lauantai 10. lokakuuta 2009

Leipä. Se vaan on niin hyvää.

Rupesin tässä oikein miettimään tätä blogitouhua nyt kun, ihme ja kumma, minullekin annettiin Tunnustus. Tajusin, että ainakin minun elämääni muiden blogit ovat muuttaneet aika merkittävästikin!
Ensin heräsin noin vuosi sitten vähentämään kemikaaleja omasta ympäristöstä (esim. kosmetiikan kautta) Kemikaalicocktail-blogin ansiosta, ja nyt muutamia kuukausia sitten Tarzan-blogi herätti minut ruokavalion puhtauden merkitykseen. Näiden blogien kautta olen sitten löytänyt useita muitakin mielenkiintoisia kirjoittajia.

Mutta itse asiaan...
Yritin varmaankin ensin hiukan liikaa (ylläri..) kun pyrin muuttamaan ruokavaliotani melko rankasti raakaruoan suuntaan. Hyvin meni vähän aikaa, mutta sitten jossain vaiheessa tuli vaan hirveät himot leipään ja muihin turhiin hiilareihin. Kerran ratkesin jopa tekemään minuuttiriisipuuroa veteen, söin sen ison palmusokerikasan kanssa ja sain päänsäryn samantien.

Nyt taas minulle on vakiintunut tietynlainen ruokavalio, johon kuuluu päivittäin ruisleipä. Siis luomuruisleipä, jonka ainesosista ei löydy kuin ruista, suolaa, vettä ja hiivaa. Yksi suosikki on Samsaran Funkis (hiivaton) ja toinen kuvassa näkyvä Oululaisen jälkiuunileipä. Muita luomuruisleipiä en taida tietääkään.

Vaikka tuntuu, että olen lisännyt ruokavaliooni aika paljon uusia juttuja; levät, maca, hunaja, msm, suklaa, taatelit, hedelmät jne. niin silti myös useita hyviä juttuja on jäänyt pois, kuten pähkinät. Tiedän, niitä varmaan pitäisi syödä, mutta jostain syystä en pysty muistamaan milloin olisi viimeksi tehnyt mieli pähkinöitä. Joihinkin raakaresepteihin olen laittanut manteleita tai cashewtä, mutta muuten ne ovat jääneet tosi vähälle.

En ole siis ollenkaan varma, että saako elimistöni tän hetken näköjään melko jumiutuneesta ruokavaliostani kaiken tarpeellisen. Nykyään syön siis tähän tapaan:
- aamulla smoothie (hedelmiä, merilevää, ohranorasta, selleriä, marjajauheita yms.) + d-vitamiini.
- päivällä lisäaineeton lämmin kasvisruoka koululla (tästä kerroin aiemmin)
- illalla kotona ruisleipää voilla ja avocadolla, itse tehtyä suklaata, hapankaalia, ja kenties maistelen hiukan poikaystävän tekemiä kasvisruokia tai teen toisen smoothien. Välillä yritän myös itse kokkailla jotain raakaruokaa, tosin olen melko huono siinä, enkä ole vielä löytänyt hyviä reseptejä.

Olisi hauskaa kuulla ihan konkreettisia esimerkkejä siitä mitä ruokia muut samanhenkiset ihmiset syövät. Ehkä Luomuttajat-foorumia lueskellessa jotain selviää. Tajusin jotenkin tuon keskusteluareenan olemassaolon vasta eilen, nyt pitääkin viettää hetki lukiessa sieltä vanhoja kirjoituksia.

Kuva täältä.

4 kommenttia:

tomik kirjoitti...

Moi,

Kempparin kautta eksyin tänne :). Sulla on suurinpiirtein sama meno kun mullakin, quinoaa-heidin ja tarzanin innoittamana raakaruoalle. Tällä hetkellä raakaruokaa menee ehkä noin 70-80%: en oo halunnu tehdä elämästä (ainakaan vielä) liian vaikeeta ;)

Tosta leipähimosta tuli mieleen Victoria Boutenkon 12 steps to raw food kirja. Ootko lukenut läpi? Siinä Vic melko hyvin todistaa, miten raakaruokaan siirryttäessä suurimmalle osalle jengiä iskee jossain vaiheessa hurjat himot "lämmitettyyn ruokaan", kuten just leipään, pullaan, jouluruokiin jne.

Victorian mukaan kyseinen himo lämitettyyn ruokaan on enemmän kuin himo; se on addiktio. Siis ihan vastaavalla tavalla kun esim tupakka, alkohoholi jne. Kehon ei siis aidosti kaipaa lämmitettyä ruokaa, vaan halajaa sitä koska on niin tottunut siihen. Jos tuota addiktiota ei tiedosta, suurin osa raakaruokaan siiryjistä tulee väistämättä epäonnistumaan dietissään, vaikka se olis niiden terveydelle parempaa pysyä raakaruoalla.

Kirjassaan (huomaan, että tästä tuli nyt myyntipuhe :)) Vic antaa joitain ohjeita (tarkalleen ottaen 12 kpl), miten tosta addiktiosta voi päästä yli. Kannattaa ehkä tsekata kyseinen opas, jos aihe kiinnostaa.


Terv,
Tomi

Karoliina kirjoitti...

moi, kiitos vinkistä, aihe kyllä kiinnostaa!
taisin ostaa tuon myyntipuheen ;) eli pitääkin hankkia käsiini tuo kirja jostain.
oon lukenut raakaravintoon liittyen vain muutamaa kirjaa; Ann Wigmoren ruokaohjeet ja tällä hetkellä kesken oleva Elsa Ervamaan Elävä Ravinto.
Ehkä toi lukeminen ja reseptien ahkerampi selailu saisi kipinän taas syttymään, tuntuu, että tossa parin viikon kiireisen tenttijakson aikana ruonlaittohimot katosi kokonaan ja jämähdin ehkä liikaa täyttämään mahani sillä leivällä :)

Kermaperse kirjoitti...

Omaan ruokavaliooni eivät leivät kuulu, mutta olin niin ylpeä äipästä kun se oli ostanut sellaista kuin Leipomo Rostenin Lähileipää, jonka kääressä luki vielä leivinhiivaton lähiruisleipä. Ainekset ruisjauhot, vesi, suola. Oli pakko maistaa pieni pala voin kera ja se oli taivaallista!

Karoliina kirjoitti...

niinpä! miten voikaan saada niin hyvää, niin yksinkertaisista aineksista kuin ruis, vesi ja suola :D
miksi niihin muihin leipiin pitää sitten tunkea mahdollisimman monta ainetta ja E-koodia?