Näen tosi paljon unia, lähes joka yö, ja aika usein ne on melko pitkiä ja tarinanomaisia. Oon ajatellut jo pitkään, että pitäisi kirjoittaa niitä ylös mutta en ole saanut aikaiseksi. Mutta nyt olenkin ruvennut miettimään, kun kerran tässä ilmoittauduin öljyvärimaalaustunneillekin, että niistä unista saisi hyviä piirto- ja maalausaiheita.
Äsken nukuin 4 tuntia päänsäryn poistamiseksi, ja näin taas sotaunen. Siinä oli ensin joku suuri poliittinen kokoontuminen kaupungin torilla, kun yhtäkkiä pommikoneita rupesikin lentämään yli ja pommeja putoilemaan sadoittain. Niissä pommeissa oli vielä päällä sellainen iso kuva kun ne lensi, vähän niinkuin lsd-tarroissa saattaa olla vaikka pingviinin kuva (tai näin ainakin joskus lapsena niistä peloteltiin). Ihmisiä kuoli ympärillä, kun lähdettiin juoksemaan turvaan. Jostain syystä jäin hetkeksi tuijottamaan nurkassa kyyhöttävää miestä, joka oli sekä pissannut alleen että kakannut niin, että housut olivat revenneet. Samalla kun juostiin, huomasin, että taskuissani olevan muovisen väriliitupaketin sisään oli jäänyt käärmeenmunia, jotka oli nyt kuoriutuneet. Heitin koko liidut menemään ja sitten samalla siinä juostessa kaivelin niitä n. 2 cm pituisia käärmeenpoikasia irti housujeni sisäpuolelta.
Jostain syistä näissä unia tiedostan etten oikeastaan itse voi kuolla, ne pommit ei koskaan osu minuun. Ehkä se liittyy siihen, että ihmisen on kovin vaikea (varsinkin näin nuorena) tiedostaa tai varsinkaan hyväksyä oman kuolemansa mahdollisuutta, vaikka se onkin kaikista faktoista faktoin tässä elämässä. Vähän liian pelottava fakta oikeasti syvällisesti pohdittavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti