Erilaisia energioita

Olin taas kiinalaisen lääketieteen kurssilla koko tämän viikonlopun. Välissä kävin ystäväni lapsen ristiäisissä lauantaina illalla.

Kurssilla tuli meditoitua, rauhoituttua, pohdittua taolaisuuden perusteita ja henkisyyttä sekä yhteyttä maailmankaikkeuteen. Sitten bussilla ristiäisiin, jossa tanssimusiikki soi lujaa ja nauru raikui, ihmiset olivat energisiä, kauniita ja äänekkäitä. Kulttuureita oli edustettuna ties kuinka monta, ja varsinkin tummaihoisilla tanssi tuli luonnostaan. Oli ihanaa nähdä vanhoja tuttuja, ja jutella ystävien kanssa.

Lähdin ristiäisistä mennäkseni takaisin koululle yöksi, mutta kontrasti oli liian suuri. En vaan pystynyt pysäyttämään energiavirtaa ja palaamaan takaisin tyyneyden tyyssijaan. Siltä tuo Nei Jing -koulu ainakin sillä hetkellä tuntui :) Päätin siis mennä kotiin yöksi.

Molemmat maailmat tuntuvat tosi läheisiltä, tutuilta ja kutsuvilta. Toisessa ollessani kaipaan toista. Mutta miten hoitaa tuo siirtymä? On vaikea pysähtyä hektisen ilonpidon jälkeen. Kavereiden seurasta ei haluaisi palata kotiin eikä ainakaan mihinkään täysin rauhalliseen tilaan, kun virtaa riittäisi liiankin kanssa. Toisaalta rauhalliseen rytmiin ja yksinäisyyteen totuttuaan kavereiden näkeminen helposti jää, koska on niin tyytyväinen olotilaansa yksin. Miten tasapainottaa nämä kaksi?

Tuntuu, että elämässä aiemmin nämä olotilat ovat vaihdelleet kausittain, jopa vuosittain. Välillä on ollut jatkuva meno päällä ja välillä elämä pysähtynyt pidemmäksikin aikaa. Ehkä olen ikäänkuin jäänyt kiinni yhteen kaveripiiriin ja elämäntilanteeseen pidemmäksi aikaa, ja energia on pysynyt koko ajan samana. Nyt ensimmäistä kertaa tunnen jotenkin olevani tilanteessa, jossa nämä erilaiset maailmat elävät rinnakkain, ja pitäisi pystyä siirtymään nopeastikin toisesta toiseen. Toisaalta ehkä se edeltävä tunne vain tuntuu vaikealta, ja tosiasiassa sitten tiettyyn paikkaan tai porukkaan asetuttuani pääsen kuitenkin aika nopeasti kiinni vallitsevaan vireeseen ja sopeudun.

Kaikenlaisia juttuja sitä tuleekin nykyään pohdittua :)

Oma reseptini parempaan olemiseen

Lepantin blogauksesta innostuneena kopioin nyt idean, ja kerron kuinka aion parantaa omaa jokapäivästä elämänlaatuani. Kuten Lepantti, aion minäkin kiinnittää tarkemmin huomiota siihen, mihin aikani pistän. Olen huomannut myös tiettyjen rutiinien, päivittäin tapahtuvien juttujen tuovan rauhaa mieleeni, ja niiden puutteen taas aiheuttavan pientä ahdistusta. Tässä pääpiirteittäin miten aion elämääni parantaa:

Vähennän tietoneella vietettyä aikaa. Tietokoneella saattaa tuhlaantua aikaa liiankin kanssa, ja välillä ahdistun siitä, kuinka pitkään olen sen edessä istunut. Haluan edelleen kirjoittaa blogia ja lukea hyviä juttuja, mutta aion tehdä selkeämmän eron siihen, milloin teen netissä jotain tarpeellista ja milloin kone on kiinni. En siis halua enää vensklata edestakaisin koko ajan; olisko nyt tullut sähköpostia/facebook-kommentteja/uusia blogikirjoituksia... Mieluummin kerran päivässä koneella tietyn aikaa, ja sitten kone kiinni.

