Ajatuksia juuri nyt

Taas on vierähtänyt melko pitkä aika edellisestä blogauksesta. Tuntuu, että kirjoitusinto menee kausittain, välillä ei jaksa kirjoitella mitään, välillä juttuja syntyy sitten useampi samana päivänä. Viime aikoina on ollut melko hektistä, kun uusi harjoittelu alkoi taas ja vie voimia, ja aikaa sen 40 h/viikko. Lisäksi on ollut melko paljon muuta aktiviteettia, esimerkiksi tämän viikonlopun vietin Joensuussa Ylioppilasteatterifestivaaleilla. Oli ihanaa nähdä vanhoja ystäviä Lappeenrannan Ylioppilasteatterista, ja viettää heidän kanssaan kiireetön viikonloppu. Tuli samalla fiilisteltyä menneitä aikoja, ja vähän kaivattua takaisinkin tuonne Saimaan rannalle. Vaikka olin kyllä ihan valmis muuttamaan takaisin pääkaupunkiseudulle tuossa 1½ vuotta sitten, niin kyllä noilta teekkariajoilta on paljon ihania muistoja.

Tajusin viime viikolla, että tällä hetkellä elämässä on tosi paljon hyviä asioita ja kalenteri ihan täynnä. Silti, melkein mitkään tekemiset ei tunnu menevän päällekkäin, vaan lomittuvat juuri sopivasti toistensa kanssa! Melkeinpä uskomattomalla tavalla kaikki uudet menot sopivat kalenterin tyhjiin rakosiin, ja kaikki mitä haluan tehdä on mahdollista. Tajusin myös, että ainut mikä menee joskus päällekkäin muiden juttujen kanssa on työt. Ja työt on myös ainut asia, jonka jättäisin pois, jos voisin. Tietysti pyrin siihen, että jonain päivänä, mieluiten mahdollisimman pian, löytäisin sellaista työtä, joka olisi oikeasti täydellisen mielekästä ja innostavaa, joka ei tuntuisi työltä. Jostain syystä kuitenkin kyllästyn asioihin erittäin nopeasti, ja mukavinakin alkaneet työt käyvät aina kyllästyttämään viimeistään muutaman kuukauden päästä. Välillä tuntuu, että sellainen aina inspiroiva työ mulle olisi jollain luovemmalla alalla. Ehkä olen ollut kuitenkin turhan arka hakeutumaan sellaiselle alalle, tai sellaiseen koulutukseen. Rosen-terapiasta yritän ehkä kirjoittaa myöhemmin lisää, mutta kerrotaan nyt tässä yhteydessä, että tämä terapeutti sanoi, että selkeästi pidättelen (vai miten sen sanoisi? englanniksi ehkä "holding back" olisi osuvampi termi), enkä käytä täyttä potentiaaliani. Minussa olisi siis kapasiteettia paljon enempään. Olen oikeastaan samaa mieltä, ja toivoisinkin vain löytäväni sen alan ja aiheen, johon keskittyisin täysillä ja jolla pääsisin antamaan kaikkeni ja oikein panostamaan. Olen kyllä kiinnostunut kaikennäköisistä jutuista, mutta sitä todellista intohimon kohdetta ei ole vielä löytynyt.

Ehdin nyt itseasiassa unohtaa miksi aloitin tämän postauksen... Joku pointti tässä piti olla. Taidanpa kuitenkin julkaista tämän, ei kai kaikkien postauksien tarvitse yhtä fiksuja ollakaan :)

Yksi hyvä teatterimuisto: kuvattu aamuyöllä ystävän kanssa valvotun yön jälkeen .
Kuvaaja: Tomi Lapinlampi.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! Nauttikaa kevätauringosta !