keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Jooga ja rentoutuminen

Viimeksi kun kirjoitin joogasta, olin ollut tunnilla, jolla jooga tuntui tosi kevyeltä ja helpolta. Pelkäsin silloin, että se on vain yhden kerran siunaus, ja palautuu taas hankalaksi myöhemmin.
Mutta mitä vielä! Siitä saakka, jokainen joogakerta on edelleen ollut yhtä helppo ja kevyt. Ja ihan ihme juttu, mutta nyt viimeiseen viikkoon en ole edes hikoillut joogassa. Yritän tehdä siitä raskaampaa oikein keskittymällä asentojen oikeellisuuteen, henkitykseen ja olemalla asanoissa pidempään kuin 5 hengitystä. Mutta ei, ei tule hiki. Vähän voi otsahiusten alus kostua, mutta ei muuta.

Ja sekin vielä, että tekisi mieli joogata jatkuvasti. Joskus aiemmin se oli ehkä hiukan pakkopullaa (siis vuosia sitten kun joogasin Lappeenrannassa asuessa) mutta nyt siitä on tullut oikea nautinto. Montaa sarjaa en seuraa kun en telkkaria omista, mutta netin kautta katson Gossip Girlin ja Muodin Huipulle. Ja voitteko kuvitella, yksi ilta päätin katsoa uusimman Gossip Girlin jakson ennen joogamista, ja alettuani katsomaan tajusin, että tekee niin mieli joogata etten voinut keskittyä sarjan seuraamiseen! :) Ihan uutta minulle...

Koko joogaaminen tuntuu kokonaisuudessaan mahtavalta, mutta yksi parhaista hetkistä on kuitenkin loppurentoutus. Olen jäänyt koukkuun rentoutumiseen. Olen hakenut kirjastosta vaikka mitä rentoutuskirjoja ja kasetteja, ja pelkkä rentoutumisesta lukeminen(!) saa minulle aikaan sen uskomattoman hyvänolon tunteen mikä siitä tulee. Yritin kuvailla sitä siskolle kertomalla, että se on kuin toinen ihminen koskisi ihoon kevyesti, silittäisi. Niinkuin tulisi kylmät väreet, mutta lämpimänä.

Olen lukenut viime aikoina esimerkiksi Taojoogasta ja sisäisestä hymystä. Se on meditatiivinen tekniikka, jossa keskitytään hymyilemään kaikille sisäelimille vuorollaan ja lähettämään niille rakastavaa energiaa. Mahtavaa :) Tämä itämaisen filosofian ja lääketieteen hengellinen puoli tuntuu koko ajan vaan entistä tärkeämmältä ja järkeenkäyvältä. Se saa miettimään, että miten voi olla, ettei länsimaisessa lääketieteessä ymmärretä sen henkisen puolen järjettömän suurta merkitystä, tai ainakaan sitä ei huomioida tarpeeksi. Tähän aiheeseen palaan varmasti myöhemmin.

P.S. Tulossa myös blogaus joulun ruokajärjestelyihin ja menuun liittyen :)

Ei kommentteja: