Tämä syksy on ollut jotenkin erikoisen hyvää aikaa siinä mielessä, että olen saanut aloitettua sellaisia juttuja, joita olen pitkään miettinyt mutten vaan ole saanut aikaiseksi. (Mistä ihmeestä se johtuu, ettei vaan "saa aikaiseksi"?)
Näistä kaikista voisi varmasti tehdä omat blogauksensakin, mutta luettelen ne nyt kuitenkin tässä.
Maalaus. Aloitin käymään öljyvärimaalaustunneilla. Tänään tunnilla huomasin, etten osaa maalata sitten yhtään, ja silti jäi ihan älyttömän mahtava fiilis päälle. Sellainen fiilis, että tekisi mieli nauraa ääneen, outoa?
Nypläys. Mummilta jääneet pitsinnypläystarvikkeet pääsi vihdoin ja viimein käyttöön. Harvoja asioita, joiden parissa tulee sellainen flow, että pari tuntia saattaa hurahtaa täysin huomaamatta. Sama fiilis kun nukahtaa päiväunille, ja kun avaa silmät on kaksi tuntia mennyt. Ei varmaan kaikille sopiva laji, mutta tällaiselle perfektionistille sopii täydellisesti pikkutarkkuutta vaativa näprääminen ja lankojen kiristely, jotta pitsistä tulisi tarkkaa ja virheetöntä. Ihanaa.
Akrobatia. Harrastin akrobatiaa muistaakseni 10-vuotiaana, ja siitä lähtien olen miettinyt sen aloittamista uudelleen. Eihän siinä mennytkään kuin 15 vuotta. No, parempi myöhään etc. Viime keväällä kun muutin Helsinkiin sain vihdoinkin lajin aloitettua, ja nyt olen ihan hurahtanut. Treenailen nyt melkein joka toinen päivä kotona ja kisahallilla, varsinkin siltoja. Se oli lempiliike jo lapsena, ja edelleen suosikki. Suurimmat esteet tuntuu asettavan pelko, joka on tullut aikuisuuden myötä. Eilen kisiksellä käydessä uskalsin ensimmäisen kerran tehdä yksin kuperkeikan käsillä seisonnasta ilman pehmennyspatjaa! Kuinka hienolta voikaan tuntua onnistuminen?
Yksi asia tosin, jota en vieläkään ole saanut tehtyä on lauluntuntien otto. Ihan ei vielä kantti riitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti