Takertumisesta

Tunnen, että olen meditaatiotaipaleellani vasta hyvin alussa, mutta joitain oivalluksia olen jo saanut. Ongelmanani ei ole menneiden vatvominen, en kadu tai surkuttele tapahtuneita asioita. Sen sijaan tulevaisuuteen takerrun liian tiukasti. Tästä nyt kertoo ehkä sekin, että olen kova suunnittelemaan kaikkea tulevaa ja minulla on joka hetki vähintäänkin yksi "to-do"-lista käsillä.

Toinen vähän samaan liittyvä asia mihin takerrun on läheiset ihmiseni, tai tarkemmin: ajatukseni takertuvat heihin. Usein "hiljaisina hetkinä", eli kun on aikaa ajatella esimerkiksi iltaisin ja meditaatiossa silloin kun ajatus lentää enkä saa sitä hiljennettyä, niin se pyörii yleensä aina läheisissäni. Käyn läpi ihmisiä henkilöstä toiseen: mitähän hän on tekemässä, onko kaikki hyvin, milloin näen hänet seuraavan kerran, mitä voisimme tehdä yhdessä, miten saisin järjestettyä enemmän aikaa näkemiselle, mitä voisin tehdä hänen hyväkseen enemmän. Yhden meditaation aikana kun minun oli erityisen vaikea päästää irti näistä ajatuksista, niin tajusin sen: pieni hölmö mieleni kuvittelee jossain syvällä, että jos en ajattele näitä ihmisiä, he lakkaavat olemasta. Ikäänkuin heille tapahtuisi jotain pahaa, tai meidän suhteemme jotenkin katkeaisi ellen jatkuvasti pohdi heidän olemassaoloaan, ja ikäänkuin selvitä itselleni näitä edellä mainittuja "faktoja" niin, että kaikki on "selvää" ja ikäänkuin pysyn ohjaksissa kiinni.

Miten sitä tosiaan voi kuvitella olevansa kaiken keskipiste, ja kaiken pyörivän vain minun ympärilläni. Vaikka järjellä ajatellen tiedän ettei näin ole, ja jopa luulen oikeasti uskovani sen, niin silti jossain sisimmässään sitä tiedostamattaan kuvittelee, että omat ajatukset vaikuttavat muiden ihmisten olemassaoloon ja tapahtumien kulkuun. Sitä ikäänkuin pelkää, etteivät jotkut asiat tapahdu, ellen pohdi niitä jatkuvasti ja hartaasti. Hah.

Haasteena on vaan pysäyttää nämä ajatukset niiden ilmaantuessa ja luottaa siihen, että tulevaisuus tapahtuu ajattelemattakin :)

Kahvi-aamupalasmoothie

En yleensä juo kotona kahvia, mutta tänä aamuna innostuin kokeilemaan kahvismoothieta. Kokeilu oli mukavan jauhoinen, johtuen Sun Warrior-proteiinista, ja ihanan makea :) En tiedä sopisiko näitä aineita, esimerkiksi kahvia ja proteiinia yhdistää näin, mutta hyvää se on.

Kahvismoothieen meni:

1 jäinen luomubanaani
3 dl Oatly luomukauramaitoa
½ mittaa Sun Warrior proteiinia
1 rkl macaa
1 rkl mesquitea
1 rkl raakakaakaota
2 isoa rkl rice brania
1 rkl lucumaa
1 dl jäähdytettyä luomukahvia

Mansikoita poimimassa

Tänään vietettiin äidin kanssa aamupäivä Mattilan luomutilalla mansikkaa poimimassa. Saaliina 13 kiloa marjoja pakastimeen talvea varten. Tarkoituksena on säilöä tänä vuonna myös metsän marjoja, oman pihan omenat ja luumut sekä mahdollisimman paljon villejä kasveja.

Tänä kesänä on noussut tosi vahvaksi kaipuu luontoon ja Suomen kesästä nauttimiseen vapaasti. Nyt tuntuu vaikealta ymmärtää miten olen jaksanut olla viimeiset neljä kesää töissä sisätiloissa, ilman lomaa, ilman kunnollista mökkeilyä!

Nuoruudessa tuli vietettyä kaikki kesät (tai vähintäänkin iso osa kesästä) hevostalleilla töissä tai muuten vain. Myös mökillä vietin vähintäänkin muutaman viikon joka kesä. Viimeinen kesä, jonka vietin tallilla oli kesä 2005. Mietinkin, että pitää varmaan palata perinteeseen ja viettää ensi kesä tallilla! Myös kaipuu hevosten luo vain kasvaa koko ajan. Olen nähnyt viime aikoina todella usein unia entisestä hevosestani, ja ikävä on kova. Myös muut eläinjutut houkuttavat, ja nyt kun mietin, niin en oikeastaan enää muista tai ymmärrä, miten edes eksyin siltä polulta, jonka olin kaavaillut itselleni lapsesta saakka, eli työstä eläinten parissa. Ehkä jonkunlainen paluu juurille on käynnissä...

Kehomeditaatio

Luin Kiinassa ollessa paljon kirjoja, joista yksi oli Jon Kabat-Zinnin Täyttä elämää: Kehon ja mielen yhteistyö stressin, kivun ja sairauksien hoidossa. Kirjassa puhuttiin kehomeditaatiosta, jossa rentoutetaan pikkuvarpaasta lähtien edeten koko keho systemaattisesti. Tämä tekniikka olikin minulle jo vanha tuttu, tosin enemmänkin rentoutuksena kuin meditaationa. Joku viisas sijaisopettaja nimittäin piti meille jo ala-asteella tällaisen koko kehon rentoutuksen, ja siitä lähtien olen käyttänyt tätä tekniikkaa nukahtaakseni!

Kaikkien näiden vuosien ajan, olen tehnyt tätä rentoutusta aina kun en ole sänkyyn mennessä nukahtanut muutaman minuutin kuluessa. Olen tosin aika hyvä nukkumaan, joten käytännössä se tarkoittaa muutamaa kertaa vuodessa. Ja ilmeisen tehokasta tuo onkin, nimittäin ainoastaan kahdella kerralla olen päässyt kehomeditaation loppuun saakka nukahtamatta! Toinen näistä kerroista oli viime viikolla. Noin 90% kerroista en ole päässyt ensimmäisen jalan polvea pidemmälle :D

Uusi juttu minulle oli, että tätä rentoutusta voi käyttää myös esimerkiksi kivun "hoidossa". Pelkäsin etukäteen, että Kiinassa saisin migreenejä, koska edellisellä kerralla kärsin päänsärystä vähintään muutaman kerran viikossa siellä! Ihme kyllä, selvisin kuitenkin toisiksi viimeiseen iltaan asti ilman mitään särkyjä, mutta sitten se iskikin oikein kovana. Päätä särki niin lujasti, etten pystynyt nukahtamaan (lääkkeen otettuani) joten tein tuon kehomeditaation. Aluksi oli tosi vaikea rentoutua kun pää tuntui räjähtävän paikallaan olemisesta, mutta lopuksi sitten ylävartaloon päästessä niskan, kaulan, ja pään rentouttaminen tuntuikin tosi hyvältä ja auttoi lieventämään päänsärkyä!! (Tämä oli siis se toinen kerta kun pääsin tuon rentoutuksen loppuun saakka :)

Kehomeditaatiota on Kabat-Zinnin mukaan tarkoitus käyttää ihan meditaationa, oman kehon kuuntelun opettelemiseen ja sitä kautta esimerkiksi kipujen "hallitsemiseen". Itse voin suositella sitä kuitenkin lämpimästä myös uunilääkkeeksi ;)

Onnellisesti takaisin Suomessa

Kuusi ihanaa viikkoa vietetty maailmalla, ja nyt olen palannut kotiin! Viimeisen viikon vietin Frantsilassa, ja joogaritriitin huipennuksena pääsin osallistumaan joogahäihin. Aivan mahtava rakkauden ritriitti takana, ja olo on todella hyvä. Onnellinen, tyytyväinen, rauhallinen.... ja innolla odotan loppukesää Suomessa.

Pekingissä oli myös mukavaa, ja olin sieltä ajatellut jotain blogaillakin, mutta valitettavasti Blogger, Youtube, Facebook yms. palvelut oli estetty. En siis ole myöskään lukenut muiden blogeja koko tänä aikana. Ehkä se oli parempi näin. Sain ottaa tosiaan oikein rennosti siellä ja luin melko monta kirjaa matkan aikana. Tarkoitus olikin unohtaa kevään kiireet ja stressi. Ajattelin sinne mennessä, että matkan aikana jotenkin unohtaisin sen hetkisen ajatuksen, että keikkatyöt hoitoalalla ahdisti melko pahasti, eikä tuntunut yhtään miellyttävältä ajatukselta mennä takaisin töihin. Kuitenkin viikkojen kuluessa tuo tunne ei yhtään laantunut ja tajusin, etten oikeasti halua tehdä enää niitä keikkatöitä! Tein sitten päätöksen olla toimimatta tahtoani vastaan, ja koittaa selvitä mahdollisimman pitkälle tekemällä jotain muuta ja vähentämällä rajusti menoja. Käytännössä se tarkoittaa ruokamenoja, sillä ruoka aiheuttaa ehdottomasti suurimmat kulut asumisen lisäksi, ja vuokraa en saa pienenemään.... (Poikkeuksena on yksi keikkatyöpaikka, joka ei ahdista ollenkaan joten sinne menen edelleen mielelläni, jos vain minua töihin pyydetään :)

Muuten en huolehdi nyt liikaa tulevaisuudesta tai rahasta, luotan vahvasti siihen, että kaikki järjestyy kun vain uskon niin! Loppukesän suunnitelmissa on oleskelua ainakin vanhempien luona, mökillä ja Lappeenrannassa. Toivon mukaan myös vähän hevoshommia :)