Liikun / Ulkoilen joka päivä. Käyn lenkillä joka päivä, joko kävelemässä tai juoksemassa, tai jotain muuta. Ulkoilmaa täytyy saada edes sen tunnin verran päivässä, vaikka muuten olisi sisällä koko päivän, ja varsinkin silloin!

Aloitan joka aamun Viidellä Tiibetiläisellä riitillä. Kävin kesällä 2006 kurssilla, jolla opetettiin viisi tiibetiläistä riittiä. Olin unohtanut koko riitit, kunnes törmäsin kirjastossa Peter Kelderin kirjaan Viisi Tiibetiläistä menetelmää. Kaivoin laatikosta vanhat monisteeni tuolta kurssilta, ja päätin pistää nyt kokeiluun miten näiden liikkeiden säännöllinen tekeminen vaikuttaa. Riitit ovat joogaliikkeiden tapaisia, ja niiden tarkoituksena on vaikuttaa kehon energiakeskuksiin, eli chakroihin. Ne eivät siis varsinaisesti ole tarkoitettu "liikunnaksi" eikä fyysisen kunnon kehittämiseen, vaan kokonaisvaltaisen kehon hyvinvoinnin lisäämiseen energiakeskusten liikkeen normalisoitumisen kautta. Näiden liikkeiden suorittamiseen menee vartti, tai alussa vähemmänkin.

Kirjoitan ylös tavoitteeni/toiveitani elämältä ja pyrin niitä kohti. Kirjoitin ylös tavoitteitani jo viime vuoden puolella, Heidin ja Ollin teksteistä innostuneena. En kuitenkaan silloin pistänyt niihin mihinkään näkyvälle paikalle ja nyt huomaan hävittäneeni koko paperin. Tällä kertaa pistän tavoitteeni seinälle näkyviin, ja pyrin miettimään niitä mahdollisimman usein.

Jatkan hyväksi havaittuja päivärutiineja. Olen ottanut tavaksi seistä joka ilta päälläni muutaman minuutin ajan ja venytellä. Jatkan tätä tapaa. Myös aamuinen Pimag-suodatettu tuopillinen vettä, MSM:llä ja ehkä sitruunalla höystettynä on hyvä aloitus päivälle. Aiemmin join aamuisin teetä, mutta jostain syystä sitä ei tee enää mieli.

Nukun 8 tuntia. Porissa suoritetun harjoittelun aikana totuin menemään yhdeksän aikaan nukkumaan ja heräämään viideltä. Nyt koitan jatkaa tätä hyvältä tuntuvaa tapaa, vaikkakin täällä Helsingissä se on vaikeampaa kun iltaisin saattaa olla menoa myöhempäänkin. Pyrin silti pääsemään nukkumaan 21-23 aikaan ja heräämään 5-7 aikaan. Hassua, miten aiemmin ajattelin, ettei minua ole tarkoitettu heräämään aikaisin, että se on vaikeaa vaikka kuinka menisi aikaisin nukkumaan. Täytyy myöntää olleensa väärässä ja todeta, että kyllä vaan tuntuu tosi hyvältä herätä aikaisin!! Ja koko ajan vaan paremmalta kun aurinko nousee aiemmin; onko mitään ihanampaa kun istua rauhassa keittiössä aamuauringon kirkkaiden säteiden paistaessa sisään?

Otan tarpeeksi "luppoaikaa" itselleni ja lukemiselle. Lukeminen on yksi asia, johon ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi aikaa. Ehkä siksi, että kiinnostavia kirjoja on liian paljon, jotta niitä saisi koskaan lukemalla loppumaan :) Yritän nyt pitää työt sen verran vähäisinä, ja tehdä koulutyöt ajallaan, jotta voin selkeästi ottaa aikaa lukemiselle ja olemiselle.

