tiistai 29. joulukuuta 2009

Kiinalainen lääketiede

Olen miettinyt viime aikoina kovasti, miten vähän meidän kulttuurissamme ja lääketieteessämme painotetaan ennalta ehkäisyä, terveyden ylläpitoa ja henkisyyden merkitystä. Meillä eletään ottamatta mitään vastuuta omasta terveydestä, syöden ja juoden mitä sattuu, stressaten työstä ja elämästä ja kuuntelematta omaa kehoa ja itseä. Sitten kun sairaus iskee, vastuu siitä(kin) sysätään muille; lääkäreille, hoitajille ja lääkitykselle. Lääkkeiden oletetaan parantavan kaiken, vaikka elämä jatkuisi samaan malliin, yhtä stressaavana ja epäterveellisenä.



Kiinalainen lääketiede on huomattavasti kokonaisvaltaisempaa. Se keskittyy terveyden ylläpitoon kaikin keinoin. Tärkeää on energia (Qi), ja sen virtaaminen kehossa. Kaikki liittyy tähän. Kiinassa ollaan paljon tietoisempia ruoan merkityksestä; erilaisilla ruoilla on erilaiset energiat, jotka vaikuttavat ihmisen energiaan eri tavoin. Myös liikunta täytyy olla Qin virtausta edistävää, liikkumattomuus ei ole hyvä, mutta ei myöskään raskas liikunta. Puistot täyttyvät aamuisin ihmisistä, jotka suorittavat omia harjoituksiaan, yhdessä tai yksin.




Hierontaa käytetään sekä ennaltaehkäisevänä että sairauksien hoidossa. Akupunktiolla, moksibustiolla tai yrttilääkinnällä pystytään hoitamaan useita sairauksiakin, vaikka ei välttämättä samalla lailla vakavia tiloja kuten länsimaisella lääketieteellä. Kiinalaiset myös uskovat tunteiden olevan yhtä varteen otettavia sairauden aiheuttajia kuin minkä tahansa ulkoisten seikkojen. Henkisyys onkin mukana kaikessa elämässä ja liittyy vahvasti myös lääketieteeseen. Kaiken pitää pysyä tasapainossa. Raskas työ, raskaat huvit.. tai ehkä ennemminkin raskas työ, samassa suhteessa lepoa; sekä ruumiille että mielelle.



On vaikea ymmärtää miksi me emme halua hyödyntää vuosituhansia vanhaa tietotaitoa, vaan tukeudumme ainoastaan omaan "tieteellisesti todistettuun" tietoomme. Jos tuhansien vuosien kuluessa jonkun asian on huomattu toimivan, voiko sen tuomita huuhaaksi vain siksi, ettei siitä ole tieteellisesti todistettu? No tietysti voi, mutta kannattaako? Vai kannattaisiko ennemminkin suhtautua ennakkoluulottomasti ja avoimesti ja ottaa parhaat hyödyt irti kaikista järjestelmistä.

Itse ainakin pyrin tähän. Sen vuoksi aloitankin opiskelemaan Kiinalaista lääketiedettä 9-10.1 alkavalla kurssilla, Nei Jing -koulussa Helsingissä. Toiveissani olisi myös päästä tuolta sairaanhoitaja-koulustani vaihtoon Kiinaan, tosin sen onnistuminen on tällä hetkellä vielä vain toiveajattelua :)

6 kommenttia:

Patsy kirjoitti...

Hei, tämähän kuulostaa todella hyvältä. Toivottavasti jatkossakin saamme lukea postauksia siitä, mitä olet tuolla kurssilla oppinut.
Omat appivanhempani ovat vietnamilaisia, ja heiltä olen saanut joitain kiinalaisia lääkkeitä. Erittäin vähän siis, en voi mitenkään tiedoillani brassailla! Myös siksi olisi mukavaa lukea aiheesta enemmänkin blogistasi. :)
Toivottavasti pääset vaihtoon, kun sen aika koittaa!

Karoliina kirjoitti...

Hei!

Yksi vaihtokohde joka meillä on valmiiksi haettavana on Vietnam :) Se onkin ensisijainen valintani, ellei Kiinaan lähtö onnistu. Vaihtoon olen siis varmasti lähdössä, mutta se, että pääsenkö Kiinaan, Vietnamiin vai joudunko "tyytymään" johonkin muuhun niin selviää varmaan vuoden alkupuoliskolla :)

Oletko itse käynyt Vietnamissa? Olisi mukava kuulla lisää, siellähän kai lääketiede on hyvin lähellä kiinalaista, näin olen ainakin ymmärtänyt.

Patsy kirjoitti...

Onpa hauska kuulla. :) En itse ole vielä käynyt Vietnamissa, mutta varmasti sinne joskus menemme. Ehkä viimeistään sitten, kun lapsemme [1v 3kk] on sen verran vanha, että hänet voi ottaa mukaan.
Mieheni, joka siis on syntynyt Suomessa, on kyllä käynyt Vietnamissa muutaman kerran. Joku sukulaisista käy siellä joka vuosi, eli eiköhän tosiaan meidänkin aikamme vielä joskus koita.

Mieheni vanhemmat ovat jo melkoisesti länsimaistuneet tässä kahdenkymmenen vuoden aikana, mitä he ovat Suomessa eläneet, mutta etenkin heidän vanhempansa käyttävät varmaan pelkästään kiinalaista lääketiedettä. Meille on tosiaan lähinnä annettu sellaista mentholöljyä, jolla lievensimme lapsemme vatsavaivoja. Ainakin itkut vähenivät sen jälkeen, joten ilmeisesti se auttoi..? Kuulemma mieheni isoisä sivelee tuota öljyä aina, kun jotakin paikkaa vähäkin kolottaa.

Sait kyllä minutkin niin kiinnostuneeksi aiheesta, että täytyy kysellä asiasta lisää, kun näen anoppiani seuraavan kerran. :)

Karoliina kirjoitti...

Kysele ihmeessä, uskon että kiinalaisella lääketieteellä on todella paljon annettavaa, varsinkin yleisessä oman hyvinvoinnin ylläpidossa ja juurikin tuollaisissa "pienissä krempoissa", jotka on mahdollista hoitaa tehokkaasti luonnollisemmin keinoin ilman lääkkeitä, joilla on aina joitain sivuvaikutuksia :)

Mari kirjoitti...

Hei Karoliina!

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin meillä on sama opinahjo. Kiinalainen lääketiede kuuluu myös omiin kiinnostuksen kohteisiin, ja on tosi hienoa, että olet lähtenyt opiskelemaan sitä!

Vietnamista sellanen juttu, että tänään yhdellä luennolla opettaja otti esille eri maiden "kansanomaiset hoitojärjestelmät" ja mainitsi, että Vietnamissa on herbalismin tutkimusta yo-tasolla ja terveyskeskuksissa länkkärilääketiede ja herbalismi ovat jotakuinkin tasavertaisia vaihtoehtoja. Alkoi heit tehdä mieli sinne vaihtoon!

Olis muutenkin kiva vaihtaa ajatuksia näistä asioista. Harmittavan usein tapaa alan opiskelijoita, jotak ovat avoimia muullekin kuin antibiooteille ja solunsalpaajille...

Kaikkea parasta sinulle!

Karoliina kirjoitti...

okei, mielenkiintoista kuulla!
itseäni vain epäilyttää oikeastaan kaikissa Diakin vaihtokohteissa se, että siellä ei välttämättä pääse opiskelemaan mihinkään yliopistoon tai kouluun, vaan vaihto saattaa olla pelkkää harjoittelua jossian tietyssä kohteessa, esim. katulapsityössä tai muu samantapainen.

Pitää selvitellä asioita vielä eteenpäin! Oletko itse lähdössä vaihtoon?