Oon hiukan jo pohtinut, että mitähän sitä tänä kesänä keksisi. Toisaalta Helsingissä olisi hyvä olla. Oon vaan niin rakastunut tähän asuntooni, että oikeasti oon miettinyt jo monesti, että harmi kun oon just lähdössä Nepaliin kun toisaalta nautin nyt niin paljon vaan hengailla täällä kämpässä :D Miten "hölmö" ajatus ! Mutta mietin kyllä jo kesää, kun on niin lämmin, että voin pitää ikkunoita auki, ja istua jalat ulkona tossa leveällä ikkunalaudalla ja katsella Torkkelinmäelle < 3
Parhaat kesät elämässä on tullut vietettyä Imatralla, hevostallilla töissä. Sieltä on jäänyt aivan mahtavia muistoja takataskuun. Viimeinen siellä vietetty kesä oli 2005. Jotenkin sitä on sen jälkeen kuvitellut, että eihän sitä nyt enää "aikuisena" voi viettää kesäänsä siellä, lähestulkoon palkatta, hevosten kanssa... MIKSI EI ?? Muistin juuri
viime kesänä tehdyn postauksen
, ja kun luin sen, niin muistin samantien vahvasti sen sanoinkuvaamattoman fiiliksen, mikä tuona päivänä oli. Pistin heti viestiä tallin omistajalle, että tulen sinne kesällä! En ehkä koko kesäksi, mutta niin pitkäksi aikaa kun haluan. Ihanaa!!!Joskus aiemmin tuntui, että aina piti olla joku mahtava asia mitä odottaa, ja edelleen kyllä odotan innolla kaikkia ihania juttuja. Silti, nyt tajuan, että olen tosi onnellinen koko ajan! Tällä hetkellä rakastan viettää aikaa täällä asunnossani yksin, kohta taas lähden Nepaliin, mikä on myös ihan mahtavaa, ja kun tulen sieltä takaisin menen suoraan Imatralle paikkaan, josta on jäänyt elämäni parhaita muistoja. Kesällä on myös Ananda Sevan retriitti, joka tulee olemaan parhautta, ja syksyllä lähdenkin Kiinaan, mikä myös tulee olemaan ihan huippua.
Elämä on niin upeaa! Ja näinhän sen todellakin pitäisi olla. Taas joudun pohtimaan samalla lailla kuin tuossa
aiemmassa postauksessani
, että olenko aina ollut näin onnellinen, mutta nyt vasta kiinnitän siihen enemmän huomoita? Vai olenko todella onnellisempi kuin aiemmin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti