perjantai 19. maaliskuuta 2010

Hoitotyön motiivina ihminen.. vai raha?

Kävin tänään akupunktiossa kiinalaisen lääketieteen koulumme pääopettajalla. Jäin miettimään, kuinka erilainen tuo kokemus oli verrattuna aikaisempaan akupunktiokokemukseeni.


Kävin muutama vuosi sitten erään kauneushoitolan yhteydessä hoitoja tekevällä ihmisellä akupunktiossa. Tämä hoito oli tietysti vähän kalliimpi, sillä kyse oli keskustassa olevasta, muutenkin hintatasoltaan kalliista kauneushoitolasta. Hoito maksoi muistaakseni 30 e/30 min, ja ensimmäisellä kerralla 60 euroa, sillä ylimääräinen puoli tuntia oli varattu alkuhaastatteluun. Tämän haastattelun jälkeen akupunktiohoitaja kertoi, että ei ehdi pistää neuloja kuin joko etu- tai selkäpuolelle, sillä aikaa on vain se 30 min. Pidin tätä tietysti silloin ihan normaalina, sillä näinhän se menee, jos maksaa puolesta tunnista saa puoli tuntia.

Tämänpäiväisessä hoidossa kuitenkaan aika ei tuntunut olevan hoitoa määrittävä tekijä, vaan neuloja pisteltiin ja moksattiin sen verran kuin oli tarve, alkuhaastattelussa mietityn hoitosuunnitelman perusteella. Sekä etu- että takapuolelle. Ja näinhän sen pitäisi ollakin! Mitä hyötyä on hoidosta, jota ei ehdi tehdä loppuun tai kokonaisvaltaisesti koska maksettu aika loppuu kesken? Tänään tuohon ihan rauhassa tehtyyn haastatteluun ja hoitoon meni aikaa yhteensä reilu kaksi tuntia. Mietin vaan, että kuinka paljon hutiloidummin tämä olisi tullut tehtyä jos se olisi ollut pakko mahduttaa 60 minuuttiin? Uloslähtiessäni vilkaisin ilmoitustaululla mainosta energiahoidoista, ja perässä teksti "Raha ei ole ongelma, ota yhteyttä niin mietitään yhdessä ratkaisua". Liian kiltille ihmiselle voi toki käydä huonosti, sillä ihmiset kyllä osaavat varmasti luistaa noissa maksuasioissa jos niikseen tulee. Ymmärrän siis kyllä, että täytyyhän ammatti-ihmisen saada työstään maksu, mutta voiko se maksu kuitenkaan täysin määrittää hoidon kestoa tällaisella alalla?

On tietysti ihan itsestään selvää, että hoidon laatuun korreloi se, tehdäänkö hoito, jotta asiakas hyötyisi siitä (=yksilöllisesti, ottaen sen vaatima aika) vai jotta hoitaja tienaisi rahansa (=tietyn kestoinen hoito ja pakettimaksu, ei yksilöllisyyttä). Mielestäni aika kuvaava on eräälle hierojaksi opiskeleva tutulle tokaistu juttu: "Jos jossain kohtaa tuntuu joku jumitus, niin älä jää junnamaan siihen pitkäksi aikaa, siirryt vaan eteenpäin, koska muuten et ehdi käydä koko selkää läpi puolessa tunnissa". Aika karua, itse ainakin asiakkaana menen sinne hierojalle nimenomaan niiden jumien takia, ja kokisin kyllä rahani menneen hukkaan jos niiden pahimpien paikkojen ohi vaan hypättäisiin.

Ristiriitainen juttu, mutta se nyt ainakin on varmaa, että jos asiakas kokee tulleensa kohdelluksi huo, tai edes välinpitämättömästi, niin hän ei tule takaisin. Hieman pidempi ja perusteellisempi, yksilöllisempi hoito varmasti ylläpitää hyvää hoitosuhdetta ja saa ihmisen palaamaan samaan paikkaan uudelleen. Ainut hieroja, jonka luona itse olen käynyt useamman kerran, on se ainut heistä, joka on nimenomaan jäänyt junnaamaan niihin jumipaikkoihin niin, että olen tuntenut jotain jopa saadun aikaan :)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus! Hoitotyössä pitää olla aikaa asiakkaalle. On kamalaa jos sitä tehdään liukuhihnatyönä (kuten tietty nykyään usein on). Uskon myös siihen että saa parempaa ja pitkäaikaisempaa (esim. hoitosuhdetta) aikaan jos ei tee työtä rahankiilto silmissä kelloa tuijottaen.