Wau, tämä mun elämä on viime aikoina mennyt ihan ihmeelliseksi. Ei positiivisella tavalla. Ensinnäkin "oireet" on vaan lisääntyneet; kaikkien vanhojen lisäksi nyt väsymys on lisääntynyt tosi paljon, nukun ihan älyttömän pitkään aamuisin. Uutena havaintona myös se, että "lepopulssi" on laskenut 60 tai alle. Aikuisiällä usein sykemittarin kanssa juosseena sitä on tullut mitattua, ja se ei ole koskaan ollut alle 70. Kilpirauhasen vajaatoimintaanhan nämä kaikki oireet viittaavat, ja kävinkin jo verikokeissa tämän vuoksi. Tuloksia odotellessa... Vaikkakaan en kyllä tiedä, mikä muuttuu tuon tiedon tullessa, en kuitenkaan ensimmäisenä haluaisi alkaa syömään synteettistä tyroksiinia.
Yksi asia mikä pitäisi saada kuntoon on ruokavalio. Jostain syystä mun ruokailu on muuttunut tosi epäsäännölliseksi ja oudoksi. Ensinnäkin olen syönyt melko paljon kouluruokaa viime aikoina, enimmäkseen salaatteja ja keittoja. Näiden lisäksi kotona ruokailu on joko sellaista, että ahdan napaani mitä tahansa ja kaikkea mitä löytyy. Tai sitten ei tee mieli mitään. Viimeisen kuukauden ajan kauppakäynnit on olleet sellaisia, että kiertelen hyllyjä, eikä tee mieli ostaa yhtään mitään. Ei ole minkäänlaista inspiraationa tehdä mitään ruokaa. Ja oudointa vielä, tämän lisäksi tekee mieli kaikkea mahdollista epäterveellistä! Kahvia, tupakkaa, alkoholia, karkkia...
Ei kai tässä auta muu kuin ottaa itseään niskasta kiinni. Moni superfoodien puolesta puhuja suosittelee aina hyvien juttujen lisäämistä ja uskoo, että sitä kautta kaikki epäterveelliset ja huonot jutut jää itsestään pois ajan kanssa. Näin se tosiaan minullakin meni viime syksynä, tai no, se korvaamisvaihe ja huonojen poisjättö meni kyllä todella nopeasti, mutta ilman mitään ongelmia! Ei ollut vaikeuksia luopua leivästä tai sokerista, tai mistään muista koukuttavista jutuista, ja alkoholikin jäi itsestään pois. Nyt tällä hetkellä taas toi mantra alkaa melkeinpä ärsyttää; ei se vaan toimi enää! Superfoodeja kyllä löytyy ja edelleen syön niitä kaikkia. Ei näytä silti poistavan mitään noista muista "himoista", joita mulla on. Valitettavasti mulla on aina ollut todella surkea itsekuri ruoka-asioiden suhteen, eikä mitkään dieetit ole koskaan onnistuneet muutamaa päivää pidempään... Ennen tuota viime syksyistä muutosta. Miten siis päästä takaisin siihen hyvään tilaan?
Ai niin, vielä yksi juttu. Olen tällä hetkellä todella köyhä, joten kuvittelin, että säästäisin rahaa syömällä noita kouluruokia. Nyt kun laskin tämän kuukauden ruokamenoja, niin yllättäen minulla on mennyt rahaa jopa enemmän kuin hyvän ruokavalion aikoina! Siinäkin siis yksi syy, miksi siirtyä takaisin puhtaammalle ruoalle. Mutta miten se tapahtuu... jää nähtäväksi.
Edit. Ettei menisi liian negatiiviseksi, niin lisätään vielä, että ainoa mikä ei ole muuttunut on mieliala. Lukuunottamatta hetkellisiä ahdistuksia yllä mainittuja asioita kohtaan olen edelleen tosi onnellinen ja tyytyväinen kaikkeen elämässäni :)
2 kommenttia:
Itse testailin myös tuossa kesällä sellaisia ruokia joihin en pitkään aikaan ollut koskenut pitkällä tikullakaan. Muistaakseni kerroin juurikin täällä sun blogissa, että olin syönyt raejuustoa :)
No, nämä ruokatestailut eivät aiheuttaneet mitään hätkähdyttävää muutosta, kun eivät maistuneet mitenkään erityisen hyvälle - tai pahallekaan.
Vaikka en jäänyt esim. raejuustoon "koukkuun", niin kynnys testailla muitakin ei-niin-hyviä-ruokia madaltui. Voisiko tuo sinun "kaiken mättäminen napaansa" liittyä johonkin samanlaiseen, enemmänkin päänsisäiseen asiaan?
Oon miettinyt tuotakin kyllä, ja se voi olla osa totuutta. Varmasti onkin. Jotain vielä oudompaa tässä kuitenkin on mukana.
Ihmettelen tietysti ensinnäkin sitä, että miksi viime vuonna ruokavaliomuutos oli niin todella helppo toteuttaa, ei ollut mitään ongelmia luopua sokerista tai viljoista. Ja nyt taas tuntuu, että ymmärrän hyvin huumeriippuvaisia... Niin vaikealta välillä tuntuu nää himot.
Outoa tästä tekee sekin, että tunnen himoa sellaisia juttuja kohtaan, missä kyse ei voi olla mistään "vieroitusoireista" tai riippuvuudesta. Esim. tupakkaa en ole polttanut 2,5 vuoteen ja silti välillä tuntuu kuin olisin koukussa siihen! Siis aineeseen, jota en käytä... ja jonka lopettaminen silloin 2,5 vuotta sitten ei tuottanut mitään tuskaa. Ja jonka polttaminen ajatuksena ehti jo pitkään tuntua ällöttävältä. Ja vähän sama kahvin kanssa, tosin sitä en ole koskaan edes säännöllisesti juonut.
En oikein keksi mitään muuta ratkaisua tähän kuin tahdonvoimaa... Ja yrittää kovasti tasapainottaa noita hormoneja :)
Lähetä kommentti