Nepal on siitä hassu maa, että täällä on todella paljon asioita millä ei tunnu olevan mitään väliä ja välillä tuntuu, että täällä saa tehdä ihan mitä tahansa. Esimerkiksi poltella pilveä missä tahansa ravintolassa, hotellissa tms, juhlia hotellihuoneessa, käytävällä tai katolla koko yön yleensä vielä henkilökunnan osallistuessa, tumpata tupakat mihin tahansa mattoon tai seinään, heitellä sisätiloissa roskat pitkin lattioita, juoda omasta pullosta viskyä baarissa tai pelata värivesipallojen kanssa Holia ympäri kaupunkia niin, että koko paikka on viikon värillinen sen jälkeen.
Toisaalta, täällä voi menettää ajokortin esimerkiksi värjättyjen hiusten vuoksi tai joutua poliisin kuulusteluun kadulla tatuointien takia. Poliisi myös kontrolloi baarien musiikkitarjontaa tarkkaan, päättää mitä biisejä saa soittaa ja saattaa mielivaltaisesti tulla lopettamaan musiikin milloin tahansa ja käskeä ihmiset kotiin. Ja toisaalta kun jää kiinni ajokortitta ajamisesta niin poliisin voi aina lahjoa.
Parasta täällä on varmasti kuitenkin ihmiset ja avoimuus. Tulee olemaan outoa Suomessa kun ihmiset ei enää tule jatkuvasti spontaanisti juttelemaan kadulla tai baareissa. Ja fyysisyys; ystäviä voi halailla ja koskettaa vapaasti, kun Suomessa usein ihmisiä ahdistaa moinen "outo käytös". Ja musiikkia tulen ihan varmasti kaipaamaan, täällä kun tulee kuunneltua livemusiikkia päivästä toiseen ja kaikki pyörii sen ympärillä. En ole itse asiassa vielä tavannut ketään joka ei tekisi jotain musiikkia työkseen.
Nyt lähdetään minifestareille kuuntelemaan nepalilaista metallimusiikkia ja illalla 23:30 lähtee lento Pekingiin. Tosi vaikea lähteä täältä, vaikka tietää tulevansa kahden viikon päästä takaisin... Aina kun miettii Suomeen kokonaan lähtemistä niin nousee pala kurkkuun, vaikka yritänkin olla miettimättä koko asiaa. Kulttuurishokkia odotellessa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti