Ruokapäiväkirja

Olen ruvennut seurailemaan ruokailujani, joten yhden (1) lukijan pyynnöstä julkaisen niitä Ruokapäiväkirja osiossa, jonne löytää esimerkiksi tämän blogin ylätunnisteen kautta :) Ensimmäiset kaksi päivää julkaistu!

Aamupahoinvointia

Kerroin aiemmassa postauksessa kuinka olin voinut tosi huonosti aamuisin kaksi viikkoa ennen noiden 7 kuukautta odoteltujen kuukautisteni alkua. Niiden myötä pahoinvointi tosiaan katosi heti, mutta nyt reilu viikko niiden loppumisen jälkeen voin taas pahoin!
Ei mitään toivoa, että voisin aamuisin ottaa "tyhjään mahaan" -pillereitäni, eli odottaa tunnin ennen syömistä. Pakko syödä jotain heti kun pahoinvointi alkaa (30 min heräämisestä?) tai oksennan. Onneksi Thyroid Energy -kapseleissa lukee "tyhjään mahaan, tai juuri ennen ruokailua" ;)

Muista oireista sen verran, että hiukset putoavat edelleen, ehkä kuitenkin vähän hitaampaan tahtiin(?), mutta turvotus taitaa olla hiukan vähentynyt! Ainakin näin eräs ystäväni eilen minulle kertoi, että hänen silmäänsä näytti kuin naamani olisi pienentynyt :) Jotain positiivista siis. Turvotuksen on luultavasti aiheuttanut aiemmin liian matalalle tippunut sykkeeni (alle 60/min), joka nyt on noussut takaisin normaalitasolle (~80/min), tämähän selittäisi tuon turvotuksen laskemisen.

Outoa on myös tämän pahoinvoinnin kanssa esiintyvä pitkin päivää vaivaava pieni nälkä. (Ei, en usko sen lähtevän Daniolla...) Olen kuvitellut olevani lähes immuuni nälän tunteelle, niin harvoin siitä kärsin :) Jostain syystä nyt nälkä yllättää aamupäivisin hyvinkin nopeasti pienen syömisen jälkeen. Rupesin tänään miettimään, että olisi varmaan pitänyt kirjata nämä kaikki tuntemukset ylös, jotta muistaisi helpommin sitten jos myöhemmin joku kysyy kokemuksia pillereiden lopetuksesta. Näitä ihan samoja juttuja tuntuu olevan joka ainoalla ihmisellä (tai vähintään jollain heidän tutullaan) keiden kanssa näistä ongelmista juttelen!

Terrasipsejä tuntemattomille - omien mielikuvien muokkausta

Olen aina jostain syystä tuntenut pientä häpeää syödessäni paikoilla, jotka eivät ole ruokailuun tarkoitettuja. Julkisissa kulkuneuvoissa, kadulla kävellessäni, koulussa tunneilla... En ole ihan päässyt kiinni siihen, mistä tämä häpeä johtuu, kuvittelen kai jossain sisimmässäni ihmisten katsovan minua ällöten, ja miettivän kuinka huono itsekuri on ihmisellä, joka syö koko ajan tai että "hyi, pitääkö koko ajan puputtaa jotain makeaa". Älyttömiä ajatuksia, tiedän, mutta nämä tulevat jostain niin syvältä, etten ole edes koskaan pysähtynyt miettimään miksi näin on.
Tunnetta helpottaa hiukan, jos syön jotain suolaista ruokaa sen sijaan, että söisin jotain makeaa, silloin voin kai kuvitella toisten ajattelevan minun vain syövän kiireistä lounasta, sen sijaan, että ahtaisin bulimisesti herkkuja. Älytöntä siksikin, etten oikeasti keksi mitään tilannetta missä ajattelisin läheskään yhtä paljon muiden mielipiteitä, kuin syödessäni kadulla. Eikä ihmisten parissa syömisessä sinänsä ole minulle mitään hävettävää tai outoa silloin kun muutkin syövät, tai istun edes pöydän ääressä. Juontaa ehkä juurensa lapsuuteeni, ja siihen faktaan, että olen järjettömän hidas syömään. Lapsena saatoin syödä yhtä suklaapatukkaa vaikka tunnin, jolloin sain kuulla kavereilta melkoisen paljon kommenttia tästä tavastani syödä "jatkuvasti". Käytännössä en koskaan syönyt määrällisesti enempää kuin muutkaan, söin vain kauemmin.

Ei tämä outo häpeäni kuitenkaan mitään älyttömiä mittasuhteita ole saanut kun ei se ole vielä saanut minua edes lopettamaan tätä tapaa, jota toteutan edelleen lähes päivittäin. Liittyen kärsimättömyyteeni ruoan suhteen, minun on lähes aina kaupassa käydessäni ostettava jotain, jota voin syödä heti, jo ennen kotiin pääsyä. Välillä revin juustopaketteja hampailla auki bussissa, meneeköhän tämä jo epätoivon puolelle? En tiedä tekeekö tällaista kukaan muu, ja jos tekee, niin saavatko muutkin todella usein ohikulkevilta ihmiseltä kommentteja tähän liittyen? Minusta tuntuu, että varsinkin ulkomaalaiset kommentoivat hyvinkin herkästi, suomalaisista useimmiten vain humalaiset. Olen aina inhonnut näitä kommentteja, melkeinpä vihastunut niistä.

Tänään ostin Ekolosta Terrasipsejä, ja avasin tietysti tavoilleni uskollisena pussin heti liikkeestä päästyäni. Samaan aikaan muutaman metrin päässä olevasta baarista astui mies ulos tupakalle, ja tietysti huudahti minulle heti "Onko hyvää?". Tavallisesti olisin vastannut mahdollisimman "kylmästi" ja jatkanut matkaa ilman katsekontaktia. Nyt kuitenkin jostain syystä hylkäsin tämän vaihtoehdon heti, hymyilin nätisti ja vastasin että on erittäin hyvää. Miehen jatkaessa "Mitä ne on? Ai sipsejä?" käännyinkin ympäri ja kerroin hänelle näistä ihanista juuressipseistä. Annoinpa maistiaisenkin ja suosittelin hakemaan niitä viereisestä Ekokaupasta :) Mies totesi ettei tavalliset sipsit näin hyviä olekaan ja kiitti. Jäin pohtimaan, että kenties ainakaan kaikki näistä "Onko hyvää?", "Nam nam" tai "Bon appetit" huuteluista ei olekaan tarkoitettu loukkaaviksi. Ja vaikka olisikin, itsehän minä luon päässäni sen tunteen, mikä minulle näistä aiheutuu. Omaa maailmaansa voi muokata loputtomiin itselleen sopivaksi, vain muuttamalla tietoisesti omaa ajatusmaailmaansa. Ensin pitää vain tunnistaa näitä ajatusmallejaan, ja päästää niistä irti. Olen toteuttanut tätä monien asioiden suhteen viimeisen vuoden aikana, ja silti huomaan tällaisia syvälle juurtuneita omituisuuksia itsessäni, joihin ei tajua edes kiinnittää huomioita. Tällaisin pienin askelein mennään kuitenkin parempaan suuntaan :)

P.S Suosittelen noita Terrasipsejä, ne on aivan ihana makean, suolaisen ja rapean yhdistelmä.

23 päivää - 5 vaatetta

Syyskuu lähestyy jo loppuaan, samoin siis Kuuden vaatteen haaste. En ole edelleenkään ottanut mukaan kuudetta vaatetta, mutta sen aika taitaa olla käsillä...

Pääasiassa kuukausi on mennyt erittäin sujuvasti viidellä vaatteella. Helpoksi asian on tehnyt se, että olen ollut viimeiset kolme viikkoa työharjoittelussa, joten omia vaatteita tulee käytettyä oikeastaan vain työmatkojen ajan. Kotona vaihdan aina samantien yöpaidan päälle. Tämä on hassu tapani; vaikka muualla pärjään erittäin hyvin farkuissa ja hiukset auki, niin kotona on pakko saada heti ensimmäisenä hiukset kiinni ja päälle legginsit ja yöpaita.

Työharjoitteluni loppuu 1.10, joten haasteen kannalta tämä kuukausi on ollut melkeinpä liian helppo. Itseasiassa näistä viidestäkin vaatteesta olen käyttänyt yhtä paitaa ainoastaan kerran ja toista vain muutaman. Olen siis käytännössä mennyt koko syyskuun yhdellä paidalla, farkuilla ja hameella! Miten sitä kuvittelikin, että tämä kuukausi tulisi olemaan jotenkin vaikea, ja vaatteet oli valittava oikein huolella, hah.

Ainut vastoinkäyminen onkin siinä mitä vaatteiden tehokäyttö on aiheuttanut, jo kahdesti paikatut lempifarkkuni ovat nimittäin kuluneet taas puhki! Tässä syy miksi joudun ehkä ottamaan vielä kuudennen vaatteen käyttöön, nämä farkut täytyy saada paikattua ennen kuin ne repeävät käyttökelvottomiksi!

Haasteen tarkoituksena oli herättää jotain ajatuksia, ja kenties muuttaa ihmisten kulutuskäyttäytymistä. Ainakin itselläni tämä on toiminut. Käytin aiemmin esittelemääni ajatusta "Pääsisikö tämä vaate kuuden vaatteen kokoelmaan?" ohjenuorana käydessäni läpi vaatekaappiani, ja sain tällä kertaa aiempaa paljon reilummin vaatteita vietyä kirpputorille saakka. Oli ihanaa käydä pitkästä aikaa Valtterissa myymässä viime viikonloppuna, ja tuototkin oli mukavat :) Olen alkanut pikkuhiljaa oikeasti pääsemään eroon materian hamstraamisen tarpeestani, eikä tavara tunnu enää yhtä tärkeältä kuin aiemmin! Luopumisesta on tullut helpompaa samalla kun mieli on tehnyt ainakin pienen liikkeen takertumisesta kohti vapautumista.

Ruokapostaus

Ihan liian pitkä ruokainspiraatioton kausi on vihdoinkin päättynyt! Pitkään aikaan en ole keksinyt kaupassa ollessa mitään mitä olisi tehnyt mieli, en mitään ruokia mitä haluaisin tehdä tai syödä. Nyt olen jostain syystä jaksanut taas katsella netistä raakareseptejä ja jopa kokkailla jotain. Raakareseptit on muuten yleensä helppoja toteuttaa, mutta melkein suurimmassa osassa jotain pitäisi liottaa, tai idättää. Olen aina ollut todella kärsimätön ruoanlaittaja, joten tuo 8 tunnin päähän ruokailun suunnittelu ei todellakaan sovi minulle. Jopa tunti ruoan odottamista on ihan liikaa, ja siksi olenkin ennen suosinut einesruokia ja nykyään sitten kaikkea minkä voi valmistaa nopeasti tai syödä heti.. Kuten juustoa pelkiltään, salaattia tai mitä tahansa naposteltavaa.

Ruoan tekemiseen löytyy inspiraatio oikeastaan ainoastaan silloin kun aikaa on tuhlattavaksi asti. Eli kun olen pitkiä aikoja kotona (esim. koko päivän) kerrallaan. Nyt olen taas onnistunut tekemään jo muutamana päivänä peräkkäin ruokaa. Eilen tein illaksi taateli-rusina-pellavapuuroa (viikunat korvattu taateleilla tuosta reseptistä), joka oli aivan järjettömän makeaa niin, että jouduin tasapainottamaan sen runsaalla kauramaidolla ja oman puun omenalla. Tänään, tai oikeastaan eilisestä asti, valmistin taas siemenleipää... Can't get enough! Haluaisin tehdä samanlaista siemenleipää kun LiveFood-sarjan suosikkini porkkana"keksit", mutta ensin pitäisi selvittää mistä saa keltaisia pellavansiemeniä! En ole koskaan kuullutkaan moisista, eikä Ekolossakaan tiedetty. Ideoita?

Ilonpisaran reseptin mukaista siemenleipää.

Tämän aamun ruoka ei ollut raakaa, mutta maistui kyllä. Jotain hyötyä siitä, että kämppis on ravintola-alalla, opin nimittäin juuri mitä tarkoittaa "itkettäminen" ja "panerointi", kun itketin munakoisoja, jonka jälkeen paneroin ne hampunsiemen-seesaminsiemen-purple corn-fiesta mole-seoksella. Hyvää!

Sain kuulla tänään sellaisen kommentin, että minulla on ongelma syömiseni kanssa, koska teen aina vain yhden ruokalajin ja syön sen sellaisenaan. Kuten tänä aamuna kun söin reilu puoli pellillistä munakoisoja sellaisenaan, ilman mitään lisukkeita. En ole koskaan kokenut tätä itse ongelmaksi, mutta jäin kyllä eilen miettimään asiaa, kun luin Ilon pisaran kommenteista, ettei siemenleipiä pitäisi syödä kuin kaksi päivässä! En tiedä pystynkö sellaiseen säätelyyn, olen tottunut syömään yhtä ruokaa niin kauan kunnes olen täynnä. Toisaalta jos teenkin useamman ruoan yhdellä kertaa, niin teen kuitenkin samat määrät, jolloin syönkin reilusti enemmän kerralla. Voihan tätäkin asiaa miettiä, ja hiljakseen viedä ehkä parempaan suuntaan. Mitään isoja muutoksia kerralla en uskalla kuitenkaan yrittää toteuttaa, sen verran päänvaivaa mulle tuottaa tämä ihan normaaliruokailukin edelleen :)

P.S Oon ruvennut seuraamaan omia ruokailujani laittamalla niitä paperille ylös. Mietinkin, että pitäisiköhän niitä laittaa ihan nettiin asti? Joku vaikka saattaisi innostua kommentoimaan ja saisin sitä kautta hyviä vinkkejä.. Vai kiinnostaako sellaiset ketään? Ainakin näitä "päivän ruokailut" ketjuja näkee usein keskustelufoorumeilla :)

Edistystä!

Viimeiset kaksi viikkoa suunnilleen olen kärsinyt joka aamuisesta pahoinvoinnista ja nälästä. Olen tottunut siihen, että voin syödä ensimmäisen kerran vasta aikaisintaan muutama tunti heräämisestä, mutta nyt olen voinut niin huonosti aamuisin, että on ollut pakko syödä aika nopeasti heräämisen jälkeen. Pahoinvointia on ollut välillä myös päivisin, ja siihen on liittynyt usein myös nälän tunne, vaikka olisin syönyt joku hetki aiemmin. Hieman rupesi jo epätoivo iskemään, että mitäköhän kaikkia oireita lisää tähän mun "terveysongelmaan" voi vielä mahtua ennen kuin parannusta tapahtuu.

Sitten, luojan kiitos, pahoinvointi lakkasi kuin seinään eilen aamulla kun huomasin kuukautisteni alkaneen! Selvästikin ne olivat tehneet tuloaan jo muutaman viikon ja siitä johtuen voin niin huonosti. Tosin nyt ensimmäistä kertaa elämässäni, kärsin eilen kuukautiskivuista :/ Toivon, että sekin on ohimenevää, sen verran ikävältä nuo alavatsakrampit tuntui. Särkylääkettä oli ensimmänen ehdotus kaikilta, mutta saman asian ajoi oikein kuumaksi lämmitetty kauratyyny vatsan päällä! Pidin sitä varmaankin yli tunnin, jonka jälkeen kipu oli poissa.

Olen varmaan vähintäänkin yhtä helpottunut ja onnellinen näiden kuukautisten alkamisesta kuin ihminen, joka ei halua lasta ja odottaa myöhässä olevia kuukautisiaan ;) Nyt vaan odottelen kaikkien muidenkin oireiden täydellistä poistumista ja elämän normalisoitumista :)

P.S Eilen oli muutenkin aivan mahtava päivä! Olin kämppisystäväni kanssa Valtterin kirppiksellä myymässä, ja tavaraa meni hyvin kaupaksi. Löysin myös itselleni ihanan harmaan liehupaidan ja Moonbootsit(!!), joita oon himoinnut jo useamman talven. Kirppismenestystä juhlimme vielä myöhäisellä lounaalla Silvopleessa, jonka ruoat maistuivat taas hyvältä 3,5 kuukauden tauon jälkeen. Uusia ruokalajejakin oli tarjolla useampi.

Raakaa ja raskasta kakkua

Mikähän muhun nyt on iskenyt kun olen valmistanut ruokaa jo kolmannen kerran viikon sisällä! Tähän uusimpaan ei liittynyt kuivuri, vaan innostuin kun etsin kaverille kakkureseptejä heidän lastenkutsujaan varten.

Tein puolikkaan reseptin verran Ilonpisaran Dark Passion Cakea, jonka kuvakin saa veden kielelle. Ainut muutos, jonka tein reseptiin oli avocadon korvaaminen banaanilla. Kakusta tuli ihan älyttömän raskas syötävä, todella tuhti makunautinto, joka jäi suuhun kiinni kuten maapähkinävoi (kämppiksen kuvaus, en ole itse syönyt pähkinävoita). Koostumusta olisi ehkä voinut jollain keinoin keventää, esim. lisäämällä kermavaahtoa väliin tai mansikoita ja mustikoita reilusti lisää. Laitoin omani jäisinä, ja se toimi kyllä tosi hyvin, niitä olisi vaan saanut olla vähintään kolminkertainen määrä.


Miten niin ei näytä samalta kuin Ilonpisaran kakku? :D Yritän nyt puolustella tätä sillä, että mulla ei ollut käytössä kakkuvuokaa, joten jouduin muotoilemaan tuon itse voipaperin päällä :)

Ennen kuorrutuksen levitystä.

Kuivurini Rommelsbacher DA 750

Kuivurista kyseltiin, se näyttäisi olevan mallia Rommelsbacher DA 750. En ole aiemmin kuullutkaan tällaisesta, enkä löytänyt googlauksella ainakaan mitään suomenkielistä tarinaa. Stockmannin käärepapereissa tuo saapui :)

Kuivurissa on kolme lämpösäätöä, joista itse käytän varmasti eniten matalinta, eli n. 40 asteen lämpötilaa. Lämpötilavaihtoehdot ovat 1= n. 20 astetta huoneilmaa lämpimämpi, 2= n.40 astetta huoneilmaa lämpimämpi ja 3= n. 60 astetta huoneilmaa lämpimämpi. Kuivata voi neljässä eri reikäleivän muotoisessa tasossa, mikä tietysti tarkoittaa, että kuivattavien asioiden tulee sopia tähän muottiin. Kuivurin valmistajalle ei ehkä ole pelkähtänyt mieleen, että joku saattaisi tehdä tällä esimerkiksi raakapitsaa, ohjeissa mainitaan nimittäin ainoastaan sienet, kasvikset ja yrtit.

Hyvin tuo tuntuu kuivattavan, olen tähän mennessä tehnyt raakapitsan lisäksi itse improvisoitua raakaleipää, johon heitin kaapista muistaakseni ainakin auringonkukansiemeniä, kurpitsansiemeniä, porkkanaa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja hiukan pellavansiemenrouhetta. Nämä blenderillä pienen vesimäärän kanssa sekaisin ja kuivumaan. En muistanutkaan enää kuinka helppo eväs ja aamupala on leipä! Nämä siemenleivät jää varmasti ainakin hetkeksi jokapäiväisiksi nautinnoiksi :)

Kuivuri

Sain syntymäpäivälahjaksi kuivurin! Mahtavaa!

Pahin kompastuskivi terveellisen ruokavalion suhteen on ne petolliset viljat... Ja kuivurin avulla mikä tahansa leipä, pitsa yms. on korvattavissa ihanilla siemenleivillä ja vaikka millä... hmm. öh.. mitä en nyt vielä pysty keksimään mutta eiköhän niitä reseptejä löydy netistä :P Oon ihan innoissani tästä!

Ensimmäinen kokeilu on jo tehty, raakapitsaa Pieniä asioita -blogin ohjeen mukaan. Aivan taivaallista! Ja ehkä ensimmäinen oma kokkaus, jossa onnistuin niin, että jopa kämppikseni pitivät tästä. Yksi pyysi jopa lisää ;)

Unohdin kuvata pitsan etukäteen, joten kuvassa puolikas pitsapala kämmenellä.

Ne kauheat superfoodit...

