Sen tiesin jo kesällä, että tää työpaikka (kehitysvammaisten laitoshoito) on ainut paikka, missä haluan käydä töissä. Tiedän sen siitä, että lähes kaikissa muissa työpaikoissa ja työharjoitteluissa, tuli ennen työpaikan alkua sellaisia fiiliksiä, että ei huvita mennä töihin, ei jaksaisi, enää 2 tuntia ennen kun pakko mennä töihin, tekisin mieluummin sitä tai tätä... Mutta tässä työpaikassa ei oikeastaan ikinä. Tässä työpaikassa vain ne kivut aiheutti sen, että vaikka menin sinne aina hyvillä mielin, niin puolessa välissä päivää kivun alkaessa rupesi odottamaan kotiinpääsyä. Mutta ei enää! Nyt 13 tuntisetkin päivät tuntuu menevän leppoisasti.
Viihtymistään voi tietysti aina itse lisätä eri keinoin, ja löytää ne omat nautinnon aiheet. Itse nautin työssä kesällä siitä, että voin viettää aikaa ulkona asukkaiden kanssa, ja joulun aikaan taas kaikista ihanista joulukoristeista ja jouluvaloista, joita asukkaiden huoneissa on paljon. Tässä työssä myös se on iso plussa, että toisin kuin monissa muissa hoitoalan paikoissa, täällä harvoin on kiire. Asukkaiden kanssa voi siis oikeasti viettää aikaa. Ja ihmisten sylissä pitäminen tai silittely antaa itsellekin hyvää fiilistä. Taukoja varten otan myös aina jonkun hyvän kirjan mukaan luettavaksi. Kaikissa asukashuoneissa on myös cd-soittimet, ja musiikin kuuntelu onkin yksi iso viihtyvyystekijä. Viime aikoina oon kuunnellut paljon Kaija Koota, ja tässä kuussa tietysti joululevyjä :)
Yksi päivä töissä pysähdyin yhtäkkiä miettimään, että miksi edes haluaisin olla missään muualla juuri nyt? Jos olen onnellinen, ja nautin olemisesta, juuri nyt, niin onko sillä mitään väliä olenko työpaikalla vai jossain muualla? Se onnellisuus ja tyytyväisyys tulee sisältä kuitenkin. Omaa mielialaansa voi varmasti madaltaa sillä, että ajattelee olevansa pakotettu olemaan töissä nyt tämän 8 tuntia. Jos miettii työntekoa pahollisena haittana, joka kahlitsee johonkin missä et haluaisi olla, niin ei ihme, että mieli uskoo sen olevan silloin ikävä tilanne, jossa et voi olla onnellinen. Olen itsekin ajatellut näin usein sekä erilaisissa töissä, että työharjoitteluissa ja laskenut tunteja kotiinpääsyyn. Mutta mitä enemmän keskittyy nyt-hetkeen, sitä vähemmän sillä on väliä missä on tai mitä tekee. Kaikki tilanteet menevät ohi, ja ainut mikä ikinä pysyy, on nyt. Onnellisuus on pään sisällä, ja mahdollista missä tahansa milloin tahansa.
P.S Miinuspuoli töissä: home-epäily. Itselläni on koko syksyn ollut pientä nenävuotoa, ja nenän limakalvot kuivuvat aina töissä, niin että niistän aina vähän verta. Aluksi ajattelin tämän(kin) liittyvän hormonihommiin, mutta olen tajunnut, että näin tapahtuu ainoastaan töissä, tai pidemmän työputken aikana ja vapaa-ajalla mitään oireita ei ole. Home kai voisi aiheuttaa tällaista?
8 kommenttia:
Hei, oli kiva lukea tästä hoitotyöstä, vaikka tuo vähän eri alaa onkin kun mitä itse olen miettinyt. Lähetin sulle sähköpostia sillon aikasemmin, tulikohan se perille ollenkaan? En muista missä vaiheessa mun urapohdinnat silloin tarkalleen oli, mutta nyt oon onnistunu rajaamaan kiinnostukset ympäristösuunnitteluun ja terveydenhoitoalalta sairaanhoitoon, fysioterapiaan ja toimintaterapiaan. Vielä riittäis paljon pohdittavaa ennen kun osaan mitään päättää, joten jos sulla on jotain tietoo noista niin kuulisin mielelläni :)
Hei, voi hitto anteeksi! Multa jäi se vastaaminen kokonaan vaikka kerran jo aloitin kirjoittamaan sulle! Unohtui siis ihan. Yritän tänään lähettää sulle mailia aiheesta!
Hei, en enää löydä sitä mailia kun en muista yhtään, että kauan siitä on kun lähetit :)
voitko muistuttaa, että milloin lähetit sen tai vaikka laittaa uuden? :)
Hienoa kuulla Karo! :)
Mulla on kans' yks' ystävä Hesasta, joka on ollu samantyylisissä hommissa jo toista vuotta ja sanoo just samaa kun sä eli ei vaihtais' muuhun (ainakaan tällä hetkellä).
Ole ylpeä itsestäsi, että saat tehdä tuollaista työtä, joka myös antaa sulle noin paljon voimaa.
Hauskaa joulun odotusta sinne "Etelään". :)
Hei löysin tänne sun ystäväksesi vasta nyt juuri. Tosi kiinnostavia juttuja, tulen takaisin!
Moi! Kiitos paljon ja tervetuloa ! :)
Nuo oireesi voivat hyvinkin viitata homevaurioon kuten olet aavistanutkin. Tärkeää olisi saada siitä varmuus asiasta mahd. pian ettei altistus herkistäsi lisää ja tekisi vaurioita kehossasi. Toiset vaan reagoivat homeelle helpommin ja oireilevat nopeammin kuin toiset.
Tutustuin vuosi sitten helsinkiläiseen naiseen, joka otti yhteyttä pH-asioissa. Hän oli joutunut jättämään unelmatyönsä koulussa homealtistuksen takia.
Oireet olivat tosi voimakkaat.
Hän sai itsensä oireettomaksi sairaslomalla hoitaessaan itseään pH-systeemillä ja lisäravinteilla.
Homeongelmaan ei koulussa kuitenkaan tartuttu vaikka useampi opettaja oli oireillut ja joutunut sairaslomalle. Toivuttuaan hän kysyi, että mihin kouluun hän voisi mennä töihin. Valitettavasti kaikki Helsingin koulut ovat homeessa, eikä asialle oikein voi tehdä mitään. Edessä siis ammatinvaihto. Ei kivaa! Ja missä tilanteessa ne lapset siellä ovat? Odotetaanko vain, että yksi toisensa jälkeen sairastuu?
kiitos rawqueen, hassua tässä on tosiaan se, etten oo koskaan aiemmin ollut herkkä homeelle! Oon nimittäin asunut vuoden homeisessa kämpässäkin (seuraava asukas huomasi heti..) ja nuorena hevostalleilla kestin pöllytellä homeheiniä ilman ongelmia. Olin itse asiassa aina se, joka heinätöissäkin sai sen sisähomman, autoon lastauksen, koska kestin sitä pölyä hyvin.
Mutta tuohon tekstiin vielä lisäyksenä, en oo koskaan tullut helposti kipeäksi, mutta nyt oon jo toista kertaa tämän talven aikana kipeänä! Ihan ihmeellinen flunssa/influenssa(??) päällä. Tänään yskin Ekolossa niin, että yökkäilin. Vähän ehkä hävetti :P Onneksi en ollut syönyt mitään... Ois voinut olla nolompaa jos olisin oksentanut sinne.
Mulla on onneksi enää 6 sovittua työvuoroa, ja ajattelin lopettaa siihen. Siellä on kyllä tulossa se hometarkistus, jossain välissä... Ihan mielenkiinnolla odotan tuloksia!
Ja tuosta sairastamisesta, ne ihmiset siellä (kaikenikäisiä ihmisiä, ei vain lapsia) on niin heikkoja vastustuskyvyltään muutenkin, että saavat yleensä kaikki sairaudet, ja vuorotellen siellä on kaikki kipeitä. Vaikea sanoa mikä johtuu mistä.
Lähetä kommentti