Monilla on joku lempivuodenaika, itse en oikein osaa nimetä yhtä, koska pidän niistä kaikista :) Varsinkin Suomen luonnosta kaikkina eri vuodenaikoina. Talvi on niin uskomattoman kaunis ollessaan luminen, viime keväänä taas rakastuin niin valoon, etten voinut ymmärtää miten selvisin talven yli ;) Kesä nyt on vaan aina kesä, ja syksyssäkin on oma hohtonsa.
Tänään on ollut juuri sellainen täydellinen syyspäivä, josta otinkin parhaani irti lähtemällä heti herättyäni 2,5 tunnin lenkille metsään. Vauhtia lenkkiin antoi
Miten voikin eläinten seurasta nauttia niin paljon? Kai se on se viattomuus ja ehdoton rakkaus. Ja ne kaikki ominaisuudet mitä meidän pitäisi niiltä oppia: hetkessä eläminen, täysillä tekeminen, vilpitön innostuminen ja elämästä nauttiminen. Tällaisia on hyvä pohtia metsässä yksin, tai siis kaksin, ja sitä kuinka vaikea edes siinä hetkessä on olla täysin läsnä.
Huomatkaa tässä täydellinen kuvanottohetki siskolta; Niila sattui juuri puraisemaan mua käteen!
1 kommentti:
Samoja pohdintoja itsellä usein, kun asun ja elän kahden koiran kanssa. Ne ovat juuri sitä mitä ovat, itsejään, puhtaimmillaan, ilman ajatusten tuomia "ongelmia". Kissatkin ovat ihania, niitä ei vain nyt enää ole.
Lähetä kommentti