torstai 1. joulukuuta 2011

Takaisin "oman" ruoan pariin! Yes, please, thank you, vihdoinkin!

Ensin selittelya pitkalle blogaustauolle: minulla on taalla Nepalissa mukana vain iPhone, ei omaa konetta, ja iPhonella on mahdoton kayttaa bloggeria (tai olen liian tyhma tai laiska tajutakseni sen jujut).

Anyways, 48 tuntia aikaa siihen, etta kone lahtee Suomeen, ja siita 26 tunnin paasta, eli sunnuntai-iltapaivalla olen Suomessa! Jonka jalkeen todennakoisesti jatkan tata kirjoittamista hieman aktiivisemmin. Olisi taman syksynkin aikana ollut vaikka mita blogailtavaa, mutta teknisista syista siis ei ole onnistunut.

Vaikka tuntuu tietysti ikavalta jattaa taas poikaystava tanne (ja auringonpaiste!) niin odotan innolla Suomeen palaamista lahinna ruoan vuoksi! Tassa viimeisten viikkojen sisalla olen kypsynyt aika totaalisesti ruokaan taalla. Tuntuu, ettei taalla ole "mitaan" syotavaa... Nepalilaisten paivittainen ruoka on dahlbhat, eli riisia erilaisilla kasvislisukkeilla ja muutama pala lihaa. En syo riisia, enka edelleenkaan voi sietaa intialaisia mausteita, joten dahlbhat lahinna allottaa. Muita heidan suosimiaan ruokia ovat momot ja nuudelit erilaisissa muodoissa + mausteiset lihat paloina, joissa saattaa olla kaikki sen elaimen osat. Ja 14 kasvisruokavuoden jalkeen, 4 kk:n lihansyonnin jalkeen en edelleenkaan pysty syomaan sellaista lihaa.

DahlBhat. Nam Nam.

Kirjoitin alkusyksysta, etta Biosignaturen suosittelema lihan lisaaminen tuntui hyvalta ja toimi, mutta enpa tieda... En tosiaan edelleenkaan pysty syomaan kuin ihan tasaista lihaa kuten kanankoipea tai jonkun pihvin ja olen melkoisen kyllastynyt niihin muutamiin vaihtoehtoihin, joita tuollaista lihaa on taalla tarjolla. Myos kananmunat lahes oksettaa talla hetkella, ja juustoja taalta ei saa kuin yhta laatua, joka maistuu puoliharskiintyneelle. Paitsi ravintoloissa tarjoiltavat Paneerjuustot! Olenkin syonyt talla viikolla jo 7 tai 8 annosta Paneer Chillia eli paistettua Paneerjuustoa ja kasviksia chilikastikkeessa... Melko yksipuolista.

Kotona taalla olen syonyt lahinna "salaattia": kukka-, parsa- ja lehtikaalia, kurkkua, paprikaa, ituja ja herneita. En ole loytanyt taalta "salaattia" niin kuin ymmarran sen Suomessa (esim. tammenlehtisalaatti), enka esim. avocadoja tai mitaan yrtteja kuten basilikaa, persiljaa, tillia yms. mita Suomessa on kaupat taysi. Sen sijaan omenoita ja appelsiineja on tullut nyt syotya paljon kun niita saa nyt oikein hyvan makuisina, ja papaijaa jonkun verran.

Perusateria himassa.

Kasvisten ostopaikka.


Ai niin, turistiravintolat, niista saa kylla "lansimaalaista ruokaa", eli lahinna pitsaa, pastaa, hampurilaista, sandwitchia yms. joita en tosiaan halua. Ja kalliimmista sitten jotain mita voisin syodakin, esim. pihvia tai kalaa, tai jopa jotain salaattia, mutta niihin ei sitten taas ole varaa.

