Huomenna reissuun!

Vielä vuorokausi aikaa miettiä, että mitä kaikkea tarvitsee välttämättä mukaan reilausreissulle. Oon kyllä ottanut harvinaisen vähän tavaraa mukaan, ajattelin mennä ihan minimimäärillä, koska selkä ei kestä painavan rinkan kantamista.
Ja tietysti yritän myös olla ostamatta mitään älyttömiä määriä matkalta... Jotain nyt löytyy kuitenkin, eli siitäkin syystä nyt rinkkaan lähtee alunperin mukaan vain 1 t-paita, 1 pitkähihainen, 1 shortsit, 1 housut ja peseytymisvälineitä mahdollisimman pienet määrät. Luotan siihen, että etelämässä on vielä lämmin kesä, eikä tarvitse montaa pitkähihaista päällekkäin kuten Suomessa.
Ilosaareenkin joutui ottamaan enemmän tavaraa mukaan, koska Suomessa on öisin niin kylmä, että 2 pitkähihaista ja takin joutui kantamaan repussa. Ja tietysti sateenvarjon, jota ei sitten, onneksi, tarvinnutkaan.
Ihanaa. Lepoa kotona rauhassa vielä vuorokausi, viimeiset saunomiset ja sitten matkaan!!!! On tätä odotettukin.

Iho oudoksi kookosöljystä

Olen käyttänyt nyt jo monta kuukautta ihon kosteutukseen luomukookosöljyä. Tämä siis terveydellisistä syistä. Ei syöpää aiheuttavaa mineraaliöljyä tai mitään epäilyttäviä ainesosia, joten huoletta voi käyttää iholle, deodoranttina ja myös ruoanlaittoon. Ja tuoksuukin miellyttävälle.
Leivonnassa tuo kookosöljy toimii muuten hyvin siitäkin syystä, että se tuo esimerkiksi lettuihin ihanan ripauksen kookoksen makua!

Kookosöljy ihoöljynä onkin toiminut loistavasti aina viime viikkoon saakka. Olen käynyt saunassa nyt omakotitalossa asuessa vähintään pari kertaa viikossa, mutta nyt viimeiseen kolmeen viikkoon en ole sinne ehtinyt. Noin viikko sitten huomasin yhtäkkiä, että ihoni alkoi hilseillä! Se ei tunnu mitenkään kuivalta, mutta silti ihon pinnalta hilseilee kuivaa ihoa irti. Muuten en epäilisi tämän edes johtuvan tuosta kookosöljystä vaan olisin varmaankin säikähtänyt, mutta sattumalta Luuba-ystäväni kysyi juuri pari viikkoa sitten, kun kookosöljystä puhuttiin, että kuorinko ihoa säännöllisesti, koska öljyn käyttö muuten voi aiheuttaa tällaista.
Ilmeisesti tuo usein tapahtuva saunassa käyminen on riittänyt irrottamaan kaiken kuolleen ihokerroksen pois, joten täytyykin pitää huoli, ettei jatkossa tule näin pitkiä taukoja siitä. Tosin huomenna lähdetään kuukaudeksi reilaamaan, pitää ehkä ostaa joku muu eko-kosteusvoide matkalle :) Oikeastaan taidankin ostaa Amsterdamista jonkun, sieltä kun saa ekotuotteet puolet halvemmalla kuin Suomesta...

Ja tänään saunaan!

Miksi pitää pysyä rajojen sisällä?

Oon tässä viime aikoina miettinyt, että miksi on niin tärkeää pysyä jonkun tiettyjen itselleen asettamiensa tai asetettujen rajojen sisällä. Liittyen lähinnä kasvissyöntiin. Haluan vältellä maitotuotteita, mutta en kieltää niitä itseltäni kokonaan. En siis ole vegaani. Kuitenkin jos menen paikkaan jossa ruokavaihtoehdot ovat "Liha-kasvis-vegaani", valitsen vegaanin, sillä syön mieluummin vegaanista kuin maitoa/munaa. Jostain syystä silti tuntuu, etten ole oikeutettu valitsemaan "vegaania", koska en ole "oikea vegaani". Melkein hävettää, kun samat ihmiset sitten seuraavassa tapaamisessa näkevät minun lipsauttavan maitoa kahviin. Oho. "Etkö sä ookaan vegaani?"
Jos tarjolla on muikkuja ja puolituttu kysyy, että syönkö kalaa, on helpompi vastata, että "en oikeastaan", kuin ruveta selittelemään, että "no en mä oikeastaan tykkää muusta kuin lohesta ja tonnikalasta, enkä oikeastaan osta itse kalaa, mut jos joku tarjoaa hyvää lohta, niin saatan maistaa. tai jos poikakaveri tekee tonnikalaa, tosin se tekee sitä kyllä tosi harvoin".
"Niin, eli et siis ookaan kasvissyöjä?"
No ehkä en, mutta kai sitä nyt silti saa olla syömättä kalaa, vaikka tarjottaisiin. Tai valita vegaanisen vaihtoehdon, vaikka lakto-ovokin olisi tarjolla. Ja miksei kasvissyöjä saa syödä dyykattua meetwurstia ilman, että hänen katsotaan "lopettaneen" kasvissyönti?
Kaikista vaikein kysymys: "Kauas sä oot ollut kasvissyöjä?"
"No, 13-vuotiaana taisin aloittaa, sit jossain välissä söin kyllä lihaa, ainakin Englannissa ollessa tuli syötyä, mut sit sen jälkeen olin jonkun aikaa, tosin söin kyl kanaa, sit aloin taas syömään einesruokia, joissa on lihaa.. mut sit oikeastaan kolme vuotta sit lopetin kokonaan lihan, myös kanan, ja nyt vuoden verran oon korvannut maitotuotteitakin kauralla.. mut joo, maistoin tossa kesän alussa vähän meetwurstia, eli... Kuukauden".

Oikeasti hauskaa komediaa

Kävinpä tänään Masalan teatterilla katsomassa Jussi Kylätaskun Mies, joka ei osannut sanoa ei. Todella hyviä näyttelijöitä ja roolisuorituksia. Täysin yliampuvia roolihahmoja, jotka on vedetty niin pokalla, että ne toimivat loistavasti.

Mulla taitaa olla vähän vaikeampi huumorintaju kuin useimmilla ihmisillä, sillä tosi harvoin teatterissa nauran. Ja silloinkin eri jutuille kuin muut. Muhun ei lähes koskaan iske repliikeissä olevat valmiit vitsit. Sen sijaan hahmot, ilmeet ja eleet naurattaa kun ne ovat koomisia. Ja tässä esityksessä riitti juuri tuota elekielen ja hassujen hahmojen komiikkaa, jota kaipaan. Lisämausteena vielä bändi, hyviä laulajia ja hyvin rakennetut farssimaiset kohtaukset. Ihana esitys.

Luokkakokous fiilistelyä

Eilen oli luokkakokous kymmenen vuoden takaisen yläasteen luokan kanssa. Ei se nyt ihan sellaista ollut mitä leffoissa näkee, että laittaudutaan parhaimpiin, kaunistellaan omaa elämäntilannetta ja kauhistellaan muiden. Päinvastoin, tuntui kuin olisi palannut saman tien kymmenen vuoden taakse. Samoja ihmisiä me taidetaan olla kuin silloin ennenkin, ja toisten kanssa oli luontevaa olla, kuin ei oltaisi erossa ollutkaan. Kukaan ei yllättänyt kovasti elämänvalinnoillaan tai ollut muuttunut edes ulkonäöltään. Se alkukokouksesta puhuttu "kuka on muuttunut eniten" skaba taisi tosin jäädä pitämättä :D
Ilta siis sujui piknikillä Suomenlinnassa, karaokebaarissa ja tämän jälkeen yrityksellä pariin muuhun baariin.
Osasikohan sitä yläasteella vielä arvostaa tarpeeksi kuinka mahtavien tyyppien kanssa sitä on saanut olla tekemisissä päivittäin? Sellainen nostalgisen haikea fiilis tässä tulee kun miettii niitä aikoja. Milloinkohan me taas nähdään? Kymmenen vuoden päästä uusiksi? :)
Kaiken kaikkiaan ihan mahtavasti sujunut ilta. Toki muutaman huikan sitä hyvää luomuviiniä olisi saattanut voida jättää maistamattakin..

