Vapautta ja rajoja

Nepal on siitä hassu maa, että täällä on todella paljon asioita millä ei tunnu olevan mitään väliä ja välillä tuntuu, että täällä saa tehdä ihan mitä tahansa. Esimerkiksi poltella pilveä missä tahansa ravintolassa, hotellissa tms, juhlia hotellihuoneessa, käytävällä tai katolla koko yön yleensä vielä henkilökunnan osallistuessa, tumpata tupakat mihin tahansa mattoon tai seinään, heitellä sisätiloissa roskat pitkin lattioita, juoda omasta pullosta viskyä baarissa tai pelata värivesipallojen kanssa Holia ympäri kaupunkia niin, että koko paikka on viikon värillinen sen jälkeen.

Toisaalta, täällä voi menettää ajokortin esimerkiksi värjättyjen hiusten vuoksi tai joutua poliisin kuulusteluun kadulla tatuointien takia. Poliisi myös kontrolloi baarien musiikkitarjontaa tarkkaan, päättää mitä biisejä saa soittaa ja saattaa mielivaltaisesti tulla lopettamaan musiikin milloin tahansa ja käskeä ihmiset kotiin. Ja toisaalta kun jää kiinni ajokortitta ajamisesta niin poliisin voi aina lahjoa.

Parasta täällä on varmasti kuitenkin ihmiset ja avoimuus. Tulee olemaan outoa Suomessa kun ihmiset ei enää tule jatkuvasti spontaanisti juttelemaan kadulla tai baareissa. Ja fyysisyys; ystäviä voi halailla ja koskettaa vapaasti, kun Suomessa usein ihmisiä ahdistaa moinen "outo käytös". Ja musiikkia tulen ihan varmasti kaipaamaan, täällä kun tulee kuunneltua livemusiikkia päivästä toiseen ja kaikki pyörii sen ympärillä. En ole itse asiassa vielä tavannut ketään joka ei tekisi jotain musiikkia työkseen.

Nyt lähdetään minifestareille kuuntelemaan nepalilaista metallimusiikkia ja illalla 23:30 lähtee lento Pekingiin. Tosi vaikea lähteä täältä, vaikka tietää tulevansa kahden viikon päästä takaisin... Aina kun miettii Suomeen kokonaan lähtemistä niin nousee pala kurkkuun, vaikka yritänkin olla miettimättä koko asiaa. Kulttuurishokkia odotellessa....

Ruokamyrkytys + superyrttejä

Huh huh, en ole aiemmin kokenut ruokamyrkytystä, mutta eilen tulikin sitten kärsittyä oikein kunnolla!

Juuri kun pääsin sanomasta, etten ole ollut täällä lainkaan kipeä, niin eilen sitten nousi todella nopeasti korkea kuume ja oksensin voimakkaammin kuin koskaan. Joitakin tunteja iltapäivästä iltaan makasin toppatakki päällä kolmen peiton alla enkä löytänyt mitään asentoa missä ei olisi oksettanut koko ajan. Joskus alkuyöstä olo vaihtui ikäänkuin pahaksi krapulaksi, eli paikallaan ollessa oli vaan pala kurkussa, mutta ei oksentanut enää, ja nyt aamusta enää vähän heikottaa.

En oikein tiedä mistä tämä tuli, enkä tiedä mitä tässä uskaltaisi ruveta syömään. Olin juuri ajatellut tehdä suolahuuhtelun tänään, mutta se suunnitelma taisi nyt jäädä.

Ostin muuten juuri eilen erilaisia luontaistuotteita; cordycepsiä, ashwagandhaa, neemiä, tulsia (holy basil) ja karelaa (bitter gourd) . Muiden hinnat olivat aika kohtuulliset 1,30 - 1,50 euroa, mutta cordyceps sinensis maksoikin yllättäen 13 euroa. Melkein säikähdin kassalla kun huomasin, täällä kun kaikki maksaa niin vähän, että sitä rupeaa laskemaan jo senttejä, ja kallein ostos täällä on varmaan ollut 4 euron luokkaa :)

En ole aiemmin tutustunut kahteen viimeksi mainittuun, enkä löytänyt googlettamalla edes niiden nimiä suomeksi. Terveysvaikutuksia sen sijaan löytyy runsaasti...

1½ viikon päästä lähdetään Kiinaan, ja sieltä täytyy ostaa ainakin ginsengiä ja Hou Shu Wu:ta (eli fo-ti, mitä olen tilannut aiemmin iHerbistä). Olen yrittänyt etsiä täältä Hou Shu Wuta, mutta en ole vielä löytänyt...

Nyt täytyy varmaan yrittää päästä liikkeelle, syödä vähän jotain ja sitten lähden ostamaan kitaran! Tuli nimittäin sellainen fiilis, että voisin opetella soittamaan :)

Kuulumisia Nepalista

Oon aivan rakastunut Nepaliin ! Tuntuu kuin olisi ollut täällä jo ikuisuuden, kun koko ajan kaikki on ihan mahtavaa! Ei siis mitään kaipuuta kotiin. Elämä täällä on aika erilaista, kun sähköä on vain max. 8 tuntia päivässä, ja sekin kahdessa osassa, joista toinen aina yöllä. Lämmintä vettä tulee yleensä sähkön kanssa samaan aikaan, eikä täydelliset vesikatkotkaan ole tavattomia. Onneksi en ole koskaan ollut mitenkään ylihygieeninen tyyppi, täällä se olisi mahdotonta ja rento asenne vie paljon pidemmälle. En ole sairastanutkaan mitään, edes sitä paljon puhuttua turistiripulia, vaikken ole ollut turhan tarkka käsien pesusta tai muustakaan. Ainut mistä pidän kiinni on, etten juo hanavettä. Onneksi terveellistä D-vitamiinia tulee taivaalta tarpeeksi ja enemmänkin ja ollaankin nautittu auringosta ja lämmöstä täysin rinnoin :)

Ainut mikä aiheuttaa vähän päänvaivaa on syöminen, kun ravintoloista tuntuu saavan vain jenkkisafkaa ja nepalilaisten oma ruokakin on pääasiassa riisiä, riisiä, riisiä... vähähiilarinen syöminen vaatii vähän vaivannäköä. Uusi lemppariruoka on kuitenkin löytynyt (alla kuvassa), ja sen voi ottaa ilman lisukkeita, vaikka sitä Naan-leipää aina yritetäänkin kovasti tuputtaa. Myös Stevia-puristeet tuli hyvään tarpeeseen, sillä teetä on tullut juotua enemmän kuin tarpeeksi. Masala-tee on vaan niin namia, varsinkin makeutettuna. Nepalilaiset tosin itse käyttää siinä sokeria enemmän kuin laki sallii, joten pitää aina muistaa erikseen pyytää se ilman.

Paneer Butter Masala

Ihan mahtavaa on ollut käydä vuoristossa, pienissä kouluissa ja nyt tänä viikonloppuna Chitwanin kansallispuistossa. Maisemat on niin henkeäsalpaavan kauniit. Täällä Katmandussa taas ihan parasta on ollut yöelämä :) On tullut vähän samanlainen fiilis kuin 18-vuotiaana kun kaikki oli uutta, ja baareissa käyminen oli siistiä!! En ole Suomessa oikeastaan pitkään aikaan (vuosiin..) jaksanut käydä oikein muuten baareissa, kuin katsomassa pieniä livebändejä, tai sitten tosi hyvällä porukalla jossain paikallisessa, mutta täällä yöelämä onkin just sitä mistä tykkään: livebändit joka ilta, pienet piirit, rento meininki, ei mitään Sedula-tyylisiä tanssipaikkoja, joissa ei kuule mitä kaveri puhuu. Ja kaikki kehen ollaan tutustuttu on musiikki-ihmisiä, eli ajaudun taas samantyyppisiin piireihin kuin aina ennenkin :)

Suunnitelmissa oli, että jatkaisin täällä tähän blogiin enemmän asiapitoisia tekstejä, mutta täällä tuo googlen selaileminen tai ylipäätään netin käyttö on aika tökkivää. Vaikka yhteys toimisikin, niin kannettavan akku ei kestä kovin kauaa. Ja toisaalta, yritän kuluttaa joka hetken vaan nauttien kaikesta mitä Nepal tarjoaa... Blogin aika tulee taas sitten kun siltä tuntuu.

Joogaa Bamboo Clubin kattoterassilla. Nepalissa mikään ei oo ihan niin tarkkaa.

Ostin paikalliselta tuottajalta propolista ja hunajaa.