Tuntuu, etta syominen taalla on kaynyt ihan jarjettoman yksipuoleiseksi, ja kaipaan ihan kamalasti raakaruokia! Olen viimeiset viikot oikeasti paivittain miettinyt raakasuklaata, itse tekemiani siemenleipia avocadolla ja suolalla, tai raakajuustoilla ja pahkinavoilevitteilla, tai ihania taatelisuklaasmoothieita, vehnanorasmehuja, kookosvetta, Chi-juomaa, hapankaalia, viherpirteloja, pahkinoita (!!!), mehevia tuoreita luomutaateleita, vuohenmaitoa, Silvopleen omenasipulimossoa jne. jne.

En kesta!! En ole elaissani ollut huonolla tuulella ruoan vuoksi, esim. nalan takia kuten monet, mutta nyt olen oikeasti kiukutellut ja ollut tosi pahalla tuulella, ihan vaan siksi, etten saa sellaista ruokaa mita haluan! Kauheaa :D Ja kauhean itsekasta miettien tamankin maan koyhyytta.

Viimeisimmat postaukseni alkusyksylta koskivat minulle Biosignaturessa annettuja suosituksia syomisesta. Olen syonyt paljon enemman lihaa (=proteiinia) koko syksyn, mutta valitettavasti nyt se ei enaa maistu, varsinkaan kana tai kananmunat, hyh.
Olen kayttanyt suolahappovalmistetta, ja sita olenkin saanut jo vahennettya 2 pillerista yhteen, jotain edistysta siis. Yritin aluksi syoda aina aamupalan mahdollisimman pian, mutta kaytannossa se aina silti venyi (vaikea hypata sangysta suoraan ravintolaan!) ja lopulta luovuin siita. Oma tuntemus on, ettei aamupala ole koskaan sopinut minulle, mita aiemmin syon, sita enemman syon koko paivan ajan ja sita hallitsemattomammin!

Arvatkaapa olenko laihtunut yhtaan? No en kiloakaan! Ja onko hormoniongelmat tasaantuneet? Juu ei, kuukautiset tulee milloin sattuu, koko taman vuoden on niiden vali ollut vahintaan 60 paivaa ja hiukset ja ihokin edelleen huonossa kunnossa. Talla hetkella muistelen kaiholla kolmen vuoden takaista syksya kun olin juuri sopivan kokoinen, energinen, pirtea, migreeni havisi ja hiuksetkin olivat viela tuuheat. Myos mielihalut on jotenkin kovasti sita ruokavaliota kohtaan, jota silloin harjoitin, eli n. 80-90% raakaruoalla, silloin talloin lisaksi luomuruisleipaa luomuvoilla. Nyt tuntuu, etta tahan on palattava, heti kun paasen taalta kotiin ja OIKEAN RUOAN PARIIN!!

Voi olla, etta suuntaan lentokentalta suoraan Ruohonjuureen ja ahmin raakaruokahyllyt tyhjaksi. On vahan sellainen fiilis nyt... :)

Regan valmistaa meille kotona sokeritonta Lassia. Maidot ja jogurtit taalla sentaan on yllattavan hyvanmakuisia, homogenoimattomia ja ihanan mohkylaisia ja maidossa ihana rasvakuori. Pusseissa lukee, etta pitaisi kuumentaa ennen kayttoa, minkahan vuoksi? Ei olla kuumennettu ja hyvalta maistuu.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Kokemukseni E-pillerien lopettamisesta




Olen kirjoittanut aiheeseen liittyen monta kertaa aiemmin, mutta halusin nyt koota yhteen omat kokemukseni taman melkein kahden vuoden ajalta pillerien lopettamisen jalkeen. Toivon, etta tama postaus loytyisi helposti googlella, silla yha useampi tuntuu pohtivan tata aihetta ja etsivan muiden ihmisten omakohtaisia kokemuksia pelkan terveydenhuoltohenkilokunnalta saadun "tiedon" lisaksi. Samasta aiheesta loytyy muitakin hyvia postauksia, ja esimerkiksi Emma on juuri kirjoittanut mahtavan, myos enemman faktatietoa sisaltavan kokemuksensa aiheesta.

