Ne viisi vaatetta

Esittelyssä syyskuun vaatteet!

Paita Nanso, ostettu UFF:ista pari viikkoa sitten 10 eurolla.


Paita ostettu Pekingistä käytettynä kesäkuussa 1,5 eurolla.


Paita ostettu vuosi sitten Berliinistä. Merkkiä Nümph. Hinta 60-80 e (?).


Hame mallia Hennes&Mauritz Mama, eli raskausvaate :) Ostettu kirpputorilta keväällä 1 eurolla.


Farkut merkkiä MissSixty, ostettu vuonna 2005 Tukholmasta 150 eurolla. Hyvin palvelleet, tosin kahdesta paikkaa korjatut (MissSixty ≠ laatu).

Nyt kun näitä mietin, niin näissä viidessä vaatteessa on itse asiassa aika hyvin nähtävissä mun ostokäyttäytymisen kaava :) Ostan suurimmaksi osaksi vaatteeni second handina (3/5). Ja ne mitä en osta käytettynä ovat usein vähän kalliimpia ja laadukkaampia (tuo MissSixty vahvistaa säännön;) ja pidempään käytössä (vrt. käytettynä ostetut tältä vuodelta, uutena ostetut vanhempia). Useille ihmisille kaikista tavallisimmat ostopaikat kuten H&M, Gina Tricot, Zara jne. taas eivät kuulu ollenkaan mun vaateostoskohteisiini.

Tässä ne nyt siis olisi! Näillä mennään.

Kuukausi kuudella vaatteella - osa 3

Kulutin vaatteiden valintaan arviolta puolisen tuntia. Viisi vaatetta sain valittua kohtuullisen helposti. Sen jälkeen arvoin pitkään, ottaisinko kuudenneksi kolmannen alaosan (farkkuhameen) vaiko jonkun yläosan. Yläosista en osannut kumminkaan päättää sopivaa, joten jätin suosiolla asian auki. Venytän siis sääntöjä vielä sen verran, että jätän tuon kuudennen vaatteen hautumaan, ja otan sen mukaan kun tarve tulee!

Mielenkiintoinen kuukausi tulossa, lupaudun nyt nimittäin virallisesti pärjäämään ilman lyhythihaista paitaa koko syyskuun :) Luotan ilmeisesti siihen, ettei se kesä enää tule takaisin... Toisaalta myöskään ilman kylmeneminen ei ole toivottavaa, muuten valitsemieni pitkähihaisten alle voisi myös sopia se t-paita.

Tämä vaatehaaste on aiheuttanut rutkasti keskustelua, ja spekulointia esimerkiksi haasteen tarkoituksesta tai osallistujien motiiveista. Moni muotibloggari ottaa tämän kuukauden yksinkertaisesti tyylihaasteena, kun joillekin muille se voi olla ekologinen valinta tai kannanotto. Tärkeintä kai on, että se herättää keskustelua ja ajatuksia, myös jokaisessa osallistujassa. Itse, ehkä hiukan yllytyshulluna, otan tämän vastaan haasteena siinä missä muutkin. Täytyykö haasteella välttämättä edes olla sen syvällisempää merkitystä kuin itsensä koetteleminen? Toivon kuitenkin myös kokevani edes joitakin oivalluksia tämän myötä, joista ensimmäinen tarjoiltiinkin jo valmiina. Toistan tuon loistomietteen vielä:

"Arvelen, että tästä lähtien mietin aina vaatekaupassa, pääsisikö kyseinen vaate kuuden vaatteen valikoimaan. Jos ei, harkitsen ostamista tarkemmin. Toivon myös valikoivani vastaisuudessa laadukkaampia, kestävämpiä ja ajattomampia vaatteita."

Tein jo itseasiassa ensimmäisen oman tajuamuksen valitessani näitä vaatteita. Huomasin, etten omista mitään niin sanottuja "luottovaatteita". Neljä viidestä valitsemastani vaatteesta ovat vuoden sisään ostettuja, eivätkä oikeastaan mitkään vanhemmatkaan vaatteeni ole sellaisia, joita olisin käyttänyt vuositolkulla, vaan ne tulevat ja menevät, unohtuen välillä vuosiksi kaappiin. Myöskin se, millaisia vaatteita käytän, vaihtelee paljon. En ole käyttänyt farkkuja suunnilleen vuoteen, mutta silti nyt yhdet sellaiset pääsivät mukaan haasteeseen! Toisaalta ihmettelin itsekin, etten valinnut yhtäkään mekkoa, vaikken ole paljon muita käyttänytkään moneen kuukauteen.

Ai niin, jotten pääsisi liian helpolla, keksin itselleni vielä lisähaasteen tälle kuulle:

Käytän joka päivä eri kenkiä!

Jos ei tämä muuten ole vaikeaa, niin hankaluutta lisää ainakin useiden kenkien kantaminen mukana, silloin kun olen muualla kuin kotona yötä ^_^

Vaatteet julkaisen huomenna.

Kuukausi kuudella vaatteella - osa 2

Kuuden vaatteen säännöt:

1. Valitse korkeintaan kuusi vaatetta, joita käytät syyskuun ajan eli 1.-30.9. Myös legginsit, neuleet ja topit ovat vaatteita. Vaatteita saa siis olla myös vähemmän kuin kuusi.

2. Kuuteen vaatteeseen ei lasketa alusvaatteita, päällystakkeja, sukkahousuja, huiveja, kenkiä, koruja, hattuja, hansikkaita jne.

