatuksissa myös kun sitä ei lue, ja henkilöhahmot muuttuvat ajatuksissa lähes todellisiksi. Afrikalla on aina ollut minulle joku erityinen merkitys ja tunnelma mielikuvissani. Ehkä johtuen siitä, että lapsesta asti olen kuullut vanhempieni tarinoita heidän siellä asumistaan ajoista ja katsellut valokuvia tuosta jännittävästä maailmasta.
Mahdollisuus sen itse kokemiseen lähestyykin, sillä olen harkinnut opiskeluvaihdon tekemistä Afrikassa. Valitettavasti vaihtoon pääsen vasta keväällä 2011. Ainakin on aikaa suunnitella siellä luultavasti tehtävää opinnäytetyötä, ja sitä mikä alue tai työnkuva minua siellä eniten kiinnostaisi.

Ihana elämä

Miten sitä olikaan alkukeväällä masentuneita fiiliksiä niin usein, kun nyt taas tuntuu ettei saa tästä elämästä tarpeekseen, kun kaikki on niin ihanaa?
Kaikki aurinkoiset päivät tuo energiaa ja iloa, ja uusi koti Malmilla on aivan mahtava. Viihdyn täällä niin paljon paremmin verrattuna aikaisempiin pieniin yksiöihin. Kaikki tekeminen täällä tuntuu miellyttävältä; kirjan lukeminen pihalla, torkkujen ottaminen sohvalla, koriksen tai lentopallon peluu läheisellä kentällä tai salilla käynti. Varmaan muuten Helsingin halvin salikortti tossa lähisalilla 29,35e/kk!
Jopa kesätyöt tuntuu sujuvan ilman kyllästymisen tunteita. Oman ryhmän ihania ihmisiä on mukava hoitaa, varsinkin kun näin kesällä heidän kanssa voi istuskella ja käydä kävelyllä ulkona.

Lisäksi tulevan reilausreissun suunnittelu ja miettiminen innostaa. Tähtäimessä olisi Italian pohjoisosat, Ranskaa ja Espanjaa.. Lämpöä siis! Lähtö kolmen viikon päästä.