Luin Facebookista taas ketjua, jossa väiteltiin superfoodien markkinoinnista ja käytöstä. Aihe herättää edelleen kuumia tunteita. Jostain syystä tietyillä ihmisillä tuntuu olevan ihan mahdoton hyökkäys päällä heti kun puhutaan superfoodeista, ja toisilla ihmisillä sitten tietysti takaisinpäin. Superfoodien puolustajia syytettiin tässä(kin) ketjussa myös tekopyhyydestä ja itsensä jalustalle nostamisesta. Tällainen fiilis itsellenikin tulee joskus, enkä tiedä johtuuko se siitä, että olisin "kateellinen" (oikeasti melkein puistattaa toi "kateellisuus-kortti", joka aina käytetään) vai muista puolustautumisreaktioista, joita minussa herää mutta joita en kyllä myönnä tunnistavani.

Superfoodien vastustamisessa käytetään tietysti aina niitä samoja argumentteja, "hieno brändi tuo lisähintaa" ja "epäekologista raahata maailman toiselta puolelta". Tuo kuljetusargumentti nyt on käsitelty jo moneen kertaan; miksi superfoodin raahaaminen olisi epäekologisempaa kuin kahvin, teen, ananaksen, banaanin ja jopa niiden tuotteiden mitä saisimme Suomestakin, hunajaa Etelä-Amerikasta, lihaa ties mistä jne. Puhumattakaan huonekaluista, vaatteista ja melkein mistä tahansa käyttötavaroista. Kumpi on parempi, ostaa superluomua, vai lapsivoimalla teetettyjä halpatuotteita? Ei sillä, että nämä sulkisivat toisensa pois...

Sitten tuo hintakysymys, mietin tätä juuri eilen. Ostin Ruohonjuuresta pussillisen mulperimarjoja, hinta 30 e/kg. Maistatin niitä ystävilläni, joista jokainen kysyi hintaa, ja totesi "järjettömän kallis!". Onko oikeasti? Esimerkiksi Pirkan kuivatut mustikat maksavat 48,57 e/kg, tai Raitaniemen mustikkajauheen kilohinta on 110 euroa. Tietysti jos vertaa perunaan tai makarooniin, onhan se kallista. Myös halvempia marjoja tietysti saa (huom. ulkomailta tuotuja, ks. edellinen kohta ;) mutta jos haluaa laatua (luomua..) tai kotimaista, niin kyllä se hinta taitaa kivuta ton 30 e yli...

Kaikista eniten tuossa asiassa itseäni kuitenkin kummastuttaa se, että superfoodien mainostamista pidetään johonkin kristallipallosta ennustamiseen verrattavana vedätyksenä. Sen sijaan esimerkiksi margariinien tai Activian mainostamisessa terveystuotteina ei nähdä mitään pahaa tai väärää. Niille ei välttämättä edes uhrata ajatusta, siinähän se ongelma taitaa ollakin. Ihmiset ovat niin tottuneita isojen yritysten markkinointiin, että 13 grammaa lisättyä sokeria sisältävän jogurtin markkinoiminen terveystuotteena ei herätä mitään reaktiota, mutta kun oikeaa ruokaa markkinoidaan terveellisenä, se onkin vuosisadan kusetus, joka herättää melkein raivokkaita vastalauseita. On tämä todella vääristynyt tämä meidän maailma. Samaan kategoriaan menee tietysti esimerkiksi naisille suunnatut kosmetiikkamainokset, ne kun eivät ole sitten yhtään harhaanjohtavia ;)

Luomumeetwurstia

Meetwursti on ainut liha, jota kasvissyöjänä olen koskaan kaivannut. Enkä lihansyöjänäkään tainnut syödä meetwurstin (tiedän, se on tavallisella v:llä, mutta toi kirjoitustapa näyttää kivemmalta :) lisäksi muita lihoja kuin mitä erilaisissa eineksissä sattui olemaan. Joten kun Prismassa sattui leikehyllyllä vastaan Luomumeetwurstia, niin pakkohan se oli pistää testiin.


Oli muuten maukasta!!! Juuri niin hyvää kuin muistinkin. Alle vuorokaudessa meni koko paketti, sellaisenaan. Eikä minkäänlaisia sulatusongelmia. Kuka väitti, että kasvissyöjän pitäisi aloittaa lihansyönti hitaasti? Huono juttu on tietysti, että tuon suolaamisessa on varmaan käytetty jotain perus natriumkloridia, joten ei tätä herkkua ehkä kannata tavaksi ottaa.

