Ihmeellinen juttu miten lähteminen on aina yhtä vaikeaa. Kotiintulo ulkomailta on aina yhtä vaikeaa, ja vaikkei Suomesta pois lähtö koskaan tunnu ihan samalla tavalla yhtä järkyttävän pahalta, niin vaikeaa sekin on. Jostain syystä rupean aina tykkäämään siitä paikasta, jossa olen, niin että toiseen paikkaan siirtymisestä tulee hiukan vastentahtoista, olin sitten missä tahansa.
Nytkin tuntuu taas, että Suomessa olisi ihan mahdottomasti juttuja mitä voisi tehdä ja mitä ei nyt haluaisi jättää kesken. Ja silti epäilen, että muutaman kuukauden päästä kun pitäisi palata takaisin, niin mieluummin jäisin taas sinne jonnekin ihan muualle, missä nyt satunkaan olemaan.
Voin kuvitella, että tämä on juuri se tunne, mikä saa ihmiset jumittumaan paikalleen, eikä matkustamaan koskaan mihinkään. Ihmisen pitäisi vaan ostaa ne lentoliput ja pakottaa itsensä liikkeelle. Itsekin saattaisin taas vaan jumiutua tähän, ellei lentolippuja olisi jo kädessä, eikä niitä viitsi jättää käyttämättä ;) Onneksi, sillä yhtäkään lähtöä en ole koskaan katunut. Matkustaminen avartaa. Sitä on vaikea selittää konkreettisesti, mitä mistäkin reissusta on saanut irti, mutta jotain suurta niistä on jäänyt käteen.
Nyt olisi lähtö käsillä, tunnin päästä lentokentälle. Eilen vielä olin ihan Suomessa kiinni, eikä tuntunut yhtään, että olisin lähdössä mihinkään, mutta kun matkalaukku tuli pakattua, niin nyt olen valmis ! Ja huomenna jo Nepalissa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti