Tässä kirja, joka pitäisi lukea kaikkien niiden, keille ei ole koskaan tullut mieleen kyseenalaistaa lääkärien arvovaltaa ja luotettavuutta.
Kirja kertoo esimerkkejä lähinnä Saksasta (kirjoittajan kotimaa) ja jenkeistä, mutta samalla kaavalla nämä asiat varmasti toimivat kaikissa länsimaissa. Blech kertoo kirjassaan, kuinka sairauksia tehtaillaan esimerkiksi alentamalla raja-arvoja tai vain medikalisoimalla normaaleja elämänvaiheita tai ruumiintoimintoja.
Myös lääkärien ja lääketeollisuuden suhteet käy aika selviksi, tai lähinnä se, kuinka harvalla lääkärillä ei ole lääketeollisuuteen kytköksiä, tai kuinka harvoja tutkimuksia, artikkeleita tai päätöksiä tehdään puolueettomasti.
Ikäviä esimerkkejä löytyy, esimerkiksi siitä, kuinka naisille halutaan välttämättä antaa estrogeeneja vaihdevuosien hoitoon vaikka tutkimuksissa on todettu syöpien lisääntyneen niiden myötä. Jopa tutkittavien terveyden nimissä keskeytettyjen tutkimusten jälkeen niiden tuloksia on vain vääristelty vääntelemällä kieltä. Onko esimerkiksi "sydäninfarktien ja aivohalvausten lisääntyminen" sama kuin "ei sydän- ja verisuonitautien vähentymistä"??
Järkyttävältä kuulostaa myös, että Yhdysvalloissa 5 milj. lasta syö ADHD-lääkkeitä, joita heille on voinut määrätä kuka tahansa ei-erikoislääkäri, esimerkiksi gynekologi tai jopa hammaslääkäri. Siitä on tullut ikäänkuin uusi muotihuume. Onko lapsen vai vanhempien parhaaksi, että lapset lääkitään kilteiksi ja hiljaisiksi?
Oikeastaan koko kirja on aika painavaa tavaraa, suosittelen lukemaan itse :)
Vielä takakannen teksti:
"Miten on mahdollista, että lääketieteen kehittyessä meistä tulee aina vain sairaampia ja sairaampia? Jopa tavallisista elämänvaiheista kuten vanhenemisesta on tullut hoitoa vaativa tila. Ja kas kummaa – lääkeyrityksillä on tarjota parannuskeino jokaiseen uuteen vaivaan.
Lääketeollisuuden maailmassa terveetkin ihmiset ovat sairaita – he vain eivät vielä tiedä sitä. Jörg Blechin kirja kertoo, mitä jokaisen potilaan tulee tietää lääketeollisuuden ja lääkemarkkinoinnin tauteja lietsovasta vaikutuksesta. Mukana on myös 12 kohdan luettelo, jonka avulla keksityn sairauden voi tunnistaa."
15 kommenttia:
..ja tuo on vain jäävuoren huippu.
On monia tapauksia, joissa toimivaa lääkettä muutetaan sen verran, että sille saadaan uusi patenttisuoja, minkä jälkeen usein jopa saman lääkeyhtiön omaa aiempaa valmistetta aletaan kritisoimaan joistain suurennelluista/marginaalisista vioista, jolloin lääkäreiden usko vanhaan laskee ja uuteen nousee. Näin toimien lääkeyritys on jälleen varmistanut itselleen yksinoikeuden seuraavaksi patenttikaudeksi (n. 10-15 vuotta) tähän hieman muunneltuun molekyyliin. Rinnakkaisvalmisteita ei saa valmistaa (tai tuoda markkinoille) tänä aikana. Tämä kaikki on ihan loputon suo ja ikävinta on se, että harvassa asiassa edetään potilaiden edun mukaan. Ennemminkin lääkeyritysten.
Kiitos suosituksesta, pitääkin hankkia kirja käsiin!
Nanile: tuostakin puhutaan kirjassa. ja osittain samaan kai liittyy se, että Saksan markkinoilla on myynnissä 50 0000 lääkettä, vaikka WHO:n lista sisältää vain 325 vaikuttavaa ainetta. Outoa?
Asperger/autismi-oireilevan lapsen äitinä: ei, tarkoitus ei ole hiljentää lasta, vaan saada lapsi toimintakuntoiseksi. Siinä vaiheessa kun lapsi on esim. koulussa agressiivinen, häiriköi ja pelottaa muita, jotain on tehtävä. Ja ei, valitettavasti goji-marjat/d-vitamiinit yms. kivat stuffit eivät käytöstä helpottaneet. Se on todella helppo arvostella lääkkeiden käyttöä kun ei ole omin silmin nähnyt sitä eroa (ja ei, en puhu nyt mistään lapsesta tuli zombi-hommasta). Toki varmasti on niitäkin jotka haluavat "hiljaisen ja huomaamattoman" lapsen, mutta suurimmalla osalla on HUOLI lapsesta ja lapsen pärjäämisestä. Jos kerta lääkityksellä saa arjen sujumaan paremmin, niin totta kai sitä silloin käytetään. Ja ihan yhtä lailla sen käyttö lopetetaan jos mitään vaikutusta ei ole.
En tietenkään usko että jokaisella noilla viidellä miljoonalla olisi tarvetta lääkitykseen, mutta on hyvä muistaa että niitäkin on joilla on OIKEASTI tarvetta lääkkeelle.
Elämä erityislapsen kanssa on ihan tarpeeksi haastavaa ilman kaikenmaailman asiasta mitään tietämättömien besserwissereiden syyllistämisiä (en nyt tarkoita että tämä postaus oli syyttävä tms, vaan yleisesti).
Karoliina: täytyy tosiaan pistää varaukseen kirjastossa. Joo se liittyy juurikin siihen kilpailun lisäksi. Geneerisiä, l. rinnakkaisvalmisteita, lääkkeitä saa käsitykseni mukaan alkaa valmistaa molekyylistä x kun patentti on rauennut. Minulla on ollut käytössä lääke 1 ja sen patentin rauetessa sama yritys toi markkinoille lääkkeen 1.1. Molekyyliä oltiin muokattu vähän ja lisätty eri sidosaineita sillä seurauksella, että kroppani ei kestä tuota 1.1:stä. Samalla yritys kuitenkin sai pelattua rinnakkaislääkkeet pois Suomen markkinoilta mm. viestinnällään eli lääkäreitä, poliitikoita ja mediaa lobbaamalla. Tällä hetkellä tunnen nahoissani joka hetki tämän lääkeyritysten ansaintalogiikan ja kuinka ihminen jää siinä jalkoihin. Tässä on kaiketikin se ydinsyy miksi kesällä ajauduin lukemaan Heidin blogia. Etsin ravintolisiä, ruoka-aineita jne, jotka auttaisivat irrottautumistani tuosta valmisteesta. Se on mahdollista, mutta erittäin vaikeaa. Olen päässyt aika hyvään alkuun ja siinä sivussa vaihtanut raakaruokaan n. 70 % , mutta kaikesta huolimatta pikku hiljaa omat voimat ehtyy. Heidi: jos sikseen, ota haaste vastaan :). Luulen, että mullakin voisi olla aika paljon kerrottavaa asioista, joita olen löytänyt omalla tahollani. Olen meinannut lähestyä, mutta sitten en kutenkaan ole sitä tätä ennen tehnyt.
Lopuksi mamma: Käsitin tuon ylläolevan kommentin ADHD:stä vähän eri tasolla. Tunnen tapauksen jossa lapsen äiti on suomalainen ja isä jenkki. Lapsi on hieman ujo ja US isovanhemmat olisivat halunneet hänet ADHD-lääkkeille, kun taas Suomessa käytös oli normaalia. Suomessa lapsi siis asuu. Sen kaltaiseen skenaarioon itse ainakin yhdistin tuon arvostelun. Minä arvostelen vastuuttomia lääkäreitä, huonoja lääkkeitä ja holtitonta lääkepolitiikkaa ja minulla on siihen täysi kompetenssi. Amen. Tietenkin on olemassa myös tärkeitä ja korvaamattomia lääkkeitä. Ne ovat vain niin harvassa, ja noita turhakkeita täytyy myydä siksikin, että niitä hyviä ja oleellisia voidaan joskus saada putkesta ulos. Toki ahneus on myös motiivi. Lisäksi se harmittaa, että usein ei edes katsota löytyisikö luonnon ja ravinnon puolelta jotain apua ensin.
Nanile: kyllä mä tajusin pointin. Lähinnä tässä kohosi ketutus kun vielä Ollin blogissakin vänkytettiin että kyseessä on tyyliin keksittyjä diagnooseja joiden tarkoitus on vain lihottaa lääkefirmojen lompakkoja ja että kyllä oikealla ruokavaliolla kaikki "taudit" katoavat. Että halusin tuoda sen toisenkin näkökulman näin tuollaisen diagnosoidun kanssaeläjän näkökulmasta.
mamma: no, minä en (ainakaan vielä ;) usko, että ihan kaikki taudit ovat ruoilla parannettavissa. Jos uskoisin tuskin opiskelisin sairaanhoitajaksi :) silti uskon, että monet taudit ovat täysin estettävissä terveellisillä elämäntavoilla, ja tätä valitettavan vähän Suomessa huomioidaan. uskon myös, että ehkä aika moni noista jenkkien "ADHD-lapsista" voisi hyötyä lääkkeitä enemmän säännöllisistä elämänrytmeistä, oikeanlaisista ihmissuhteista ja oikeasta ruoasta (pois sokerit, makeutusaineet, lisäaineet, roskaruoat..).
Enkä kyseenalaista samalla tavalla Suomen ADHD-lääkitystilannetta, joka ei varmaan ainakaan vielä ole mitenkään räjähtänyt käsiin(?). Suomessa tuskin myöskään ADHD-lääkkeitä määräävät muut kuin lastenpsykiatrit tai muut lapsiin erikoistuneet lääkärit, vai olenko väärässä?
sen sijaan kaikki tuo mistä Nanile puhuu, tuntuu pelottavalta, raivostuttavalta ja inhottavalta. kun tarkoitus ei ole enää auttaa ihmistä (lasta) vaan ainoastaan tehdä rahaa.
Nanile: kuulostaa todella ikävältä! oletko pyrkinyt selvittämään olisiko sitä alkuperäistä lääkettä vielä mahdollisuus jotain kautta saada, jos sitä kuitenkin tehdään edelleen muiden maiden markkinoille? en tietenkään tiedä miten se kävisi päinsä, lakipykälien ja kelan tukien sun muiden suhteen ainakaan. Voimia! toivottavasti löydät jonkun ratkaisun.
Mun kokemuksen mukaan Suomessa ei tosiaan tosta noin vain saa diagnoosia tai lääkitystä (eikä sitä kuka tahansa voi edes määrätä). Meilläkin kesti vuosia ennenkuin muksu vihdoinkin sai jonkinlaisen diagnoosin. Toisilla vääntö jatkuu edelleen.
Voisitko lyhyesti referoida tuon 12 kohdan luettelon, jonka avulla keksityn sairauden voi tunnistaa?
Mamma: Tulit mieleeni just kun tutkin käyttämäni tuotteen arviointeja. Olet varmaankin koittanut läpi kaikkea mahdollista, mutta mulle tuli mieleen ehdottaa GABAa. Käy kurkkaamassa iherbistä tuotteen arviointeja ja voit toki kysyä multakin käyttäjäkokemusta (mulla on Now Foodsin GABA 500mg). Mielestäni se toimii todella. Huomasin siis noita lukiessani, että muualla vanhemmat käyttävät lasten kesittymysongelmasairauksiin. Enkä ehdota että ratkaisee kaiken ;) mutta onhan se hyvä tietää tällaset.
Anonyymi: valitettavasti ehdin juuri tänään palauttaa kirjan kirjastoon! :/ oli pakko viedä se kun kävin kotona, muuten olisi jäänyt pitkälle tammikuuhun ja myöhästynyt se kirja.
mutta paremman kuvan koko asiasta saa lukemalla kirjan, se 12 kohdan luettelo oli vähän sekava, eikä niiden kohtien merkitystä välttämättä tajua lukematta kirjaa... itse sivuutin sen luettelon aika pikaisesti, näytti niin epäselvältä :) siinä oli kuitenkin sellaisia kuin kuinka monta lääkityistä saa tuloksia verrattuna lääkitsemättömiin, onko sairaudella nimi ja selkeästi mitattavat "kriteerit" vai onko se vain joukko oireita, joiden perusteella oletetaan sinulla olevan sairaus jne.
Nanile: kiitos vinkistä, lämmitti mieltä että ajattelit :)
Hirveästi en ole uskaltanut testailla lapsella luontaistuotteita, dee on käytössä ja Udo´s Oil+normi luomuruokavalio. Täytyy katsoa jos tuota kuitenkin kokeilisi.
Niin totta, ei se lapsilla kokeilu ole varmastikaan ihan yhtä helppoa kuin itsellään. Aina kannattaa kuitenkin tutkia asioita. Karoliina tosi mahtava juttu tuo tuleva opiskelusi. Minua kiinnostaa ihan suunnattomasti samat asiat ja saattaa olla että kyselen paikkaa vielä. Saas nähdä.
Lähetä kommentti