Aloitin e-pillerien syomisen kesalla 2002. Niista ei koskaan aiheutunut minulle mitaan sivuvaikutuksia, ainakaan sellaisia, joita olisin huomannut. Joka vuosi minulle kirjoitettiin resepti uusiksi, vaikka aina kerroin, etta lahisuvussani on ollut useampia veritulppia. Minulle ei koskaan myoskaan kerrottu missaan, etta pillereista olisi hyva pitaa taukoa, joten soin niita tunnollisesti 7,5 vuotta putkeen. Joulukuussa 2009 olin puhdistanut koko ruokavalioni, paassyt eroon migreenista ja huomannut monia muita hyvia vaikutuksia talla puhtaammalla elamantavalla. Rupesin miettimaan, etta miksi ihmeessa vapaaehtoisesti edelleen nautin synteettisia hormoneja, joten lopetin e-pillerien kayton.

Tasta alkoikin sitten sellaiset hormoniongelmat, etta oksat pois :) Kuukautiset jaivat pois samantien, tai siis, eivat palanneet, silla pillerien aikanahan "kuukautiset" ovat tosiasiassa vain valivuotoa. Ensimmaiset kuukautiset pillerien lopettamisen jalkeen tulivat syyskuussa 2010, eli 9 kuukautta pillerien lopettamisen jalkeen.

E-pillerien lopettamisen aiheuttamia ongelmia:

1. Lihominen / ruokahalu.

Ruokahalu kasvoi valtavaksi, ja aloin tuntea nalkaa jatkuvasti. "Normaalisti" nalkatuntemukseni ovat ehka hiukan epaluonnollisenkin laimeita, en tunne nalkaa lahes koskaan. Maaliskuuhun mennessa huomasin lihoneeni 5 kiloa, ja vaikka sen jalkeen rupesin kovasti yrittamaan painon pudottamista, niin se nousi edelleen toiset 5 kiloa. Talla hetkella, lahes kaksi vuotta myohemmin, olen edelleen sen 10 kiloa painavampi, ja uskokaa pois, olen yrittanyt paasta niista kiloista eroon. Jotain on selkeasti muuttunut, silla aiemmin minun tarvitsi vain syoda esim. viikko kevyemmin ja heti putosi pari kiloa. Nyt en saa painoani liikahtamaan sitten millaan. Noh, ainakaan en jojolaihduta, hah !
Luulen, etta insuliiniaineenvaihduntaani tuli jotain haikkaa, silla saatoin tuntea nalkaa heti ruokailun jalkeen uudestaan. Nyt syksylla 2011 kavin Biosignature-analyysissa, ja siella todettiinkin insuliinisietokykyni olevan todella alhainen. En usko asian olleen aiemmin nain, ennen pillerien lopettamista.
Kasvaneen ruokahalun lisaksi koin erilaisia mielihaluja (kuten raskaana ollessa..?) ruokien suhteen, mutta ruoan lisaksi minun rupesi kauheasti tekemaan mieli myos alkoholia ja tupakkaa.

2. Iho / vanhentuminen

Ihoni muuttui myos melko nopeasti. Ihohuokoset muuttuivat nakyviksi, mustapaita tuli enemman ja ihostani tuli epatasaisempi. Ensimmaisen puolen vuoden ajan minulla oli myos finneja seka kasvoissa, etta selassa(!), vaikka minulla ei ennen pillerien aloittamistakaan ollut koskaan minkaanlaisia iho-ongelmia, ei edes teini-iassa. Luojan kiitos, finnien tulo kuitenkin laantui aikanaan. Nykyaan tahan kasvojen ihoonkin on jo melkein tottunut, vaikka valilla lahelta peiliin katsottaessa tunnen nayttavani vanhalta juopolta naiden ihohuokosten kanssa.... (mahtava tunne!)
Ihoni on myoskin aivan selkeasti vanhentunut, taman huomasin noin puoli vuotta pillerien lopettamisen jalkeen. Kasvojeni ihosta on tullut ryppyisempi ja sameampi, ja jollain lailla muhkurainen. Muhkuraisuus saattaa tietysti johtua myos lihomisesta. Olen aina nayttanut ikaistani joitain vuosia nuoremmalta, mutta nyt useampi laheiseni on kysynyt kuinka naytan niin vanhalta :) Ei tunnu myoskaan mukavalta kun en meinaa enaa tunnistaa itseani valokuvista.

3. Hiustenlahto

Tama oli kaikista muutoksista itselleni ehka vaikein hyvaksya. Minulla on aina ollut kohtuullisen paksut hiukset, jotka nayttivat pitkina hyvalta. Huomasin hiuksia lahtevan jo alkukesasta 2010, mutta loppukesasta tajusin niiden oikeasti todella harventuneen kun tuntui etta auki ollessa niista nakyi lapi. Myos kampaajani totesi, etta naistahan puuttuu puolet, ja jouduinkin leikkaamaan lyhyeksi luodaksi edes jonkunlaisen illuusion normaalipaksuisesta tukasta :) Onneksi kuukautisten alkamisen myota syyskuussa 2010 hiustenlahto loppui, ja joitain hiuksia taisi jopa kasvaa takaisin. Eivat nama tosin vielakaan ole lahellekaan sita paksuutta mita hiukseni ennen olivat.

4. Terveysongelmat

Naiden oireiden lisaksi jossain vaiheessa loppukevaasta rupesin turpoamaan tosissani, siis keraamaan nestetta (sen laskin lisaksi...) ja huomasin lepopulssini laskeneen noin 20 yksikkoa! Jotain sydamen vajaatoiminnan tapaista siis oli meneillaan, ja samaan aikaan tunsin itseni todella vasyneeksi jatkuvasti. Naiden kaikkien oireiden vuoksi epailin kilpirauhasen vajaatoimintaa ja kavinkin laakarissa otattamassa tyroksiinipitoisuudet. Suurta poikkeamaa normaaliarvoista ei ollut, mutta laakari antoi minulle reseptin tyroksiinia varten, jos olisin halunnut kokeilla helpottaako se oireita. En koskaan kuitenkaan hakenut tata reseptia, silla halusin kokeilla ensin luonnollisin keinoin saada terveyteni tasapainoon.

Viimeiset kaksi viikkoa ennen kuukautisteni alkua karsin aika vahvasta pahoinvoinnista aamuisin, ja ensimmaisten kuukautisten yhteydessa minulla oli myos kuukautiskipuja, joista en ole koskaan elamassani aiemmin karsinyt. Kuukautisteni alettua ne olivat saannolliset, aina siihen asti kunnes lahdin Nepaliin helmikuussa 2011, jolloin niihin tulikin taas yli 80 paivan tauko. Taman tauon jalkeen karsin taas hiukan kuukautiskivuista, ja nyt toivon, ettei taman kertainen Nepalin reissu aiheuta jalleen pitkaa taukoa kuukautiskiertoon.

Kuukautisteni alettua kuitenkin kaikki oireet katosivat muutamien viikkojen kuluessa. Talla hetkella ainoa jaljella oleva muutos on se, etten tunnista enaa itseani valokuvissa. Eli siis ylimaaraiset kilot ja kasvojen vanhentuminen.


Minun ratkaisuni:

Suurimpien ongelmien ilmettya kesalla 2010, rupesin syomaan reiluina annoksina Macaa tasapainottaakseni hormonitoimintaani, Fo-Ti nimista valmistetta koska sita suositeltiin hiustenlahtoon, Udo's Oilia saadakseni hyvia rasvahappoja, paljon kookosoljya ja kilpirauhasta varten parapahkinoita (sisaltaa seleenia), levia esim. Kelpia (sisaltaa jodia + paljon muuta), Ashwagandhaa ja Now Foodsilta Thyroid Energy nimista valmistetta, jonka tarkoitus on tukea kilpirauhasen toimintaa. Soin myos monia muita superfoodeja, joita olin syonyt jo vuodesta 2009.

Jos minulla olisi ollut silloin varaa, olisin varmasti kayttanyt huomattavasti enemman vaihtoehtoisia hoitomuotoja, esimerkiksi akupunktiota ja vyohyketerapiaa. Kavin muutaman kerran akupunktiossa, kesalla kaymani vyohyketerapiakurssin yhteydessa opettajamme yritti hoitaa myos tata ongelmaa, ja lisaksi kavin syksylla vahan ennen kuukautisten alkamista muutamia kertoja holistisella psykoterapeutilla. Nyt syksylla 2011 kavin Biosignature analyysissa, silla uskon, etta hormonitasapainollani on paljonkin tekemista naiden kertyneiden kilojen kanssa. Sielta saamiani ohjeita voi lukea tasta aiemmasta postauksestani.

Kaiken taman jalkeen, toivon, etta ihmiset harkitsisivat todella tarkkaan ennen pillerien aloittamista. Useille ihmisille se itse pillerien syominen aiheuttaa tamankaltaisia ongelmia, ja vaikka ei aiheuttaisi niin jo se, etta pillerien lopettaminen on aiheuttanut usealle tuntemalleni ihmiselle kilpirauhasen vajaatoiminnan (!) on ainakin minusta jo tarpeeksi vahva merkki siita, etta ne eivat voi mitenkaan olla hyvaksi ihmiselle. Olen onnellinen, etta olen paassyt suurimmista ongelmista eroon, ja toivon, etta tama postaus kannustaisi muita naisia lopettamaan pillerien kayton minua aiemmassa vaiheessa. Kaikille ei lopettaminen aiheuta mitaan oireita vaikka olisi syonyt pillereita pitkaankin, mutta uskon, etta mita aiemmin sen paatoksen tekee sita parempi!

Lisäys 21.10.2012. Monelle suurin tekijä pillerien lopettamisessa on niille korvaavan vaihtoehdon löytäminen. Yksi erittäin varteenotettava, täysin luonnollinen hormoniton vaihtoehto on hedelmällisyystietokone, lue juttuni täältä! 

lauantai 3. syyskuuta 2011

Sunshine Award 2011


Taalla Nepalissa ollessa netin kaytto jaa vahaisemmaksi ja tulee seurattua vain muutamia blogeja. Yksi, jota seuraan saannollisesti on Lindan uusi blogi Body Gossip.

Vaikka en enaa kirjoitakaan kovin aktiivisesti tata blogia niin Linda halusi silti muistaa blogiani Sunshine Award -tunnustuksella, lammin kiitos siita :) Tuntuu mahtavalta, etta joku on saanut minun kirjoituksistani ja suosituksistani hyotya itselleen.

Tunnustukseen kuuluu muutamaan homppakysymykseen vastaaminen, ja tunnuksen eteenpain antaminen.

Heitan nyt tunnustuksen eteenpain muutamalle blogille, jotka tulevat ensimmaisina mieleen, kaikki vanhoja kestosuosikkejani :)


Tata blogia ei enaa paiviteta, mutta vanhoja kirjoituksia voi tietysti edelleen kahlata lapi. Level Up! kuului suosikkeihini koko sen historian ajan, joten suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Blogin huipennukseksi Juuso on tiivistanyt koko Level Up -konseptinsa E-muotoiseen tyokirjaan, jonka saa ilmaiseksi ladattua blogin kautta!



Olliin tutustumisesta lahti liikkeelle oma innostukseni superfoodeihin, oikeaan ruokaan, superterveyteen, parempaan elamaan, henkiseen kasvuun ja oman mielen ja yhteiskuntamme ehdollistumien nakemiseen ja rikkomiseen. Reilussa kahdessa vuodessa on tapahtunut ihan mahdottoman paljon, ehka eniten henkisella tasolla ja olen ikuisesti kiitollinen Ollille taman sysayksen antamisesta ja minun(kin) elamani vapauttamisesta. Tassa siis blogi, jota en vaan voisi jattaa tunnustuksetta :)


Blogi nimensa mukaisesti taynna intohimoista liekitysta, ja samalla paljon asiatietoa terveys- ja ravintoasioihin liittyen. Aarrearkku, kun rupeaa selailemaan vanhoja postauksia taaksepain. Ja Pessin asiantuntemusta blogin ulkopuolella kannattaa hyodyntaa myos kaymalla nautiskelemassa Shasa - smoothiloiden antimista :)


Jaakon varmaan tuntevatkin jo kaikki ;) mutta pakko viela hehkuttaa, etta jos et ole tutustunut Jaakon kirjoituksiin, luentoihin tai et ole viela tilannut Jaakon uutiskirjetta sahkopostiisi, niin tee se nyt!



Ja sitten niita kysymyksia:

1. Suosikkiväri: violetin ja sinisen erilaiset savyt

2. Suosikkieläin: koira / hevonen

3. Suosikkinumero: 13

4. Suosikki alkoholiton juoma: Chi-juoma

5. Facebook vai Twitter? Facebook

6. Intohimosi: Unelmien todeksi eläminen

7. Saada vai antaa lahja? Antaa ehka hiukan enemman :)

8. Suosikkiviikonpäivä: It's all the same...

9. Suosikkikukka: Kaikki kauniit

10. Suosikkikuvio:

maanantai 22. elokuuta 2011

Et ole mitä syöt, vaan mitä imeytät - Suolahappotesti

Biosignaturessa kaikille asiakkaille annetaan tehtäväksi suolahappotesti.

Jos vatsan oma suolahappotuotanto on heikentynyt, ruoka ei hajoa vatsalaukussa tarpeeksi, eivätkä ravintoaineet pääse imeytymään niin hyvin kuin olisi tarpeen. Tällä voi olla monia vakavia vaikutuksia, niistä lisää tietoa löytyy esim. ylläolevasta linkistä. Diagnosoimaton alhainen suolahappotuotanto on liitetty esim. moniin neurologisiin sairauksiin kuten Alzheimerin tautiin.

Testiä varten tarvittavan 200 mg suolahappotablettitestipakkauksen saa ostettua Optimal Performancelta 10 e hintaan. Testi suoritetaan seuraavalla tavalla:

1. Syö paljon proteiineja sisältävä kiinteä ateria (ei pirtelöitä tms.). Käytetään esimerkkinä 350 gramman pihviä ja vihanneksia.
2. Syö noin puolet proteiinipitoisesta ruoasta, eli noin 175 g pihviä.
3. Nielaise 200 mg:n kapseli suolahappoa.
4. Syö ateria loppuun.
5. Odota 15 minuuttia.
6. Jos vatsahappotasosi on normaali, sinusta tuntuu kuin olisit juonut lämmintä teetä (tai tunnet pientä närästystä). Jos et tunne mitään, tarvitset suolahappoaravintolisän.

Mitä teet seuraavaksi? Toista kohdat 1-6 jokaisen aterian kohdalla. Lisää annokseen aina yksi kapseli ateriaa kohden kunnes tunnet lämpimän tunteen vatsassasi tai pientä närästystä. Jos sinulla menee siihen viisi ateriaa, tarvitset jatkossa neljä kapselia ateriaa kohden.

Biosignaturelta kerrottiin, että tuntemus voi olla myös kuumotusta, tai muu outo tunne. Oman suolahappomaksiminsa tunnistaminen on tärkeää, koska liiallisen suolahapon ottaminen tablettina voi myös olla haitallista!

Minä pääsin aina 7 tablettiin saakka, enkä vielä siinäkään vaiheessa tuntenut mitään!! Olen nyt sitten ottanut Ultra HCl-valmistetta, eli vahvaa suolahappoa jokaisella aterialla. Jos vatsahappotasoni on tosiaan hyvin alhainen, niin ehkä tämäkin on vaikuttanut siihen, että aiemmin turvotti ja nyt ei enää yhtään. Oman suolahappotason olisi tarkoitus palautua pikkuhiljaa tuota valmistetta käytettäessä normaalimmaksi, ja tuon ylimääräisen suolahapon käyttöä voi sitten sitä mukaa vähentää. En tiedä kauanko siinä menee, mutta muistelisin lukeneeni jostain, että jopa kaksi vuotta voi olla mahdollista.

Biosignature-mittauksissa

Viikko täällä Nepalissa on vierähtänyt ihan huomaamatta. Tarkoitus oli kirjoittaa jo aiemmin tuosta Biosignature-mittauksesta, jossa kävin ennen lähtöäni.

Biosignaturessa mitataan millimetrin tarkoilla pihdeillä rasvan määrää eri kohdissa kehoa. Se mihin rasva kertyy, kertoo eri hormonien toiminnasta elimistössä. Kuten aiemmassa postauksessani jo kerroin, niin minulle on tuon e-pillerien lopettamisen jälkeen kertynyt rasvaa sellaisiin paikkoihin, joihin sitä ei koskaan aiemmin kerääntynyt. Jos rasvan keräytymistä voi siis jotain päätellä, niin selkeästi minun hormonitoiminnassani on moni asia muuttunut. Rasvaprosentiksi minulle tuli jotain 25 pintaan, ne muista tarkkaan, mutta olin kuitenkin odottanut vielä paljon pahempaa kun ajattelin, että tämä 10 ylimääräistä kiloa on kai pelkkää rasvaa :P

En nyt muista ihan tarkalleen enää, että mitä mistäkin pisteestä sanottiin, mutta muistan ohjeet, jotka sain. Ensinnäkin hiilihydraattien sietokykyni oli aika nollissa, joten vaikka Biosignaturessa yleensä pyritään lähtemään hyvän lisäämisen kautta, eikä kieltojen, niin ohjeena oli, että turhia hiilareita minun kannattaisi välttää jos vaan mahdollista. Ja olenkin siitä lähtien syönyt lähes ainoastaan lihaa ja kasviksia, ja olo on ollut ihanan kevyt kun ei turvota yhtään!

Se mitä minun pitäisi lisätä ruokavaliooni on proteiinia reilusti, aamupala(!), kuituja, omega3:sia ja magnesiumia. Olen Suomessa jo syönyt jonkun aikaa luomulihaa, joten ei ollut kovin iso harppaus alkaa syömään muutakin lihaa täällä Nepalissa, jossa luomua ei ole oikein tarjolla. Ainakaan luomuksi merkittyä, tosin täällä liha ei välttämättä olekaan tehotuotettua vaan saattaa olla aika alkukantaisesti kasvatettua itseasiassa. Edelleen minun on vaikea syödä punaista lihaa, mutta yritän. Tai no, en ole vielä päässyt kanaa ja kalaa pidemmälle, mutta ehkä tässä joku päivä vielä tilaan pihvin. Tai lammasta. Varsinkin kun ei pitäisi syödä joka päivä samoja ruoka-aineita vaan vaihdella mahdollisimman paljon, ettei kehity yliherkkyyksiä. Täällä se on hiukan haastavaa kun syö ravintoloissa, joissa esim. kasvikset ovat aina ne samat porkkana, pavut ja kukkakaali...

Omega3:set olisi ollut suositeltavimmin kalaöljystä, mutta öljyä on vaikea kuljettaa reissussa, joten joudun tyytymään kapseleihin. Magnesiumia ostin voiteena, josta se imeytyy ihon läpi. Ja aamupalan syömistä olen nyt opetellut. Olen onnistunutkin melko hyvin lähtemään kohtuunopeasti ravintolaan heräämisen jälkeen ja syönyt aina aamupalaksi lihaa ja kasviksia, eli siis kunnon ruoan. Yksi suositus minulle oli myös, että söisin tarpeeksi usein, tasaisin väliajoin, mutta siihen en ole oikein kyennyt. Täällä kun syön ainoastaan ravintolassa, niin ei tule syötyä oikein mitään välipaloja vaan olen syönyt vain kaksi kertaa päivässä.

Kuituja minun suositeltiin lisäävän ruokavaliooni chialla, psylliumilla ja pellavarouheella. Huomasin kuitenkin, että myös nämä ruoat turvottavat mahani, ja koska mahan litteänä pysyminen, varsinkaan näillä vähäisten vaatteiden helteillä täällä tuntuu aika mukavalta, niin en ole halunnut ottaa noita kuituja ja kulkea sitten maha pystyssä. Olen yrittänyt ottaa iltaisin ihan pienen määrän psylliumia, mutta silti vielä aamulla maha on vähän turvonnut.

Olen huomannut, että lihaa syömällä ruokailusta tulee ihan erilainen olo. Täysi maha, mutta ei mitään turvotusta eikä ähkyä. Jo tämä olo tuntuu mukavalta, ja toivon tietysti, että myös kehonkoostumus muuttuisi ja paino laskisi hiukan. Katsotaan mitä tapahtuu, vaa'alle pääsen seuraavan kerran sitten ehkä Suomessa parin kuukauden päästä :)

maanantai 15. elokuuta 2011

Lähdön hetki

Ihmeellinen juttu miten lähteminen on aina yhtä vaikeaa. Kotiintulo ulkomailta on aina yhtä vaikeaa, ja vaikkei Suomesta pois lähtö koskaan tunnu ihan samalla tavalla yhtä järkyttävän pahalta, niin vaikeaa sekin on. Jostain syystä rupean aina tykkäämään siitä paikasta, jossa olen, niin että toiseen paikkaan siirtymisestä tulee hiukan vastentahtoista, olin sitten missä tahansa.

Nytkin tuntuu taas, että Suomessa olisi ihan mahdottomasti juttuja mitä voisi tehdä ja mitä ei nyt haluaisi jättää kesken. Ja silti epäilen, että muutaman kuukauden päästä kun pitäisi palata takaisin, niin mieluummin jäisin taas sinne jonnekin ihan muualle, missä nyt satunkaan olemaan.

Voin kuvitella, että tämä on juuri se tunne, mikä saa ihmiset jumittumaan paikalleen, eikä matkustamaan koskaan mihinkään. Ihmisen pitäisi vaan ostaa ne lentoliput ja pakottaa itsensä liikkeelle. Itsekin saattaisin taas vaan jumiutua tähän, ellei lentolippuja olisi jo kädessä, eikä niitä viitsi jättää käyttämättä ;) Onneksi, sillä yhtäkään lähtöä en ole koskaan katunut. Matkustaminen avartaa. Sitä on vaikea selittää konkreettisesti, mitä mistäkin reissusta on saanut irti, mutta jotain suurta niistä on jäänyt käteen.

Nyt olisi lähtö käsillä, tunnin päästä lentokentälle. Eilen vielä olin ihan Suomessa kiinni, eikä tuntunut yhtään, että olisin lähdössä mihinkään, mutta kun matkalaukku tuli pakattua, niin nyt olen valmis ! Ja huomenna jo Nepalissa :)

torstai 11. elokuuta 2011

Paras palkkari ja juoksemisesta

Keksin juuri huipun palautusjuoman, joka on niin yksinkertainen, että on kumma etten aiemmin ole tätä tajunnut kehittää ;)


Kookosvesi + spirulina jauhetta reippaasti sekaan ja sheikkaus. Hyvveee.

Juuri kun innostuin juoksemisesta ja ollaan ruvettu käymään siskon kanssa joka päivä juoksulenkeillä koiran kanssa, niin luin Pari valittua sanaa juoksemisesta.

No, ajattelin, että voishan noita lenkkejä vähentää mutta en ole vielä onnistunut, koska juokseminen vaan tuntuu niin ihanalta <3 Ja koirakin taitaa noista lenkeistä nauttia. Lyhyitä lenkkejähän me vaan juostaan, mutta ihmeen nopeasti kyllä juoksukunto nousee! Ehkä melkein vuoden juoksutaon jälkeen tuntui, että viiden minuutinkin juoksu tuntui ikävältä, mutta ei tainnut mennä kuin ehkä viisi juoksukertaa niin puolen tunnin lenkki kulki oikein näppärästi.


P.S Kävin tänään aamulla BioSignature - mittauksessa, siitä enemmän pian!