tiistai 29. joulukuuta 2009

Pieni ihanuus <3

Tänne vanhempieni luokse kotiutui eilen uusi perheenjäsen, nimittäin suloistakin suloisempi pieni Niila, labradorinnoutajan pentu.



On ne vaan niin ihania, vaikka olenkin periaatteessa vastaan kaikenlaista (peruspuutteellista) eläinten pitoa.. Tai no, olen hyvin ristiriitainen ainakin tässä aiheessa.

Rakastan eläimiä, ja kuvittelinkin kaksikymppiseksi asti tulevani eläinlääkäriksi. Haaveena on ollut jossain eläintenpelastussairaalassa toimiminen, sellaisessa mitä televisiosarjoissa näkee. Omia eläimiäkin on ollut hamsterista hevoseen.

Silti, inhottaa kaikenlainen rotujen jalostus ja kasvatustoiminta, sekä eläinten pitäminen ihmisten ehdoilla. Liian pienissä kodeissa (mielestäni esimerkiksi isoille koirille melkein mikä tahansa normaali koti on liian pieni, elleivät ne pääse tarpeeksi paljon ulos) tai häkeissä ja liian vähällä ulkoilutuksella tai liian vähän vapaana.

Vihastuttaa kun ihmiset jättävät isot energiset koiransa koko päiväksi yksin pieneen kotiinsa, ja kuvittelevat, että kolme puolen tunnin lenkkiä kaupungissa riittää tyydyttämään niiden liikunnan tarpeen. Oikeasti, vastaako 1½ tuntia hihnan päässä käpöttelyä päivässä koiran luonnollista liikuntaa? Tai lapsille ostetaan marsu, joka sitten elää koko elämänsä samassa häkissä, samoilla sisustuksilla pääsemättä kovinkaan usein ulos. Puhumattakaan nyt mistään kesäkissojen ottajista, tai varsinaisista eläinten laiminlyönneistä. Mielestäni suurkaupunkien keskustoihin ei pitäisi olla lupa ottaa kuin pieniä häkkieläimiä. Maalla taas, ihan eri tilanne.



Toisaalta, pakko sitä on vaan ymmärtää niiden lemmikkien ottaminen, ja varmasti monet lemmikit ovat täydellisen tyytyväisiäkin. Kun vaan kaikki kohtelisivat omiaan niinkuin kuuluu, eivätkä ottaisi itsekkäästi eläintä sellaiseen ympäristöön, joka ei ole sille oikea.

4 kommenttia:

Daniela / Daily Eko kirjoitti...

Voi mikä höpönassu! :)
Eläimet ovat ihania ja tuovat paljon iloa omistajilleen. Muistan lukeneeni tutkimuksia, joissa koiran / kissan hankkiminen perheeseen mm. vähensi riitelyä!

Mutta toisaalta pointtisi eläinten pitämisestä ihmisten ehdoilla - eläimen omistaminen - kalskahtaa kyllä korvaan jollain tapaa! Myös eläimen laiminlyönti tai ihan suoranainen pahoinpitely ovat ei-hyväksyttäviä, mutta valitettavan tavallisia asioita.

Itselläni on hamsteri, joka on sopivan yliaktiivinen ja höperö tuomaan iloa toiselle höperölle - eli minulle ;) Helmikuussa ko. jyrsijää hankkiessani mietin kyllä, miten ihana koira olisi, mutta tulin siihen tulokseen, ettei minulla olisi a) tarjota sille sopivaa elinympäristöä (kerrostaloyksiö) eikä b) riittävästi aikaa (opiskelen, käyn töissä, asun yksin). Tiedän, että monet minun tilanteessani ovat silti ottaneet koiran lemmikikseen, ja jotenkin se tuntuu väärältä eläintä kohtaan :/

Karoliina kirjoitti...

Hamsterit on kyllä mukavia veitikoita! "Meilläkin" eli viimeisenä kotona asuvalla siskolla yksi sellainen tuolla vielä asustaa :)
Lapsena tuli rakenneltua toisen siskon hamsterille labyrinttejä esimerkiksi vhs-kaseteista ja keksittyä erilaisia leikkipaikkoja sille :D

Anonyymi kirjoitti...

Meillä on koira ja kaupungissa asutaan. Täällä osana koirien hyvinvointia ovat koirapuistot. Puistossa on yleensä samat kaverit, vapaana leikkiä ja paljon hajuja, ihan erilaista toimintaa kuin ihmisen kanssa kävely/juoksu.

Karoliina kirjoitti...

Koirapuistoja on onneksi ilmeisen paljon(?). Helsingissäkin :)