Kuusi ihanaa viikkoa vietetty maailmalla, ja nyt olen palannut kotiin! Viimeisen viikon vietin Frantsilassa, ja joogaritriitin huipennuksena pääsin osallistumaan joogahäihin. Aivan mahtava rakkauden ritriitti takana, ja olo on todella hyvä. Onnellinen, tyytyväinen, rauhallinen.... ja innolla odotan loppukesää Suomessa.
Pekingissä oli myös mukavaa, ja olin sieltä ajatellut jotain blogaillakin, mutta valitettavasti Blogger, Youtube, Facebook yms. palvelut oli estetty. En siis ole myöskään lukenut muiden blogeja koko tänä aikana. Ehkä se oli parempi näin. Sain ottaa tosiaan oikein rennosti siellä ja luin melko monta kirjaa matkan aikana. Tarkoitus olikin unohtaa kevään kiireet ja stressi. Ajattelin sinne mennessä, että matkan aikana jotenkin unohtaisin sen hetkisen ajatuksen, että keikkatyöt hoitoalalla ahdisti melko pahasti, eikä tuntunut yhtään miellyttävältä ajatukselta mennä takaisin töihin. Kuitenkin viikkojen kuluessa tuo tunne ei yhtään laantunut ja tajusin, etten oikeasti halua tehdä enää niitä keikkatöitä! Tein sitten päätöksen olla toimimatta tahtoani vastaan, ja koittaa selvitä mahdollisimman pitkälle tekemällä jotain muuta ja vähentämällä rajusti menoja. Käytännössä se tarkoittaa ruokamenoja, sillä ruoka aiheuttaa ehdottomasti suurimmat kulut asumisen lisäksi, ja vuokraa en saa pienenemään.... (Poikkeuksena on yksi keikkatyöpaikka, joka ei ahdista ollenkaan joten sinne menen edelleen mielelläni, jos vain minua töihin pyydetään :)
Muuten en huolehdi nyt liikaa tulevaisuudesta tai rahasta, luotan vahvasti siihen, että kaikki järjestyy kun vain uskon niin! Loppukesän suunnitelmissa on oleskelua ainakin vanhempien luona, mökillä ja Lappeenrannassa. Toivon mukaan myös vähän hevoshommia :)
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
maanantai 31. toukokuuta 2010
Toukokuun ruokamenot = 233,82 e
Tässä kuussa ei tule enää jaottelua tuotteittain. Ei ole oikein aikaa eikä innostusta nyt koota niitä, varsinkin kun palautin jo alkukuun ostopäiväkirjan ottamatta ostoksia siitä ylös :) Summat on kuitenkin ylhäällä, ja kokonaissummaksi tuli tässä kuussa 233,82 e.
Ravintolamenot 35,97 e, kaikki Silvopleesta. Tosin ehkä tuli käytyä vähän liikaa, olen nimittäin nyt kyllästynyt aika pahasti sen paikan ruokiin :)
Voi olla, että tämä on viimeinen ruokamenopostaus. Katsotaan jaksanko Kiinasta palattuani vielä jatkaa laskemista :) Muutaman tunnin päästä lähtee lento Pekingiin!
Voi olla, että tämä on viimeinen ruokamenopostaus. Katsotaan jaksanko Kiinasta palattuani vielä jatkaa laskemista :) Muutaman tunnin päästä lähtee lento Pekingiin!
torstai 27. toukokuuta 2010
Kolesteroli, b12 ja hemoglobiini.
Olen mittauttanut kolesteroliarvoni yhden kerran aiemmin, vuonna 2006, kun työpaikalla oli ilmainen pikamittaus.
Kokonaiskolesteroliarvoni oli silloin 5,5, ja muuta tietoa ei siitä irronnutkaan kun se pikamittaus ei erittele sitä kolesterolia mitenkään. Silloin kouluterveydenhuoltaja oli sitä mieltä, että minulla ei ole syytä huoleen vaikka kerroin syöväni paljon kovia rasvoja, kuten juustoja, voita, eineksiä... Jonkun käyrän mukaan kuitenkaan pituuteni, painoni ja verenpaineeni (aina alle 100/70) perusteella pääsisin edes riskialueelle vasta yli kuusikymppisenä.
Nyt kävin kuitenkin heti 4 vuotta myöhemmin uudestaan kouluterveydenhoitajalla, ja hänen lähetteellään mittauttamassa kolesteroliarvoni, b12-vitamiinin ja hemoglobiinin. Olisin halunnut saada D-vitamiiniarvot mitattua, mutta siihen olisin tarvinnut lääkärin lähetteen ja joutunut ensin käymään ravitsemusneuvojalla. Ehkä toteutan senkin syksyllä kun koulu alkaa taas :)
Tällä hetkellä kolesteroli näytti 5,8 , josta hdl 1,86 (suositus yli 1), ldl 3,3 (suositus alle 3) ja triglyseridit 1,44 (suositus alle 2). Ei siis ihan niin hyvät kuin voisi olla, mutta en nyt ole vielä huolissani :) Jännä kyllä, että tuo kokonaiskolesterolikin on edelleen jopa korkeammalla kuin viimeksi, vaikka en varmastikaan syö yhtä epäterveellisesti enää kuin 2006 söin. Tosin enhän tiedä ollenkaan, että mitä ne arvot tämän kuluneen neljän vuoden aikana on olleet.
B12-vitamiinin suositusrajat ovat 140-540, ja minä olen kuulemma siinä keskivaiheilla. Tämä oli helpottava tieto, olen nimittäin miettinyt tuota B12:ta kovasti kun noita eläinperäisiä ruokia tulee syötyä niin vähän.
Hemoglobiini oli 131, mikä on myöskin hyvä. Luulin kirjoittaneeni siitä jo aiemmin, mutta en ainakaan löydä sellaista postausta. Aiemmin minulla siis oli aina vähän liian alhainen hemoglobiini, ja jouduin syömään aina verenluovutusten jälkeen rautatabletteja. Siltikään se ei koskaan noussut kuin korkeimmillaan 126:teen. Nyt viimeksi kun kävin luovuttamassa verta, yllättäen hb olikin 143, vaikka en ollut syönyt edellisen (joulukuussa tapahtuneen?) luovutuksen jälkeen mitään rautavalmistetta. Olen siis ihan tyytyväinen, että se on pysynyt nytkin noin korkealla. Selkeästi se rauta imeytyy paremmin jostain vihreistä kasviksista (levät?) kuin niistä rautapillereistä ;)
Tästä tulikin mieleeni, että myös leposyke on laskenut selkeästi. Tosin en mitään aamusykettä ole kyllä mitannut, mutta työpaikalla istuessa mittailtu syke on laskenut yli 10 yksikköä, siitä melko korkeasta, 80 "leposykkeestä", joka minulla aiemmin oli. Verenpaine on pysynyt melko samana, ja olen mittaillut viime aikoina ehkä hiukan vielä alhaisempia arvoja kuin aiemmin (96/62).
Kokonaiskolesteroliarvoni oli silloin 5,5, ja muuta tietoa ei siitä irronnutkaan kun se pikamittaus ei erittele sitä kolesterolia mitenkään. Silloin kouluterveydenhuoltaja oli sitä mieltä, että minulla ei ole syytä huoleen vaikka kerroin syöväni paljon kovia rasvoja, kuten juustoja, voita, eineksiä... Jonkun käyrän mukaan kuitenkaan pituuteni, painoni ja verenpaineeni (aina alle 100/70) perusteella pääsisin edes riskialueelle vasta yli kuusikymppisenä.
Nyt kävin kuitenkin heti 4 vuotta myöhemmin uudestaan kouluterveydenhoitajalla, ja hänen lähetteellään mittauttamassa kolesteroliarvoni, b12-vitamiinin ja hemoglobiinin. Olisin halunnut saada D-vitamiiniarvot mitattua, mutta siihen olisin tarvinnut lääkärin lähetteen ja joutunut ensin käymään ravitsemusneuvojalla. Ehkä toteutan senkin syksyllä kun koulu alkaa taas :)
Tällä hetkellä kolesteroli näytti 5,8 , josta hdl 1,86 (suositus yli 1), ldl 3,3 (suositus alle 3) ja triglyseridit 1,44 (suositus alle 2). Ei siis ihan niin hyvät kuin voisi olla, mutta en nyt ole vielä huolissani :) Jännä kyllä, että tuo kokonaiskolesterolikin on edelleen jopa korkeammalla kuin viimeksi, vaikka en varmastikaan syö yhtä epäterveellisesti enää kuin 2006 söin. Tosin enhän tiedä ollenkaan, että mitä ne arvot tämän kuluneen neljän vuoden aikana on olleet.
B12-vitamiinin suositusrajat ovat 140-540, ja minä olen kuulemma siinä keskivaiheilla. Tämä oli helpottava tieto, olen nimittäin miettinyt tuota B12:ta kovasti kun noita eläinperäisiä ruokia tulee syötyä niin vähän.
Hemoglobiini oli 131, mikä on myöskin hyvä. Luulin kirjoittaneeni siitä jo aiemmin, mutta en ainakaan löydä sellaista postausta. Aiemmin minulla siis oli aina vähän liian alhainen hemoglobiini, ja jouduin syömään aina verenluovutusten jälkeen rautatabletteja. Siltikään se ei koskaan noussut kuin korkeimmillaan 126:teen. Nyt viimeksi kun kävin luovuttamassa verta, yllättäen hb olikin 143, vaikka en ollut syönyt edellisen (joulukuussa tapahtuneen?) luovutuksen jälkeen mitään rautavalmistetta. Olen siis ihan tyytyväinen, että se on pysynyt nytkin noin korkealla. Selkeästi se rauta imeytyy paremmin jostain vihreistä kasviksista (levät?) kuin niistä rautapillereistä ;)
Tästä tulikin mieleeni, että myös leposyke on laskenut selkeästi. Tosin en mitään aamusykettä ole kyllä mitannut, mutta työpaikalla istuessa mittailtu syke on laskenut yli 10 yksikköä, siitä melko korkeasta, 80 "leposykkeestä", joka minulla aiemmin oli. Verenpaine on pysynyt melko samana, ja olen mittaillut viime aikoina ehkä hiukan vielä alhaisempia arvoja kuin aiemmin (96/62).
perjantai 21. toukokuuta 2010
Päänsärkyä
Kirjoitin
Harhaudun nyt heti alkuun aiheesta sen verran, että tuohon e-pillerien lopetukseen liittyen kasvojen iho on edelleen vain omituinen, mutta selkään on tullut ikävän paljon näppylöitä :( Koskaan aikaisemmin minulla ei ole ollut finnejä missään kasvojen ulkopuolella. Toivon kovasti, että tämä on ohimenevää. Myös nuo viisi "liikakiloa" ovat edelleen tallella, vaikka toivon etteivät nekään olisi pysyviä ;)
Mutta palatakseni aiheeseen, siis alunperin ainoa selkeä terveysvaikutus joka puhtaalla ruokailulla oli, oli migreenin häviäminen. Ehkä siksi, etten mitään muuta ole "sairastanut". Se ei kuitenkaan heti palannut siirryttyäni takaisin joidenkin "huonompien" ruoka-aineiden pariin, joten erehdyin ehkä lisäämään niitä vähän liikaa ruokavalioon, tai en ainakaan vältellyt niin tehokkaasti esim. sokeria ja nyt se migreeni on taas ilmoitellut itsestään. Täytyi siis tehdä paluu paremman ruoan pariin, koska päänsärkyä en todellakaan jaksaisi ottaa takaisin riesakseni. Yksi syy tuolle migreenin palaamiselle nyt parin viikon sisään saattaa tietysti olla yhtäkkiä reilusti lisääntynyt maitotuotteiden käyttö. Näillä ilmoilla jäätelön vastustaminen on aikamoinen haaste!
Onhan sitä kaikenlaisia banaanijäädykkeitä ja muita, mutta ei ne kyllä korvaa oikeaa jätskiä. Varsinkin kun en ole ikinä tykännyt mistään perus mansikka- tai muista tylsistä mauista, vaan mulle sen pitää olla Ben&Jerry's tai vähintään Carte D'or. Eli maukkaan (ei siis vanilja..) jätskin lisäksi siinä pitää olla vähintäänkin jotain palasia, ja muuta härpäkettä mukana. Pakko se kai silti on vaan yrittää pärjätä ilman, mieluummin kuitenkin pidän pääni kunnossa.
Vähän mietityttää se, että olen lähdössä Kiinaan reilun viikon päästä ja ainakin viimeksi siellä ollessani migreeni vaivasi reilusti tavallista useammin. Olin toivonut, että tällä kertaa tilanne olisi parempi, koska en Suomessakaan siitä enää kärsi(nyt)... mutta mutta. Katsotaan nyt mitä tapahtuu.
P.S. Jos jollain on ehdotetuksia oikeasti toimivista jäätelön korvikkeista niin otan mielelläni vastaan :)
Harhaudun nyt heti alkuun aiheesta sen verran, että tuohon e-pillerien lopetukseen liittyen kasvojen iho on edelleen vain omituinen, mutta selkään on tullut ikävän paljon näppylöitä :( Koskaan aikaisemmin minulla ei ole ollut finnejä missään kasvojen ulkopuolella. Toivon kovasti, että tämä on ohimenevää. Myös nuo viisi "liikakiloa" ovat edelleen tallella, vaikka toivon etteivät nekään olisi pysyviä ;)
Mutta palatakseni aiheeseen, siis alunperin ainoa selkeä terveysvaikutus joka puhtaalla ruokailulla oli, oli migreenin häviäminen. Ehkä siksi, etten mitään muuta ole "sairastanut". Se ei kuitenkaan heti palannut siirryttyäni takaisin joidenkin "huonompien" ruoka-aineiden pariin, joten erehdyin ehkä lisäämään niitä vähän liikaa ruokavalioon, tai en ainakaan vältellyt niin tehokkaasti esim. sokeria ja nyt se migreeni on taas ilmoitellut itsestään. Täytyi siis tehdä paluu paremman ruoan pariin, koska päänsärkyä en todellakaan jaksaisi ottaa takaisin riesakseni. Yksi syy tuolle migreenin palaamiselle nyt parin viikon sisään saattaa tietysti olla yhtäkkiä reilusti lisääntynyt maitotuotteiden käyttö. Näillä ilmoilla jäätelön vastustaminen on aikamoinen haaste!
Onhan sitä kaikenlaisia banaanijäädykkeitä ja muita, mutta ei ne kyllä korvaa oikeaa jätskiä. Varsinkin kun en ole ikinä tykännyt mistään perus mansikka- tai muista tylsistä mauista, vaan mulle sen pitää olla Ben&Jerry's tai vähintään Carte D'or. Eli maukkaan (ei siis vanilja..) jätskin lisäksi siinä pitää olla vähintäänkin jotain palasia, ja muuta härpäkettä mukana. Pakko se kai silti on vaan yrittää pärjätä ilman, mieluummin kuitenkin pidän pääni kunnossa.Vähän mietityttää se, että olen lähdössä Kiinaan reilun viikon päästä ja ainakin viimeksi siellä ollessani migreeni vaivasi reilusti tavallista useammin. Olin toivonut, että tällä kertaa tilanne olisi parempi, koska en Suomessakaan siitä enää kärsi(nyt)... mutta mutta. Katsotaan nyt mitä tapahtuu.
P.S. Jos jollain on ehdotetuksia oikeasti toimivista jäätelön korvikkeista niin otan mielelläni vastaan :)
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Kierrätystavarajuttu
Tämän jutun kirjoitin myös tammikuussa, heti äskeisen kirpputoripostauksen jälkeen.
Kirpputorijutusta tuli mieleeni, että eihän toki vaatteet ole ainoa asia, joita kannattaa ostaa kierrätettynä. Myös esimerkiksi kaiken sisustustavaran saa käytettynä. Nyt kun mietin, niin en ole tainnut nyt kahdeksan vuotta vanhempien luota muutosta vieläkään ostaa yhtäkään huonekalua uutena.
Tavaraa on tullut ostettua sekä Keltaisen Pörssin kautta, kierrätyskeskuksista, että kavereilta. Ehkä tämän vuoksi olenkin omistanut ainakin viisi erilaista sohvaa, useita erilaisia pöytiä ja hyllyjä. On helpompi luopua tavarasta, josta ei ole maksanut kovaa hintaa. Helsinkiin muutettuani huomasin sellaisen ikävän jutun, että täällä kierrätyskeskusten hinnat on varmaankin kolminkertaiset verrattuna Lappenrannan kierrätyskeskuksiin. Myös sisäänotossa täällä on paljon tarkemmat kriteerit, hylkäsivät esimerkiksi pöydän, jonka itse olin samasta paikasta ostanut puoli vuotta aiemmin. Lappeenrannassa asuessa en tainnut maksaa yhdestäkään huonekalusta yli 40 euroa. Täällä sain etsiä alle 200 euron hyllyä pitkään, ja lopulta maksoin 145 euroa Lähetystorilla hyllystä, jonka laatu on ihan sekundaa, mutta ulkonäkö kohdillaan!
Myös perheen kesken meillä kierrätetään tavaroita. Tällä hetkellä nurkassa seisoo vanhempieni vanha Muuramen hylly, ja siskoni haki juuri mummini vanhat tuolit minulta pois, koska kolmas siskoni halusi ne omaan asuntoonsa. Niin ja sänkyni taitaa olla entisen poikaystäväni vanha, ja keittiössämme seisoo pöytä, joka perittiin asunnon mukana, jonka vanhempani ostivat muutamia vuosia sitten.
Ainoa uutena ostettu sisustuselementti tässä huoneessa taitaa olla palmu! Sen ostin suoraan kukkakauppiaalta :) Voi tietysti olla, että jos sattuisin olemaan suurempituloinen, niin uuttakin tavaraa löytyisi. Mutta täytyy ajatella positiivisesti, köyhyyden mukana tulee sentään puhdas omatunto! ;)
Kadehdin
Timo-poikaystävän kierrätyslipasto, johon oon tosi tykästytynyt ja siskon antamat vanhat kynttilänjalat.
Lipastopöytäkokonaisuus 30 e Matinkylän kierrätyskeskuksesta. (lisäys: taulut ja peili edelleen kiinnittämättä seinään... ei me suinkaan saamattomia olla)
Ryppyiset lempparilakanat yllättäen Valtterin kirppikseltä 4 e. Kulmassa pilkottaa se vanhemmilta tuotu Muuramen hylly.
Se kuuluisa 145 e lipasto. Ehkä kalleimpia ostoksia mitä olen koskaan tehnyt.
Kirpputorijutusta tuli mieleeni, että eihän toki vaatteet ole ainoa asia, joita kannattaa ostaa kierrätettynä. Myös esimerkiksi kaiken sisustustavaran saa käytettynä. Nyt kun mietin, niin en ole tainnut nyt kahdeksan vuotta vanhempien luota muutosta vieläkään ostaa yhtäkään huonekalua uutena.
Tavaraa on tullut ostettua sekä Keltaisen Pörssin kautta, kierrätyskeskuksista, että kavereilta. Ehkä tämän vuoksi olenkin omistanut ainakin viisi erilaista sohvaa, useita erilaisia pöytiä ja hyllyjä. On helpompi luopua tavarasta, josta ei ole maksanut kovaa hintaa. Helsinkiin muutettuani huomasin sellaisen ikävän jutun, että täällä kierrätyskeskusten hinnat on varmaankin kolminkertaiset verrattuna Lappenrannan kierrätyskeskuksiin. Myös sisäänotossa täällä on paljon tarkemmat kriteerit, hylkäsivät esimerkiksi pöydän, jonka itse olin samasta paikasta ostanut puoli vuotta aiemmin. Lappeenrannassa asuessa en tainnut maksaa yhdestäkään huonekalusta yli 40 euroa. Täällä sain etsiä alle 200 euron hyllyä pitkään, ja lopulta maksoin 145 euroa Lähetystorilla hyllystä, jonka laatu on ihan sekundaa, mutta ulkonäkö kohdillaan!
Myös perheen kesken meillä kierrätetään tavaroita. Tällä hetkellä nurkassa seisoo vanhempieni vanha Muuramen hylly, ja siskoni haki juuri mummini vanhat tuolit minulta pois, koska kolmas siskoni halusi ne omaan asuntoonsa. Niin ja sänkyni taitaa olla entisen poikaystäväni vanha, ja keittiössämme seisoo pöytä, joka perittiin asunnon mukana, jonka vanhempani ostivat muutamia vuosia sitten.
Ainoa uutena ostettu sisustuselementti tässä huoneessa taitaa olla palmu! Sen ostin suoraan kukkakauppiaalta :) Voi tietysti olla, että jos sattuisin olemaan suurempituloinen, niin uuttakin tavaraa löytyisi. Mutta täytyy ajatella positiivisesti, köyhyyden mukana tulee sentään puhdas omatunto! ;)
Kadehdin
Timo-poikaystävän kierrätyslipasto, johon oon tosi tykästytynyt ja siskon antamat vanhat kynttilänjalat.
Lipastopöytäkokonaisuus 30 e Matinkylän kierrätyskeskuksesta. (lisäys: taulut ja peili edelleen kiinnittämättä seinään... ei me suinkaan saamattomia olla)
Ryppyiset lempparilakanat yllättäen Valtterin kirppikseltä 4 e. Kulmassa pilkottaa se vanhemmilta tuotu Muuramen hylly.
Se kuuluisa 145 e lipasto. Ehkä kalleimpia ostoksia mitä olen koskaan tehnyt.Kirpputorijuttu
Kirjoitin tän postauksen jo joskus tammikuussa, jostain syystä en ole vaan saanut sitä lähetettyä. Ehkä nyt on aika pistää se pois roikkumasta luonnoksissa.
En ole tainnut tarpeeksi hehkuttaa kirpputorien ihanuutta, vai olenkohan ollenkaan? Se asia täytyy korjata nyt. Mietin, että onko järkevää kirjoittaa ollenkaan postausta kirpputorilöydöistä, mutta ainakin itse nautin sellaisten lukemisesta, joten ehkä joku saa tästäkin jotain irti :)
Kävin kirpputoreilla jo lapsena vanhempieni kanssa, ja muistan monia mukavia lelulöytöjä niiltä ajoilta :) Näitä lukuunottamatta, taisin "löytää" kirpputorit tuossa neljä-viisi vuotta sitten tosissani. Helsingissä iso suosikki on ehdottomasti Valtterin kirppis, josta on mahdoton olla löytämättä mitään. Tyhjin käsin ei ole sieltä palaamista, ja ilman autoakin on joskus ollut hankala saada kaikki tavara kotiin :D Onneksi olen sentään saanut vähän rajoitettua omaa ostamistani, sillä tajusin jossain vaiheessa, että ehkei olekaan mikään varsinainen ympäristöteko omistaa/ ostaa ylettömät määrät vaatteita, vaikka ne kuinka olisivat kirppareilta.
Myös UFF, Fida, Lähetystorit ja Kierrätyskeskukset voivat olla kiertämisen arvoisia vaikka niiden hintataso on kyllä melko korkea kirpputoreihin verrattuna. Plussana tietysti hyvän asian tukeminen samalla kuin itse saa jotain uutta ja ihanaa. Kaksi kärpästä jne.
Nykyisin pyrin kirpputoreilla käydessäni silmäilemään pöytiä melko pinnallisesti, lähinnä todellisia löytöjä hakien. Ja näitäkin riittää. Aiemmassa postauksessa taisin mainitakin, että on vaikea ymmärtää miksi joku suostuu maksamaan vaikka H&M paidoista täyden hinnan kun samat vaatteet löytää viimeistään puolen vuoden päästä kirpputoreilta eurolla. Välillä kirpputoreilta voi löytää jopa todella laadukasta tavaraa ihan yllättävän halvalla. Esimerkkinä saman talven aikana eri kerroilla löydetyt Camel Bootsit, molemmat omaa kokoa ja hinnat 2 ja 2,5 euroa.
Alla muutamia muita tällä hetkellä käytössä olevia löytöjä.
Marimekon paidat, yleensä 6-10 e. Varsinkin vasemmalla oleva liila paita on kovassa käytössä!
Syksyn 2009 kenkälöydöt. Eccon kävelykengät, käyttämättömän oloiset, 18e UFF:ista. Hopeiset korkkarit löysin Vintage-messuilta. Yläkuvan takarivin molemmat korkkarit on H&M (huom. ylempi kommentti H&M tavarasta!) Alakuvan keskimmäiset tosi hyväkuntoiset Tapas-saappaat oli myös hyvä löytö, ne on hyvät kengät kävellä!
Lisäys 19.5: Tänä keväänä löydetyt uudet jutut - huopikkaat 5 e Valtterista, mustat korkkarit on tasan samanlaiset H&M:stä kuin ylemmän kuvan ruskeat, nämä ostin Porista samoin kuin nuo toiset mustat, nekin taattua H&M laatua ;)
En ole tainnut tarpeeksi hehkuttaa kirpputorien ihanuutta, vai olenkohan ollenkaan? Se asia täytyy korjata nyt. Mietin, että onko järkevää kirjoittaa ollenkaan postausta kirpputorilöydöistä, mutta ainakin itse nautin sellaisten lukemisesta, joten ehkä joku saa tästäkin jotain irti :)
Kävin kirpputoreilla jo lapsena vanhempieni kanssa, ja muistan monia mukavia lelulöytöjä niiltä ajoilta :) Näitä lukuunottamatta, taisin "löytää" kirpputorit tuossa neljä-viisi vuotta sitten tosissani. Helsingissä iso suosikki on ehdottomasti Valtterin kirppis, josta on mahdoton olla löytämättä mitään. Tyhjin käsin ei ole sieltä palaamista, ja ilman autoakin on joskus ollut hankala saada kaikki tavara kotiin :D Onneksi olen sentään saanut vähän rajoitettua omaa ostamistani, sillä tajusin jossain vaiheessa, että ehkei olekaan mikään varsinainen ympäristöteko omistaa/ ostaa ylettömät määrät vaatteita, vaikka ne kuinka olisivat kirppareilta.
Myös UFF, Fida, Lähetystorit ja Kierrätyskeskukset voivat olla kiertämisen arvoisia vaikka niiden hintataso on kyllä melko korkea kirpputoreihin verrattuna. Plussana tietysti hyvän asian tukeminen samalla kuin itse saa jotain uutta ja ihanaa. Kaksi kärpästä jne.
Nykyisin pyrin kirpputoreilla käydessäni silmäilemään pöytiä melko pinnallisesti, lähinnä todellisia löytöjä hakien. Ja näitäkin riittää. Aiemmassa postauksessa taisin mainitakin, että on vaikea ymmärtää miksi joku suostuu maksamaan vaikka H&M paidoista täyden hinnan kun samat vaatteet löytää viimeistään puolen vuoden päästä kirpputoreilta eurolla. Välillä kirpputoreilta voi löytää jopa todella laadukasta tavaraa ihan yllättävän halvalla. Esimerkkinä saman talven aikana eri kerroilla löydetyt Camel Bootsit, molemmat omaa kokoa ja hinnat 2 ja 2,5 euroa.
Alla muutamia muita tällä hetkellä käytössä olevia löytöjä.
Marimekon paidat, yleensä 6-10 e. Varsinkin vasemmalla oleva liila paita on kovassa käytössä!
Ritva Fallan ihanan pirteä takki löytyi UFF:ilta.
Syksyn 2009 kenkälöydöt. Eccon kävelykengät, käyttämättömän oloiset, 18e UFF:ista. Hopeiset korkkarit löysin Vintage-messuilta. Yläkuvan takarivin molemmat korkkarit on H&M (huom. ylempi kommentti H&M tavarasta!) Alakuvan keskimmäiset tosi hyväkuntoiset Tapas-saappaat oli myös hyvä löytö, ne on hyvät kengät kävellä!
Lisäys 19.5: Tänä keväänä löydetyt uudet jutut - huopikkaat 5 e Valtterista, mustat korkkarit on tasan samanlaiset H&M:stä kuin ylemmän kuvan ruskeat, nämä ostin Porista samoin kuin nuo toiset mustat, nekin taattua H&M laatua ;)
maanantai 17. toukokuuta 2010
Muurahaismuisto
Eilisestä blogauksestani tuli mieleen yksi juttu, jota olen monesti miettinyt. Usein kuulee lapsista tai nuorista, jotka ovat rääkänneet jotain pieniä eläinraukkoja, kuten kissoja tai sammakoita. Ja tietysti myös aikuiset ihmiset kohtelevat joskus eläimiään todella raa'asti väärin. Olen aina miettinyt, että miten voi olla mahdollista, että kukaan on niin kylmäsydäminen. En tunne henk.koht. ketään joka pystyisi sellaisiin tekoihin, joten en tiedä olenko koskaan edes jutellut sellaisen ihmisen kanssa.
Olen miettinyt, että onko näissä ihmisissä jotain fyysisesti erilaista kuin minussa, johtuuko se geeneistä? Vai onko tuollainen empatian puute eläintä kohtaan vain kasvatuksen tulosta?
Varmaankin varhaislapsuudessa on sellainen vaihe, jolloin ei vielä pysty ajattelemaan toisen, eläimen tai ihmisen, kipua eikä asettumaan tämän asemaan. Voisiko em. käytös johtua siitä, että tämä vaihe ikäänkuin pitkittyy, jos ei lapsi saa esimerkiksi vanhemmiltaan sellaista esimerkkiä, jossa eläimiä arvostettaisiin ja niiden tuntemukset huomioitaisiin?
Olen miettinyt tätä siksi, että omassa mielessäni on niin elävänä vielä yksi lapsuuden kokemus juuri tähän liittyen. Olin luultavasti aika pieni, kun mökillä ollessamme yritin nirhata muurahaisen, joka ei kuitenkaan kuollut. Ilmeisesti huvikseni, ja muistan, etten ajatellut asiaa sen enempää! Isäni kuitenkin huomasi tämän ja suuttui minulle asiasta. Hän opetti minulle, e
ttei mitään eläintä voi jättää kitumaan, se on rääkkäystä. Jos eläimen tappaa, niin se pitää tehdä kunnolla, eikä aiheuttaa sille tarpeetonta kipua. Muistan kuinka ymmärsin tämän asian isäni puhuessa, ja tuli kamala olo kun tajusin aiheuttaneeni sille muurahaiselle tarpeetonta tuskaa. Taisin tajuta vasta silloin, että se muurahainen ylipäätään tuntee mitään. Tämän jälkeen olen hyvin tarkkaan välttänyt tappamasta mitään eläimiä. Olen kuitenkin miettinyt, että mitä jos isäni ei olisi opettanut minulle tällaista, vaan kenties päinvastoin esimerkiksi naureskellut vieressä, että "heheh, siinähän kituu". Jos vanhempieni suhtautuminen olisi ollut tunteeton kaikissa vastaavissa tilanteissa, olisinko koskaan tullut näin herkäksi tällaisille asioille, vai olisinko kenties edelleen yhtä tunteeton kuin ymmärtämättömänä lapsena?
Olen miettinyt, että onko näissä ihmisissä jotain fyysisesti erilaista kuin minussa, johtuuko se geeneistä? Vai onko tuollainen empatian puute eläintä kohtaan vain kasvatuksen tulosta?
Varmaankin varhaislapsuudessa on sellainen vaihe, jolloin ei vielä pysty ajattelemaan toisen, eläimen tai ihmisen, kipua eikä asettumaan tämän asemaan. Voisiko em. käytös johtua siitä, että tämä vaihe ikäänkuin pitkittyy, jos ei lapsi saa esimerkiksi vanhemmiltaan sellaista esimerkkiä, jossa eläimiä arvostettaisiin ja niiden tuntemukset huomioitaisiin?
Olen miettinyt tätä siksi, että omassa mielessäni on niin elävänä vielä yksi lapsuuden kokemus juuri tähän liittyen. Olin luultavasti aika pieni, kun mökillä ollessamme yritin nirhata muurahaisen, joka ei kuitenkaan kuollut. Ilmeisesti huvikseni, ja muistan, etten ajatellut asiaa sen enempää! Isäni kuitenkin huomasi tämän ja suuttui minulle asiasta. Hän opetti minulle, e
ttei mitään eläintä voi jättää kitumaan, se on rääkkäystä. Jos eläimen tappaa, niin se pitää tehdä kunnolla, eikä aiheuttaa sille tarpeetonta kipua. Muistan kuinka ymmärsin tämän asian isäni puhuessa, ja tuli kamala olo kun tajusin aiheuttaneeni sille muurahaiselle tarpeetonta tuskaa. Taisin tajuta vasta silloin, että se muurahainen ylipäätään tuntee mitään. Tämän jälkeen olen hyvin tarkkaan välttänyt tappamasta mitään eläimiä. Olen kuitenkin miettinyt, että mitä jos isäni ei olisi opettanut minulle tällaista, vaan kenties päinvastoin esimerkiksi naureskellut vieressä, että "heheh, siinähän kituu". Jos vanhempieni suhtautuminen olisi ollut tunteeton kaikissa vastaavissa tilanteissa, olisinko koskaan tullut näin herkäksi tällaisille asioille, vai olisinko kenties edelleen yhtä tunteeton kuin ymmärtämättömänä lapsena?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)