Ruokavaliomuutos on melko hankalaa kun sattuu olemaan ihminen, jonka kokkaustaidot on minimaaliset, ja kekseliäisyys nolla. Olen silti yrittänyt suosia mahdollisimman paljon raakaa ravintoa ja luomua.
Makeita pirtelöitä sentään osaan tehdä hiukan, vaikkei ne ihan raakaravintoa olekaan :) äsken piti saada basilikat ja persiljat käytettyä ennen kuin menevät pilalle, joten sekoitin ne Tofuline-jäätelön jämien ja mustikoiden kanssa. Hyvää!
Avocadokin meinasi mennä sekaan, mutta se olikin niin hyvää itsessään etten raaskinut sekoittaa sitä mihinkään.
Olen yrittänyt etsiä netistä valmiita reseptejä, joita noudattaa, mutta tuntuu, että niissä aina pitäisi käyttää jotain tiettyjä superfoodeja tai muuten vaan niin erikoisia ainesosia, ettei niitä löydy koskaan kaikkia kotoa. Eikä viitsi kerralla ostaa paljoa uusia juttuja, köyhä kun on.
Onneksi sainkin nyt käsiini
Ann Wigmoren Elävän ravinnon ruokaohjeita.
Tässä kirjassa ei puhuta superfoodeista ja suurin osa ohjeista on erittäin yksinkertaisia. Tarvikkeet niihin löytyy kotoa tai peruskaupoista. Pyrin tietysti ostamaan luomuna kaiken mahdollisen.Tässä uuteen ruokaan totuttautumisessa olen huomannut sellaisia vaikutuksia, että raakaravintoa tai edes sinnepäin syödessäni kylläinen tunne tulee nopeammin, eikä tule koskaan ahmittua. Sitten koulussa taas kun syön välillä tavallisen aterian, niin se turvottaa aina mahan, ja sen jälkeen tekee joka kerta mieli makeaa. En tiedä johtuuko makeanhimo siitä itse ruoasta, vai siitä, että minulla oli joskus tapana aina kouluaterian päätteeksi syödä jotain pientä makeaa.
Ai niin! Ja suklaan kanssa on käynyt sama juttu kuin kahvin ja limpparin kanssa käy. Kun sitä ei ole enää pitkään aikaa syönyt, niin se ei maistukaan enää hyvältä! Olen nyt erehtynyt muutaman kerran maistamaan, ja kun palan laittaa ekan kerran suuhun niin tulee jännä tunne, että "hyi! hetkinen.. pitäiskö tän olla hyvää?" Enkä ole edes tietoisesti yrittänyt vältellä, sillä luomusuklaan syöminenhän ei edes olisi paha asia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti