keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Henkinen kasvu jatkuu

Heidi kirjoitti blogissaan jossain kohtaa (ehkä uuden e-Bookin esittelyssä?) siitä, kuinka ruokavaliomuutos on vain tie henkiseen kasvuun, ja voi olla sen alullepanija. Itselläni on varmasti käynyt juuri näin. Elämänmuutos alkoi ruokavaliomuutoksella, jonka jälkeen jossain vaiheessa aloin huomata muutoksia myös tunnetiloissa, kuten tässä lokakuun blogauksessa kerroin

Vaikken ole ruokailuni suhteen enää ihan niin hifistelylinjalla kuin syksyllä niin henkinen "kasvu" jatkuu. Koko ajan tulee uusia oivalluksia, jotka tuntuvat sitten kun ne on keksinyt niin itsestäänselvyyksiltä, että ihmettelen vain miten olen voinut tämänkin olla tajuamatta aiemmin!

Tätä kasvua tukee nyt selvästi Neijing-koulun opinnot, siellä kun lähdetään siitä, ettei mikään tekniikka yksinään paranna, vaan tekniikkaa käyttävä ihminen, joka toimii välittäjänä universaalille energialle. Ehkä syy, miksi monet vanhat hoitomuodot eivät toimi, voi olla siinä, että niitä käyttävät ihmiset kokevat toimivansa itse parantajina, eivätkä nöyrästi välittäjänä parantumistapahtumalle. Tämän vuoksi koulussamme keskitytään alussa oman energian ja voiman löytämiseen ja käytetään paljon meditaatiota ja rukousta.

Tähän aiheeseen sopii hyvin tuo vanha totuus siitä, että mitä enemmän oppii, sitä paremmin ymmärtää kuinka vähän tietää. Itse olen kuvitellut aina olevani melkoisen tasapainoinen, omaavani hyvän itsetunnon ja saaneeni lähestulkoon täydelliset eväät elämään lapsuudenkodistani. Nyt yhtäkkiä, vähän kerrallaan, ymmärrän yhä useamman asian itsessäni "puutteelliseksi" tai kehittämisen arvoiseksi. Ja näin sen pitää tietysti mennäkin, askeleittain, hitaasti edeten. Olen kuvitellut esimerkiksi olevani koko ajan oma todellinen itseni, ja nyt olenkin alkanut epäillä, olenko kuitenkin jollain lailla jumissa tunteideni kanssa. No, tästä ehkä lisää myöhemmin.

Viimeisin oieni oivallukseni oli, että lihassäryistä ja jännityksistä eroon pääsemiseksi on muitakin vaihtoehtoja kuin tavallinen hieronta! "Länsimaalaistyylinen" (en keksi parempaa kuvausta!) hieronta ei ole koskaan minulle kunnolla tehonnut, ei aina edes hetkellisesti poistanut pahoja jännityksiä. Silti en ole ruvennut miettimään sille mitään vaihtoehtoja. Nyt olen kuitenkin yllättäen tajunnut, että vaihtoehtoisia hoitomuotojahan on olemassa ihan kymmenittäin. Muitakin kuin ne tunnetuimmat Ayurveda tai Kiinalainen lääketiede. Esimerkiksi Kalevalainen jäsenkorjaus, Rebalancing tai Kajava-hieronta voisivat olla kokeilemisen arvoisia. Ihan ensimmäiseksi tutustun kuitenkin Rosen-terapiaan, aika on varattu täksi illaksi. Kokemuksia tästä hoidosta kirjoitan luultavasti myöhemmin, en tosin lupaa mitään, riippuu millaiseksi tuo hoito nyt osoittautuu :)

Tähän hierontaoivallukseeni liittyy juuri tämä mihin Rosen-terapiakin perustuu, eli että säryt ja jännitykset voivat olla aiheutuneet psyykkisistä syistä, jolloin niitä ei voida hoitaa vain fyysisesti. Ehkä olen jollain lailla uskonut tai luullut uskovani tämän, mutta en silti täysin tiedostanut. Olen tietysti uskonut, että joku suuri henkinen trauma voi aiheuttaa ihan konkreettisia fyysisiä kiputiloja, mutta en, että joku lapsuudenkokemukseen pohjautuva alitajuinen pelko voisi olla selvästi myös fyysisessä muodossa. Mutta nyt kun mietin asiaa, niin onhan ihan itsestäänselvää, että keho reagoi mielen liikkeisiin, esimerkiksi kun jännittää esiintymistä, tunne voi olla hyvinkin fyysinen. Itselleni esimerkiksi pelko tai järkytys saattaa aiheuttaa tosi vahvan pahoinvoinnin tunteen. Mikseivät nämä, tai vastavaat tunteet voisi sitten ikäänkuin "varastoitua" kehoon pidemmäksikin aikaa?

Selvästi tällainen ajattelu on kuitenkin jollain lailla harvinaista ja ei-hyväksyttyä. Esimerkiksi jos ihmisen kokeman kivun todetaan tai edes epäillään johtuvan psyykkisistä syistä, voi tämä ihminen kokea asian häpeällisenä, tai kokea lääkärin väheksyvän ihmisen tuntemuksia edes epäillessään tällaista. Ikäänkuin psyykkisistä syistä johtuva kipu olisi kuviteltua tai ei yhtä todellista kuin kipu, johon löytyy fyysinen syy. Ikäänkuin fyysinen keho ja mieli olisivat täysin erillisiä asioita, eivätkä vaikuttaisi toisiinsa.

En ole kovin hyvä kirjoittamaan näistä asioista, tuntuu etten osaa jäsentää ajatuksiani. Uusia juttuja pyörii kuitenkin mielessä paljon, ja voi olla, että yritän myös kirjoitella enemmän näistä henkisemmän puolen asioista, joita tulee vastaan.

Vinkki: Aiheeseen liittyvä helppo ja lyhyt kirja: Hanna Svennevig - Kehon mieli

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Erilaisia energioita

Olin taas kiinalaisen lääketieteen kurssilla koko tämän viikonlopun. Välissä kävin ystäväni lapsen ristiäisissä lauantaina illalla.

Kurssilla tuli meditoitua, rauhoituttua, pohdittua taolaisuuden perusteita ja henkisyyttä sekä yhteyttä maailmankaikkeuteen. Sitten bussilla ristiäisiin, jossa tanssimusiikki soi lujaa ja nauru raikui, ihmiset olivat energisiä, kauniita ja äänekkäitä. Kulttuureita oli edustettuna ties kuinka monta, ja varsinkin tummaihoisilla tanssi tuli luonnostaan. Oli ihanaa nähdä vanhoja tuttuja, ja jutella ystävien kanssa.

Lähdin ristiäisistä mennäkseni takaisin koululle yöksi, mutta kontrasti oli liian suuri. En vaan pystynyt pysäyttämään energiavirtaa ja palaamaan takaisin tyyneyden tyyssijaan. Siltä tuo Nei Jing -koulu ainakin sillä hetkellä tuntui :) Päätin siis mennä kotiin yöksi.

Molemmat maailmat tuntuvat tosi läheisiltä, tutuilta ja kutsuvilta. Toisessa ollessani kaipaan toista. Mutta miten hoitaa tuo siirtymä? On vaikea pysähtyä hektisen ilonpidon jälkeen. Kavereiden seurasta ei haluaisi palata kotiin eikä ainakaan mihinkään täysin rauhalliseen tilaan, kun virtaa riittäisi liiankin kanssa. Toisaalta rauhalliseen rytmiin ja yksinäisyyteen totuttuaan kavereiden näkeminen helposti jää, koska on niin tyytyväinen olotilaansa yksin. Miten tasapainottaa nämä kaksi?

Tuntuu, että elämässä aiemmin nämä olotilat ovat vaihdelleet kausittain, jopa vuosittain. Välillä on ollut jatkuva meno päällä ja välillä elämä pysähtynyt pidemmäksikin aikaa. Ehkä olen ikäänkuin jäänyt kiinni yhteen kaveripiiriin ja elämäntilanteeseen pidemmäksi aikaa, ja energia on pysynyt koko ajan samana. Nyt ensimmäistä kertaa tunnen jotenkin olevani tilanteessa, jossa nämä erilaiset maailmat elävät rinnakkain, ja pitäisi pystyä siirtymään nopeastikin toisesta toiseen. Toisaalta ehkä se edeltävä tunne vain tuntuu vaikealta, ja tosiasiassa sitten tiettyyn paikkaan tai porukkaan asetuttuani pääsen kuitenkin aika nopeasti kiinni vallitsevaan vireeseen ja sopeudun.

Kaikenlaisia juttuja sitä tuleekin nykyään pohdittua :)

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Oma reseptini parempaan olemiseen

Lepantin blogauksesta innostuneena kopioin nyt idean, ja kerron kuinka aion parantaa omaa jokapäivästä elämänlaatuani. Kuten Lepantti, aion minäkin kiinnittää tarkemmin huomiota siihen, mihin aikani pistän. Olen huomannut myös tiettyjen rutiinien, päivittäin tapahtuvien juttujen tuovan rauhaa mieleeni, ja niiden puutteen taas aiheuttavan pientä ahdistusta. Tässä pääpiirteittäin miten aion elämääni parantaa:

Vähennän tietoneella vietettyä aikaa.
Tietokoneella saattaa tuhlaantua aikaa liiankin kanssa, ja välillä ahdistun siitä, kuinka pitkään olen sen edessä istunut. Haluan edelleen kirjoittaa blogia ja lukea hyviä juttuja, mutta aion tehdä selkeämmän eron siihen, milloin teen netissä jotain tarpeellista ja milloin kone on kiinni. En siis halua enää vensklata edestakaisin koko ajan; olisko nyt tullut sähköpostia/facebook-kommentteja/uusia blogikirjoituksia... Mieluummin kerran päivässä koneella tietyn aikaa, ja sitten kone kiinni.

Liikun / Ulkoilen joka päivä. Käyn lenkillä joka päivä, joko kävelemässä tai juoksemassa, tai jotain muuta. Ulkoilmaa täytyy saada edes sen tunnin verran päivässä, vaikka muuten olisi sisällä koko päivän, ja varsinkin silloin!

Aloitan joka aamun Viidellä Tiibetiläisellä riitillä. Kävin kesällä 2006 kurssilla, jolla opetettiin viisi tiibetiläistä riittiä. Olin unohtanut koko riitit, kunnes törmäsin kirjastossa Peter Kelderin kirjaan Viisi Tiibetiläistä menetelmää. Kaivoin laatikosta vanhat monisteeni tuolta kurssilta, ja päätin pistää nyt kokeiluun miten näiden liikkeiden säännöllinen tekeminen vaikuttaa. Riitit ovat joogaliikkeiden tapaisia, ja niiden tarkoituksena on vaikuttaa kehon energiakeskuksiin, eli chakroihin. Ne eivät siis varsinaisesti ole tarkoitettu "liikunnaksi" eikä fyysisen kunnon kehittämiseen, vaan kokonaisvaltaisen kehon hyvinvoinnin lisäämiseen energiakeskusten liikkeen normalisoitumisen kautta. Näiden liikkeiden suorittamiseen menee vartti, tai alussa vähemmänkin.

Kirjoitan ylös tavoitteeni/toiveitani elämältä ja pyrin niitä kohti. Kirjoitin ylös tavoitteitani jo viime vuoden puolella, Heidin ja Ollin teksteistä innostuneena. En kuitenkaan silloin pistänyt niihin mihinkään näkyvälle paikalle ja nyt huomaan hävittäneeni koko paperin. Tällä kertaa pistän tavoitteeni seinälle näkyviin, ja pyrin miettimään niitä mahdollisimman usein.

Jatkan hyväksi havaittuja päivärutiineja.
Olen ottanut tavaksi seistä joka ilta päälläni muutaman minuutin ajan ja venytellä. Jatkan tätä tapaa. Myös aamuinen Pimag-suodatettu tuopillinen vettä, MSM:llä ja ehkä sitruunalla höystettynä on hyvä aloitus päivälle. Aiemmin join aamuisin teetä, mutta jostain syystä sitä ei tee enää mieli.

Nukun 8 tuntia. Porissa suoritetun harjoittelun aikana totuin menemään yhdeksän aikaan nukkumaan ja heräämään viideltä. Nyt koitan jatkaa tätä hyvältä tuntuvaa tapaa, vaikkakin täällä Helsingissä se on vaikeampaa kun iltaisin saattaa olla menoa myöhempäänkin. Pyrin silti pääsemään nukkumaan 21-23 aikaan ja heräämään 5-7 aikaan. Hassua, miten aiemmin ajattelin, ettei minua ole tarkoitettu heräämään aikaisin, että se on vaikeaa vaikka kuinka menisi aikaisin nukkumaan. Täytyy myöntää olleensa väärässä ja todeta, että kyllä vaan tuntuu tosi hyvältä herätä aikaisin!! Ja koko ajan vaan paremmalta kun aurinko nousee aiemmin; onko mitään ihanampaa kun istua rauhassa keittiössä aamuauringon kirkkaiden säteiden paistaessa sisään?

