Vaikka nimittäin meillä täällä demokratia ei enää (jos on koskaan toiminutkaan) toimi niinkuin pitäisi, ja kaikki korruptoituu, niin onhan täällä nyt asiat todella paljon paremmin kuin Kiinassa. Ei Kiinan ihmisoikeuksia ja meidän "opintotuki on liian pieni ja vanhustenhuolto tökkii"-valitusta voi oikein edes verrata. Enkä nyt tarkoita sitä, etteikö meidän tulisi pyrkiä vielä parempaan vain siksi, että muilla on paljon huonommin!
Järkytyin taas kun kuulin uutisista, että Kiinassa on teloitettu Britannian kansalainen. Kiinassahan teloitetaan ihan järjettömät määrät porukkaa joka vuosi, ja länsimaissa sitä herätään kritisoimaan lähes ainoastaan silloin kun teloitettavan pallilla istuu joku länsimaalainen. Eletään melkein 2010-lukua ja Kiinassa tapahtuu koko ajan ihan järkyttäviä ihmisoikeusrikkomuksia.
Kamalaa on myös se, että niin harvaa kiinnostaa. Olin feissarina Amnestyllä Pekingin olympialaisten aikaan, ja todella valitettavan monelta, varsinkin miespuoliselta, sai kuulla kommentteja tyyliin "Oli muuten niin mahtavat puitteet olympialaisille, että ihan sama kuinka paljon ihmisiä ne hääti kodeistaan". Pekingissähän siis pistettiin kortteleita matalaksi raskaalla kädellä ennen olympialaisia, ja niissä asuvat ihmiset tietysti menettivät kotinsa ilman mahdollisuutta vastalauseisiin. Ja kysyttäessä näiltä suomalaisilta miehiltä, että olisitko samaa mieltä jos sinut tai perheesi olisi häädetty jonkun ison tapahtuman alta, niin vastaus oli: "no jos se tapahtuma olisi yhtä hieno kuin Pekingin olympialaiset niin tottakai, höhöhö".
Eikä Kiinassa eläimilläkään paremmat oltavat ole. Jos mietitään Suomen sikojen oloja vaikkapa niillä kuuluisilla sikavideoilla, niin jokainen voi kuvitella minkälaista tuotantoeläimillä on Kiinassa. Myös ympäristöasiat tietysti ovat aivan eri tolalla kuin täällä, kivihiili tulee varmasti vielä pitkään olemaan Kiinan pääasiallinen energianlähde, ja saasteongelma on aika järkyttävä. Pekingissä ollessani eräs työtoveri kysyi minulta, näkyykö kotipaikkakunnallani tähdet. Tietysti ensireaktiona naurahdin, että tottakai, miten niin. Hän sitten kertoi, että oli nähnyt ensimmäisen kerran tähdet vierailleessaan Suomessa lähes kolmikymppisenä. Minulle yllättävää oli se, että kuvittelin ilmanlaadun parantuvan matkustaessani Pekingistä "maalle", mutta mitään muutosta ei ollut havaittavissa, maalla kivihiili teki ilman yhtä harmaaksi kuin kaupungissa muut saasteet. Allaolevassa kuvassa on aurinkoinen, lämmin ilma molempina päivinä, erona saasteiden määrä.
Ja Kiinalaiseen lääketieteeseen liittyen vielä, Kiinan kommunistihallinto on valitettavasti halunnut hallita tietysti myös lääketieteen kehitystä, painottaen materialistisia aatteita ja tukahduttaen henkisiä vaikutteita. Tämä on vaikuttanut siihen kiinalaisen lääketieteen muotoon, joka on levinnyt läntiseen maailmaan.
Silti, jokin siinä maassa kiehtoo ja vaikka Kiinakin länsimaalaistuu, niin kyllä se henkinen perintö siellä vielä näkyy ihmisten elämässä. Yksi positiivinen puoli, jonka itse haluaisin palauttaa(?) tänne Suomeenkin, on yhteisöllisyys ja varsinkin vanhusten kunnioitus ja perinteiden ja tiedon välitys sukupolvelta toiselle. Miten paljon meidän omilla vanhuksillamme onkaan tietoa ja taitoa, joka on kovaa vauhtia menossa hautaan. Tässä yksilökulttuurissamme kaikki elävät yksin, eikä kukaan ole toisten ihmisten vastuulla. Omaishoitamisesta saa kyllä palkan, mutta henkisesti siinäkin ihminen on usein täysin yksin, ilman apua läheisiltä, tuttavilta, naapureilta. Se on surullista.
Yksi mainitsemisen arvoinen asia Kiinassa on tietysti se ruoka. Ehkä sitä on niin tottunut suomalaiseen, ettei sitä osaa arvostaa, mutta harvoin täällä saa mitään niin maukasta kuin mitä Kiinassa päivittäin. Kuvassa aterioidaan jokilaivalla, huomaa taustalla karaoke ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti