Lihaa, jauhelihaa.

Tässä on tullut oltua jonkinnäköinen kasvissyöjä jo pidemmän aikaa, koska lihaa en ole syönyt vuosiin. Nyt kuitenkin on tehnyt enenevissä määrin mieli lihaa jostain syystä, joten hetken mielijohteesta kysäisin K-kaupassa luomulihaa. Ainoa luomuliha oli jauhelihaa, mutta täytyihän se ottaa.

Edellinen kosketukseni jauhelihaan, oli kananjauheliha, jota ostin ensimmäisen ja viimeisen kerran reilut kolme vuotta sitten. Se kokeilu sai minut luopumaan kanan syömisestä kokonaan, eikä sitä tee mieli vieläkään.

Jonkinnäköistä lihaa olen kuitenkin himoinnut, joten... Paistoin tuon jauhelihan sitten pannulla kookosöljyssä, luomukerman kanssa. Eipä ollut kovin kummoisen makuista. Ehkä joku muu kuin jauheliha voisi olla parempaa, joten tätä ei ainakaan tule ostettua toista kertaa. Tulipa kokeiltua kuitekin :)

Aloe Vera

En ole pitkään aikaan kirjoitellut paljoa ruokajutuista, joten ehkä olisi aika palata sille alueelle.

Uusin "ravintolisä", jonka olen ottanut käyttöön on Aloe Vera. Ostin Puhdistamolta Natur Aloeta hetken mielijohteesta. Aloe Verahan ei kuulu varsinaisesti näihin nyt pinnalla oleviin "uusiin" superfoodeihin, vaan siitä on saanut kuulla jo lapsesta lähtien enemmän tai vähemmän juttua. En ole koskaan käyttänyt Aloeta missään muodossa, joten tämä oli ihan uusi tuttavuus. Katsoin netistä mitä googlella löytyi ja aika nopeasti silmään osui Veteraaniurheilijan juttu Aloesta, mikä ilmeisesti on herättänyt aikanaan melkoisen hulabaloon kommenttiosiossa :) Veteraaniurheilijan mukaan juotavassa muodossa oleva Aloe Vera on "huijausta", eikä sen terveysvaikutuksille ole mitään todistettavaa selitystä. Silti todella moni kokee saavansa siitä apua, ja Aloe Veraa ylistäviä nettisivuja löytyy varmasti miljoona.

Itse olen huono koekaniini millekään vaikutuksille, kuten olen jo aiemmin varmasti kertonutkin. Mikään foodi tai ravintolisä ei aiheuta huomattavia muutoksia tai tuntemuksia. Sama tämän Aloen kanssa, ei tunnu missään :) Silti, uskon, että mitä enemmän hyviä juttuja syön, sitä parempi pitkällä tähtäimellä. Sisällä kehossa tapahtuvia asioita kun ei tunne, eikä näe ulospäin.


Yksi hauska juttu tähän Aloeen kuitenkin liittyy :) Nimittäin ennen kuin aloitin tuon käytön, toinen Canelin pojista, Nima, varoitti, että kun aloitan sen, tulen saamaan jättimäisiä finnejä. No, enpä uskonut tietenkään, koska samalla tavalla on sanottu melkein kaikesta millä pitäisi olla "puhdistava" vaikutus; Innerlightin Supergreensistä, muista viherjauheista, paastoamisesta ja vaikka mistä. Onneksi aloitin tuon juomisen juuri ennen mökkiviikkoa, nimittäin sain sitten tietysti keskelle otsaa ihan järjettömän kokoisen paukaman :D Siihen tuli niin iso finni, että yhtenä iltana sain jopa lievän otsapäänsäryn sen vuoksi. Varoituksen sana siis paikallaan. Aikamoista.

Matematiikkaa - onnistumisen iloa

Olen tällä hetkellä Lappeenrannassa, vanhassa opiskelukaupungissani, tavoitteena suorittaa kolme matematiikan intensiivikurssia.

Muistan kun täällä yliopistossa opiskellessani yritin käydä epätoivoisesti näitä samoja perusmatematiikan kursseja ja se tuntui täysin mahdottomalta. Istuin luennoilla, enkä ymmärtänyt sanaakaan, tai merkkiäkään, siitä mitä opettaja kirjoitti taululle. Laskuharjoitukset oli vielä pahempia, opettaja tuli katsomaan selän takaa tyhjää paperiani ja oli vaikeaa kysyä yhtään mitään, kun en ymmärtänyt edes tehtävien lähtökohtia. Käyttääkseni nyt huonoa vertausta niin tilanne oli suunnilleen sama kuin että pullossa kasvanut lapsi menee köksän tunnille, seisoo pöydän ääressä edessään letturesepti ja kaikki sen ainekset. Opettaja tulee viereen ja kehoittaa "Aloita nyt vaikka siitä, että rikot kananmunat kulhoon". Oppilas kysyy nolona, että mikä on kananmuna ja mikä kulho? Opettaja näyttää hiukan ihmeissään, ja lähtee sitten kiertämään luokassa. Seuraavalla kerralla tullessaan oppilaan luo, hän huomaa tämän rikkoneen kananmunat kulhoon, kuorineen tietysti, ja seisovan taas hämmentyneenä, ilman mitään hajua siitä mitä seuraavaksi. Sanomattakin selvää, että tällainen oppitunti, missä et tajua hölkäsen pöläystä, ja joudut vielä häpeämään jatkuvia virheitä, ei kauheasti houkuttele, ja niinpä nuo matematiikan kurssit jäivätkin suorittamatta.

Sitten se outo juttu, päätin kuitenkin ruveta suorittamaan näitä rästiin jääneitä kursseja nyt muutama vuosi yliopistosta lähdön jälkeen, ja täällä ollaan, kolme 8 tunnin kurssipäivää takana, ja tähän mennessä olen saanut kaikki tehtävät tehtyä ja jopa ymmärtänyt suurimman osan luennoista! Tulin tänne aika vähin odotuksin, aloin kertaamaan vähän lukiokirjoja viime perjantaina, kuvittelin olevani täällä kursseilla yhtä pihalla kuin ennenkin, ja riutuvani häpeällisen surkeasti harkat läpi. Tentit toivoin suorittavani opettelemalla muutamat tärppitehtävät ulkoa. Mutta mitä vielä, luennot ja harkat on hurahtaneet koulussa kuin siivillä, olen laskenut iltaisinkin tehtäviä, ja nauttinut! Ei ehkä kuulosta kovin kummoiselta, mutta voiko olla mitään parempaa fiilistä kun onnistumisen ilo? En vieläkään täysin ymmärrä näiden tehtävien perustaa, tai osaisi järkeillä niitä itse, mutta jo se, että osaan kaavojen ja esimerkkien avulla laskea ne, on 100% enemmän kuin aiemmin, ja tuntuu aivan mahtavalta!

Ja mistä tämä yllättäen ilmestynyt fiksuuntuminen johtuu? Ei mitään hajua :) Ehkä minusta on tullut se kuuluisa "vanha ja viisas". Ehkä motivaatio on nyt kohdillaan? Ehkä superfoodit oikeasti tekee jotain aivoille, niinkuin epäilin jo viime syksynä. Tai ehkä olin aiemmin huono, koska kuvittelin olevani huono. Melkein tulee sellainen fiilis, että tekisi mieli jatkaa tässä yliopistossa. Suurin syy lopettamiselle kuitenkin oli se, että koin opiskelun liian vaikeaksi. No, ehkä ei pidä innostua liikaa. Pääasia kuitenkin, että tällä hetkellä matematiikka on hauskaa! (hah, siinä yksi, mitä en uskonut koskaan sanovani...)

Takertumisesta

Tunnen, että olen meditaatiotaipaleellani vasta hyvin alussa, mutta joitain oivalluksia olen jo saanut. Ongelmanani ei ole menneiden vatvominen, en kadu tai surkuttele tapahtuneita asioita. Sen sijaan tulevaisuuteen takerrun liian tiukasti. Tästä nyt kertoo ehkä sekin, että olen kova suunnittelemaan kaikkea tulevaa ja minulla on joka hetki vähintäänkin yksi "to-do"-lista käsillä.

Toinen vähän samaan liittyvä asia mihin takerrun on läheiset ihmiseni, tai tarkemmin: ajatukseni takertuvat heihin. Usein "hiljaisina hetkinä", eli kun on aikaa ajatella esimerkiksi iltaisin ja meditaatiossa silloin kun ajatus lentää enkä saa sitä hiljennettyä, niin se pyörii yleensä aina läheisissäni. Käyn läpi ihmisiä henkilöstä toiseen: mitähän hän on tekemässä, onko kaikki hyvin, milloin näen hänet seuraavan kerran, mitä voisimme tehdä yhdessä, miten saisin järjestettyä enemmän aikaa näkemiselle, mitä voisin tehdä hänen hyväkseen enemmän. Yhden meditaation aikana kun minun oli erityisen vaikea päästää irti näistä ajatuksista, niin tajusin sen: pieni hölmö mieleni kuvittelee jossain syvällä, että jos en ajattele näitä ihmisiä, he lakkaavat olemasta. Ikäänkuin heille tapahtuisi jotain pahaa, tai meidän suhteemme jotenkin katkeaisi ellen jatkuvasti pohdi heidän olemassaoloaan, ja ikäänkuin selvitä itselleni näitä edellä mainittuja "faktoja" niin, että kaikki on "selvää" ja ikäänkuin pysyn ohjaksissa kiinni.

Miten sitä tosiaan voi kuvitella olevansa kaiken keskipiste, ja kaiken pyörivän vain minun ympärilläni. Vaikka järjellä ajatellen tiedän ettei näin ole, ja jopa luulen oikeasti uskovani sen, niin silti jossain sisimmässään sitä tiedostamattaan kuvittelee, että omat ajatukset vaikuttavat muiden ihmisten olemassaoloon ja tapahtumien kulkuun. Sitä ikäänkuin pelkää, etteivät jotkut asiat tapahdu, ellen pohdi niitä jatkuvasti ja hartaasti. Hah.