Otan tarpeeksi "luppoaikaa" itselleni ja lukemiselle. Lukeminen on yksi asia, johon ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi aikaa. Ehkä siksi, että kiinnostavia kirjoja on liian paljon, jotta niitä saisi koskaan lukemalla loppumaan :) Yritän nyt pitää työt sen verran vähäisinä, ja tehdä koulutyöt ajallaan, jotta voin selkeästi ottaa aikaa lukemiselle ja olemiselle.

Päiväni vaihtelevat todella paljon sen mukaan milloin sattuu olemaan koulua, töitä tai muita menoja, joten en pysty laskemaan millään kaavalla kuinka paljon aikaa minulla on käytettävissä milloinkin :) Olen kuitenkin huomannut, että nyt viime viikkoina olen ollut todella paljon rauhallisempi ja vähemmän ahdistunut ajankäytön suhteen kuin aiemmin. Uskon, että tämä johtuu suureksi osaksi siitä, että heräämällä esimerkiksi puoli kuudelta, ehdin jo ennen kouluun menoa (klo 9) tehdä vaikka mitä. Näin koko ilta jää ikäänkuin vapaammaksi! Aiemmin ahdistusta on aiheuttanut nimenomaan tunne siitä, että "enää muutama tunti ennen nukkumaanmenoa, ja huomenna taas heti herätessä suoraan töihin/kouluun". Tätä ahdistusta en ole nyt tuntenut yli kuukauteen. Tämä rytmi siis tuntuu sopivan minulle hyvin, täytyy pitää tästä kiinni.

Kuva viime syyskuulta täydellisestä aamusta. Yöpaidassa keräämässä omenoita ja luumuja.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Kaksi loistovinkkiä

Niin simppeli vinkki, että oishan tän voinut itsekin tajuta. Mutta kun ei tajua, niin hyvä, että joku viisaampi vinkkaa ;) Eli Ommian blogitekstin luettuani pistin salaatit kuppeihin, joissa noin desi Pimagilla suodatettua vettä. Nuo ruukuthan imaisi aika nopsasti sen vesimäärän, ja sen jälkeen en ole laittanut lisää kun multa on pysynyt märkänä. Hyvin näyttää salaatit voivan vielä viikon päästä ostamisesta! Ja kasvavatkin koko ajan. Samoin melko pienenä ostettu ruukkupersilja näyttää kasvavan mukavasti :) (Miten noi luomuyrtit aika usein onkin niin onnettoman pieniä?)


Olen tullut niin skeptiseksi muovin suhteen kaikkien lukemieni juttujen jälkeen (esimerkki) että koitan parhaani mukaan vältellä sitä. Muovikuppiin en noita salaatteja siis viitsi pistää ja nuo kahvikupit toimivatkin mielestäni hyvin ja ovat siistin näköisetkin. Suosittelen Ommiallekin kokeiltavaksi :)

Itseasiassa tarkoitus oli tehdä pieni testi ja laittaa joku noista kasvamaan tavalliseen veteen, mutta tätä en vielä saanut aikaiseksi :) Pimagin mainoksissa kun kehutaan kuinka kasvit kasvavat sillä suodatetussa vedessä huomattavasti vesijohtovettä paremmin.


Ja se toinen vinkki, salaatti, jonka avocadojen päälle ripoteltu Fiesta Molea. Ihanaa! Tietysti sen voisi sekoittaa kastikkeeksikin (kuten Heidi ainakin tekee), mutta jos sattuu olemaan laiskaakin laiskempi ruoanlaittaja (minä!) niin helpompaa on vaan ripotella suoraan päälle.


Loppuun vielä bonuksena yksi negatiivisempi vinkki: Ei enää ananaksia talvella! Mikä siinä on, että se alaosa aina lähtee homehtumaan ennen kuin yläosa on edes alkanut kellertää? Tulkitsen jonkun yrittävän viestittää minulle, ettei suomalaisen kuuluisi syödä ananaksia keskellä talvea! ;)

Raakasuklaata kuvilla

Melkeinpä kaikissa parhaissa ruoka-aiheissa blogeissa on jo ollut raakasuklaan valmistusta kuvien kera, joten kai se toimenpide täytyy tässäkin blogissa kerrata ;)

Usein teen raakasuklaata tosi simppelillä peruskaavalla, eli kaakaovoita, kookosöljyä, hunajaa, cashewpähkinöitä, kaakaojauhetta. Tähän hiukan vaihdellen mukaan esim. kaakaonibsejä, lucumaa, gojia yms.

Tänään päätin pitkästä aikaa tehdä vähän pidemmän kaavan kautta, ja lisäillä vähän enemmänkin aineksia soppaan.


Askel 1. Homma alkaa tietysti kaakaovoin ja kookosöljyn sulatuksesta. Pistän molempia suunnilleen saman verran. Veden kiehautan sähkön säästämiseksi aina vedenkeittimellä, ja sen jälkeen vaan pienempi astia isomman sisään vesihauteeseen ja odotellaan sulamista. Monissa ohjeissa neuvotaan raastamaan kaakaovoi. Kokeilin tätä kerran, ja tuntui, että onnistuin saamaan suurimman osan siitä kaakaovoista tarttumaan siihen raastimeen, käsiini tai pöytään. Ahdisti, joten lopetin raastamisen, hyvin se sulaa itsekseenkin.


Askel 2. Jauhot sekaan. Tänään meni yllättävän paljon makeutusta; lucumaa, bee pollenia ja hunajaa. Näiden lisäksi laitoin hiukan macaa, kaakaojauhoa ja rice brania. Meinasin laittaa Camu Camua mutta en uskaltanutkaan koska pelkäsin sen tekevän suklaan liian marjamakeaksi... Jostain syystä en pidä marjojen makeudesta yhtään. Vanhempien luona erehdyin viimeksi laittamaa suklaaseen inkamarjoja, ja ne kyllä pilasi sen, tuli liikaa marjamakeutta. Sen sijaan hunaja maistuu niin hyvältä raakasuklaassa, että laitan sitä aina.

Askel 3. Blenderiin menee pähkinät, gojit ja kaakaopavut tässä tapauksessa, ja siitä suklaaseen.


Askel 4. Homma tasaiseksi, alustalle ja pakastimeen. Aikaisemmin olen itseasiassa aina käyttänyt suklaamuotteja, tänään ensimmäinen kokeilu isommalla alustalla. Heitin vielä tuon kuvauksen jälkeen sekaan muutamia paahdettuja hasselpähkinöitä, jotka meinasin unohtaa.


Valmis suklaa. Kuten huomaatte, en edelleenkään saa tuota seosta asettumaan tasaisesti, vaan öljy on taas noussut pintaan ja massat valuneet pohjalle! Suklaamestariksi on siis vielä matkaa...


Aiemmin suklaamuoteilla tehtyä suklaata. Mukavampia kyllä syödä nuo laukut ja kengät ja viuhkat :)

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Hormonit sekaisin? (e-pillerien lopetus)

LISAYS 27.9.2011. Moni tuntuu loytavan tiensa tahan postaukseen, jonka kirjoitin taman koko hormonihassakan alkuvaiheilla, ainakin google ohjaa tänne. Kannattaa lukea lapi myos taman postauksen kommentit, seka uusin kirjoitukseni, jossa olen koonnut kaikki kokemukseni aiheesta nyt melkein kaksi vuotta e-pillerien lopettamisen jalkeen.

Lisäys 21.10.2012. Moni pohtii mitä ehkäisyä käyttäisi pillereiden sijasta, kun kondomit tuntuvat hankalilta. Lue täysin hormonittomasta menetelmästä, hedelmällisyystietokoneista täältä. 

Ja alkuperäiseen postaukseen:


Varmasti kaikki ovat kuulleet erilaisia tarinoita ehkäisypillerien sivuvaikutuksista, niitä kun tuntuu olevan lukematon määrä. Tästä syystä myös monet ovat lopettaneet hormonaalisen ehkäisyn käytön, joko sivuvaikutusten poistamiseksi, tai oman terveytensä vaalimiseksi. Itselläni on hiukan erilainen kokemus asiasta. Minulle nimittäin ehkäisypillerien syönti ei koskaan tuonut ongelmia, ei sitten kerrassaan minkäänlaisia sivuvaikutuksia.

Sen sijaan nyt kun vuosien jälkeen lopetin ehkäisypillerien käytön joulukuussa, olen yllättäen, tai no, ennemminkin aikamoisella viiveellä, huomannut niitä epätoivottavia vaikutuksia, joita toisille tulee pillerien syömisen aikana.

Ensinnäkin, ruokahaluni on yllättäen ollut valtava. Ja sitten toisina päivinä taas ei. Mutta useina päivinä voisin vaan syödä loputtomasti. Ja koska en ole aiemmin joutunut juurikaan hillitsemään syömistäni, en ole tehnyt sitä nytkään. Ehkä olisi pitänyt, nimittäin nyt yhtäkkiä vaa'alle päästyäni huomasin lihoneeni viisi (5!) kiloa sitten joulukuun. Ei kiva. Tämän vaihtelun tuossa ruokahalussa voisi selittää se normaali hormonivaihtelu joka naisella pitäisi olla, mutta joka minulta on vuosien ajan puuttunut tuon keinotekoisen hormonin vuoksi. Tuntuu vaan, että se ruoanhimo tullessaan iskee nyt pikkasen ylitseampuvalla voimalla!

Olen harkinnut epätoivossani jopa kalorien laskemista, ja toisaalta mietin, että miksi viime syksynä en lihonut, vaan päinvastoin laihduin muutaman kilon, vaikka söin päivittäin avocadoja, pähkinöitä (enemmän kuin kourallisen!), hampunsiemeniä, voita, kookosöljyä, raakasuklaata ja kaikkea muuta erittäin kaloripitoista. Ja outoa on se, että nyt kun tämän asian ikäänkuin tiedostin, niin olen yrittänyt hillitä tuota syömistä, ja yllättäen se ei onnistukaan! Aiemmin esimerkiksi aamuisin ei ole tehnyt mieli ruokaa, vaan olen saattanut syödä ensimmäisen kerran vasta iltapäivällä kuten aiemmassa blogauksessa kerroinkin. Nyt taas on tuntunut melkeinpä heti herätessä, että voisin syödä raskaasti samantien.

Toinen asia, joka on muuttunut on iho. Varsinaisia finnejä ei ole koskaan pahemmin ollut, eikä ole nytkään, mutta silti iho on muuttunut. En tiedä miten sitä kuvailisi muuten kuin että se on epäpuhtaampi. Ihohuokoset on ikäänkuin "pullistuneet" oudolla tavalla, ja mustapäitä tullut jopa otsaan. Pohdin, että voisivatko sekä tämä ihomuutos, että tuo ruokahalu/lihominen johtua hormonitasapainon muutoksesta?

Muutama ihminen, joille tästä olen puhunut, ovat ehdottaneet syiksi sellaisia kuin että "ehkä oot vaan liikkunut entistä vähemmän" tai "ehkä sulla on joku ruoka-ainepuutos, jonka vuoksi tekee mieli syödä". No, omaa liikkumistani 25 vuotta seuranneena voin kertoa, että ei, en ole liikkunut yhtään vähempää. Ruoka-ainepuutostakaan on hiukan vaikea sulattaa, syön nimittäin nykyisellä ruokavaliolla varmaan about sata kertaiset määrät ravinneaineita verrattuna aiempien vuosien syömisiin.

Puhuin tästä perjantaina akupunktiossa ja sekä oireiden, että pulssin tunnustelun perusteella terapeutti kertoi, että ainakin maksani on reagoinut tuohon e-pillereiden lopetukseen. Akupunktiolla pyrittiin hoitamaan muiden vaivojen lisäksi myös tuota ruokahalua, ja sen jälkeen olikin nyt ensimmäiset päivät kun olen syönyt kohtuullisia määriä. Plaseboa tai ei, mutta olen hiukan toiveikkaampi :)

Onko lukijoilla kokemuksia tällaisista jutuista? Ehdotuksia, veikkailuja mistä on kyse? :)

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Hoitotyön motiivina ihminen.. vai raha?

Kävin tänään akupunktiossa kiinalaisen lääketieteen koulumme pääopettajalla. Jäin miettimään, kuinka erilainen tuo kokemus oli verrattuna aikaisempaan akupunktiokokemukseeni.


Kävin muutama vuosi sitten erään kauneushoitolan yhteydessä hoitoja tekevällä ihmisellä akupunktiossa. Tämä hoito oli tietysti vähän kalliimpi, sillä kyse oli keskustassa olevasta, muutenkin hintatasoltaan kalliista kauneushoitolasta. Hoito maksoi muistaakseni 30 e/30 min, ja ensimmäisellä kerralla 60 euroa, sillä ylimääräinen puoli tuntia oli varattu alkuhaastatteluun. Tämän haastattelun jälkeen akupunktiohoitaja kertoi, että ei ehdi pistää neuloja kuin joko etu- tai selkäpuolelle, sillä aikaa on vain se 30 min. Pidin tätä tietysti silloin ihan normaalina, sillä näinhän se menee, jos maksaa puolesta tunnista saa puoli tuntia.

Tämänpäiväisessä hoidossa kuitenkaan aika ei tuntunut olevan hoitoa määrittävä tekijä, vaan neuloja pisteltiin ja moksattiin sen verran kuin oli tarve, alkuhaastattelussa mietityn hoitosuunnitelman perusteella. Sekä etu- että takapuolelle. Ja näinhän sen pitäisi ollakin! Mitä hyötyä on hoidosta, jota ei ehdi tehdä loppuun tai kokonaisvaltaisesti koska maksettu aika loppuu kesken? Tänään tuohon ihan rauhassa tehtyyn haastatteluun ja hoitoon meni aikaa yhteensä reilu kaksi tuntia. Mietin vaan, että kuinka paljon hutiloidummin tämä olisi tullut tehtyä jos se olisi ollut pakko mahduttaa 60 minuuttiin? Uloslähtiessäni vilkaisin ilmoitustaululla mainosta energiahoidoista, ja perässä teksti "Raha ei ole ongelma, ota yhteyttä niin mietitään yhdessä ratkaisua". Liian kiltille ihmiselle voi toki käydä huonosti, sillä ihmiset kyllä osaavat varmasti luistaa noissa maksuasioissa jos niikseen tulee. Ymmärrän siis kyllä, että täytyyhän ammatti-ihmisen saada työstään maksu, mutta voiko se maksu kuitenkaan täysin määrittää hoidon kestoa tällaisella alalla?

On tietysti ihan itsestään selvää, että hoidon laatuun korreloi se, tehdäänkö hoito, jotta asiakas hyötyisi siitä (=yksilöllisesti, ottaen sen vaatima aika) vai jotta hoitaja tienaisi rahansa (=tietyn kestoinen hoito ja pakettimaksu, ei yksilöllisyyttä). Mielestäni aika kuvaava on eräälle hierojaksi opiskeleva tutulle tokaistu juttu: "Jos jossain kohtaa tuntuu joku jumitus, niin älä jää junnamaan siihen pitkäksi aikaa, siirryt vaan eteenpäin, koska muuten et ehdi käydä koko selkää läpi puolessa tunnissa". Aika karua, itse ainakin asiakkaana menen sinne hierojalle nimenomaan niiden jumien takia, ja kokisin kyllä rahani menneen hukkaan jos niiden pahimpien paikkojen ohi vaan hypättäisiin.

Ristiriitainen juttu, mutta se nyt ainakin on varmaa, että jos asiakas kokee tulleensa kohdelluksi huo, tai edes välinpitämättömästi, niin hän ei tule takaisin. Hieman pidempi ja perusteellisempi, yksilöllisempi hoito varmasti ylläpitää hyvää hoitosuhdetta ja saa ihmisen palaamaan samaan paikkaan uudelleen. Ainut hieroja, jonka luona itse olen käynyt useamman kerran, on se ainut heistä, joka on nimenomaan jäänyt junnaamaan niihin jumipaikkoihin niin, että olen tuntenut jotain jopa saadun aikaan :)

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Huono muisti ja luomulöytöjä

Tein tässä viikonloppuna vanhempien luona raakasuklaata, ja kovasti etsin kaikista kaapeista Lucumaa. Kyselin sitä kaikilta, koska päässä pyöri vahva mielikuva Cocovin lucumapussista, jonka olisin jossain nähnyt, ja kuvittelin sen olevan vanhempien luona.
Tänne kotiin tullessa sitten kaivoin kaapista pienen Of The Earths -pussin lucumaa ja syytin poikaystävää sen käyttämisestä, koska se oli melkein lopussa, ja taas päässäni mielikuva siitä, kuinka minulla piti olla lucumaa ihan reilusti jäljellä.

Tänään sitten poikaystävä soitti, että "Karo, kai tiesit, että sulla on täällä yhdessä meidän huoneen laatikossa iso pussi Lucumaa, ja kaikkea muuta ruokaa?". Öh, en, olin unohtanut ne kokonaan! Nyt kyllä muistan, että taisin joskus ennen joululomaa säilöä ne sinne koska keittiöön ei mahtunut. Kävin juuri katsomassa, ja sieltähän löytyi lucuman lisäksi puoli kiloa parapähkinöitä, kilon verran gojia, camu camua, arame-levää ja 500 g:n pussi kaakaovoita (jota juuri eilen tilasin Puhdistamosta lisää).

Mukavia tällaiset yllärit! Itseasiassa taisin kirjoittaa samasta aiheesta jo aiemmin. Mutta millä tuon muistin saisi vähän terävämmäksi? On se parantunut aika paljonkin, mutta ei se kyllä ihan täysillä pelaa vieläkään.

Vähemmän mukava juttu on se, että olen luovuttanut rahan säästämisen suhteen. Kuvittelin, että tällä kertaa se onnistuisi paremmin, koska en asettanut kovin tiukkoja tavoitteita itselleni. Mutta ei, en vaan pysty ostamaan ruokaa miettien, että sen pitäisi olla mahdollisimman halpaa ja että tätä en voi ostaa, enkä tätä tai tätä. Joten lopetin pihtailun ja huomio kiinnittyy taas enemmän ruoan laatuun. Sen sijaan muissa asioissa yritän edelleen säästää, vaikkei minulla paljon muuhun rahaa kulukaan kuin ruokaan ja satunnaisiin leffakäynteihin.

Tajusin muuten juuri nyt, että pistin aamulla postiin alkukuun Ostopäiväkirjan, ja unohdin ottaa sieltä ne ostokset ylös tämän blogin kuukausittaista ruokamenopostausta varten! Kyllä harmittaa. Tiedän, että siellä oli reilu 100 euroa kahdelta viikolta, mutta nyt en taas tiedä, että mihin ne rahat oli mennyt. Joten yhteenveto on sitten taas vähän puutteellinen :(

Kävin muuten tänään taas Hakaniemen Hallin itukojulla, ja sinne oli tullut myyntiin (muistaakseni aiemmin ei ollut) viherjauheita, esim. Greener Grasses. Hinta tosin oli 29 euroa, kun iHerbistä tuon saa tilattua postikuluineen 20 eurolla. Ihmettelin myös hiukan hallin Luomupuodin hintoja, kun esimerkiksi taatelit olivat 28 e/kg(!) ja Ruohonjuuressa nuo ovat muistaakseni 18,90 e/kg, ja Porin kauppahallissakin vain 22 e/kg. Myös luomubanaanit olivat selkeästi kalliimpia, 3,20 e/kg, kun kaikkialla muualla ne ovat lähes poikkeuksetta 2,40 e/kg. En sitten viitsinyt ostaa mitään kun kaikki näytti olevan suhteessa paljon kalliimpaa kuin muissa luomukaupoissa, mistähän johtuu? Ekolossa sen sijaan oli taas paljonkin tavaraa tarjouksessa, esimerkiksi puoleen hintaan "vanhaksi" menneitä rusinoita, banaanilastuja ja myslejä, vähän littaantuneita soijamaitoja ja nihkeitä hedelmiä ja kasviksia. Siellä tekee kyllä usein hyviä löytöjä! Ekolossa myöskin vanhoja tuoretuotteita on usein ulkoeteisessä ilmaiseksi otettavissa, elleivät ole enää myytävässä kunnossa. Tällaista en ole koskaan nähnyt Ruohonjuuressa, en oikeastaan edes noita -50% tuoretuotteita nyt kun kävin asiaa miettimään. Mikäköhän tähän on syynä, heitetäänköhän Ruohonjuuressa "huonoksi menneet" roskiin samalla lailla kuin tavallisissa kaupoissa? Tuskin sielläkään kaikki sentään kaupaksi menee.

torstai 11. maaliskuuta 2010

Luomumaito parhaan makuista



Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli testattu maitojen makueroja sokkotestissä. Testiryhmässä mukana olivat ravintola Juuren keittiöpäällikkö Antti Ahokas, maidon suurkuluttaja Oliver Bäcksbacka, 9, sekä ruokasivujen toimittajat Katja Bäcksbacka ja Sami Simola.

Parhaimman makuiseksi ja ainoaksi neljän tähden arvoiseksi valittiin Valion Luomumaito, jota kuvailtiin seuraavasti: "Tuoksussa kananmunaa ja piimää. Paksu ja täyteläinen, silti raikkaan makuinen. Pitkä maku, hiukan munakokkelia. Rasva erottuu lasinreunaan pienen pieniksi hippusiksi."

Meinasin, että laittaisin tähän linkin tuohon Hesarin uutiseen, jonka kautta voisi sitten itse käydä lukemassa muiden maitojen sijoitukset. Melkoisen outo juttu, että löysin kyllä tuon uutisen täältä, mutta siitä puuttuu kokonaan noiden maitojen arvioinnit, eikä koko jutussa edes mainita, että Luomumaito voitti. Onkohan tässä nyt joku sellainen opetus, että tilaa Hesari niin pääset lukemaan jutut kokonaisina, netistä vain puolet! Tosin tämän jutun pointti taisi olla vain todistaa, ettei nuo kohutut ruotsalainen ja suomalainen maito eroa toisistaan maultaan. Ja tuon Luomumaidon paremmuushan on vaan sivuseikka ;)

Oli miten oli niin tulokset kertovat, että Arlan kevytmaito, Milbona kevytmaito ja Valio Kevytmaito saivat 3 tähteä, Pirkka Kevytmaito, Arla Ingman Kevytmaito ja Ingman Yökevytmaito 2 tähteä ja Valio Hyla Kevytmaito 1 tähden.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Victoria Boutenko ja vihersmoothiet

Koska olen itse täällä Porissa edelleen, niin en päässyt valitettavasti osallistumaan Victoria Boutenkon eiliselle Helsingin luennolle. Vinkkasin kuitenkin poikaystävälle, että voisi käydä ottamassa raportin vastaan meidän molempien puolesta, ja hänhän sitten kävi.

Olin jo täällä käymässä illalla nukkumaan (aikaisin) kun puhelin sai tekstiviestin. Järkeilin päässäni, että nyt se luento on varmasti ohi, ja viesti liittyy siihen. Otin puhelimen käteen ja viesti alkoi: "Nyt alkoi smoothietauko!". Jotenkin onnistuin käsittämään sen sitten suurinpiirtein niin, että "Nyt loppui smoothieiden syönti" ja mietin kuumeisesti että mitä ihmettä! Onko se Victoria nyt tehnyt täyskäännöksen ja luennoinut jotain tosi mullistavaa kun smoothiet on kerran pannassa! Noh, tajusin sitten seuraavan viestin myötä, että kello on vasta kahdeksan ja tuohan tarkoittikin vain sitä, että luennon keskellä pidettiin smoothietauko :D Näin oudosti voi ihmisen mieli toimia, kun sitä kuvittelee asian olevan jotenkin ja muokkaa sitten kaiken uuden tiedon tukemaan sitä omaa vanhaa oletusta. Pienessä tai suuressa mittakaavassa.


Ilmeisesti mitään näin mullistavaa tuolla luennolla ei sitten tosiaan ollutkaan käynyt. Kuulemma iso osa luennosta oli Victorian oman taipaleen läpikäymistä, ja loppu lähinnä vihersmoothiehehkutusta :) Paljoakaan uutta informaatiota siellä ei oikeastaan tullut, vaan luento oli suunnattu enemmänkin alkutaipaleella näissä jutuissa oleville ihmisille ja inspiraatioksi. Tämä siis poikaystävän kokemuksena. Mielenkiintoista päästä (toivon mukaan) lukemaan muiden bloggaajien kokemuksia tästä luennosta!

Jos te, tämän blogin lukijat, satuitte olemaan tuolla luennolla niin kertokaapa minkälainen kokemus oli ja mitä saitte siitä irti :)

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Menovinkki: Faust - Metal Ooppera


Helsinkiläisille, ja tietysti muualtakin tuleville, menovinkkinä tämän viikon lauantaina ensi-iltansa saava Faust - Metal Ooppera.

Saman ohjaajan (Juho Liira) viime keväinen teos Aino - Rock Ooppera, oli ehdottomasti tähän mennessä koskettavin esitys, jonka olen nähnyt, enkä ole tainnut koskaan aiemmin itkeä yhtä paljon teatterissa. Visuaalisella ilmeellä ja musiikilla, ilman yhtäkään puhuttua repliikkiä, oli onnistuttu luomaan niin vahva tunnelma, että siihen upposi täysin. Kalevala tai kansantarut ei sinänsä ole koskaan kauheasti kiehtoneet, joten tuskin olisin mennyt kuvauksen perusteella tätä näytelmää edes katsomaan, ellen olisi tuntenut ohjaajaa. Itse asiassa, en edes tiennyt sen olevan Kalevalaa, ennen kuin näytelmä alkoi :) Mutta onneksi menin, itseasiassa 3 kertaa, sillä se todellakin oli sen arvoista!

Odotukset on siis ymmärrettävästi tosi korkealla tämän seuraavankin teoksen suhteen. Metallimusiikki ei kauheasti kiehdo, mutta ei anneta nimen vierottaa. Odotan, että tämäkin esitys tulee tarjoamaan vähintäänkin järisyttäviä tunnekuohuja ja henkeä salpaavaa visuaalista ilotulitusta :)

Ensi-ilta 13.3.2010 klo 21

Muut esitykset
14.3. klo 15 & 21
22.3. klo 21
23.3. klo 15 [loppuunvarattu] & 21

Liput: 15/10 € | Tiketti | Lippupalvelu

Paikka: Nosturi | Telakkakatu 8, Helsinki

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Paluu perussalaatteihin + kookosmangojälkkäri


Vaikka oon yleensä tosi surkea laittamaan ruokaa, jopa salaatteja, niin joskus sentään onnistun saamaan aikaan jotain yllättävän hyvääkin. Yleensä sillon kun olen juuri käynyt kaupassa ja on kaikkea mahdollista tarviketta joista kasata. Olin jo pitkän aikaa kyllästynyt kaikkiin salaatteihin, mutta nyt ne on tehneet aika vahvan comebackin, ja hyvä niin.

Onnistuin jotenkin kuluttamaan tämän viikon aikana jo 50 euroa ruokaan, vaikka 3 päivää olin mehupaastolla. Tai ehkä juuri sen takia. Ajattelin, että nyt yritän kyllä vähän säästää ja kenties pyrkiä tulevalla viikolla jopa alle 50 euroon. Menin sitten lenkin päätteeksi kauppaan hakemaan "jotain pientä" ja hiukan kyllä ehkä hämmästyin kun myyjä totesi, että "tasan viiskymppiä". Se siitä sitten. Seuraava tavoite onkin sitten sinnitellä näillä tänään ostetuilla vähintäänkin Helsinkiin paluuseen asti, eli perjantaihin. Mitä terveellisempää ostaa (HeVi-osasto..) sitä kalliimmaksi tulee. No, paluuta einesosastolle ei ole.

Mutta se salaatti. Hyvässä perussalaatissa kuuluu mielestäni olla niin paljon erilaisia makuja ettei kastiketta tarvita.

Tähän kuului:

- tammenlehtisalaatti
- ituja
- Dulcea, joka tuo mukavan vahvan, erikoisen maun
- purjoa, toinen vahva maku
- cashew-pähkinöitä tasoittamaan
- rusinoita, makeutta sekaan, se on tärkeää!
- kermainen, rasvainen avocado reunoilla, päällä ripaus suolaa

Kamerasta löytyikin vielä kuva parin päivän takaisesta aamupalasta; luomukananmuna ja toinen perussalaatti, melkein samalla kaavalla.


Ja sitten vielä aivan mahtava jälkiruoka! Ensinnäkin, minkä tahansa mikä on tehty kookoksesta, täytyy olla hyvää. Pelkkä kookosöljyn tuoksu on niin huumaava, että nuuhkin sitä aina purkista ruokaa laittaessa. Se sopii niin suolaisiin kuin makeisiin, esimerkiksi kananmunaa paistaessa se tekee rapeisiin reunoihin aivan ihanan hiukan makean maun. Eikä tämä kookosrakkaus ole mikään superfood villitys, vaan jo vanha juttu. Muistelen edelleen kaiholla esimerkiksi enoni luona aina lapsuuden ajan juhlissa tarjolla olleita kookossuklaapalloja. Ja kookoskeksit, joita siskoni teki pienenä! Hyviä muistoja. Nykyään onneksi kookosta tajuaa ostaa muussakin muodossa kuin hiutaleina. Tässä yksi edellä mainittuja terveellisempi herkku.

Kookosmaitoa, mangoa pakkasesta, hiukan ananasta, 30 sekuntia blenderissä ja valmista!


Ohjeen alkuperäinen idea Limpun blogista.

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Ota kantaa hyvän ruoan puolesta!

Urbaanin orangin blogista bongasin oikein mielenkiintoisen keskustelun liittyen Suomen ruokastrategiaan. Kävin antamassa mielipiteeni, jonka sisällön voitte varmasti suurinpiirtein arvata; tulisi suosia suomalaista, tärkeintä on ruoan puhtaus ja prosessoimattomuus ja että mielestäni esimerkiksi Suomen mediassa annettu tieto ja "asiantuntijalausunnot" eivät ole luotettavia, koska niissä ovat niin selkeästi teollisuuden intressit vaikuttimina.

Käykäähän kommentoimassa! Nyt ainakin näyttää siltä, että meillä kuluttajilla olisi oikeasti pieni mahdollisuus vaikuttaa :)

Keskustelun avaus sivuilta:

Mitä meillä huomenna syödään?
Maa- ja metsätalousministeriö

Huomisen ruoka – kansallinen ruokastrategia on työn alla. Pääministeri Matti Vanhanen on nimittänyt työryhmän pohtimaan ruuan tulevaisuutta Suomessa. Ryhmälle on annettu tehtäväksi miettiä, millaista ruokaa Suomessa syödään ja millaista pitäisi olla tarjolla tulevina vuosikymmeninä ja miten homma hoidetaan. Ennen kuin kirjoitamme raportin, me työryhmän jäsenet haluisimme tietää, mikä juuri sinulle on huomisen ruuassa ja siihen liittyvissä asioissa tärkeää. Lue lisää

Keskusteluun johdattavat kysymykset:

1.Onko suomalaisten ruuan oltava suomalaista? Perustele vastaustasi lyhyesti.
2.Mikä sinusta on tärkein ruokaan liittyvä asia tai ominaisuus? Miksi? Miten arvelet oman tai perheesi ruokalistan ja syömisen muuttuvan seuraavan 10-15 vuoden aikana?
3.Saatko tarpeeksi tietoa ruuasta? Mistä sitä saat? Pidätkö tietoa luotettavana? Millaista tietoa haluaisit lukea pakkauksista?

Kuulumisia (mehupaasto ja laiskuutta)

En ole viime aikoina saanut oikein postattua tänne mitään. Ilmeisesti sellainen kausi tässä meneillään, ettei mitään kirjoitusta synny. Päätin nyt kuitenkin kirjoittaa hiukan kuulumisia, katsotaan jos tänne myöhemmin rupeaa taas tekstiä syntymään lisää, vai merkitseekö tämä blogausurani lopahtamista ;) Toisaalta voi olla, että tämänhetkinen sairaalaharjoittelu, joka on vaatinut tosi paljon uusien asioiden opiskelua, on kuluttanut voimat niin, ettei mitään ylimääräistä kirjoittelua jaksa tällä hetkellä. Yksi juttu, jonka aion kuitenkin lähiaikoina saada tehtyä on Codex Alimentariusta selventävä blogaus. Kirja on tosin vielä kesken :)

Valmistumassa Heidin blogista bongattu puolukkajäädyke.

Pidin tällä viikolla kolmen päivän mehupaaston, joka tuntui oikein hyvältä. Minulle paastoaminen on ollut aina fyysisesti tosi helppoa, ei tule detox-oireita, heikotusta, väsymystä tai muutakaan fyysistä ongelmaa. Jostain syystä tällä kertaa kuitenkin päätäni alkoi särkeä. Tällaista ei ole ennen tullut, joten en tiedä liittyikö se varsinaisesti paastoon, vai johonkin muuhun. Päätin kuitenkin lopettaa paaston siihen kun kolmantena päivänä rupesikin jo tekemään ruokaa mieli. Minulle (kuten varmaan monelle muullekin) vaikein asia paastossa on nimittäin se, että olen ihan liian koukussa ruokaan. Syömättömyys on vaan tosi raskasta, kun tekee mieli kaikkea. Siksi en aio enää väkisin mitään pitkiä paastoja pitääkään, vaan tyydyn siihen mikä tuntuu helpolta, tällä kertaa se oli kolme päivää. Paaston lopettaminen on aina sujunut ilman fyysisiä ongelmia. vaikkakin aiemmin, "tavallisemmin" syödessäni, se tapahtui aina ylettömällä mässäilyllä. Tällä kertaa kuitenkin onnistui helposti ilman mitään ahmimisongelmia. Nautin eilisen päivän aikana vihreän salaatin, avocadon, banaanin, cashew-pähkinöitä ja rusinoita sekä muutaman taateleita.

Raakasuklaata peruskaavalla: kaakaovoi + -jauhe, kookosöljy, hunaja, cashew+parapähkinä.

Tarkoituksena olisi nyt pitää ruokavalio taas mahdollisimman puhtaana, ja suurimmaksi osaksi raakalinjalla. Kun pääsen Helsinkiin takaisin, niin myös superfoodit palaavat kuvioihin. Tähän on itseasiassa aika pinnallinen syy, olen nimittäin menossa poistattamaan luomen kaulastani muutaman viikon kuluttua. Minulle on vuosia sitten jäänyt luomenpoistosta todella iso arpimollukka, enkä kovin mielelläni ottaisi sellaista keskelle kaulaa. Nyt toivonkin, että antamalla keholleni vain laadukkaita rakennusaineita, se kenties palkitsisi minut järjestämällä arven parantumisen niin hyvin, ettei isoa jälkeä jäisi.


Chiapirtelöt on nyt olleet ainakin kovassa huudossa, samoin kuin muut smoothiet. Chiasta tekemällä pirtelöstä tulee aina ihanan raikas ja "ilmava", verrattuna esimerkiksi muuten samoista raaka-aineista tehtyyn smoothieen, josta chia puuttuu. Tuntuu, että jokainen erilainen Chiapirtelö on "erityisen hyvä", niin, että sitä tekisi mieli hehkuttaa. Ja sitten tajuan, että näinhän taisin ajatella edellisestäkin :) Tämänpäiväiseen meni sekaisin:

2 rkl chia+ 3 dl vettä
2 rkl hampunsiemeniä
1 omena
1 banaani
1 varsisellerin varsi
mustikoita

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Helmikuun ruokamenot 157,91€ (?)

Valitettavasti olen vähän lipsahtanut ruokamenojen pitämisessä nyt helmikuun aikana. Poriin lähteminen keskellä kuuta pisti jotenkin pasmat sekaisin ;)
Kuvittelin kirjoittaneeni suunnilleen ostot ylös, mutta jostain syystä ruokamenoiksi tuli vain 157, 91 €. En tiedä voiko tämä pitää paikkaansa, sillä summa on niin paljon pienempi kuin aikaisempina kuukausina! Tarkoitus oli kyllä säästää, mutta en usko, että olen voinut onnistua näin hyvin :D Tosin tässä kuussa ei ollut tilauksia iHerbistä tai muitakaan superfood-ostoksia, joten ehkä se pienentää tuota summaa.

Ruokamenoihin liittyen, osallistun Nielsen "Kuluttajapaneelin ostopäiväkirja" -tutkimukseen, johon tulee listata kaikki ostokset, ostospaikat, päivämäärät, jopa ostojen vuorokaudenajat. Jos palauttaa ostopäiväkirjansa ajallaan ja asianmukaisesti täytettynä, kerää itselleen pisteitä, joilla sitten saa itselleen (pääasiassa) suomalaisia tuotteita, kuten Muumi-mukeja ja vastaavia. En ole varma miten tietoja käytetään, mutta kuvittelin, että olisi hyvä jos mukana olisi joku edustamassa myös tällaista vähän luomumpaa linjaa, vaikka en muista osallistujista mitään tiedäkään. Mietin vaan, että toivottavasti he eivät kuvittele minun jättäneen ostoksia merkitsemättä, kun ensimmäisestä päiväkirjastani ei löydy mitään niistä aineista, joille oli jätetty eniten merkitsemistilaa; lihatuotteita, maitotuotteita, leipiä, valmisruokia jne. :)

Mutta ne helmikuun ruokamenot, en ryhdy jaottelemaan niitä nyt tuotteittain kuten aiemmin, sillä muistiinpanot ovat niin epämääräisiä. Lupaan tsempata ensi kuussa!