lauantai 12. helmikuuta 2011

Korvaaminen osa 1 : Makeuttaminen

Kaikki Nutrixin lukeneet, tai muuten ruoan laadusta kiinnostuneet varmasti ovat törmänneet suositukseen hyvän lisäämisestä ja huonoimpien juttujen korvaamisesta ruokavaliossa. Toiset (kuten allekirjoittanut) muuttavat koko ruokavalion kerralla, ja se saattaa onnistua ilman ongelmia. Suurimmalle osalle kuitenkin sopii paremmin tehdä muutoksia pikkuhiljaa, juurikin lisäämisen ja korvaamisen kautta. Itselle sopiva ruokavalio löytyy kokeilemalla, kehoa kuuntelemalla, ja hyviä vaikutuksia voi saada nopeastikin, pientenkin muutosten ja lisäysten kautta.

Ajattelin kirjoittaa omien kokemusteni perusteella pienen sarjan siitä, kuinka korvata suurimpia pahiksia ruokavaliossa, ja toisen siitä, mitä hyviä juttuja siihen kannattaisi lisätä. Korvaamissarjassa luvassa makeuttamisen lisäksi ainakin suola/mausteet, viljat, rasvat ja eläintuotteet, ja katsotaan mitä muuta tulee mieleen matkan varrella :)

Aloitetaan siis makeuttamisesta.

Tavallinen, valkoinen sokeri on aikamoinen pahis elimistölle. Sitä markkinoidaan puhtaana luonnontuotteena, ja puhdastahan se tosiaan on, puhdistettu tyhjäksi kaikista ravintoaineista. Sokeri saa verensokeritasot heittelehtimään rajusti ja on siksi erittäin epäedullinen elimistölle. Veren sokeritasojen heittelehtiminen, ja sen vaikutus insuliinituotantoon on yhteydessä erittäin moniin sairauksiin, kuten alzheimer, diabetes tai sydän- ja verisuonitaudit. Pisimmälle menevät väitteet kertovat pitkälle puhdistetun sokerin olevan elimistölle vieras kemikaali, joka verensokerin heilauttelun lisäksi aiheuttaa esimerkiksi tulehdusta kudoksissa ja ihovaurioita, happamoittaa kehoa ja aiheuttaa syöpää. Vaikkei kaikkea tätä uskoisikaan, niin silti tuskin kukaan pitää sokeria terveysruokana, ja sen poisjättämistä kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Sokereita on erilaisia (tavallinen sokeri eli sakkaroosi, rypälesokeri eli gluktoosi ja hedelmäsokeri eli fruktoosi) enkä ole perehtynyt täysin niiden vaikutuksiin, vaikka jotain eroja niiden käyttäytymisessä elimistössä onkin. Kaikki nämä sokerit kuitenkin ovat loppujen lopuksi melko haitallisia ihmiselimistössä, ja vaihtoehtoja löytyy niiden korvaamiseksi.

Fruktoosista, eli hedelmissä olevasta sokerista on kuitenkin mainittava, että vaikka monissa ruokavaliosuuntauksissa sitä pidetään pahana, niin ilmeisesti hedelmissä olevat kuidut (sekä muut ainesosat?) hidastavat tämän sokerin vapautumista vereen, eivätkä siksi aiheuta yhtä ikäviä seuraamuksia kuin hedelmistä eristetyn fruktoosin nauttiminen. Tämän vuoksi hedelmät kannattaa mieluummin syödä sellaisenaan, ei mehustettuna.

Täysruokosokeria (intiaanisokeri), raakaruokosokeria tai palmusokeria pidetään yleisesti parempina vaihtoehtoina sillä niistä ei kaikki kivennäisaineita ja vitamiineja ole puhdistettu pois kuten valkaistusta sokerista. Näihin vaihtaminen onkin usein se ensimmäinen askel, joka on helppo ottaa.

Moni laihduttaja korvaa sokerin keinotekoisilla makeutusaineilla, joita usein pidetäänkin täysin harmittomina. Tutkimusten mukaan ne kuitenkin vähintäänkin sotkevat elimistön nälänhallinnan (eivätkä näin ollen toimi laihdustuksen apuna!) tai ovat yhteydessä sydän- ja verisuonitauteihin. Pahimpien väitteiden mukaan ne ovat suoranaisia hermomyrkkyjä. Oli miten oli, en lähtisi kokeilemaan omalla kehollani, sillä parempiakin vaihtoehtoja löytyy! Aspartaami ja Asesulfaami K saattavat piiloutua tuoteselosteisiin E-koodiensa taakse, joten tiedä vältellä tuotteita, joissa koodit E950(asesulfaami K) tai E951(aspartaami).

Steviasta on ruvennut olemaan enemmän juttuja Suomessakin lehdissä, vaikka se ilmeisesti edelleen on Eviran uuselintarvikkeiden listalle, eikä sitä näin ollen siis saisi myydä elintarvikkeena. Onneksi sitä kuitenkin silti myydään, esimerkiksi Ekolossa ja Ruohonjuuressa puristeina, jauheena tai nesteenä, ja Cocovilla jauheena. Steviaa saadaan stevia rebaudiana yrtistä, ja se on siis täysin luonnonmukainen vaihtoehto. Olemukseltaan ja vaikutuksiltaan se on verrattavissa keinotekoisiin makeutusaineisiin, sillä se on kaloriton, eikä aiheuta verensokeripiikkiä (GI on 0 !). Kuitenkin luonnollisena vaihtoehtona sillä ei ole mitään keinotekoisten makeutusaineiden huonoista vaikutuksista. Ainut huono puoli on, että se maistuu hiukan erilaiselle kuin sokeri ja moni ei pidä tästä mausta. Itse pidän, ja olenkin todennut stevian todella käteväksi makeuttajaksi!

Hunaja on varmasti meille suomalaisille tutuin vaihtoehto, ja lähituotantoa suosivalle tietysti paras. Hunaja on makeuttajan lisäksi terveystuote, lisätietoa erilaisista terveysvaikutuksista löytyy googlettamalla pilvin pimein. Hunaja kannattaa aina ostaa luomuna, kuumentamattomana ja mahdollisimman vähän käsiteltynä, jotta mikään hyvä ei ole päässyt hunajasta tuhoutumaan. Hunajantuottajat varmasti kertovat mielellään tuotteidensa tekoprosessista, aina kannattaa kysyä. Itse suosittelen Kerimeden hunajaa, tai Pesosen Mehiläistarhojen hunajatuotteita. (Suoraan Jaakko Halmetojan uutiskirjeestä: Vuoden huikein video: Arvosta hunajaasi.)

Agave-siirapista on erilaisia mielipiteitä, joista voi vetää sen johtopäätöksen, että laadukkaasti tuotettuna se on sokeria parempi vaihtoehto, mutta ei paras mahdollinen. Ainoa, jota uskallan suositella jos agavea haluaa on Sunfire Superfoodsin vanilla-agave, jota pidetään laadukkaimpana vaihtoehtona eri agavemerkeistä. Se on kyllä todella hyvää ja toimii mielestäni erityisen hyvin suklaapirtelöissä, ja myös raakasuklaassa :)

Ksylitolin glykeeminen indeksi on myös hyvin matala (7), se ei aiheuta verensokerin heittelyä ja lisäksi se jopa emäksisöi elimistöä, siinä missä sokeri happamoittaa. Ja kaikki tiedämme ksylitolin vaikutuksen hampaisiin :) Huono puoli on, että runsaassa käytössä sillä voi olla laksatiivisia vaikutuksia. Ostin juuri ystävälle lahjaksi purkin xylitolia ja maistoin itsekin, hyväähän se on :)

Taatelit, tai muut (kuiva)hedelmät toimivat ruoanlaitossa hyvin makeuden tuojana. Kun makuaisti on tottunut sokerittomuuteen niin monille riittää pelkkä banaani. Raakaruokaresepteissä käytetään kuitenkin paljon juuri taateleita, ja luomutaatelit ovatkin aivan taivaallisen makeita, ja hyviä sellaisenaankin makeanhimoon. Luomutaatelit saattavat kuitenkin olla melko kalliita kilohinnaltaan (ekokaupoissa kahdenkympin molemmin puolin), joten suosittelen kokeilemaan luomupiirejä tai tukkukauppoja. Helsingin yliopiston luomupiiristä taateleita saa 14 €/kg.