3. Kuuden vaatteen lisäksi saa käyttää erikseen myös urheiluvaatteita, yövaatteita ja bilevaatteita. Näissä kuitenkin kehotetaan tarkkaan harkintaan ja minimalismiin - miten tiukasti, siitä päätät itse. Jos sinulla on kaksi täysin samanlaista ja samanväristä vaatetta, ne voidaan laskea yhdeksi.

4. Luo ja julkaise omat sääntösi, jos tämä määritelmä ei sinulle sovi.

Pääasiassa säännöt kuulostavat ihan hyvältä, vain muutama kohta pisti silmään. Ensimmäisenä mietin heti, että miksi bilevaatteina ei voisi toimia arkivaatteet, kyllähän juhlavamman lookin saa aikaiseksi jo meikillä, kampauksella, koruilla, korkokengillä ja laukulla. Toisaalta, jos kyse on oikeasti juhlatilaisuudesta eikä vain illasta kaupungilla, niin ymmärrän kyllä tarpeen juhlamekolle.

Toinen huomioni kiinnittynyt asia, johon aion soveltaa sääntö nelosta; miksi sukkahousuja ei lasketa vaatteeksi mutta legginsit lasketaan? Ymmärrän, että paksut "legginshousut" ovat enemmän vaate kuin alusvaate, mutta itse käytän enimmäkseen legginsejä, jotka ovat paksuudeltaan samaa kaliiperia kuin sukkahousut. Satun vain pitämään sukkahousuja enemmän legginseistä, varsinkin jos kengät ovat avonaiset. Aion siis käyttää haasteen aikana legginsejä ja laskea ne sukkahousuiksi :)

Sitten muutama lainaus haastesivun tekstistä:

"Yksi eniten huolestuttanut asia on ollut vaatteiden peseminen: pitääkö pyykillä olla joka päivä? Haastetta on syytetty myös epäekologiseksi, koska vaatteita pitää pestä niin usein."

Seitsemän hengen taloudessa vaatteet on helppo heittää jonkun toisen pesemään koneelliseen, jos itse ei saa kokonaista kasaan. Yksinasujien kohdalla voi johtaa alla olevaan -->

"Ehkä kokeilu tuottaa myös uusia tapoja siistiä vaatteita muutenkin kuin pesukoneeseen tunkemalla. Esimerkiksi pienet tahrat voi pestä erikseen käsin, hajut voi tuulettaa ulkoilmassa, kainalotahroja voi välttää kainalolapuilla ja niin edelleen."

Tämä voi olla totta, itse jouduin kehittämään tällaisia sovelluksi viime kesän reilimatkalla, kun lähdin reissuun mahdollisimman pienen vaatemäärän kanssa ;) Vaatteita taisi olla mukana ehkä juuri kuutisen kappaletta.

"Hankkeen ekologisuutta on epäilty myös siksi, että kuukauden jälkeen on niin kyllästynyt kuuteen vaatteeseensa, että on heti pakko mennä ostamaan lisää."

Eikai? Minulle tuli kyllä ensimmäisenä mieleen, että kuukauden jälkeen nimenomaan olisi iloinen päästessään käyttämään niitä muita vaatekaappinsa vaatteita, jotka taas tuntuvat melkein uusilta tauon jälkeen.

Ja viimeisenä Uuden Mustan Terhiltä loistokommentti, jossa kuvatun tyyliseen tilanteeseen toivon tämän kokeilun omalla kohdallanikin johtavan:

"Arvelen, että tästä lähtien mietin aina vaatekaupassa, pääsisikö kyseinen vaate kuuden vaatteen valikoimaan. Jos ei, harkitsen ostamista tarkemmin. Toivon myös valikoivani vastaisuudessa laadukkaampia, kestävämpiä ja ajattomampia vaatteita."

Kuukausi kuudella vaatteella

Sain tänään vihdoin oman huoneemme takaisin siellä kesän asuneilta alivuokralaisilta, ja siivousurakka alkoi samantien. Varsinkin vaatehuone on hirveässä kaaoksessa, ja eniten päänvaivaa tämän loppukesän aikana onkin aiheuttanut sen miettiminen, mitä vaatteita sieltä haen (tai toivon löytäväni...) kun aikaa on vähän ja olen lähdössä johonkin reissuun. Kriteereinä yleensä että matkavaatteiden tulee mahtua mahdollisimman pieneen laukkuun, olla hyvin yhdisteltävissä ja käydä joka tilanteeseen.

Tajusin juuri, että olen pärjäillyt viime aikoina aika hyvin vain muutamilla vaatekappaleilla, ja siitä muistuikin mieleen Uuden Mustan esittämä Kuuden vaatteen haaste! Vaikka en muotibloggari olekaan niin päätin silti hetken mielijohteesta lähteä näin viime tingassa haasteeseen mukaan, ja elää koko syyskuun vain kuuden vaatteen varassa.

Koitan tässä illan aikana miettiä mitkä nämä kuusi vaatekappaletta tulevat olemaan, ja julkaisen ne viimeistään huomenna :)

Testissä Cocovin Trailmix

Äiti haki Ruohonjuuresta leffaevääksi Cocovin Trailmixin, ja itse maistelin samaisesta pussista tänään aamupalani.

Sisältöön kuuluu goji-, inka- ja mulperimarjoja, kaakaonibsejä ja kuorittuja hampunsiemeniä. Kaikki muu uppoaa hyvin, mutta inkamarjat on kyllä niin käsittämättömän ällön makeita, että naama vääntyy irvistykseen kun sellainen osuu suuhun. Sen sijaan uusi tuttavuus mulperimarjat, olikin erittäin tervetullut sellainen. Silkkisen pehmeä maku. Ihastuin!

Popsimisen sujuvuutta hiukan häiritsee inkamarjojen eritteleminen joka kourallisesta, mutta muuten ihan toimiva pakkaus. Äiti olisi kaivannut mukaan pähkinöitä, ja olisi ne voinut siihen sopiakin. Hintaa pussilla taisi olla 9 euron pintaan.

Ylös suosta?

Wau, tämä mun elämä on viime aikoina mennyt ihan ihmeelliseksi. Ei positiivisella tavalla. Ensinnäkin "oireet" on vaan lisääntyneet; kaikkien vanhojen lisäksi nyt väsymys on lisääntynyt tosi paljon, nukun ihan älyttömän pitkään aamuisin. Uutena havaintona myös se, että "lepopulssi" on laskenut 60 tai alle. Aikuisiällä usein sykemittarin kanssa juosseena sitä on tullut mitattua, ja se ei ole koskaan ollut alle 70. Kilpirauhasen vajaatoimintaanhan nämä kaikki oireet viittaavat, ja kävinkin jo verikokeissa tämän vuoksi. Tuloksia odotellessa... Vaikkakaan en kyllä tiedä, mikä muuttuu tuon tiedon tullessa, en kuitenkaan ensimmäisenä haluaisi alkaa syömään synteettistä tyroksiinia.

Yksi asia mikä pitäisi saada kuntoon on ruokavalio. Jostain syystä mun ruokailu on muuttunut tosi epäsäännölliseksi ja oudoksi. Ensinnäkin olen syönyt melko paljon kouluruokaa viime aikoina, enimmäkseen salaatteja ja keittoja. Näiden lisäksi kotona ruokailu on joko sellaista, että ahdan napaani mitä tahansa ja kaikkea mitä löytyy. Tai sitten ei tee mieli mitään. Viimeisen kuukauden ajan kauppakäynnit on olleet sellaisia, että kiertelen hyllyjä, eikä tee mieli ostaa yhtään mitään. Ei ole minkäänlaista inspiraationa tehdä mitään ruokaa. Ja oudointa vielä, tämän lisäksi tekee mieli kaikkea mahdollista epäterveellistä! Kahvia, tupakkaa, alkoholia, karkkia...

Ei kai tässä auta muu kuin ottaa itseään niskasta kiinni. Moni superfoodien puolesta puhuja suosittelee aina hyvien juttujen lisäämistä ja uskoo, että sitä kautta kaikki epäterveelliset ja huonot jutut jää itsestään pois ajan kanssa. Näin se tosiaan minullakin meni viime syksynä, tai no, se korvaamisvaihe ja huonojen poisjättö meni kyllä todella nopeasti, mutta ilman mitään ongelmia! Ei ollut vaikeuksia luopua leivästä tai sokerista, tai mistään muista koukuttavista jutuista, ja alkoholikin jäi itsestään pois. Nyt tällä hetkellä taas toi mantra alkaa melkeinpä ärsyttää; ei se vaan toimi enää! Superfoodeja kyllä löytyy ja edelleen syön niitä kaikkia. Ei näytä silti poistavan mitään noista muista "himoista", joita mulla on. Valitettavasti mulla on aina ollut todella surkea itsekuri ruoka-asioiden suhteen, eikä mitkään dieetit ole koskaan onnistuneet muutamaa päivää pidempään... Ennen tuota viime syksyistä muutosta. Miten siis päästä takaisin siihen hyvään tilaan?

Ai niin, vielä yksi juttu. Olen tällä hetkellä todella köyhä, joten kuvittelin, että säästäisin rahaa syömällä noita kouluruokia. Nyt kun laskin tämän kuukauden ruokamenoja, niin yllättäen minulla on mennyt rahaa jopa enemmän kuin hyvän ruokavalion aikoina! Siinäkin siis yksi syy, miksi siirtyä takaisin puhtaammalle ruoalle. Mutta miten se tapahtuu... jää nähtäväksi.

Edit. Ettei menisi liian negatiiviseksi, niin lisätään vielä, että ainoa mikä ei ole muuttunut on mieliala. Lukuunottamatta hetkellisiä ahdistuksia yllä mainittuja asioita kohtaan olen edelleen tosi onnellinen ja tyytyväinen kaikkeen elämässäni :)

Hormoniongelmat jatkuu

Kuten aiemmin keväällä täällä kerroin, lopetin e-pillereiden syömisen joulukuussa ja tästä seurasi erinäisiä ongelmia, joiden kuvittelen johtuvan hormonitoiminnan sekavuudesta. Kaikki jo tuossa edellisessä blogauksessa mainitut ongelmat ovat jatkuneet, mutta nyt uutuutena mukaan on tullut varmasti aina yhtä toivottu hiustenlähtö!

Hiuksia on lähtenyt huomattavan paljon jo keväästä lähtien, mutta vasta tässä muutama viikko sitten rupesin huomaamaan hiusten oikeasti ohentuneen. Pitkät hiukset tuli melkein mahdottomiksi laittaa aamuisin millään lailla siistin näköisesti kun niistä suurinpiirtein näkyi läpi. Kun muutkin läheiset rupesivat huomaamaan tämän, niin kampaajallehan se oli mentävä. Joten nips naps, nyt on 30 cm lyhyempi letti! Huomattavasti paksumman näköiset nämä hiukset lyhyempinä, joten osa hiusstressistä onneksi meni niiden leikattujen hiusten mukana roskiin. Kampaajaystäväni sanoi vielä päässä olevien hiusten olevan hyväkuntoiset ja ettei katkenneita hiuksia ole ollenkaan, joten selkeästi osa hiuksista on vaan pudonnut juurineen pois.

Melkein kyllä jo hermostuin, ja hetken aikaa mietin jopa tosissani keltarauhashormonia. Tulin sitten kuitenkin järkiini, ja kun nämä hiuksetkin nyt ovat taas siedettävät niin taidan jatkaa vaan testaamalla nyt hiukan entistä aktiivisemmin erilaisia luonnollisia menetelmiä, millä saattaisi saada tuon hormonipuolen taas pelittämään. Varasin tosin myös ajan jo lääkäriin, haluan kuulla mitä hänellä on sanottavaa aiheeseen, ja pyytää ottamaan joitakin kokeita.

Jos olisin rahoissani, sen sijaan, että olen veloissani, ensimmäisenä menisin (tai olisin jo mennyt..) vyöhyketerapiaan ja akupunktioon. Mutta koska rahaa ei ole, niin yritän halvempia keinoja. Kävin yhdellä tutulla reikihoidossa energioiden tasapainottamiseksi. Todella mukavana yllätyksenä minulle tarjottiin myös mahdollisuutta päästä "koehoidettavaksi" juuri Virosta Suomeen muuttaneelle holistiselle psykoterapeutille. Ilmaisen tästä mahdollisuudesta teki se, että tämän naisen suomen kieli on vielä hiukan hapuilevaa, ja hän haluaa tehdä muutamia koehoitoja suomeksi, ennen kuin pyytää niistä maksua. Näissä hoidoissa käsittelemme myös muita asioihin, mutta tänään teimme kuitenkin "matkan" tuonne naishormonien syntysijoille :D Erikoisen tästä hoidosta teki se, että minulle tuli ihan äärettömän huono olo fyysisesti kesken hoidon, ja mietin tietysti voiko se johtua ihan siitä, että siellä alueella on tosiaan jotain ongelmaa. Toivon, että näistä hoidoista on apua, mutta pyrin varmistamaan tämän vielä syömällä hormonitoimintaa tukevia aineita, kuten macaa tällä hetkellä 3-4 rkl päivässä. Myös hiusten uudelleen kasvua yritän edistää syömällä piitä, ja käyttämällä hiuksiin nokkosvettä :)

Kun nämä hormonitoiminnan häiriöt tulevat puheeksi niin melkein kaikilla (naisilla) tuntuu olevan näistä jonkunlaista kokemusta. Siksi oletan, että tämä aihe myös kiinnostaa ja raportoin varmasti vielä lisää. Toisille tällaisista aiheista puhumiseen voi olla pieni kynnys, ja se voi nolottaakin, enkä itsekään olisi näitä juttuja jakanut ehkä vielä vuosi sitten. Nyt kuitenkin ajattelen, että eihän tällaisissa jutuissa pitäisi olla mitään hävettävää, ja ehkä myös ylittääkseni oman mukavuusalueeni haluan kuitenkin kirjoittaa avoimesti.

Karhunpoika sairastaa ♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫

Kävelin tuossa pitkin Helsingin katuja ja yhtäkkiä mielessä alkoi soimaan lastenlaulu sairastavasta karhunpojasta... Ja jostain syystä vielä väärin kuulluilla lyriikoilla "häntä hellii käärme".

Rupesin sitten miettimään, että hetkinen, tuo väärin kuultu sanahan sopii tuohon kohtaan itseasiassa paljon paremmin kuin alkuperäinen ;) Miettikäähän:

Karhunpoika sairastaa, häntä hellii käärme; Lääkkehillä hoidelkaa, nalleystäväämme. Maito tuore lämpöinen hyväks' olla voisi, vehnäkorppu valkoinen, ehkä avun toisi...

Siis lääkkeitä naamaan, valkoista vehnäkorppua ja maitoa, tietysti Valion ;) (jos nyt unohdetaan toi tuore sana...) Sen täytyy tosiaan olla käärme, joka nalleraukkaa hoitelee :D

Kuva.

!! Green Shake !! Hip and tasty !!

Miksei kukaan kertonut, että Green Dressin yhteydessä on nykyään myös SMOOTHIEBAARI? Oli pieni ylläri kun kuvittelin astuvani vain vaatekauppaan. Juomissa käytettyjen raaka-aineiden alkuperästä en tiedä, mutta suurimmassa osassa smoothieita on käytetty superfoodeja kuten macaa, acaita, spirulinaa... Ja smoothiemenu on vielä kohtuullisen laaja, 12 erilaista smoothieta listalla.
Paikasta saa myös kahveja, kalkkuna-, tonnikala- tai vegewrappeja, mehuja ja joitain herkkuja.

Ihmettelen vähän, etten ole kuullut tästä mistään blogeista tai nähnyt mitään keskustelua esimerkiksi foodit.fi:ssä. Toisaalta vielä enemmän ihmettelen sitä, ettei Green Dressin omilta sivuilta löydy mitään mainintaa koko baaripuolesta...

Ehkä tämä juttu on jostain syystä haluttu pitää vielä salassa, mutta hyvät jutut on vaan tarkoitettu levitettäviksi, joten... meitsi paljastaa :)

Voisin veikata, että itse tulee ainakin useammin vierailtua tuolla Erottaja 5:ssa, kuin kauempana sijaitsevassa Canelissa. Tosin nykyisellä rahatilanteella sekin on erittäin harvoin :)

P.S Green Dressin puolella aika ihania BllackNoirin ja suomalaisen suunnittelijan Camilla Mikaman vaatteita!

Tämän näköinen paita tarttui mukaan :)

Ruokauutisia

Näitä ruokaan liittyviä uutisia on aina yhtä "mukava" lukea, eikä verenpaine nouse yhtään. Nyt pisti silmään uutinen "Huonot hiilihydraatit päivitetään ruokaympyrään". Onhan se hienoa, että näitä muutoksia oikeasti tehdään, mutta silti...

Ah, näitä sanamuotoja. Dosentti Fogelholm "Voi olla, että olemme tulkinneet sitä niin, että ollaan tehty eläinrasvasta suomalaisen ruokavalion ainoa paha poika ja oikea tulos onkin se, että ei se nyt niin paha ollutkaan"
Voi tosiaan olla, mutta varmaksi tätä ei tulla myöntämään koskaan.

"Osa pohjoismaisista ravitsemusasiantuntijoista tahtoo nostaa D-vitamiinin 7,5 mikrogramman vuorokausisuosituksen kymmeneen."
Siis juuri sillä 2,5 pykälän nostollahan se kansa paranee.

"Tämä on tietysti kova kysymys, koska, jos se nousee, kenenkään ei ole mahdollisuutta saada sitä ruokavaliosta."
Siis hetkinen.... Tärkeintähän on siis se, ettei vaan joudu ottamaan mitään ravintolisiä. Ei sillä niin väliä, kuinka sairaaksi sitä tulee D-vitamiinin puutteesta, kunhan vaan ei joudu sitä lisänä ottamaan. Mieluumminhan me tietysti syödään diabetespillereitä, otetaan sytostaatteja ja influenssapiikki joka vuosi, kuin jotain D-vitamiinilisää. Siis sehän nyt olisi ihan vihoviimeinen juttu. Totta kai suositukset pitää pitää sillä tasolla, että ihmiset voi kuvitella saavansa ne täyteen ruoasta. Ettei vaan kukaan voisi syyttää ravitsemusasiantuntijoita siitä, että... öö.. siis siitä että yrittävät pitää meidät terveenä. Eikun... mites se nyt menikään.

"Peruselintarvikkeiden vitaminointi tällaisissa kriittisessä tilanteissa on ehdottomasti turvallisin ja paras tapa hoitaa se asia."
Ja kriittisellä tilanteellahan ei tässä tapauksessa tietenkään tarkoiteta sitä, että suositukset ovat liian alhaiset ja ihmiset sairastuvat D-vitamiinivajeesta, vaan sitä, että joku haluaa nostaa suositusrajaa ja ihmisille pitää äkkiä saada syötetyksi se 10 ug peruselintarvikkeista. Ettei kukaan vaan joutuisi itse ottamaan vastuuta D-vitamiinin saannistaan. Ja siis peruselintarvikkeethan ovat tietysti margariini ja maito. Vaikka uutisen alussa melkein myönnettiinkin, ettei se eläinrasva niin paha ollutkaan ;)

Ja uutisen mukaan Pekka Puska odottaa näitä uusia suosituksia innolla. "Ravintoasioissa on niin paljon kaupallisia paineita ja erilaisia mielipiteitä, että on äärettömän tärkeää, että kansalaisille kerrotaan, mikä on paras asiantuntijatieto. Ihmisethän sitten itse valitsevat mitä syövät." Tähän voisi muuttaa vain yhden sanan; on= olisi. Se olisi tosiaan äärettömän tärkeää.

Jos ken haluaa lukea tämän uutisen kokonaisuudessaan, se löytyy täältä.

Niin hyvä puheenvuoro, että haluan kopioida sen tänne. Alkuperäinen löytyy Hesarin sivuilta.

Katso ihmistä

11.8.2010

Johanna Korhonen

Opetelkaamme tänään tekniikka, joka säästää meitä kaikkia sekä paikalliselta väkivallalta että globaaleilta konflikteilta.

Harjoitus: Kuvittelemme ihmisen, joka on suomalainen, Suomen kansalainen, afrikkalaistaustaisten vanhempien lapsi, sydänkirurgi, kaksosten yksinhuoltaja, riippuliitäjä, ympäristöaktiivi, rahastosijoittaja, mikä hyvänsä seksuaali, oopperan ystävä, vasemmiston äänestäjä, espoolainen, uskonnolliselta vakaumukseltaan vaihtelevasti agnostikko ja körtti. Hän pukeutuu mielellään kukkamekkoihin, syö lihaa ja uskoo, että maailman energiaongelmat ratkaistaan vetytaloudella.

Tässä kohti harjoitusta kuulen jo jonkun huutavan, ettei tuollaista voi olla olemassa. Totta kai voi, ja onkin. Tähän on nyt sopeuduttava. Lakatkaa parkumasta, tulee toinen harjoitus:

Pohdimme filosofi Jean-Paul Sartren väitettä, jonka mukaan "juutalainen on ihminen, jota muut ihmiset pitävät juutalaisena. Antisemiitti tekee juutalaisen". Juutalaisen tilalle sijoitamme minkä tahansa ihmisryhmän ja antisemiitin tilalle tyypin, jolla on tästä ryhmästä jotain vinkumista.

Näitä kahta harjoitusta jatkamme, kunnes käsitämme, mistä niissä on kyse.

Toki juutalainen on juutalainen ilman antisemiittiäkin. Väitteen pointti onkin se, että jos joku on minun silmissäni ennen kaikkea juutalainen – tai ruotsinkielinen tai somali tai homo tai muslimi tai vammainen – vika on minussa, koska en näe mitään muuta. En näe, mitä kaikkea muutakin hän on, enkä sitäkään, miten tärkeänä hän kutakin identiteettiään pitää. Ehkä hän muistaa jotkin identiteettinsä lähinnä vain silloin, kun muut niistä varta vasten muistuttavat.

Taloustieteen nobelisti Amartya Sen kirjoittaa kirjassaan Identiteetti ja väkivalta, miten hirvittävän virheen ihminen tekee, jos hän kuvittelee voivansa määritellä toiset ihmiset yhden kaikenkattavan identiteetin kautta. Tällä tavalla voidaan ymmärtää väärin joka ikistä maailman ihmistä.

Erityisen yleistä tämä ihmisyyttä typistävä luokittelu on epävarmoina aikoina. Kun Jugoslavia hajosi, jugoslaavit alkoivat – yllytettyinä – nähdä naapurinsa ja ystävänsä vain serbeinä, kroaatteina ja muslimeina. Samalla tavoin ruandalaisista tuli hutuja ja tutseja, joiden tehtävä oli toistensa teurastaminen.

Suomalaisissa tuntuu riittävän virtaa keiden tahansa "erilaisten" nimeämiseen, luokitteluun ja vainoamiseen. Mitä epävarmempi ihminen, sitä tarmokkaampi luokittelija hän on.

Amartya Senin ehdotus on yksinkertainen: Katso ihmistä. Hänessä on kaikki.

Be careful what you wish for...

...it might come true. Ja tämä sanontahan on totta :)

Aiemmin kesällä olin niin ahdistunut työstä, jota olen tehnyt koko viime vuoden, että päätin olla menemättä enää töihin muualle kuin yhteen paikkaan, jossa viihdyn. Ajattelin, että selviän kyllä vähentämällä reilusti menoja ja etsimällä ehkä jonkun uuden tulonlähteen.

Tämä kesä onkin ollut paras pitkään aikaan. En ole kuluttanut rahaa juuri ollenkaan, mutta olen nauttinut enemmän kuin pitkiin, pitkiin aikoihin. Olen mökkeillyt vanhempien kanssa ja saanut vähän rahaa maalaushommista. Ja mikäs siinä maalatessa 30 asteen auringossa... Siinä tuntee tekevänsä OIKEASTI töitä, kun näkee työnsä tuloksen mökin seinässä saman tien.

Kun tulin mökiltä takaisin vanhempien luokse sainkin hyvin vuoroja siitä yhdestä työpaikasta, jossa edelleen viihdyn. Tämän lisäksi nyt kun tulin Lappeenrantaan, yksi kaveri pyysi töihin täysin yllättäen. En tosiaan kuvitellut tekeväni täällä töitä, mutta näin se vaan menee. Kaikki ratkaisut tarjoillaan nenän eteen kun uskaltaa vaan luottaa ja pyytää. Työ, jota olen täällä tehnyt liittyy alaan, josta minulla ei ole mitään kokemusta ja se on ollut aivan ihanaa :)

Ensi kesäksi on jo kaksi työpaikkaa tiedossa, ja molemmat on todella mieluisia. Näillä fiiliksillä ei oikeastaan edes ahdista yhtään mennä kouluun ja aloittaa aika pian taas työharjoittelua. Melkeinpä tekee mieli jo päästä pistelemään suonensisäisiä tiputuksia ^_^

En epäile yhtään ettenkö selviäisi tästä tulevasta lukuvuodesta ja koko tulevasta elämästäni vain luottamalla siihen, että asiat käyvät parhain päin. En siis huolehdi yhtään, vaan odotan innolla mitä tuleman pitää.

Niin, ja hassu pieni juttu liittyen tuohon otsikon sanontaan :) Sanoin tänään ystävälleni puhelimessa, että menen töihin illaksi, saan siitä 50 euroa. Heti kun olin sanonut tuon tajusin, että se meni vähän väärin, oikeasti olisin saamassa vain 40 euroa. En jaksanut kuitenkaan korjata sanottua. Sattui kuitenkin niin, että työnantaja halusi antaa vähän ylimääräistä ja sain kuin sainkin viisikymppisen. Hetken päästä tästä tajusin, että hei! en siis ollutkaan väärässä aiemmin :)

Vielä kuvina kesän parhaita juttuja:

Saimaa ja lihavan miehen uimarengas.

Koiraystävät mökillä.

Uimahypyt ja sukeltaminen. Kuvassa työn alla mahtava takaperinhyppy :)

Itsepoimitut marjat. Eniten tuli poimittua mustikkaa.

Codex Alimentarius - taas

Viimeksi kun kirjoitin Codex Alimentariuksesta niin valittelin sitä kuinka missään suosituimmissa blogeissa ei ole kirjoitettu siitä, tai vastattu edes kommentoijien kyselyihin siitä. Foodit.fi- foorumillakin aloitettiin keskustelu aiheesta, mutta se keskustelu meni ehkä hiukan ohi aiheen ja tyrehtyi nopeasti. Tuntuu, ettei kukaan oikein tiedä tästä aiheesta mitään ja silti tuota Codexia ollaan kovaa vauhtia puuhaamassa, ilmeisesti tänne Suomeenkin.

Myös tuon Codex Alimentarius - infotilaisuudessa perustetun NHF Finlandin toiminta on tyrehtynyt, tai eikai se oikein päässyt koskaan alkuunkaan. Sähköpostissa kerrottiin heidän hakevan uusia toimijoita kun sekä Puheenjohtaja, että hänen seuraajansa ovat luopuneet hommasta.

Tänään Antti Heikkilä on kirjoittanut blogissaan aiheesta, mikä onkin tosi hyvä. Vaikka Antin tyyli onkin kyseenalainen, niin hänen blogillaan on paljon lukijoita, joiden kautta tämä asia toivottavasti leviää. Antin blogitekstistä löytyy myös kaksi adressia allekirjoitettavaksi. Nyt kun vaalitkin ovat tuloillaan, niin olisi tosi hienoa, jos tästäkin aiheesta saisi jotain puhetta aikaan.

Täytyy myöntää etten ole kyllä itsekään ollut millään tavalla aktiivinen tämän asian suhteen. En ole saanut edes luettua vielä tuota Scott Tipsin kokoamaa Codex Alimentarius -kirjaa, joka odottaa kotona hyllyssä. Kirjassa on koottu erilaisia puheenvuoroja Codexin toiminnasta, esimerkiksi päättäjille suunnattuja kirjeitä, joilla on pyritty vaikuttamaan Codexin toimintaan. Scott Tips on itse alustanut kirjan kappaleella "What is Codex?". Suosittelen ehdottomasti jos vaan mahdollista saada tätä kirjaa käsiinsä, lukemaan edes tuon alustuksen. Se itsessään selventää jo mistä koko hommassa on kyse.

Paras päivä ikinä

Monissa blogeissa hehkutetaan sitä, kuinka tiedostavamman elämäntavan myötä voi elää "parasta päivää ikinä" joka päivä. Kuulostaa tietysti vähän hassulta, eihän jokainen päivä voi olla edellisiä parempi :) Ehkä tuota ilmaisua voi kuitenkin ajatella jo fraasina, jolla tarkoitetaan sitä tunnetta kun elämä on niin hyvää, ettei löydä sanoja sen ilmaisemiseksi. Tunne on niin voimakas, että tekisi mieli sanoa, tai ajatella, elävänsä parasta päivää ikinä.

No, jokainen päivä ei ole edellistä parempi, mutta näitä "parhaita päiviä ikinä" tuntuu nykyään olevan kyllä huomattavan paljon. Paino sanalla tuntuu, sillä en ole ihan varma, onko elämä oikeasti niin paljon parempaa, vai johtuuko tunne vain siitä, että tiedostaa omat tuntemuksensa paremmin, ja osaa todella arvostaa hyviä hetkiä? Eikö näitä parhaita päiviä ikinä ollut koko lapsuus ja nuoruus täynnä? Jokainen päivä oli silloin hevosten kanssa, ja työkin oli tallitöitä, unelmatyötä siis. Ainutta työtä, johon en ole koskaan kyllästynyt.

Viimeksi tällainen pakahduttava onnellisuuden tunne tuli eilen, ja jatkui käytännössä koko päivän. Olin pitkästä aikaa käymässä "vanhalla työnantajalla" hevostallilla. Oli aivan ihanaa olla taas lähellä hevosia. Ratsastaessani ilman satulaa, paljain varpain, 32 asteen lämmössä tropiikin tuulen helliessä ihoa mietin vaan ettei mikään voisi olla ollut paremmin. Päivän kruunasi uintikeikka vanhalla louhoksella (kuvassa yllä). Niin unelmainen paikka, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Todellinen Pula-ajan Välimeri :) Vihreä-sininen vesi, paahtava aurinko, ja kalliorannat, joilta voi hypätä suoraan syvyyteen. Vaikea uskoa olevansa Suomessa. Elämä on niin mahtavaa, että toivoisi kaikkien voivan tuntea samalla lailla :)

Ihanaa kesän jatkoa kaikille teille lukijat, kiinnittäkää huomiota onnellisiin hetkiin ja nauttikaa!

Lihaa, jauhelihaa.

Tässä on tullut oltua jonkinnäköinen kasvissyöjä jo pidemmän aikaa, koska lihaa en ole syönyt vuosiin. Nyt kuitenkin on tehnyt enenevissä määrin mieli lihaa jostain syystä, joten hetken mielijohteesta kysäisin K-kaupassa luomulihaa. Ainoa luomuliha oli jauhelihaa, mutta täytyihän se ottaa.

Edellinen kosketukseni jauhelihaan, oli kananjauheliha, jota ostin ensimmäisen ja viimeisen kerran reilut kolme vuotta sitten. Se kokeilu sai minut luopumaan kanan syömisestä kokonaan, eikä sitä tee mieli vieläkään.

Jonkinnäköistä lihaa olen kuitenkin himoinnut, joten... Paistoin tuon jauhelihan sitten pannulla kookosöljyssä, luomukerman kanssa. Eipä ollut kovin kummoisen makuista. Ehkä joku muu kuin jauheliha voisi olla parempaa, joten tätä ei ainakaan tule ostettua toista kertaa. Tulipa kokeiltua kuitekin :)

Aloe Vera

En ole pitkään aikaan kirjoitellut paljoa ruokajutuista, joten ehkä olisi aika palata sille alueelle.

Uusin "ravintolisä", jonka olen ottanut käyttöön on Aloe Vera. Ostin Puhdistamolta Natur Aloeta hetken mielijohteesta. Aloe Verahan ei kuulu varsinaisesti näihin nyt pinnalla oleviin "uusiin" superfoodeihin, vaan siitä on saanut kuulla jo lapsesta lähtien enemmän tai vähemmän juttua. En ole koskaan käyttänyt Aloeta missään muodossa, joten tämä oli ihan uusi tuttavuus. Katsoin netistä mitä googlella löytyi ja aika nopeasti silmään osui Veteraaniurheilijan juttu Aloesta, mikä ilmeisesti on herättänyt aikanaan melkoisen hulabaloon kommenttiosiossa :) Veteraaniurheilijan mukaan juotavassa muodossa oleva Aloe Vera on "huijausta", eikä sen terveysvaikutuksille ole mitään todistettavaa selitystä. Silti todella moni kokee saavansa siitä apua, ja Aloe Veraa ylistäviä nettisivuja löytyy varmasti miljoona.

Itse olen huono koekaniini millekään vaikutuksille, kuten olen jo aiemmin varmasti kertonutkin. Mikään foodi tai ravintolisä ei aiheuta huomattavia muutoksia tai tuntemuksia. Sama tämän Aloen kanssa, ei tunnu missään :) Silti, uskon, että mitä enemmän hyviä juttuja syön, sitä parempi pitkällä tähtäimellä. Sisällä kehossa tapahtuvia asioita kun ei tunne, eikä näe ulospäin.


Yksi hauska juttu tähän Aloeen kuitenkin liittyy :) Nimittäin ennen kuin aloitin tuon käytön, toinen Canelin pojista, Nima, varoitti, että kun aloitan sen, tulen saamaan jättimäisiä finnejä. No, enpä uskonut tietenkään, koska samalla tavalla on sanottu melkein kaikesta millä pitäisi olla "puhdistava" vaikutus; Innerlightin Supergreensistä, muista viherjauheista, paastoamisesta ja vaikka mistä. Onneksi aloitin tuon juomisen juuri ennen mökkiviikkoa, nimittäin sain sitten tietysti keskelle otsaa ihan järjettömän kokoisen paukaman :D Siihen tuli niin iso finni, että yhtenä iltana sain jopa lievän otsapäänsäryn sen vuoksi. Varoituksen sana siis paikallaan. Aikamoista.

Matematiikkaa - onnistumisen iloa

Olen tällä hetkellä Lappeenrannassa, vanhassa opiskelukaupungissani, tavoitteena suorittaa kolme matematiikan intensiivikurssia.

Muistan kun täällä yliopistossa opiskellessani yritin käydä epätoivoisesti näitä samoja perusmatematiikan kursseja ja se tuntui täysin mahdottomalta. Istuin luennoilla, enkä ymmärtänyt sanaakaan, tai merkkiäkään, siitä mitä opettaja kirjoitti taululle. Laskuharjoitukset oli vielä pahempia, opettaja tuli katsomaan selän takaa tyhjää paperiani ja oli vaikeaa kysyä yhtään mitään, kun en ymmärtänyt edes tehtävien lähtökohtia. Käyttääkseni nyt huonoa vertausta niin tilanne oli suunnilleen sama kuin että pullossa kasvanut lapsi menee köksän tunnille, seisoo pöydän ääressä edessään letturesepti ja kaikki sen ainekset. Opettaja tulee viereen ja kehoittaa "Aloita nyt vaikka siitä, että rikot kananmunat kulhoon". Oppilas kysyy nolona, että mikä on kananmuna ja mikä kulho? Opettaja näyttää hiukan ihmeissään, ja lähtee sitten kiertämään luokassa. Seuraavalla kerralla tullessaan oppilaan luo, hän huomaa tämän rikkoneen kananmunat kulhoon, kuorineen tietysti, ja seisovan taas hämmentyneenä, ilman mitään hajua siitä mitä seuraavaksi. Sanomattakin selvää, että tällainen oppitunti, missä et tajua hölkäsen pöläystä, ja joudut vielä häpeämään jatkuvia virheitä, ei kauheasti houkuttele, ja niinpä nuo matematiikan kurssit jäivätkin suorittamatta.

Sitten se outo juttu, päätin kuitenkin ruveta suorittamaan näitä rästiin jääneitä kursseja nyt muutama vuosi yliopistosta lähdön jälkeen, ja täällä ollaan, kolme 8 tunnin kurssipäivää takana, ja tähän mennessä olen saanut kaikki tehtävät tehtyä ja jopa ymmärtänyt suurimman osan luennoista! Tulin tänne aika vähin odotuksin, aloin kertaamaan vähän lukiokirjoja viime perjantaina, kuvittelin olevani täällä kursseilla yhtä pihalla kuin ennenkin, ja riutuvani häpeällisen surkeasti harkat läpi. Tentit toivoin suorittavani opettelemalla muutamat tärppitehtävät ulkoa. Mutta mitä vielä, luennot ja harkat on hurahtaneet koulussa kuin siivillä, olen laskenut iltaisinkin tehtäviä, ja nauttinut! Ei ehkä kuulosta kovin kummoiselta, mutta voiko olla mitään parempaa fiilistä kun onnistumisen ilo? En vieläkään täysin ymmärrä näiden tehtävien perustaa, tai osaisi järkeillä niitä itse, mutta jo se, että osaan kaavojen ja esimerkkien avulla laskea ne, on 100% enemmän kuin aiemmin, ja tuntuu aivan mahtavalta!

Ja mistä tämä yllättäen ilmestynyt fiksuuntuminen johtuu? Ei mitään hajua :) Ehkä minusta on tullut se kuuluisa "vanha ja viisas". Ehkä motivaatio on nyt kohdillaan? Ehkä superfoodit oikeasti tekee jotain aivoille, niinkuin epäilin jo viime syksynä. Tai ehkä olin aiemmin huono, koska kuvittelin olevani huono. Melkein tulee sellainen fiilis, että tekisi mieli jatkaa tässä yliopistossa. Suurin syy lopettamiselle kuitenkin oli se, että koin opiskelun liian vaikeaksi. No, ehkä ei pidä innostua liikaa. Pääasia kuitenkin, että tällä hetkellä matematiikka on hauskaa! (hah, siinä yksi, mitä en uskonut koskaan sanovani...)