Päiväni vaihtelevat todella paljon sen mukaan milloin sattuu olemaan koulua, töitä tai muita menoja, joten en pysty laskemaan millään kaavalla kuinka paljon aikaa minulla on käytettävissä milloinkin :) Olen kuitenkin huomannut, että nyt viime viikkoina olen ollut todella paljon rauhallisempi ja vähemmän ahdistunut ajankäytön suhteen kuin aiemmin. Uskon, että tämä johtuu suureksi osaksi siitä, että heräämällä esimerkiksi puoli kuudelta, ehdin jo ennen kouluun menoa (klo 9) tehdä vaikka mitä. Näin koko ilta jää ikäänkuin vapaammaksi! Aiemmin ahdistusta on aiheuttanut nimenomaan tunne siitä, että "enää muutama tunti ennen nukkumaanmenoa, ja huomenna taas heti herätessä suoraan töihin/kouluun". Tätä ahdistusta en ole nyt tuntenut yli kuukauteen. Tämä rytmi siis tuntuu sopivan minulle hyvin, täytyy pitää tästä kiinni.

Kuva viime syyskuulta täydellisestä aamusta. Yöpaidassa keräämässä omenoita ja luumuja.

Kaksi loistovinkkiä

Niin simppeli vinkki, että oishan tän voinut itsekin tajuta. Mutta kun ei tajua, niin hyvä, että joku viisaampi vinkkaa ;) Eli Ommian blogitekstin luettuani pistin salaatit kuppeihin, joissa noin desi Pimagilla suodatettua vettä. Nuo ruukuthan imaisi aika nopsasti sen vesimäärän, ja sen jälkeen en ole laittanut lisää kun multa on pysynyt märkänä. Hyvin näyttää salaatit voivan vielä viikon päästä ostamisesta! Ja kasvavatkin koko ajan. Samoin melko pienenä ostettu ruukkupersilja näyttää kasvavan mukavasti :) (Miten noi luomuyrtit aika usein onkin niin onnettoman pieniä?)


Olen tullut niin skeptiseksi muovin suhteen kaikkien lukemieni juttujen jälkeen (esimerkki) että koitan parhaani mukaan vältellä sitä. Muovikuppiin en noita salaatteja siis viitsi pistää ja nuo kahvikupit toimivatkin mielestäni hyvin ja ovat siistin näköisetkin. Suosittelen Ommiallekin kokeiltavaksi :)

Itseasiassa tarkoitus oli tehdä pieni testi ja laittaa joku noista kasvamaan tavalliseen veteen, mutta tätä en vielä saanut aikaiseksi :) Pimagin mainoksissa kun kehutaan kuinka kasvit kasvavat sillä suodatetussa vedessä huomattavasti vesijohtovettä paremmin.


Ja se toinen vinkki, salaatti, jonka avocadojen päälle ripoteltu Fiesta Molea. Ihanaa! Tietysti sen voisi sekoittaa kastikkeeksikin (kuten Heidi ainakin tekee), mutta jos sattuu olemaan laiskaakin laiskempi ruoanlaittaja (minä!) niin helpompaa on vaan ripotella suoraan päälle.


Loppuun vielä bonuksena yksi negatiivisempi vinkki: Ei enää ananaksia talvella! Mikä siinä on, että se alaosa aina lähtee homehtumaan ennen kuin yläosa on edes alkanut kellertää? Tulkitsen jonkun yrittävän viestittää minulle, ettei suomalaisen kuuluisi syödä ananaksia keskellä talvea! ;)

Raakasuklaata kuvilla

Melkeinpä kaikissa parhaissa ruoka-aiheissa blogeissa on jo ollut raakasuklaan valmistusta kuvien kera, joten kai se toimenpide täytyy tässäkin blogissa kerrata ;)

Usein teen raakasuklaata tosi simppelillä peruskaavalla, eli kaakaovoita, kookosöljyä, hunajaa, cashewpähkinöitä, kaakaojauhetta. Tähän hiukan vaihdellen mukaan esim. kaakaonibsejä, lucumaa, gojia yms.

Tänään päätin pitkästä aikaa tehdä vähän pidemmän kaavan kautta, ja lisäillä vähän enemmänkin aineksia soppaan.


