Ihana aamu

Välillä on kyllä aivan mahtava fiilis kun ei tarvitse lähteä aamulla mihinkään. En ehkä ole aamuihminen siinä mielessä, että heräisin koskaan mielelläni kovin aikaisin, mutta jos saan itse päättää heräämisajan niin aamu on kyllä ehdottomasti paras aika vuorokaudesta. Yhdeksän aikaan on sopiva nousta. Rakastan sitä fiilistä mikä on kun herätessä ei ole kiire mihinkään ja on koko päivä edessä.

Kuten tänä aamuna. Olin laittanut illalla pellavansiemenet ja rusinat turpoamaan, lähdin hakemaan pihalta omenaa puuroon ja huomasin luumujen jo putoilevan. Niinpä otin tikkaat alle ja keräsin kaikki luumut.

Ystävämme pihakurre tykkää myös meidän luumuista ja omenoista, joten se tietysti saapui heti paikalle tsekkaamaan, että mitä oikein tapahtuu. Ihanaa kun syyskuussa voi vielä olla omalla pihalla teepaidassa!

Tosiaan, aamiaisena oli sitten itse tehty "puuro"; sauvasekoitin jauhoi rusinoita, pellavansiemeniä, luumuja, hiukan kookoshiutaleita ja omenan.

Päälle leikkelin vielä toisen pikkuomenan, jonka kirpeys sopikin hyvin muuten aivan liian makeaan puuroon. Vielä on noita talviomenia kerättävänä ihan reippaasti!

Ruokavaliolla muutosta elämään?

Olen nyt viime aikoina lueskellut paljon erilaista asiaa ruokien puhtaudesta, terveellisyydestä ja vaikutuksesta ihmiseen. On alkanut tuntua täysin loogiselta, että ihmisen kuuluisi syödä vain luonnosta suoraan peräisin olevaa tavaraa. Ei torjunta-aineisia kasviksia vaan luomua. Ei pitkälle jalostettuja tuotteita, joista ravintoaineet on hävitetty, kuten perussokeria tai jauhoja. Ei lisäaineita täynnä olevia "perusruokia" kuten kaupan leipää tai margariineja. Ei natriumglutamaatilla maustettuja koulun ruokia. Vaan tuoretta ja luonnollista.

Olen yrittänyt ruveta korvaamaan esimerkiksi karkkeja luonnollisilla herkuilla kuten marjapirtelöillä, valkoista sokeria palmusokerilla tai hunajalla, perusruokia luomukasviksilla, salaateilla ja vihreillä pirtelöillä.

Sitä on jotenkin niin tottunut pieniin epäkohtiin omassa kropassa ja olossa, että niitä pitää normaaleina. Nyt kun asiaa alkaa miettiä, niin on kuitenkin asioita, joita haluaisin "parantaa" itsessäni. Katsotaan mitä puhtaampi ruokavalio saa aikaan. Toiveita olisi ainakin:
- Väsymys kuriin. Saatan nukkua nykyään 9 tuntia yössä ja lisäksi 3 tunnin päiväunet. Vapaapäivinä voi uni venähtää 13 tuntiin, vaikka olisin viikolla jo nukkunut edellä mainitut määrät...
- Samaan kai liittyy sekin, ettei välillä jaksaisi tehdä mitään. Ei jaksaisi mennä edes sellaisiin harrastuksiin, joista oikeasti pitää. Vaikka olisi nukkunut kuinka eikä oikeaa väsymystä siis voi olla.
- Muisti pätkii. Välillä pahasti.
- Ihon saisi olla terveemmän näköinen, ilman epäpuhtauksia ja epätasaisuuksia.
- Turvotus ja vetämätön olo syömisen jälkeen pois, ja energiaa tilalle!
- Päänsärky ja selkäsärky saisi loppua. Miten ruokavaliolla voisi vaikuttaa näihin, en tiedä. Ehkä voi, ehkä ei.

Aikaa tähän uuden paremman ruokailun oppimiseen olen antanut itselleni jouluun saakka. Minkälainen ruokavalioni sitten tulee olemaan? Se varmaan selviää tässä syksyn kuluessa.

Edistysaskelia

Viime keväänä uutisoitiin mediassa, kuinka Espoo kieltää natriumglutamaatin (E621) käytön kouluruoassa tästä syksystä alkaen. Nyt Helsinki saattaa seurata perässä sillä kaupunginvaltuutettu Terhi Koulumies ehdottaa E621:sen, sekä muiden tarpeettomien lisäaineiden poistamista lasten ruoista.

Itse vaihdoin viime keväänä muutaman sähköpostin Fazer Amican ravitsemusasiantuntijan kanssa tuosta asiasta, ja esitin siis toivomuksen lisäaineettomasta ruoasta meidänkin koulullamme Diakilla. Kuulemma sielläkin testaillaan lisäaineettomia liemiä, ja tarkoitus on vähentää lisäaineiden käyttöä. Toivottavasti näin tapahtuu! Nyt nimittäin suurimpana osana päivistä koulun ruokalassa ei ole tarjolla yhtäkään lisäaineetonta vaihtoehtoa syötäväksi.

Loistavaa, että näihin asioihin on herätty laajemminkin. Toivotaan, että samanlainen kehitys jatkuu. Ja jatketaan päättävien tahojen pommittamista :) Espoonkin päätökseen pisti alulle vanhempien esittämät toiveet lisäaineettomasta ruoasta!

Oma koti

Pitkällisten etsintöjen tuloksena kameran piuhakin vihdoin ja viimein löytyi. Tässä siis muutamia kuvia täältä vielä kesäisestä kotopaikasta. Pihalla aikaisemmin kypsyneet omenat on jo kerätty, ja talviomenat vielä hetken odottelevat kypsymistään.


Koristin tylsää vessan seinää postikorteilla, ja ostin kasvinkin sinne tunnelmaa tuomaan. Oon niin ihastunut nykyään kasveihin, että niitä pitäisi saada joka huoneeseen, ja paljon!


Olohuonetta, josta puuttuu edelleen verhot...


Ja keittiötä, ks. edellinen kommentti verhoista.


Jännä miten tämä paikka tuntuu heti enemmän kodilta, kuin yksikään Lappeenrannan asunnoista. Siellä tuntui aina väliaikaiselta, aina siltä, että jossain vaiheessa "palaan takaisin" oikeaan kotiin. Ja täällä Helsingissähän se koti nyt tuntuu olevan.

Vielä saunan vilvoittelualue.
Ja omenien kuivausta saunassa. Hyvä toi nopeasti lämpiävä kiuas kun se pitää koko ajan sellaisen tasaisen ~30 asteen lämpötilan.

Voice Massage

Kävin tänään tutkittavana, ja kuulemma sen verran tiukat purentalihakset, että jotain häikkää siellä on. Aika kamalalta tuntui purentalihaksien paineleminen tuolta takahampaiden takaa :S Autsh!
Sain suosituksen täällä Malmilla operoivasta hammaslääkäristä , joka on erikoistunut purentaongelmiin. Pitääkin varata aika hänelle ja käydä hoitamassa hommat kuntoon. Ehkä saan sieltä sitten suositukset jollekin juurihoitospesialistille ja saan senkin puolen joskus hoidettua..

Unikuvia

Näen tosi paljon unia, lähes joka yö, ja aika usein ne on melko pitkiä ja tarinanomaisia. Oon ajatellut jo pitkään, että pitäisi kirjoittaa niitä ylös mutta en ole saanut aikaiseksi. Mutta nyt olenkin ruvennut miettimään, kun kerran tässä ilmoittauduin öljyvärimaalaustunneillekin, että niistä unista saisi hyviä piirto- ja maalausaiheita.

Äsken nukuin 4 tuntia päänsäryn poistamiseksi, ja näin taas sotaunen. Siinä oli ensin joku suuri poliittinen kokoontuminen kaupungin torilla, kun yhtäkkiä pommikoneita rupesikin lentämään yli ja pommeja putoilemaan sadoittain. Niissä pommeissa oli vielä päällä sellainen iso kuva kun ne lensi, vähän niinkuin lsd-tarroissa saattaa olla vaikka pingviinin kuva (tai näin ainakin joskus lapsena niistä peloteltiin). Ihmisiä kuoli ympärillä, kun lähdettiin juoksemaan turvaan. Jostain syystä jäin hetkeksi tuijottamaan nurkassa kyyhöttävää miestä, joka oli sekä pissannut alleen että kakannut niin, että housut olivat revenneet. Samalla kun juostiin, huomasin, että taskuissani olevan muovisen väriliitupaketin sisään oli jäänyt käärmeenmunia, jotka oli nyt kuoriutuneet. Heitin koko liidut menemään ja sitten samalla siinä juostessa kaivelin niitä n. 2 cm pituisia käärmeenpoikasia irti housujeni sisäpuolelta.
Jostain syistä näissä unia tiedostan etten oikeastaan itse voi kuolla, ne pommit ei koskaan osu minuun. Ehkä se liittyy siihen, että ihmisen on kovin vaikea (varsinkin näin nuorena) tiedostaa tai varsinkaan hyväksyä oman kuolemansa mahdollisuutta, vaikka se onkin kaikista faktoista faktoin tässä elämässä. Vähän liian pelottava fakta oikeasti syvällisesti pohdittavaksi.

Antibiootit - ei sittenkään niin hyvä juttu

Kerrankin fiksuja uutisia jenkeistä, siellä turhat antibioottikuurit ovat vähentyneet. Miksei Suomessa kampanjoida turhia antibioottikuureja vastaan? Ikävä juttu, että Suomessa edelleen määrätään niin paljon antibiootteja turhaan, eikä puhuta tarpeeksi niiden haittavaikutuksista. Kuulemma vanhemmat itse pyytävät lapsilleen antibiootteja, vaikkei välttämätöntä tarvetta olisi, ja lääkärit suostuvat koska on kiire ja on helpompaa ja nopeampaa määrätä antibiootit, kuin selittää miksi olisi viisaampaa odottaa muutama päivä ja katsoa menisivätkö oireet ohi itsestään. Onko ihme, että jotkut lapsista sitten syövät jopa yli 5 antibioottikuuria vuodessa, kun niiden ensimmäisten antibioottikuurien ansiosta oma bakteeritasapaino on mennyt sekaisin ja uudet sairaudet tarttuvat koko ajan vaan helpommin? Säästetäänkö siinä aikaa tai rahaa, kun ne samat lapset tulevat parin kuukauden päästä uuden korvatulehduksen kanssa takaisin? Ylen uutinen aiheesta.