Keho ja mieli

Vaikka koen, että tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen kaikkeen elämässäni, enkä keksi montakaan asiaa, mitkä voisivat olla paremmin, niin silti olen yllättäen ruvennut tuntemaan kauhean vahvasti erilaisia pelkotiloja ja ahdistusta. Osa peloista on täysin samoja, joita tunsin jo lapsena, mutta joita en ole moneen vuoteen käsitellyt tai päästänyt "pinnalle" vaikka olen tuntenut koko ajan niiden olemassaolon.

Toisena hetkenä sitten tunnen kuitenkin itseni paljon onnellisemmaksi kuin aiemmin. Olen jo miettinyt, että pitäisikö tässä mennä lääkäriin, kun mieleen tulee, että mitä jos olenkin sairastumassa johonkin mielenterveyshäiriöön, kun en muutakaan syytä keksi näiden tunteiden yhtäkkiselle vahvistumiselle.

Mielessä ei todellakaan missään vaiheessa ole käynyt, että tällä voisi olla mitään tekemistä uusien ruokailutapojen kanssa..

Maanantaisella superluennolla kuitenkin sekä Olli että Samuli puhuivat siitä, kuinka kehon puhdistumisen kautta myös mieli alkaa puhdistua ja kirkastua, ja käsittelemättömiä ja tukahtuneita tunteita saattaa nousta rajustikin pintaan. Siinä kohdassa se lamppu sitten syttyi; tätähän se juuri on. Siellä ne tunteet ovat koko ajan kyteneet pinnan alla, mutta olen ajatellut, ettei niitä tarvitse sen kummemmin käsitellä, kun ne eivät vaivaa.

Tietysti olen aiemminkin kuullut, että mieli ja keho ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa, mutta olen kai tulkinnut sen vain supermeditaatioguruille kuuluvaksi höpöhöpöksi. Ainakaan en ole koskaan uskonut, että tällaisellakin tavallisella tallaajalla, ne voisivat ihan oikeasti toimiakin tällä tavalla yhteen.

Nyt pitäisi kai valmistautua kohtaamaan ne ikävätkin tunteet. Tai vaihtoehtoisesti vähentää superfoodeja, ja palata vähän turruttavampaan ruokaan, mutta sitä en kyllä ainakaan ihan heti ole valmis enää tekemään.