Askel 1. Homma alkaa tietysti kaakaovoin ja kookosöljyn sulatuksesta. Pistän molempia suunnilleen saman verran. Veden kiehautan sähkön säästämiseksi aina vedenkeittimellä, ja sen jälkeen vaan pienempi astia isomman sisään vesihauteeseen ja odotellaan sulamista. Monissa ohjeissa neuvotaan raastamaan kaakaovoi. Kokeilin tätä kerran, ja tuntui, että onnistuin saamaan suurimman osan siitä kaakaovoista tarttumaan siihen raastimeen, käsiini tai pöytään. Ahdisti, joten lopetin raastamisen, hyvin se sulaa itsekseenkin.


Askel 2. Jauhot sekaan. Tänään meni yllättävän paljon makeutusta; lucumaa, bee pollenia ja hunajaa. Näiden lisäksi laitoin hiukan macaa, kaakaojauhoa ja rice brania. Meinasin laittaa Camu Camua mutta en uskaltanutkaan koska pelkäsin sen tekevän suklaan liian marjamakeaksi... Jostain syystä en pidä marjojen makeudesta yhtään. Vanhempien luona erehdyin viimeksi laittamaa suklaaseen inkamarjoja, ja ne kyllä pilasi sen, tuli liikaa marjamakeutta. Sen sijaan hunaja maistuu niin hyvältä raakasuklaassa, että laitan sitä aina.

Askel 3. Blenderiin menee pähkinät, gojit ja kaakaopavut tässä tapauksessa, ja siitä suklaaseen.


Askel 4. Homma tasaiseksi, alustalle ja pakastimeen. Aikaisemmin olen itseasiassa aina käyttänyt suklaamuotteja, tänään ensimmäinen kokeilu isommalla alustalla. Heitin vielä tuon kuvauksen jälkeen sekaan muutamia paahdettuja hasselpähkinöitä, jotka meinasin unohtaa.


Valmis suklaa. Kuten huomaatte, en edelleenkään saa tuota seosta asettumaan tasaisesti, vaan öljy on taas noussut pintaan ja massat valuneet pohjalle! Suklaamestariksi on siis vielä matkaa...


Aiemmin suklaamuoteilla tehtyä suklaata. Mukavampia kyllä syödä nuo laukut ja kengät ja viuhkat :)

Hormonit sekaisin? (e-pillerien lopetus)

LISAYS 27.9.2011. Moni tuntuu loytavan tiensa tahan postaukseen, jonka kirjoitin taman koko hormonihassakan alkuvaiheilla, ainakin google ohjaa tänne. Kannattaa lukea lapi myos taman postauksen kommentit, seka uusin kirjoitukseni, jossa olen koonnut kaikki kokemukseni aiheesta nyt melkein kaksi vuotta e-pillerien lopettamisen jalkeen.

Lisäys 21.10.2012. Moni pohtii mitä ehkäisyä käyttäisi pillereiden sijasta, kun kondomit tuntuvat hankalilta. Lue täysin hormonittomasta menetelmästä, hedelmällisyystietokoneista täältä. 

Ja alkuperäiseen postaukseen:


Varmasti kaikki ovat kuulleet erilaisia tarinoita ehkäisypillerien sivuvaikutuksista, niitä kun tuntuu olevan lukematon määrä. Tästä syystä myös monet ovat lopettaneet hormonaalisen ehkäisyn käytön, joko sivuvaikutusten poistamiseksi, tai oman terveytensä vaalimiseksi. Itselläni on hiukan erilainen kokemus asiasta. Minulle nimittäin ehkäisypillerien syönti ei koskaan tuonut ongelmia, ei sitten kerrassaan minkäänlaisia sivuvaikutuksia.

Sen sijaan nyt kun vuosien jälkeen lopetin ehkäisypillerien käytön joulukuussa, olen yllättäen, tai no, ennemminkin aikamoisella viiveellä, huomannut niitä epätoivottavia vaikutuksia, joita toisille tulee pillerien syömisen aikana.

