Luin Robert O.Youngin ja Shelley Redford Youngin uuden kirjan pH-ihme. Yksi kaveri myy Innerlightin tuotteita, olen häneltä ostanut SuperGreens jauhetta + pH-tippoja ja olen käynyt muutamissa heidän illoissaan, mutta en ole sen enempää perehtynyt aiheeseen aiemmin. Oli kuitenkin mielenkiintoista lukaista tämä kirja, eli siis kokonaisvaltaisesti se, mistä tässä pH-dieetissä on kysymys.En kyllä ihmettele yhtään, että tällä "ohjelmalla" ihmiset saavat tosi hyviä tuloksia terveytensä hoitamisessa. Perusasiat kun ovat mielestäni tosi oikein: pääravintoa pitäisi olla ravinnerikkaat (luomu)kasvikset ja hyvät rasvat (öljyt) ja tärkeintä kaikista olisi oikea, puhdas pilaamaton vesi ja hyvien suolojen saaminen kehoon. Pois pitäisi jättää kaikki prosessoitu teollinen ruoka, kuumennettu ruoka suurimmaksi osaksi, maitotuotteet ja suurin osa lihatuotteista (varsinkin jalostetut ja käsitellyt). Jos tekee nämä muutokset ruokavalioon, niin miten voisi olla mahdollista olla tervehtymättä ja laihtumatta?
Young suosittelee siis hyvin suurelta osin täysin samoja juttuja kuin esim. superfood-skene ja puhtaamman ruoan puolustajat. Eli aitoja ruokia, aitoa suolaa ja vettä, hyviä öljyjä kuten Udo's Oil. Mahdollisimman alkuperäistä ruokaa, luomua, esim. itse kasvatusta, idättämistä. Paljon ravinteita kehoon. Kirjassa on kuvattu aika tarkkaan kirjoittajien oma keittiö, joka vaikuttaa perus raakaravinnon keittiöltä Vita-Mixeineen, Green Star -mehustimineen ja Excalibur-kuivureineen.
Vaikka olisi samaa mieltä siitä, että tämä on hyvä tapa syödä, niin Youngin perusteluja sille voi tietysti kyseenalaistaa. Onko elimistön happamuus syynä kaikkiin sairauksiin ja pitääköhän kaikki kirjan alkuosan "faktat" paikkansa. Young siis perustaa koko ruokavalionsa siihen, että ihmisen kehon kuuluisi pysyä alkalisena, ja kaikki sitä happamoittava on pahaksi. Hänen mukaansa ruokavalion tulisi olla 80% alkalisoiva, ja sisältää vain 20% happamoittavia ruokia. Eri ruoat siis vaikuttavat kehoon eri asteisen alkalisoivasti tai happamoittavasti. Pääasiassa nämä voi melkein arvata, kuten yllä jo totesin, ruokavalio on hyvin pitkälti sama kuin muutenkin puhdasta, viherrikasta ruokaa suosivan ihmisen. Esimerkiksi raakaruoan katsotaan olevan alkalisoivaa, ja kuumennetun (pääasiassa) happamoittavaa. Joitakin eroavaisuuksia kuitenkin löytyy...
Youngin mielestä (lähes) kaikista eläinkunnan tuotteista tulisi luopua. Hän suosittaa oikeastaan ainoastaan kalaa harvoin syötynä. Kaiken punaisen lihan, maitotuotteiden, varsinkin juustojen, katsotaan olevan erittäin happamoittavia, ja siksi ei suositeltavia. Äyriäisiä ei myöskään saisi syödä ollenkaan, koska ne syö kaikki jätteet, eli mitä tahansa kuten kalojen ulosteet, ja on siksi myrkyllisiä :o Maito pitäisi vaihtaa esim. soija-, manteli- tai hampunsiemenmaitoon.
