Päätimme sitten kopioida tämän idean aika tarkkaan ja järjestimme samanlaisen juhlan omaan kommuuniimme eilen. Tekipä hyvää istua ilta rauhassa kynttilänvalossa ystävien musiikki-improvisointia kuunnellen. Jopa reilusti yli tarpeen syöminen oli aika nautinnollista :) Tuli nautittua sellaisia ruokia, joita en ole pitkään aikaan syönyt, mutta jäi ihan hyvä fiilis, ei mitään tunnontuskia kuten joskus aiemmin jos sattui ahmimaan itsensä ihan täyteen.
Herkkupöytäämme kuului siis hyvinkin tavallisia ruokia; papukeittoa, peruna-porkkanauunijuttua, humusta, leipää, lakua, pipareita, kuivahedelmiä, joulutorttuja...
Pääsin myös tämän juhlan myötä polttamaan ikuisuuden kaapissa lojuneita kynttilöitä. Olen aina ollut hamstraajatyyppiä ja varsinkin muistoiksi luettavista asioista on erittäin vaikea luopua. Siksi olenkin kantanut mukanani kahdeksan muuton läpi esimerkiksi lapsena saamiani kynttilöitä... Nyt tuntuu, että olen kuitenkin vihdoin pääsemässä sille tasolle, että pystyn luopumaan turhasta tavarasta. Ainakaan osasta :) Sain siis vihdoin eilen poltettua esimerkiksi isoisoäidiltäni peräisin olevia kynttilöitä. Alkuillasta oli toistuvia hetkellisiä masennuksen tunteita, ja tajusin sen johtuvan siitä, että poltin muistojani. Miten voi ihminen näin kiintyä tavaraan? Pääsin niistä tunteista kuitenkin yli ja nyt tuntuu hyvältä, että sain luovuttua niistä.
Vielä vaikeammalta tuntuu luopua lahjaksi saaduista tavaroista. Vaikka tiedän, ettei lahjan antaja välttämättä enää edes muista lahjaansa tai ikinä saisi tietää minun luopuneen siitä, en silti pysty. Laatikoista löytyy esimerkkinä yli kymmenen vuotta sitten silloin ala-asteikäiseltä siskolta saatu puinen jättisuuri noppa. Eihän sillä yhtään mitään tee, mutta koska se on lahja, se on säästettävä. Toinen ikuisesti säästössä oleva juttu on (jo edesmenneeltä) mummiltani saatu hajuvesi, joka tuoksuu mummille. Tuskin tulen koskaan käyttämään sitä, mutta aina suursiivouksen tai muuton yhteydessä saatan nuuhkaista sitä :)
Seuraavaksi kuitenkin vuorossa vanhoista cd:eistä luopuminen. Jos siis Hittibuumit kiinnostaa niin ota yhteyttä! ;)
P.S Aikaisemmassa kynttiläpostauksessani eräs lukija kertoi soijakynttilöiden palavan nopeasti. En ollut itse tällaista huomannut tai ajatellut, mutta nyt voitte itse arvioida asiaa. Kuvassa oleva soijakynttilä on ollut päällä 4,5 tuntia. Onko se palanut hitaasti vai nopeasti?
2 kommenttia:
Oi, tuollaiseen juhlaan olisi ihana päästä! Huoh. Luopumista minäkin yritän tehdä ja uuden tavaran ostolakkoa. Tosin en ole koskaan ollut oikein mikään muistojen hamstraaja, mutta muuten tavaraa kertyy helposti. Ja tuo kynttilä, eikös se nyt ole palanut todella hitaasti!
Luopumisen tuskasta... Itselläni on ollut myös vaikeuksia luopua kaikenlaisesta, erityisesti vanhoista vaatteista (tosi naurettavaa, eikö!!) joita en kumminkaan enää käytännössä tykkää edes käyttää! Aina karsintaa tehdessä ajattelee että eikös tätä nyt kumminkin vielä kotona pitäis tms. Kääk!
Viime aikoina olen kumminkin onneksi viimein saanut karsittua kaikennäköistä tavaraa. Minusta tuntuu että tavaran hamstraamisella ympärilleni olen etsinyt turvallisuutta, jota tavarasta ei oikeasti kuitenkaan saa. Loppujen lopuksi liiasta tavarasta eroon pääseminen tuntuu tosi vapauttavalta ja selkeyttävältä.
Tykkäisin että koti olisi hyvinkin pelkistetty, mutta kumminkin käytännössä tuntuu että ihan ne tarpeellisetkin tavarat täyttää kotia turhan tehokkaasti... :-D
Lähetä kommentti