Haasteena on vaan pysäyttää nämä ajatukset niiden ilmaantuessa ja luottaa siihen, että tulevaisuus tapahtuu ajattelemattakin :)

Kahvi-aamupalasmoothie

En yleensä juo kotona kahvia, mutta tänä aamuna innostuin kokeilemaan kahvismoothieta. Kokeilu oli mukavan jauhoinen, johtuen Sun Warrior-proteiinista, ja ihanan makea :) En tiedä sopisiko näitä aineita, esimerkiksi kahvia ja proteiinia yhdistää näin, mutta hyvää se on.

Kahvismoothieen meni:

1 jäinen luomubanaani
3 dl Oatly luomukauramaitoa
½ mittaa Sun Warrior proteiinia
1 rkl macaa
1 rkl mesquitea
1 rkl raakakaakaota
2 isoa rkl rice brania
1 rkl lucumaa
1 dl jäähdytettyä luomukahvia

Mansikoita poimimassa

Tänään vietettiin äidin kanssa aamupäivä Mattilan luomutilalla mansikkaa poimimassa. Saaliina 13 kiloa marjoja pakastimeen talvea varten. Tarkoituksena on säilöä tänä vuonna myös metsän marjoja, oman pihan omenat ja luumut sekä mahdollisimman paljon villejä kasveja.

Tänä kesänä on noussut tosi vahvaksi kaipuu luontoon ja Suomen kesästä nauttimiseen vapaasti. Nyt tuntuu vaikealta ymmärtää miten olen jaksanut olla viimeiset neljä kesää töissä sisätiloissa, ilman lomaa, ilman kunnollista mökkeilyä!

Nuoruudessa tuli vietettyä kaikki kesät (tai vähintäänkin iso osa kesästä) hevostalleilla töissä tai muuten vain. Myös mökillä vietin vähintäänkin muutaman viikon joka kesä. Viimeinen kesä, jonka vietin tallilla oli kesä 2005. Mietinkin, että pitää varmaan palata perinteeseen ja viettää ensi kesä tallilla! Myös kaipuu hevosten luo vain kasvaa koko ajan. Olen nähnyt viime aikoina todella usein unia entisestä hevosestani, ja ikävä on kova. Myös muut eläinjutut houkuttavat, ja nyt kun mietin, niin en oikeastaan enää muista tai ymmärrä, miten edes eksyin siltä polulta, jonka olin kaavaillut itselleni lapsesta saakka, eli työstä eläinten parissa. Ehkä jonkunlainen paluu juurille on käynnissä...

Kehomeditaatio

Luin Kiinassa ollessa paljon kirjoja, joista yksi oli Jon Kabat-Zinnin Täyttä elämää: Kehon ja mielen yhteistyö stressin, kivun ja sairauksien hoidossa. Kirjassa puhuttiin kehomeditaatiosta, jossa rentoutetaan pikkuvarpaasta lähtien edeten koko keho systemaattisesti. Tämä tekniikka olikin minulle jo vanha tuttu, tosin enemmänkin rentoutuksena kuin meditaationa. Joku viisas sijaisopettaja nimittäin piti meille jo ala-asteella tällaisen koko kehon rentoutuksen, ja siitä lähtien olen käyttänyt tätä tekniikkaa nukahtaakseni!

Kaikkien näiden vuosien ajan, olen tehnyt tätä rentoutusta aina kun en ole sänkyyn mennessä nukahtanut muutaman minuutin kuluessa. Olen tosin aika hyvä nukkumaan, joten käytännössä se tarkoittaa muutamaa kertaa vuodessa. Ja ilmeisen tehokasta tuo onkin, nimittäin ainoastaan kahdella kerralla olen päässyt kehomeditaation loppuun saakka nukahtamatta! Toinen näistä kerroista oli viime viikolla. Noin 90% kerroista en ole päässyt ensimmäisen jalan polvea pidemmälle :D

Uusi juttu minulle oli, että tätä rentoutusta voi käyttää myös esimerkiksi kivun "hoidossa". Pelkäsin etukäteen, että Kiinassa saisin migreenejä, koska edellisellä kerralla kärsin päänsärystä vähintään muutaman kerran viikossa siellä! Ihme kyllä, selvisin kuitenkin toisiksi viimeiseen iltaan asti ilman mitään särkyjä, mutta sitten se iskikin oikein kovana. Päätä särki niin lujasti, etten pystynyt nukahtamaan (lääkkeen otettuani) joten tein tuon kehomeditaation. Aluksi oli tosi vaikea rentoutua kun pää tuntui räjähtävän paikallaan olemisesta, mutta lopuksi sitten ylävartaloon päästessä niskan, kaulan, ja pään rentouttaminen tuntuikin tosi hyvältä ja auttoi lieventämään päänsärkyä!! (Tämä oli siis se toinen kerta kun pääsin tuon rentoutuksen loppuun saakka :)

Kehomeditaatiota on Kabat-Zinnin mukaan tarkoitus käyttää ihan meditaationa, oman kehon kuuntelun opettelemiseen ja sitä kautta esimerkiksi kipujen "hallitsemiseen". Itse voin suositella sitä kuitenkin lämpimästä myös uunilääkkeeksi ;)