Sen sijaan, jos satun törmäämään muihin luomulihoihin (paitsi jauhelihaan), niin voi olla, että maistelen lisääkin :) Myös kalaa olen ajatellut lisätä ruokavalioon, ostin jo kerran suomalaista siikaa. Ehkä tämä lähes vegaaninen ruokavalio on lähdössä kääntymään yhä enemmän paleo-suuntaan, jos nyt on johonkin kategoriaan itsensä pistettävä :) Virallisesti taidan kuitenkin pitää vielä kasvissyöjän tittelin, luomulihaa kun tuskin kuitenkaan missään yleisesti tarjoillaan...

Luumuja

Ah, oman puun luumut! Niin ihanan pieniä ja makeita.

Huomasin oudon jutun eilen, yksi meidän luumupuista on hävinnyt :/ Siis kadonnut kokonaan, muutamia irto-oksia vaan maassa. Ehkä naapuria on ruvennut kismittämään kun niiden puut on levinneet meidän puolelle ja meidän pienet luumut on paljon maukkaampia kuin naapurin puolella kasvavat isot, eilen tuli testattua ;) Tai sitten voi olla, että ne kesämyrskyt vei sen puun :) Mutta ei se mitään, kaksi jäljellä olevaa puuta antaa nyt hyvin luumuja.

Meidän puun luumuja.

Naapurin luumuja.

Ajateltiin käydä kysymässä, että saisikohan noistakin käydä poimassa osan... Ei kai mikään perhe saa noin järjettömiä määriä syödyksi ^-^

Vilkaiskaapa muuten viime vuotista blogausta, jossa sama aihe. Huomatkaa, 9.syyskuuta yöpaidassa ulkona, ja oli lämmin! Nyt pitää mennä takki päällä, alle 10 astetta, sade ja tuuli :P

Kilpirauhanen toimimaan

Kävin viime viikolla lääkärissä hormoniongelmieni vuoksi, ja oireiden perusteella yleislääkäri epäili kilpirauhasen vajaatoimintaa. Verikokeissa ei kuitenkaan näkynyt mitään poikkeavaa.

Kiinnostuin kuitenkin asiasta, koska oireet (hiustenlähtö, väsymys, lihominen, pulssin madaltuminen) viittaisivat tosiaan kilpirauhasongelmiin. Kyselin vähän aiheesta Foodit.fi foorumilla, ja luin Healthy Skeptic -blogista todella mielenkiintoisia juttuja. Ainakin tämän tekstin perusteella voisin kuvitella jotain häikkää kilpirauhasessa olevan, vaikkei se testeissä näkyisikään. Verestäni on saatettu mitata vain TSH ja T4V pitoisuudet, kun ilmeisesti paremmin todellisuutta vastaavan kuvan saisi mittaamalla T3V-pitoisuuden. Oli miten oli, lääkäreiden tarjoama vastaus ongelmaan on elinikäinen synteettisen tyroksiinin syönti, johon en kyllä ole valmis. En ensinnäkään usko siihen, etteikö kilpirauhasen vajaatoimintaa voisi parantaa, joten pyrin nyt itse vaan stimuloimaan sen toimintaa antamalla keholle tarpeellisia työkaluja.


Tässä kamppailussa olen ymmärtänyt avuksi olevan ainakin merilevien, varsinkin Kelpin, josta saa reilusti luonnollisessa muodossa olevaa jodia, parapähkinöiden (seleeniä..), kookosöljyn ja Udo's Oilin (hyvät omegat). Sain myös tänään avuksi Now Foodsin Thyroid Energy kapseleita, joista kilpparin pitäisi tykätä. Ainesosina löytyy Kelp ja Irish Moss, joista jodia ja Ashwagandha, ayurvedinen luontaistuote, jonka pitäisi stimuloida kilpirauhasen toimintaa. Kapselit sisältävät myös seleeniä, kuparia, sinkkiä, B12:ta ja B6:ta ja folaattia.