Otan mielelläni vastaan palautetta tästä postauksesta, jäikö joku hyvä vaihtoehto puuttumaan? Väärää infoa? Olisitko kaivannut jotain lisää? Muita kehitysehdotuksia? Like-nappulaakin saa painaa :)

5 kommenttia:

Aaro kirjoitti...

Terve. Pakko jättää kommentti. Ksylitolilla on hyvin monia todettuja terveyshaittoja. Se ei muutoinkaan olen kovin hyvin luomurintamaan sopiva. Asiasta löytyy netistä paljon tietoa, uskoakseni aika helpolla. Jos et löydä niin kysäse vaikka miulta. Kaikki muu mainittu on yleisesti hyväksi todettua. Ei muuta :) Hyvää ystispäivää.

Karoliina kirjoitti...

Kiitos kommentista Aaro ja hauskaa ystävänpäivää sullekin :) Olisi varmasti pitänyt ottaa selvää tarkemmin, en ole kuullut mitään juttuja, eikä Foodit.fi-foorumillakaan tullut mitään epäilyjä kun asiasta puhuttiin. Mutta tiedän, se ei tietenkään tarkoita mitään :D
En nyt kuitenkaan nopealla googlettamisella löytänyt mitään haitoista, joten otan ihan mielellään linkkejä vastaan tai infoa jos sulla on antaa :)

Juille kirjoitti...

Tykkäsin kovasti, hyvä postaus! :)

Itse makeutan nykyään enimmäkseen stevialla ja hunajalla. Alkuun en pitänyt stevian mausta ollenkaan, vaan se tuntui puskevan läpi kaikista ruoista joihin sitä lisäsi, mutta harjoittelun myötä oikea (tarpeeksi pieni!) annostelu alkaa vähitelleen onnistumaan. Käytän lisäksi taateleita ja banaaneja, vähän riippuen käyttökohteesta. Ksylitolia olen seuraavaksi ajatellut kokeilla, joten mielellään kuulen siitä lisätietoja myös Aarolta :)

Silloin kun teen jotain sellaista makeaa, jota lapsikin saattaa vähän maistaa (hän ei kyllä onneksi pidä makeasta juurikaan, ei siis tule äitiinsä siinä ;), pitäydyn taateleissa tai banaaneissa, joskus saatan laittaa hieman palmu- tai hedelmäsokeria esim. kakkuihin ja kekseihin. Hunajaahan ei suositella pienille lapsille ja jotenkin stevian antaminenkin epäilyttää, vaikka sen kohdalla elintarvikkeeksi hyväksymättömyydessä kyse taitaakin olla lähinnä byrokratiasta. No, lapsen kohdalla on kuitenkin ihan hyvä noudattaa tiettyä varovaisuutta :)

Karoliina kirjoitti...

Kiitos Juillet! :)

Lasten kanssa tosiaan kannattaa keskittyä niihin oikeisiin makeuden lähteisiin :) Tiedän muutamia lapsia, joille ei ole koko elämän aikana annettu sokeria ollenkaan, ja he eivät osaa sitä yhtään kaivata! Ei siis mitään karkin kerjäämistä kauppareissulla, ja varmasti vaikuttaa terveyteen kun sokeri ei pääse jylläämään pienessä kehossa :)

Itsekin välillä mietin, että voinko luottaa asioihin, joita ei virallisesti hyväksytä. Mutta jos mietin, että mitä kaikkea sitten oikeasti hyväksytään(!!) niin pakko sitä on luottaa muihin lähteisiinkin, bvarsinkin näissä tapauksissa kun ei löydy mitään väitteitä edes haittavaiktuksista (vai tietääkö kukaan onko Steviasta mitään tällaisia väitteitä?)

Esim. elintarvikevärit, jotka on jo kerran kielletty Suomessa, hyväksytään uudelleen Eu:n myötä, aspartaamin hyväksyminen elintarvikkeeksi, ruokasuolan myyminen ihmisille oikean suolan sijaan... Tiedät varmasti itsekin monia vastaavia :) Näitä kun miettii, niin huomaa, että kyllä siinä on päättäjillä jotkut ihan muut intressit mielessä kuin kuluttajien terveys.

Aaro kirjoitti...

Jahas, koetanpa kaivaa sinulle infoa jossain välissä.