Ensinnäkin, ruokahaluni on yllättäen ollut valtava. Ja sitten toisina päivinä taas ei. Mutta useina päivinä voisin vaan syödä loputtomasti. Ja koska en ole aiemmin joutunut juurikaan hillitsemään syömistäni, en ole tehnyt sitä nytkään. Ehkä olisi pitänyt, nimittäin nyt yhtäkkiä vaa'alle päästyäni huomasin lihoneeni viisi (5!) kiloa sitten joulukuun. Ei kiva. Tämän vaihtelun tuossa ruokahalussa voisi selittää se normaali hormonivaihtelu joka naisella pitäisi olla, mutta joka minulta on vuosien ajan puuttunut tuon keinotekoisen hormonin vuoksi. Tuntuu vaan, että se ruoanhimo tullessaan iskee nyt pikkasen ylitseampuvalla voimalla!

Olen harkinnut epätoivossani jopa kalorien laskemista, ja toisaalta mietin, että miksi viime syksynä en lihonut, vaan päinvastoin laihduin muutaman kilon, vaikka söin päivittäin avocadoja, pähkinöitä (enemmän kuin kourallisen!), hampunsiemeniä, voita, kookosöljyä, raakasuklaata ja kaikkea muuta erittäin kaloripitoista. Ja outoa on se, että nyt kun tämän asian ikäänkuin tiedostin, niin olen yrittänyt hillitä tuota syömistä, ja yllättäen se ei onnistukaan! Aiemmin esimerkiksi aamuisin ei ole tehnyt mieli ruokaa, vaan olen saattanut syödä ensimmäisen kerran vasta iltapäivällä kuten aiemmassa blogauksessa kerroinkin. Nyt taas on tuntunut melkeinpä heti herätessä, että voisin syödä raskaasti samantien.

Toinen asia, joka on muuttunut on iho. Varsinaisia finnejä ei ole koskaan pahemmin ollut, eikä ole nytkään, mutta silti iho on muuttunut. En tiedä miten sitä kuvailisi muuten kuin että se on epäpuhtaampi. Ihohuokoset on ikäänkuin "pullistuneet" oudolla tavalla, ja mustapäitä tullut jopa otsaan. Pohdin, että voisivatko sekä tämä ihomuutos, että tuo ruokahalu/lihominen johtua hormonitasapainon muutoksesta?

Muutama ihminen, joille tästä olen puhunut, ovat ehdottaneet syiksi sellaisia kuin että "ehkä oot vaan liikkunut entistä vähemmän" tai "ehkä sulla on joku ruoka-ainepuutos, jonka vuoksi tekee mieli syödä". No, omaa liikkumistani 25 vuotta seuranneena voin kertoa, että ei, en ole liikkunut yhtään vähempää. Ruoka-ainepuutostakaan on hiukan vaikea sulattaa, syön nimittäin nykyisellä ruokavaliolla varmaan about sata kertaiset määrät ravinneaineita verrattuna aiempien vuosien syömisiin.

Puhuin tästä perjantaina akupunktiossa ja sekä oireiden, että pulssin tunnustelun perusteella terapeutti kertoi, että ainakin maksani on reagoinut tuohon e-pillereiden lopetukseen. Akupunktiolla pyrittiin hoitamaan muiden vaivojen lisäksi myös tuota ruokahalua, ja sen jälkeen olikin nyt ensimmäiset päivät kun olen syönyt kohtuullisia määriä. Plaseboa tai ei, mutta olen hiukan toiveikkaampi :)

Onko lukijoilla kokemuksia tällaisista jutuista? Ehdotuksia, veikkailuja mistä on kyse? :)

Hoitotyön motiivina ihminen.. vai raha?

Kävin tänään akupunktiossa kiinalaisen lääketieteen koulumme pääopettajalla. Jäin miettimään, kuinka erilainen tuo kokemus oli verrattuna aikaisempaan akupunktiokokemukseeni.

Kuva

Kävin muutama vuosi sitten erään kauneushoitolan yhteydessä hoitoja tekevällä ihmisellä akupunktiossa. Tämä hoito oli tietysti vähän kalliimpi, sillä kyse oli keskustassa olevasta, muutenkin hintatasoltaan kalliista kauneushoitolasta. Hoito maksoi muistaakseni 30 e/30 min, ja ensimmäisellä kerralla 60 euroa, sillä ylimääräinen puoli tuntia oli varattu alkuhaastatteluun. Tämän haastattelun jälkeen akupunktiohoitaja kertoi, että ei ehdi pistää neuloja kuin joko etu- tai selkäpuolelle, sillä aikaa on vain se 30 min. Pidin tätä tietysti silloin ihan normaalina, sillä näinhän se menee, jos maksaa puolesta tunnista saa puoli tuntia.

Tämänpäiväisessä hoidossa kuitenkaan aika ei tuntunut olevan hoitoa määrittävä tekijä, vaan neuloja pisteltiin ja moksattiin sen verran kuin oli tarve, alkuhaastattelussa mietityn hoitosuunnitelman perusteella. Sekä etu- että takapuolelle. Ja näinhän sen pitäisi ollakin! Mitä hyötyä on hoidosta, jota ei ehdi tehdä loppuun tai kokonaisvaltaisesti koska maksettu aika loppuu kesken? Tänään tuohon ihan rauhassa tehtyyn haastatteluun ja hoitoon meni aikaa yhteensä reilu kaksi tuntia. Mietin vaan, että kuinka paljon hutiloidummin tämä olisi tullut tehtyä jos se olisi ollut pakko mahduttaa 60 minuuttiin? Uloslähtiessäni vilkaisin ilmoitustaululla mainosta energiahoidoista, ja perässä teksti "Raha ei ole ongelma, ota yhteyttä niin mietitään yhdessä ratkaisua". Liian kiltille ihmiselle voi toki käydä huonosti, sillä ihmiset kyllä osaavat varmasti luistaa noissa maksuasioissa jos niikseen tulee. Ymmärrän siis kyllä, että täytyyhän ammatti-ihmisen saada työstään maksu, mutta voiko se maksu kuitenkaan täysin määrittää hoidon kestoa tällaisella alalla?

On tietysti ihan itsestään selvää, että hoidon laatuun korreloi se, tehdäänkö hoito, jotta asiakas hyötyisi siitä (=yksilöllisesti, ottaen sen vaatima aika) vai jotta hoitaja tienaisi rahansa (=tietyn kestoinen hoito ja pakettimaksu, ei yksilöllisyyttä). Mielestäni aika kuvaava on eräälle hierojaksi opiskeleva tutulle tokaistu juttu: "Jos jossain kohtaa tuntuu joku jumitus, niin älä jää junnamaan siihen pitkäksi aikaa, siirryt vaan eteenpäin, koska muuten et ehdi käydä koko selkää läpi puolessa tunnissa". Aika karua, itse ainakin asiakkaana menen sinne hierojalle nimenomaan niiden jumien takia, ja kokisin kyllä rahani menneen hukkaan jos niiden pahimpien paikkojen ohi vaan hypättäisiin.

Ristiriitainen juttu, mutta se nyt ainakin on varmaa, että jos asiakas kokee tulleensa kohdelluksi huo, tai edes välinpitämättömästi, niin hän ei tule takaisin. Hieman pidempi ja perusteellisempi, yksilöllisempi hoito varmasti ylläpitää hyvää hoitosuhdetta ja saa ihmisen palaamaan samaan paikkaan uudelleen. Ainut hieroja, jonka luona itse olen käynyt useamman kerran, on se ainut heistä, joka on nimenomaan jäänyt junnaamaan niihin jumipaikkoihin niin, että olen tuntenut jotain jopa saadun aikaan :)

Huono muisti ja luomulöytöjä

Tein tässä viikonloppuna vanhempien luona raakasuklaata, ja kovasti etsin kaikista kaapeista Lucumaa. Kyselin sitä kaikilta, koska päässä pyöri vahva mielikuva Cocovin lucumapussista, jonka olisin jossain nähnyt, ja kuvittelin sen olevan vanhempien luona.
Tänne kotiin tullessa sitten kaivoin kaapista pienen Of The Earths -pussin lucumaa ja syytin poikaystävää sen käyttämisestä, koska se oli melkein lopussa, ja taas päässäni mielikuva siitä, kuinka minulla piti olla lucumaa ihan reilusti jäljellä.