Ainakin maaseudulla paikalliset syö käsin, joten paikallisilla yöpyessä tietysti noudatettiin samaa. Oli ihanaa, vaikkakin neljä päivää syötiin samaa ruokaa, sitä paikallista :D

Katmandu - ensikosketus

"Suklaata" Tukholman lentokentällä.

Spirulina maustettuja sipsejä Bangkokissa.

Kaikenlaisia hassuja kasviksia, joita ei tunne.

Nepalissa ollaan, tänään ja eilen nautittu ihanasta auringonpaisteesta ja ravintolasyömisestä :) Valitettavasti sähköä ei kuitenkaan ole vielä ollut, joten esimerkiksi tämän tietokoneen lataaminen ei ole itsestäänselvyys... Tosi likaista täällä on, ja nenä täynnä pakokaasuja. Olisi ehkä pitänyt ottaa vähän reilummin chlorellaa ja muita myrkynpoistajia mukaan.

Temppelialueella.

Lounaalla Silvossa < 3

Viimeksi kun kirjoitin Silvopleesta, olin tehnyt sen virheen, että lounasajan ruuhkassa istuin lastenpöytään ja sain melkein oksennukset päälleni :)

Nyt valitsin sitten toisesta ääripäästä ja koinkin aika ihanan juttutuokion erään 75-vuotiaan rouvan kanssa. Vanhat ihmiset puhuu niin ihanasti menneiden aikojen Suomea, että itsekin pitää vähän hienostella kielen kanssa ettei kuulostaisi tylyltä. Esimerkiksi kysymykseen "Onko tämä paikka vapaa?" sain vastauksen "Olkaa hyvä". Olkaa hyvä!! Olen aina rakastanut vanhoja suomalaisia kirjoja, ja ihan mahtavaa, että joku oikeasti vielä puhuu sitä kieltä < 3

Siinä syödessä tuli juteltua ruoka-asioista pitkä tovi, ja tämä rouva kertoi olevansa iloinen, kun hän on kuullut ystäviltään, että nykyään nuoret ovat ruvenneet kiinnostumaan ruoan terveellisyydestä ja oikeasta ruoasta. Hän kertoi itse syövänsä paljon salaatteja ja keittoja, ja aiemmin kun vielä oli perhettä, niin tuli idätettyä itse paljon ja mehusteltua vehnänoraita jne.

Rouva yritti kysellä, että tiedänkö miksi nykyään vehnänalkiot on niin haperoja tai, että minkälainen soijalesitiini olisi hyvää. Suosittelin häntä käymään Eat&Joy Maatilatorilla, tai Ruohonjuuressa, itse kun en tiedä viljoista mitään. Ja selitin tietysti oman (muilta opitun, tietysti) ruokafilosofiani laadun merkityksestä, luomusta ja halvimmalla valmistetun ruoan huonoudesta. Olisin myös suositellut muutamia mahtavia blogeja, mutta valitettavasti rouvalla ei ollut internettiä käytössä :)

Nyt vielä tekemään muutamia viime hetken ostoksia, Ateneumiin äidin kanssa katsomaan Arjen sankareita ja ystävien näkemisiä. Ja ylihuomenna sitten Nepaliin !

Antti Heikkilä lisäaineista: Silent killers.

Antti Heikkilä jälleen Studio 55:ssa viemässä asiaa eteenpäin, tällä kertaa puheenaiheena lisäaineet, mm. juuri maustamiseen liittyvässä postauksessani mainitsemani arominvahventeet.

Katso video tästä !

Parasta Jaakko Halmetojaa

Jaakolta mahdottoman hyvä artikkeli jälleen kerran.


Alkuperäisyys ja ruokarasismi.


Halmetojan tapa kirjoittaa toimii ainakin mulle ihan täydellisesti. Asiat on selkeessä paketissa, mielenkiintoisesti esitetty mutta ilman turhaa provosointia tai kenenkään tuomitsemista. Ei mitään jaarittelua, ja silti huumoriakin mahtuu mukaan. Annoin jo Jakelle palautetta, että tästä artikkelista tuli just mun uusi Nutrix, eli se minkä tulostan ja raahaan mukana niin, että voin antaa sen ihmisille, jotka osoittaa kiinnostusta tällaisia asioita kohtaan :D (Sori Olli! Ei vaan, kyllä se Nutrixkin vielä pääsee jakoon mukaan ;)