Muistan kun täällä yliopistossa opiskellessani yritin käydä epätoivoisesti näitä samoja perusmatematiikan kursseja ja se tuntui täysin mahdottomalta. Istuin luennoilla, enkä ymmärtänyt sanaakaan, tai merkkiäkään, siitä mitä opettaja kirjoitti taululle. Laskuharjoitukset oli vielä pahempia, opettaja tuli katsomaan selän takaa tyhjää paperiani ja oli vaikeaa kysyä yhtään mitään, kun en ymmärtänyt edes tehtävien lähtökohtia. Käyttääkseni nyt huonoa vertausta niin tilanne oli suunnilleen sama kuin että pullossa kasvanut lapsi menee köksän tunnille, seisoo pöydän ääressä edessään letturesepti ja kaikki sen ainekset. Opettaja tulee viereen ja kehoittaa "Aloita nyt vaikka siitä, että rikot kananmunat kulhoon". Oppilas kysyy nolona, että mikä on kananmuna ja mikä kulho? Opettaja näyttää hiukan ihmeissään, ja lähtee sitten kiertämään luokassa. Seuraavalla kerralla tullessaan oppilaan luo, hän huomaa tämän rikkoneen kananmunat kulhoon, kuorineen tietysti, ja seisovan taas hämmentyneenä, ilman mitään hajua siitä mitä seuraavaksi. Sanomattakin selvää, että tällainen oppitunti, missä et tajua hölkäsen pöläystä, ja joudut vielä häpeämään jatkuvia virheitä, ei kauheasti houkuttele, ja niinpä nuo matematiikan kurssit jäivätkin suorittamatta.
Sitten se outo juttu, päätin kuitenkin ruveta suorittamaan näitä rästiin jääneitä kursseja nyt muutama vuosi yliopistosta lähdön jälkeen, ja täällä ollaan, kolme 8 tunnin kurssipäivää takana, ja tähän mennessä olen saanut kaikki tehtävät tehtyä ja jopa ymmärtänyt suurimman osan luennoista! Tulin tänne aika vähin odotuksin, aloin kertaamaan vähän lukiokirjoja viime perjantaina, kuvittelin olevani täällä kursseilla yhtä pihalla kuin ennenkin, ja riutuvani häpeällisen surkeasti harkat läpi. Tentit toivoin suorittavani opettelemalla muutamat tärppitehtävät ulkoa. Mutta mitä vielä, luennot ja harkat on hurahtaneet koulussa kuin siivillä, olen laskenut iltaisinkin tehtäviä, ja nauttinut! Ei ehkä kuulosta kovin kummoiselta, mutta voiko olla mitään parempaa fiilistä kun onnistumisen ilo? En vieläkään täysin ymmärrä näiden tehtävien perustaa, tai osaisi järkeillä niitä itse, mutta jo se, että osaan kaavojen ja esimerkkien avulla laskea ne, on 100% enemmän kuin aiemmin, ja tuntuu aivan mahtavalta!Ja mistä tämä yllättäen ilmestynyt fiksuuntuminen johtuu? Ei mitään hajua :) Ehkä minusta on tullut se kuuluisa "vanha ja viisas". Ehkä motivaatio on nyt kohdillaan? Ehkä superfoodit oikeasti tekee jotain aivoille, niinkuin epäilin
jo viime syksynä
2 kommenttia:
Vau, ihan upea ja kannustava juttu, kiitos! Minä mietin uusia opintoja alalta, joka yksityiskohdiltaan tuntuu minusta vaikealta tai ei mitenkään luontaiselta minulle. Se itse asia, soveltava käyttö ja iso kuvio kiinnostaa kuitenkin ihan kauheasti, ja olen tosiaan miettinyt, että onko se minulle oikea juttu, että jääkö mieleen mitään, opinko, muistanko niitä ei-luontaisia yksityiskohtia. Opinko kaikki ihme termit ym. Tämä postaus tuli jotenkin senkin kannalta hyvään aikaan. Miksen oppisi, jos motivaatiota on, enhän mä tyhmä ole! Ja aivotkin toimii nykyään mullakin suht hyvin :).
Minäkin ajattelin aiemmin tai ehkä edelleen, että tuo Ympäristötekniikka, jota opiskelin yliopistossa olisi alana kiinnostava ja sellainen jolla voisin tehdä töitä.
Kuitenkin tiettyjen kurssien vaikeus sai mut luovuttamaan sen opiskelun suhteen. En vaan päässyt niissä opinnoissa eteenpäin.
Nyt kun kuitenkin teen täällä näitä matematiikan kursseja, jotka yllättäen tuntuvat jopa mahdollisilta suorittaa, niin mieleen tulee, että olikohan niiden muidenkin "vaikeiden" kurssien kanssa todellinen ongelma jossain muualla? Kärsivällisyydessä? Motivaatiossa? Ei teknillinen korkeakoulu helppo ole, mutta en koskaan kuvitellut että se olisi minulle mahdoton.
No, aika sen näyttää, olen nimittäin ajatellut jatkaa täällä opintoja pikkuhiljaa.
Uskon, että kannattaa kuitenkin valita se opiskeluala sen lopputuloksen mukaan, eli onko se tuleva työ sellainen jota voi ja haluaa tehdä? Jos luulet, että se on tavoittelemisen arvoinen niin kyllähän sitä pitäisi mennä vaikka läpi harmaan kiven :) Tietenkin olisi hyvä jos nauttisi edes suurimmasta osasta opintoja ;)
Lähetä kommentti