tiistai 20. lokakuuta 2009

Keho ja mieli


Vaikka koen, että tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen kaikkeen elämässäni, enkä keksi montakaan asiaa, mitkä voisivat olla paremmin, niin silti olen yllättäen ruvennut tuntemaan kauhean vahvasti erilaisia pelkotiloja ja ahdistusta. Osa peloista on täysin samoja, joita tunsin jo lapsena, mutta joita en ole moneen vuoteen käsitellyt tai päästänyt "pinnalle" vaikka olen tuntenut koko ajan niiden olemassaolon.

Toisena hetkenä sitten tunnen kuitenkin itseni paljon onnellisemmaksi kuin aiemmin. Olen jo miettinyt, että pitäisikö tässä mennä lääkäriin, kun mieleen tulee, että mitä jos olenkin sairastumassa johonkin mielenterveyshäiriöön, kun en muutakaan syytä keksi näiden tunteiden yhtäkkiselle vahvistumiselle.

Mielessä ei todellakaan missään vaiheessa ole käynyt, että tällä voisi olla mitään tekemistä uusien ruokailutapojen kanssa..


Maanantaisella superluennolla kuitenkin sekä Olli että Samuli puhuivat siitä, kuinka kehon puhdistumisen kautta myös mieli alkaa puhdistua ja kirkastua, ja käsittelemättömiä ja tukahtuneita tunteita saattaa nousta rajustikin pintaan. Siinä kohdassa se lamppu sitten syttyi; tätähän se juuri on. Siellä ne tunteet ovat koko ajan kyteneet pinnan alla, mutta olen ajatellut, ettei niitä tarvitse sen kummemmin käsitellä, kun ne eivät vaivaa.

Tietysti olen aiemminkin kuullut, että mieli ja keho ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa, mutta olen kai tulkinnut sen vain supermeditaatioguruille kuuluvaksi höpöhöpöksi. Ainakaan en ole koskaan uskonut, että tällaisellakin tavallisella tallaajalla, ne voisivat ihan oikeasti toimiakin tällä tavalla yhteen.

Nyt pitäisi kai valmistautua kohtaamaan ne ikävätkin tunteet. Tai vaihtoehtoisesti vähentää superfoodeja, ja palata vähän turruttavampaan ruokaan, mutta sitä en kyllä ainakaan ihan heti ole valmis enää tekemään.

7 kommenttia:

Daniela kirjoitti...

Tulipa tuossa itsekin bloggailtua paremman ruuan tuomista paremmista fiiliksistä. Eikö vaan olekin uskomatonta, miten hyvältä elämä voi maistua? :)

Anonyymi kirjoitti...

Itse oon huomannut lisäksi, että kaikki tunteet tulee paljon voimakkaampina? Nykyisin aika paljon ilo (nauran yksikseni ääneen hauskoille sarjakuville, leffoille..) ja myös voimakas kaipuu/koti-ikävä. Tosi hassua. Joskus tanssin aamuisin suihkussa. En oo ikinä ennen tehnyt näin :D

Karoliina kirjoitti...

xylitol, tuota samaa kai yritinkin tällä viestillä myös sanoa :)
samat pelot on ollut ihan tiedossa aiemminkin, mutten ole tuntenut niitä näin vahvasti, ja vähän sama noiden hyvien fiilisten kanssa!

herkkyys on myös lisääntynyt, vanhainkodissa töissä kun tulee tunteellisia hetkiä niin itku on paljon lähempänä kuin aiemmin, vaikka olen aina ollut herkkä. samoin tuo ääneen nauraminen yksinään on hauskaa ;D

Daily Eko: kyllä!

~heidi kirjoitti...

Sä oot jo pitkällä:) Tervetuloa kerhoon. Se on tosiaan jännä, että tulee niitä tuntemuksia. Välillä ei osaa erottaa, onko se negatiivisuutta tai epätasapainoa vai mitä. Toinen hetki on suurta iloa, toinen epävarmuutta. Mutta se tosiaan kuuluu kuvioon ja on varmasti palkitsevaa ainakin pidemmällä tähtäimellä.

Entomba kirjoitti...

Pakko kommentoida ihankommentoidin vuoksi, mutta jännä huomata juuri kuinka pienimmätkin arkiset asiat saavat hymyilyttämään.

Syksyinen ruskea lehit leijuu sun edessä: aivan mahtavaa! :)


Tietyyt asiat saavat uuden arvon ja vanhta, joita muka piti tärkeänä unohtuu taustalle. Ne oikeat arvot nousevat esille ja juuri niiden tunteiden voimakkuus on jotain niin hienoa, mutta myös niin pelottavaa...


Ja niin, elämä maistuu, paremman ruoan kanssa herkistyy aistit, niin fyysiset kuin psyykkisetkin.

I <3 LIFE.

Karoliina kirjoitti...

maailma on niin kaunis, että se tuntuu välillä salpaavan hengen tai olevan epätodellista. ei niitä tunteita voi kuvata sanoin :)

Entomba kirjoitti...

Totta Karo, se pitää kokea. Turha yrittää hienoin sanoin, tai muutenkaan, sitä selittää.

Sen vain tuntee, koko keholla. :)