Youngin mielestä myöskään sieniä ei pitäisi syödä ollenkaan, mikä tietysti on ihan päinvastaista kuin superfood-aatteessa, jossa ainakin siis lääkinnälliset sienet ovat kova juttu. Myös levät on Youngin mielestä huonoja, tosin hän silti suosittelee "merikasviksia" kuten wakame, nori, hijiki, dulce, arame... Ja perusteet esim. spirulinan "huonoudelle" on se, että se meressä kasvaessaan imee itseensä kaikki myrkyt. Tämä ei kai päde silloin kun syötäväksi tuleva spirulina kasvaa puhtaissa altaissa, niinkuin se käsittääkseni tekee...(?) Muita perusteluja näiden levien huonoudelle en tästä kirjasta löytänyt.
Hassua oli myöskin, että kun fermentoituja soijatuotteita yleensä pidetään parempina kuin muuten tuotettuja, niin Young ei suosittele niitä ollenkaan, vaikka suositteleekin jonkun verran esim. tofua ja muita soijatuotteita.
Todella monessa jutussa kuitenkin linjat ja perustelut oli ihan täysin samat kuin mitä on kuullut monesta muustakin lähteestä tässä aidomman ruoan metsästyksessä. Esim. sokereiden tilalle stevia tai vastaava, ei missään nimessä keinotekoisia makeutusaineita, maidon pois jättämiseksi perustelut oli täysin samat, "juo ruokasi, pureskele juomasi", vihermehut on jees, hedelmämehut taas mieluummin ei jne. Lisäravinteitakin Young suosittelee ja niistä on myös yksityiskohtaiset selitykset.
Aiemmin itselläni oli ehkä käsitys, että koko pH-homma on suurimmaksi osaksi vain rahastusta pH-tuotteilla, ja ohjelma tosi tiukka, sallimaton ja putkinäköinen kokonaisuus. Kirjan perusteella huomaan, että siinä on kuitenkin enemmän kyse oikeasti paremman terveyden ja elämäntavan hakemisesta, ja vielä oikein hyvin keinoin. Koko homma ei oikeastaan eroa kovin suuresti siitä, mitä muutenkin näissä puhtaamman ruoan piireissä käydään läpi. Kirja on niin yksityiskohtainen kuvaus luonnollisemmasta, terveellisemmästä ruokavaliosta (tai elämäntavasta, myös liikunta ja motivaatio ovat saaneet osionsa, ja ajatusten merkitystä käsitellään jonkun verran) että tämän kirjan opeilla tavallinen tallaaja pääsee jo varmasti erittäin hyvään alkuun superterveyden tavoittelussa !
Ruokavalion läpikäymisen jälkeen kirjan loppupuoli on täynnä reseptejä, jotka vaikuttavat kokeilemisen arvoisilta. Lisänä vielä "resurssit" osio, joka kertoo Youngin suosittelevan muun muassa Green Star ja Solostar mehustimia, ja näistä saisi tämän kirjan lukijana vielä alennuksen :O Harmi, etten ollut lukenut tätä kirjaa vielä kun noin kuukausi sitten kävin ostamassa tuon Solostarin ;) (Tajusin juuri, etten ole postannut siitä vielä mitään! Käyttökokemuksia siis luvassa...)
Optimaalinen terveys edellyttää, että poistamme kaikki negatiiviset sairauksia ruokkivat toimintamallit. Happamoiva ruokavalio on vain yksi esimerkki. Sinun on tehtävä jotain myös kemikaaleille altistumiselle, reseptilääkkeille, nautintoaineille ja sitten vielä kielteisille ajatuksille, sanoille ja teoille.
Terveellisen alkalisen elämäntavan tulisi olla vaistonvaraista, mutta ihmiset ovat jossain vaiheessa kadottaneet kykynsä vaistota sen. ... Terve ja alkalinen keho ja mieli palauttavat sinut asemaan, josta voit parhaiten palvella maailmankaikkeutta. Ne ovat siis tärkeitä tavoitteita, mutta älä uppoudu niiden tavoitteluun niin, että unohtaisit elämänilon!
2 kommenttia:
Kiva kuulla, että kirjan luku muutti käsityksesi, sillä minulla on samanlaisia kokemuksia.
Kun kuulin pH-asiasta ensi kertaa ajattelin, että InnerLight on rahastusta ja pH-ruokavalio tiukkapipoilua. Dumppasin mielessäni koko asian, sillä en ollut todellakaan valmis tekemään niin tiukkoja muutoksia ruokavaliossani.
Sitten mietin, että luontaistuotekauppaan menee varmaan satku kuukausittain ja silti kärsin vaivoistani....
ja aloin lukemaan tuotteiden koostumusta; järkytyin miten paljon sideaineita ja muita täyteaineita ne sisälsivät.
Eli sitten tutustuin asiaan syvemmin ja tajusin, että hapotin itseäni tietämättäni, vaikka luulin syöväni terveellisesti. Siitähän väsymykseni, turvotukseni ja kolotuksetkin johtuivat.
Ymmärsin, että jos kehoni on hapan eivät ravinteet imeydy ja päätin että haluan puhtaampia tuotteita, jotka eivät sisällä mitään ylimääräistä.
Ensin ajattelin, että InnerLight tuotteet ovat tosi kalliita, mutta saatuani apua rankkaan väsymykseeni ja sokerikierteeseeni sekä mielialanvaihteluihin, ajattelin että pari euroa päivässä ei ole paljon.
Aiemmin sama raha meni suklaapatukoihin tai pastöroituihin tuoremehuihin ja luomuporkkanoita ostin ison säkin kuussa mehustettavaksi :)
Nyt riittää viherjuoma, kivennäisuolaseos ja Ultra D :)
Hei! Rokotteista lukemalla löysin blogisi ja tällaisen vanhan juttusi ja pakko jakaa pieni omakohtainen kokemus tästä pH-asiasta.
Olen jo kolme vuotta (uskomatonta miten kauan) kärsinyt happamasta elimistöstä. Tämän voi testata virtsasta ihan yksinkertaisilla pH-liuskoilla. Oireista pahin oli erittäin pahoin tulehtuneet ikenet, joita hoidatin vuoden kalliilla yksityisellä hammaslääkärillä. En ollut perehtynyt asiaan niin paljoa, että olisin osannut ruokavaliota esittämälläsi tavalla muuttaa, söin vain kalkkijauhetta, jonka olisi pitänyt tasata elimistön happamuutta. Tuloksia ei tullut ennen kuin aloin syödä lisänä myös homeopaattista kalkkia puolen vuoden ajan tultuani raskaaksi 2012. pH-lukuni nousi lähes normaaliksi ja vuosi vierähti muita asioita pähkäillessä. Joulun alla tein jälleen testin ja pH-luku oli alhaisin elli happamin mitä vain olla saattoi. Olin siis lisäkalkit jostakin syystä unohtanut ja imetän yhä.
Eli kuten kaikista äärimmäisen tiukoista ruokavalioista yleensä, ajattelen tästäkin vain mikäli elimistö sitä huutaa (kuin ehkä kohdallani tekee) ja ehkä vain kuuriluontoisesti.
Se jäänee mysteeriksi, mikä tuollaisen yhtäkkisen happamuuden aiheutti. Ymmärsin että se on yleensä ikääntyvien ihmisten ongelma ja merkki osteoporoosin tulosta. Olen aina syönyt kasvispainotteista perusterveellistä ruokaa mielestäni, mutta pitäis varmaan kaivaa tuo kirja jostakin.
Nyt on tullut mielenkiintoisia dokumentteja paastoamisesta. Se on itseäni kiinnostanut jo kauan, mutta en ole perehtynyt asiaan ennen kuin katsoin mm. seuraavan dokumentin yleltä: http://areena.yle.fi/tv/2108960.
Lähetä kommentti