Tänään sitten poikaystävä soitti, että "Karo, kai tiesit, että sulla on täällä yhdessä meidän huoneen laatikossa iso pussi Lucumaa, ja kaikkea muuta ruokaa?". Öh, en, olin unohtanut ne kokonaan! Nyt kyllä muistan, että taisin joskus ennen joululomaa säilöä ne sinne koska keittiöön ei mahtunut. Kävin juuri katsomassa, ja sieltähän löytyi lucuman lisäksi puoli kiloa parapähkinöitä, kilon verran gojia, camu camua, arame-levää ja 500 g:n pussi kaakaovoita (jota juuri eilen tilasin Puhdistamosta lisää).

Mukavia tällaiset yllärit! Itseasiassa taisin kirjoittaa samasta aiheesta jo aiemmin. Mutta millä tuon muistin saisi vähän terävämmäksi? On se parantunut aika paljonkin, mutta ei se kyllä ihan täysillä pelaa vieläkään.

Vähemmän mukava juttu on se, että olen luovuttanut rahan säästämisen suhteen. Kuvittelin, että tällä kertaa se onnistuisi paremmin, koska en asettanut kovin tiukkoja tavoitteita itselleni. Mutta ei, en vaan pysty ostamaan ruokaa miettien, että sen pitäisi olla mahdollisimman halpaa ja että tätä en voi ostaa, enkä tätä tai tätä. Joten lopetin pihtailun ja huomio kiinnittyy taas enemmän ruoan laatuun. Sen sijaan muissa asioissa yritän edelleen säästää, vaikkei minulla paljon muuhun rahaa kulukaan kuin ruokaan ja satunnaisiin leffakäynteihin.

Tajusin muuten juuri nyt, että pistin aamulla postiin alkukuun Ostopäiväkirjan, ja unohdin ottaa sieltä ne ostokset ylös tämän blogin kuukausittaista ruokamenopostausta varten! Kyllä harmittaa. Tiedän, että siellä oli reilu 100 euroa kahdelta viikolta, mutta nyt en taas tiedä, että mihin ne rahat oli mennyt. Joten yhteenveto on sitten taas vähän puutteellinen :(

Kävin muuten tänään taas Hakaniemen Hallin itukojulla, ja sinne oli tullut myyntiin (muistaakseni aiemmin ei ollut) viherjauheita, esim. Greener Grasses. Hinta tosin oli 29 euroa, kun iHerbistä tuon saa tilattua postikuluineen 20 eurolla. Ihmettelin myös hiukan hallin Luomupuodin hintoja, kun esimerkiksi taatelit olivat 28 e/kg(!) ja Ruohonjuuressa nuo ovat muistaakseni 18,90 e/kg, ja Porin kauppahallissakin vain 22 e/kg. Myös luomubanaanit olivat selkeästi kalliimpia, 3,20 e/kg, kun kaikkialla muualla ne ovat lähes poikkeuksetta 2,40 e/kg. En sitten viitsinyt ostaa mitään kun kaikki näytti olevan suhteessa paljon kalliimpaa kuin muissa luomukaupoissa, mistähän johtuu? Ekolossa sen sijaan oli taas paljonkin tavaraa tarjouksessa, esimerkiksi puoleen hintaan "vanhaksi" menneitä rusinoita, banaanilastuja ja myslejä, vähän littaantuneita soijamaitoja ja nihkeitä hedelmiä ja kasviksia. Siellä tekee kyllä usein hyviä löytöjä! Ekolossa myöskin vanhoja tuoretuotteita on usein ulkoeteisessä ilmaiseksi otettavissa, elleivät ole enää myytävässä kunnossa. Tällaista en ole koskaan nähnyt Ruohonjuuressa, en oikeastaan edes noita -50% tuoretuotteita nyt kun kävin asiaa miettimään. Mikäköhän tähän on syynä, heitetäänköhän Ruohonjuuressa "huonoksi menneet" roskiin samalla lailla kuin tavallisissa kaupoissa? Tuskin sielläkään kaikki sentään kaupaksi menee.