sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Ihmiset tekee tunnelman

Wau, uskomattoman hyvät fiilikset taas kiinalaisen lääketieteen viikonlopun jälkeen. Älyttömän inspiroivaa ja hyvää mieltä tuottavaa olla sellaisessa seurassa, jossa yleinen fiilis on rakkaudellinen, eteenpäinpyrkivä, salliva, energinen, kiinnostunut kaikesta uudesta, suopea, positiivinen, kunnioittava, utelias... millähän ylistyssanoilla tätä vielä kuvailisi?
On niin helppoa olla oma itsensä ja puhua täysin vapautuneesti, kun ympärillä on ihmisiä, joiden tiedän haluavan vain parasta sekä minulle että kaikille muille. Ehkä tähän vaikuttaa se, että koulu on ilmainen, ja toimii siltä pohjalta, että kiinalaisen lääketieteen perintö kuuluu kaikille, eikä sen opettamisesta tule ottaa hintaa. Tämä koulu ei myöskään mainosta itseään, ja sitä kautta sinne löytäneet ihmiset ovatkin ehkä jollain lailla "valikoituneet" ja tulleet sinne jostakin tarkoituksesta.


Koko viikonlopussa ei ole hetkeäkään tunnetta kiireestä, ärsyyntyneisyydestä, kateudesta tai muista niin valitettavan tavallisista tuntemuksista, joita ihmisistä välittyy. On ihanaa kun voi aloittaa puheen mistä tahansa aiheesta; oikeasta ruoasta, superfoodeista, astrologiasta, reikistä tai vaikka enkeleistä, ja heti ihmiset yhtyvät aiheeseen tai osoittavat aitoa kiinnostusta, sen sijaan että joutuisi kohtaamaan epäuskoa tai ivailua.
Kiinalaisessa lääketieteessä korostuu ihmisen yhteys korkeampaan voimaan, universaali, pyyteetön rakkaus kaikkea kohtaan ja sen tunnistaminen ettei kukaan täällä ole toista arvokkaampi tai parempi. Jo pelkästään kurssilla olevassa porukassa näkyy selvästi tämä asenne ja halu pyrkiä parempaan. Ehkä maailmassa on sittenkin toivoa. Tämän voimalla jaksaa taas hetken aikaa niiden vähän negatiivisempien perussuomalaistenkin kanssa puurtaa eteenpäin ;)

tiistai 23. helmikuuta 2010

Halpoja luomumunia

Olen varmaan aiemminkin puhunut siitä, etten katsele kaupassa käydessäni erityisen paljon hintoja tai vertaile niitä. Olen nimittäin kokenut, että siitä tulee vain huono fiilis, jos käy miettimään kuinka paljon rahaa "menettää" ostamalla luomutuotteita. Tosin nykyään luomutuotteita alkaa olla sen verran, että niiden välillä voi jo tehdä hintavertailua. Esimerkiksi Malmin Prismasta saa sekä 1.luokan luomuomenia, että huomattavasti halvempia 2.luokan luomuomenia. En ole edes huomannut eroa näiden välillä, en harrasta sillä lailla makuhifistelyä :) Joskus taas jos joku tuote pistää silmään tosi kalliina, saatan verrata sen hintaa muista kaupoista saataviin luomutuotteisiin. Säästämään kyllä pyrin esimerkiksi käyttämällä mahdollisimman paljon tukkuja ja luomupiiriä.

En ole pitkään aikaan käyttänyt kananmunia, mutta nyt on taas tullut sellainen fiilis, että on tehnyt niitä mieli. Luomukananmunien hinnoista oli puhetta joku aika sitten Daily Ekon blogissa, ja tuo postaus tulikin heti mieleeni kun näin täällä Porin luomupuodissa 10-kappaleen paketissa luomumunia, hintaan 2,93 € ! En tiedä tavallisten kananmunien hinnoista, mutta luomumunat ovat muistaakseni n. 2,40 € /6 kpl. Korjatkaa jos muistan väärin. Nämä siis olivat silmiin pistävästi halvempia, ja kysyin tietysti myyjältä mistä se johtuu.


Kuulemma kaupoissa myytävät munat pitää kaikki läpivalaista ja se nostaa hintaa. Sen sijaan toreilla ja halleissa saa myydä suoraan tilalta tulleita, tarkastamattomia munia. Ostaessani näitä, otan siis riskin, että siellä saattaa joku huono muna olla joukossa. Noh, otin riskin ja ainakin kaksi ensimmäistä maistuvat erinomaisesti :)


Luomumunat (muistaakseni myös kaupassa myytävät?) ovat myös aika erikokoisia ja -näköisiä, kuten kuvasta huomaa. En tiedä, millä niistä tavallisista munista saadaan standardikokoisia, vai raakataanko sieltä vaan pois kaikki väärän kokoiset?

torstai 18. helmikuuta 2010

Vesi

Vesi on ehdottoman tärkeä aihe, ja silti lykkään siitä kirjoittamista koko ajan koska tuntuu etten tiedä siitä tarpeeksi. Tässä nyt joitain ajatuksia kuitenkin.

En ole seurannut viime aikoina mediaa, joten en tiedä onko tästä Marko Sihvosen protestista hallituksen pohjavesien myymisaikeita vastaan puhuttu mediassa mitään, toivottavasti on. En myöskään tiedä, että onko ylipäätään puhuttu mitään hallituksen aikeista myydä pohjavesiä yrityksille. Haluaisin vaikuttaa tällaisiin juttuihin, mutta kun syvennyn näihin aiheisiin, ahdistun niin pahasti, että välillä tulee tarve vaan sulkea silmät ja olla vähän aikaa lukematta tai miettimättä mitään. Tuntuu, että omat vaikutusmahdollisuudet ovat niin vähäiset. Mielelläni kuitenkin allekirjoitan adresseja, kirjoitan vetoomuksia tai osallistun mielenosoituksiin.

Se nyt tuntuisi olevan loogisesti ihan selvää, ettei vesijohtovesi tietenkään ole yhtä puhdasta kuin pohjavedet. Silti varmaankin suurin osa suomalaisista luottaa sokeasti vesijohtoveden puhtauteen. Vähän sama juttu kuin suomalaisen ruoan kanssa, mielikuva suomalaisen luonnon (ja ruoan ja veden) puhtaudesta elää niin tiukassa, että sitä on vaikea muuttaa. Toisinajattelijoitakin löytyy, kuten Vesi-Esa, ja myöskin heihin uskovia ihmisiä, onneksi.

En nyt lähde edes väittämään, että ihmisten pitäisi vaihtaa vesijohtovesi saman tien lähdeveteen. On todella suuri etuoikeus ja mahtavaa, että Suomessa ylipäätään voi juoda vesijohtovettä. Vesijohtoveden puhtauteen pitäisikin kiinnittää vielä enemmän huomiota, kuten myös pohjavesiemme tilaan ja käyttöön. Mielestäni Tarja Halosen vaatimus kraanavedestä Itämeri-kokouksessa oli oikein tervetullutta esimerkin näyttöä!

Itse olen kuitenkin tullut jossain määrin skeptiseksi vesijohtovettäkin kohtaan, ja siksi puhdistankin kaiken juomaveteni Nikken Pimag -vedenpuhdistuslaitteella. Tänne Poriin en sitä ottanut kuitenkaan mukaan, ja täytyy sanoa, että täällä vesi kyllä maistuu pahemmalta kuin Helsingissä. Tämän asunnon hanasta ei myöskään saa ihan kylmää vettä, vaan se on aina hiukan haaleaa. Ei siis kovin miellyttävää juotavaksi sellaisenaan, ja olenkin juonut ihan liian vähän viime päivien aikana. Epäluottamusta herättää myös veden värin muutokset. Vaikka tämä Suomen hanavesi juomiskelpoista onkin, en pidä sen puhdistamista yhtään turhana asiana. Alla olevassa kuvassa kraanavettä kahtena eri päivänä, samasta keittiön hanasta. Uskaltaako tuota puhtaan näköistäkään vettä juoda kun edellisenä päivänä hanasta tuli ruskeaa?


Olen kuullut paljon erilaisia juttuja siitä, mitä kaikkea hanaveteen lisätään, jotta se olisi juomakelpoista. Eri kunnissa ilmeisesti vähän erilaisia aineita. En osaa sanoa, mikä pitää paikkansa ja mikä ei, tai mitä juuri omaan juomaveteeni on lisätty. Tiedän vain, että mieluummin puhdistan juomaveteni kuin jätän puhdistamatta. Tärkeänä pidän myös sitä, ettei veteni ole lionnut muovissa, josta irtoaisi siihen erilaisia aineita, kuten flataatteja tai bisfenoli A:ta. Pulloveden ostamista olen oikeastaan pitänyt järjettömänä alusta saakka. Onhan se nyt todella vääristynyttä, että Suomeen, jossa vettä riittää, kuljetetaan muovipulloissa vettä ulkomailta. "Eväspullonikaan" ei ole muovia, vaan alumiinia, ja tuo mukava lämpöpuku pitää siellä olevan nesteen joko kylmänä tai kuumana, kumpaa sinne sitten laitankin :)

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Siirtymäliikkeen elokuvailta + Lähiruokaluento (huomenna!)

Välitän kaksi mainosta:
**************************************************


Tervetuloa elokuviin!


Tule istumaan ilta hyvässä seurassa. Siirtymäliike kutsuu sinut torstaina 25.2. katsomaan elokuvan "A Crude Awakening" (Öljykriisi). Tule Galleria Keitaaseen: Fleminginkatu 7, 00500 Helsinki (Kallio). Näytös alkaa klo 18.00

"A Crude Awakening” (Öljykriisi) dokumenttielokuva sukeltaa syvälle ajankohtaiseen aiheeseen öljyn tuotannon huipusta ja sen vaikutuksista koko moderniin elämäntapaamme. Tämä kaunis ja järisyttävä elokuva on voittanut useita kansainvälisiä palkintoja, kuten Bergenin ja Galwayn kansainvälisten elokuvafestivaalien palkinnot. Elokuvan jälkeen on avoin keskusteluhetki.

Iltaan on ilmainen sisäänpääsy mutta toivomme tulijoiden ostavan kahvilasta virvokkeita yms.

www.siirtymaliike.org

**********************************************************************************

TERVEYTTÄ LÄHIRUOASTA

Torstaina 18.2.2010 kello 18.00 Pasilan kirjaston auditoriossa

Naturopaatti ja homeopaatti Airi Rekilä-Aaltonen pitää esitelmän lähiruoasta ja sen terveellisyydestä.

Hän on pitänyt kursseja aiheesta kahdenkymmenen vuoden ajan Hirvensalmella ja esittelee nyt myös vasta ilmestyneen kirjansa.

Miten voit saada terveyttä ja hyvinvointia kotimaassa kasvaneesta ruoasta?

Lähiruoan ympäristöedut tunnetaan hyvin. Ravintokouluttaja Airi Rekilä kertoo yli 30 vuoden kokemuksella siitä, miksi meidän kannattaa syödä geeniperimämme mukaista ruokaa myös terveydellisistä syistä.

Sanoma on yksinkertainen: ravintomme tulisi koostua ennen kaikkea omassa maaperässämme kasvaneista kasviksista, tuoreeltaan jauhetusta täysjyväviljasta, maitohappobakteereja sisältävistä tuotteista ja muista läheltä löytyvistä ruoka-aineista. Tärkeää on myös entsyymitoiminnasta, laskimoista ja suoliston bakteerikannasta huolehtiminen, hapensaanti ja liikkuminen.

Kirjassa esittävät omia kokemuksiaan myös tästä ruokavaliosta apua saaneet ihmiset. Kirjoittajat iloitsevat kun ovat parantuneet mm. elinikäisestä pahasta ihottumasta, pääseet eroon happosalpaajista, stressistä ja reippaasta ylipainosta, hapottomasta mahasta ja struumasta ilman leikkausta ja lääkkeitä, hiivasyndroomasta ja jatkuvasta ripulista, diabetes saatu kuriin jne.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa!

Nettikeskustelut aiheuttavat pahaa mieltä

Olin itse aikaisemmin välillä hanakkakin esittämään kritiikkiä muiden kirjoituksista nettikeskusteluissa. Kuitenkin jossain vaiheessa tätä nykyistä henkisen hyvinvoinnin etsintääni tajusin, ettei muiden kritisoinnilla saavuta kuin pahaa mieltä itselleen, vaikka kuinka katsoisi toisen olevan täysin hakoteillä ajatuksineen. Sitä saattaa saavuttaa sellaisen hetkellisen valheellisen hyvän olon tunteen, kun on saanut todistettua (ainakin omasta mielestään) jonkun pointin, tai korjattua jonkun toisen virheen. Myöhemmin kuitenkin tajuaa vain oman sisäisen, joskus hyvinkin piilossa olevan, pahan olon tunteen kasvaneen.

Nykyään harvoin tähän sorrun, mutta eilen taas sen tein. Jotenkin kuvittelee vievänsä keskustelua eteenpäin, mutta kun saa takaisin monta vihan sävyttämää kommenttia, joissa pistetään kaikki "eri tavalla" syöjät samaan kategoriaan ja yleistetään niin maan pirusti etsien kaikki mahdolliset kritiikin aiheet, niin sitä tajuaa, ettei tämä olekaan asiallista keskustelua, vaan ennemminkin itsensä korostamista, ja toisten mitätöintiä keinolla millä hyvänsä. Pitäisi kirjoittaa aivan mahdottoman harkitusti ja perustellusti, ettei vain jättäisi toiselle mahdollisuutta löytää mitään epäloogista omasta tekstistä. Mikä järki tässä sitten on? Eihän keskustelun sellaista tulisi olla. Kuinka moni omassa arkielämässään tarttuu ystäviensä ja kumppaninsa jokaiseen pieneen asiavirheeseen ja piikittelee jokaisesta yleistyksestä tai epäloogisuudesta? Voin kuvitella, että sellaisen ihmisen kanssa olisi todella hankala elää :)

Asiallinen kritiikki, kyseenalaistaminen ja keskustelu on erikseen, valitettavasti netissä niitä esiintyy harvemmin. En itsekään aiemmin edes tajunnut, kuinka paljon pahaa oloa tuollainen väittely ja kritisointi herätti itsessäni. Sitä jotenkin kuvitteli ikäänkuin "voittaneensa" jotain kun sai oikein nälväistyä toista tai sai perusteltua oman kantansa hyvin. Tänä aamuna meinasin ruveta vastaamaan erääseen kommenttiini esitettyihin kritiikkeihin, kunnes tajusin, että
a) vastauksesta tulisi ikuisuuden pituinen jos lähtisin oikein perustellen kirjoittamaan
b) tuskin näitä "kriitikoita" oikeasti kiinnostaa mielipiteeni pätkän vertaa
c) ahdistuisin vain itse yrittäessäni oikein tosissani perustella sanomisiani, kun vastassa takuuvarmasti olisi vain lisää yleistämistä ja pikkuseikkoihin tarttumista

Joten jätin vastaamatta. Ja yhtäkkiä tuntia myöhemmin lenkiltä tullessa, tajusin, että minulla oli edelleen pieni ikävä möykky rinnassa tämän asian vuoksi. Sellainen pieni ikävä tunne, jota en aikaisemmin olisi edes huomannut, saatika osannut ymmärtää mistä se johtui. Tällaisia olen varmasti kantanut mukanani ties kuinka paljon aiemmin.

Parantaa ihmeesti elämänlaatua, kun oikein ajatuksen kanssa yrittää keskittyä positiivisiin asioihin, jättää muiden negatiivisuuden omaan arvoonsa ja välttää itse turhaa muiden kritisoimista ja negatiivista ilmapiiriä. Nykyään en lue vahingossakaan lehtien keskustelupalstoja, ja suosituimpien (vai vihatuimpien?!) blogien keskusteluissakin yritän lopettaa lukemisen siinä vaiheessa kun meininki menee liian rajuksi. Noora ja Heidi ovatkin jo molemmat estäneet blogiensa anonyymin kommentoinnin, ehkä tämä auttaa rajaamaan pois niitä, jotka vain omaa pahaa mieltä purkaakseen piikittelevät.

Sama pätee tietysti myös elävässä elämässä. Tiedättehän kuinka raskasta on olla ihmisen seurassa, joka toistuvasti valittaa kaikesta mahdollisesta ja kritisoi muita ihmisiä? No, minä olen ollut se ihminen, ainakin se kriittinen ja äkkipikainen valittaja. Tällainen ihminen harvoin tajuaa edes itse omaa käytöstään, eikä se mukavalta tunnukaan kun sen hoksaa! Olen myös huomannut nykyään itsetuntemuksen kasvaessa aivan selkeästi, että entinen kriittinen puhetyyli palaa nopeasti siinä vaiheessa kun on jostain syystä paha olla. Muille tiuskiminen on siis aivan selkeästi oman huonon olon purkamista muihin, eikä oikeasti liity niihin muihin ihmisiin.

Hyvä kysymys mietittäväksi: "Tuo ihminen ärsyttää minua, johtuuko se hänestä vai minusta?"


Lopuksi piristykseksi pieni ilon aihe:
Porilaisille yhtäkkiä tarkoittaa samaa kuin äkkiä :)
"Käy sä yhtäkkiä mittaamassa tuolta potilaalta verenpaine".
Hauska murre piristää muutenkin päivää, ja tekee ihmisistä helposti lähestyttävämpiä, ja ikäänkuin hellyyttäviä jollain lailla. Tämä on tietysti vain omaa kuvitelmaa, mutta auttaa sopeutumaan uuteen paikkaan kun itse sisimässään kuvittelee ihmiset mukaviksi.

Chia-päärynäpirtelö


Tänä aamuna tuli erityisen hyvänmakuinen Chiapirtelö, joten jaan nyt tuon todella simppelin ohjeen :)



Chia-päärynäpirtelö

- 3 dl Chiaa (liotettuna 3 rkl chiaa + 3 dl vettä)
- ½ dl gojia
- 1 banaani
- 1 iso päärynä (tai kaksi pientä)

Liotan yleensä Chian ja gojin samassa lasissa.

Yllättävän hyvää! Kotona pistäisin näihin ruokiin luultavasti jotain jauheita mukaan, mutta täällä Porissa minulla ei ole mukana mitään, joten ruokavalio rakentuu nyt ihan perusruoista.

Ruokalista näyttää tänään tältä:

- aamupalaksi Chiapirtelö ja mantelipuuroa
- kotona höyrytettyjä kaaleja + paistettu kananmuna
- Heidin "mozzarellapastaa" + omena + rusinoita evääksi iltavuoroon töihin.

"Mozzarellapasta", jossa pastana palsternakkaa ja porkkanaa, kastikkeina cashew-kastike ja pinjansiemen-paprikakastike.



maanantai 15. helmikuuta 2010

Kuukausi Porissa ja vatsaprojekti

Saavuin eilen illalla tänne Poriin siskoni luokse, sillä suoritan täällä sairaalassa kirurgisen harjoitteluni. Täällä tulen siis oleskelemaan seuraavan kuukauden.

Tuon harjoittelun ohella tässä on toisenlainenkin "hoitoprojekti" työn alla, siskoni on nimittäin kärsinyt selittämättömistä vatsavaivoista nyt syksystä asti. Maha turpoaa palloksi, kerää ilmaa ja vatsa on löysällä. Terveydenhoitaja oli antanut ohjeeksi syödä puuroa ja lisätä muutenkin viljoja, sekä ottaa käyttöön maitotuotteet. Tätä aiemmin siskoni ei käyttänyt paljoakaan maitotuotteita kotona (koulun ruoissa kyllä..) ja söi enimmäkseen ruisleipää.

Oman kokemukseni mukaan ainut mikä minun vatsaani turvottaa on vilja ja maito. Samanlaisia tarinoita olen myös kuullut ja lukenut niin paljon, että on vaikea uskoa, että nuo terveydenhoitajan suositukset olisivat parhaat mahdolliset. Eivätkä ne kuulemma mitään olleet auttaneetkaan, joten päätin laittaa siskon vähän toisenlaiselle "dieetille" nyt kun kerran täällä olen.

Toin mukanani tänne vähän Chiaa ja pellavansiemenrouhetta ja tänään kävimme yhdessä Porin ilmeisesti ainoassa (saa vinkata jos tietää muita!) luomupuodissa, joka sijaitsee Kauppahallissa. Ostimme reilusti luomukasviksia, pakastemarjoja, hunajaa, kristallisuolaa yms. Tarkoitus on nyt jättää kokonaan pois kaikki viljat, sokeri, maitotuotteet ja hiiva. Tietysti myös kaikki einekset ja tuhottomasti lisäaineita sisältävät kouluruoat. Katsotaan jos tällä dieetillä mikään siellä vatsassa muuttuisi.


Itsekin ajattelin nyt siskon tukeni syödä samalla tavalla. Päätös varmistui, kun kävin tänään syömässä sairaalaan ruokalassa.. ja sain yllättäen taas "lisäainepäänsäryn". En oikeasti tiedä onko syynä tosiaan lisäaineet, mutta näin veikkaisin sillä olen saanut tuon saman päänsäryn noin tunti jokaisen kerran jälkeen kun olen syönyt "tavallista" ruokaa koululla. Näitä kertoja on siis ollut vain noin viisi viime syksyn jälkeen, joten luulen jo tunnistavani tuon säryn siitä ruoasta johtuvaksi. Mikä sen siinä aiheuttaa, sitä en tiedä. Särkyä ei tullut viime syksynä kun minulle tehtiin koulun keittiössä oma lisäaineeton ruoka.

Tänään menuun kuului aamulla Heidin reseptin mukainen mantelipuuro (aivan ihanan makuista muuten!) sekä Olli Postin hehkuttama Chiapirtelö. Illalla syötiin sitten höyrytettyä kukkakaalia, parsakaalia ja ruusukaalia, sekä tofua.

Chiapirtelöön meni tänään:

3 dl Chiaa (liotettuna yön yli 3 rkl Chiaa+3 dl vettä)
2 rkl kookosöljyä
½ dl liotettua gojia
hunajaa

Huomenna mukaan pääsee myös tänään ostetut luomumansikat ja -mustikat!


Lisäys: Luin juuri Raakaveljesten blogista, että pellavansiemen ei olekaan niin hyvä kuin mitä on kuviteltu, sillä se tuo estrogeenisia yhdisteitä kehoomme. Rouheessa on vielä sekin vika, että sen arvokkaat rasvat altistuvat ilmalle ja valolle ja härskiintyvät. Tämä ei tarkoita, etteikö pellavansiemenessä olisi hyviä ominaisuuksia, vaan että siinä on myös huonoja puolia, minkä takia fiksua olisi vaihtaa johonkin vielä parempaan, esim. Chiaan. Nyt menossa oleva paketti pellavansiemeniä tulee tietysti syötyä loppuun, mutta sen jälkeen taidan "tyytyä" Chiaan ja muihin, parempiin vaihtoehtoihin :)