Kuulumisia Nepalista

Oon aivan rakastunut Nepaliin ! Tuntuu kuin olisi ollut täällä jo ikuisuuden, kun koko ajan kaikki on ihan mahtavaa! Ei siis mitään kaipuuta kotiin. Elämä täällä on aika erilaista, kun sähköä on vain max. 8 tuntia päivässä, ja sekin kahdessa osassa, joista toinen aina yöllä. Lämmintä vettä tulee yleensä sähkön kanssa samaan aikaan, eikä täydelliset vesikatkotkaan ole tavattomia. Onneksi en ole koskaan ollut mitenkään ylihygieeninen tyyppi, täällä se olisi mahdotonta ja rento asenne vie paljon pidemmälle. En ole sairastanutkaan mitään, edes sitä paljon puhuttua turistiripulia, vaikken ole ollut turhan tarkka käsien pesusta tai muustakaan. Ainut mistä pidän kiinni on, etten juo hanavettä. Onneksi terveellistä D-vitamiinia tulee taivaalta tarpeeksi ja enemmänkin ja ollaankin nautittu auringosta ja lämmöstä täysin rinnoin :)

Ainut mikä aiheuttaa vähän päänvaivaa on syöminen, kun ravintoloista tuntuu saavan vain jenkkisafkaa ja nepalilaisten oma ruokakin on pääasiassa riisiä, riisiä, riisiä... vähähiilarinen syöminen vaatii vähän vaivannäköä. Uusi lemppariruoka on kuitenkin löytynyt (alla kuvassa), ja sen voi ottaa ilman lisukkeita, vaikka sitä Naan-leipää aina yritetäänkin kovasti tuputtaa. Myös Stevia-puristeet tuli hyvään tarpeeseen, sillä teetä on tullut juotua enemmän kuin tarpeeksi. Masala-tee on vaan niin namia, varsinkin makeutettuna. Nepalilaiset tosin itse käyttää siinä sokeria enemmän kuin laki sallii, joten pitää aina muistaa erikseen pyytää se ilman.

Paneer Butter Masala

Ihan mahtavaa on ollut käydä vuoristossa, pienissä kouluissa ja nyt tänä viikonloppuna Chitwanin kansallispuistossa. Maisemat on niin henkeäsalpaavan kauniit. Täällä Katmandussa taas ihan parasta on ollut yöelämä :) On tullut vähän samanlainen fiilis kuin 18-vuotiaana kun kaikki oli uutta, ja baareissa käyminen oli siistiä!! En ole Suomessa oikeastaan pitkään aikaan (vuosiin..) jaksanut käydä oikein muuten baareissa, kuin katsomassa pieniä livebändejä, tai sitten tosi hyvällä porukalla jossain paikallisessa, mutta täällä yöelämä onkin just sitä mistä tykkään: livebändit joka ilta, pienet piirit, rento meininki, ei mitään Sedula-tyylisiä tanssipaikkoja, joissa ei kuule mitä kaveri puhuu. Ja kaikki kehen ollaan tutustuttu on musiikki-ihmisiä, eli ajaudun taas samantyyppisiin piireihin kuin aina ennenkin :)

Suunnitelmissa oli, että jatkaisin täällä tähän blogiin enemmän asiapitoisia tekstejä, mutta täällä tuo googlen selaileminen tai ylipäätään netin käyttö on aika tökkivää. Vaikka yhteys toimisikin, niin kannettavan akku ei kestä kovin kauaa. Ja toisaalta, yritän kuluttaa joka hetken vaan nauttien kaikesta mitä Nepal tarjoaa... Blogin aika tulee taas sitten kun siltä tuntuu.

Joogaa Bamboo Clubin kattoterassilla. Nepalissa mikään ei oo ihan niin tarkkaa.

Ostin paikalliselta tuottajalta propolista ja hunajaa.

Ainakin maaseudulla paikalliset syö käsin, joten paikallisilla yöpyessä tietysti noudatettiin samaa. Oli ihanaa, vaikkakin neljä päivää syötiin samaa ruokaa, sitä paikallista :D