Ahdistaa

Kaikki varmasti on lukenut lehdistä uusimmasta Itä-Suomen hovioikeuden alentamasta raiskaustuomiosta. Nyt oonkin tässä muutaman päivän miettinyt, että miten tällainen pieni ihminen voisi vaikuttaa asiaan. Lehdissäkin on kirjoitettu kuinka sekä netin keskustelupalstoilla, että jopa asiantuntijoiden keskuudessa on pidetty tuota tuomiota asiattomana. Mutta muuttuuko mikään tällaisen päivittelyn ansiosta vai pitäisikö asialle tehdä jotain enemmän? Mielenosoitus? Adressit? Joukkokantelu?
Facebookissa on muutamiakin eri yhteisöjä aiheeseen liittyen, mutta pystyvätkö ne vaikuttamaan? Luetaanko facebook-yhteisö adressiksi, jos siihen liittyneiden nimet lähetetään jollekin päättäjälle? Entä miten kantelu tehdään? Kantelua tehdessä pitäisi osata perustella miten viranomainen on toiminut lainvastaisesti. Hankalaa. Olen tietysti allekirjoittanut adressin Itä-Suomen hovioikeuden toimia vastaan. Toivotaan, että joku järjestää vielä mielenosoituksen asiaan liittyen. Muistaakseni Hesarissa taisi olla muutamia päiviä sitten juttuakin siitä, kuinka raiskaus- (tai/vai hyväksikäyttö?)tuomiot ei ole yhtenäisiä Suomessa. Joten ehkä tällekin asialle saadaan kohtapuoliin jotain tehtyä kun kerran jopa Tuija Brax on asiaa alkanut pohtia :)

Kai kuitenkin se suurin asia, miksi raiskaustuomiot tuntuvat usein epäreiluilta Suomessa on se, että Suomessa raiskaus itsessään ei ole lain mukaan raiskaus, ellei uhri ole vastustellut. Jos siis esimerkiksi raiskaat tajuttoman tai vammaisen, niin kyseessä onkin vain seksuaalinen hyväksikäyttö, josta tuomio on huomattavasti lievempi. Raiskaus on kyseessä vain silloin kun on käytetty väkivaltaa ja pakottamista. Näin ei taida olla kovin monessa muussa pohjoismaassa tai Euroopassakaan? Muualla raiskauksen tunnusmerkki on suostumuksen puute, se, että uhri on sanonut Ei, tai ei ole sanonut kyllä kyseiselle toiminnalle. Käsittämätöntä, että Suomessa raiskauksesta tulee raiskaus vasta kun uhri on tapellut vastaan tarpeeksi rajusti.
Tämän kohdan kun saisi Suomen lainsäädännössä muutettua...



Sano Ei

Välillä on vaan oltava itsekäs ja sanottava ei, vaikka se ikävältä tuntuukin. Huono omatunto meinaa tulla aina kun pyydetään töihin, ja kieltäydyn ilman mitään pakollista menoa tai muuta hyvää syytä. Pitkään päivään ne olis taas halunnut, mutta kyllä tää melkein 40 tunnin työviikko riittää mulle. Oon niin huono aamuherääjä, että just tänä aamuna fiilistelin kuinka ihanaa on kun on kerrankin kolme iltavuoroa peräkkäin, ja vain yksi aamu tällä viikolla. Kaikkialla taidetaan nykyään opettaa, että on osattava sanoa "ei", eikä olla liian kiltti. Onneksi mulla ei taida olla sitä ongelmaa.. Kieltäydyin siis taas noin sadasta eurosta ylimääräistä palkkaa, ihan oman jaksamiseni vuoksi :) voiko olla parempaa syytä?

Katsotaan miten sitä jaksaa kun syksyllä pitäisi tehdä kymmenen viikkoa palkatonta työharjoittelua... Mitenkähän siinä motivoisi itsensä. Ja mistähän hankkisi rahaa kun samaan aikaan ei oikein ehdi tehdä keikkaakaan...