Ehkä johtuu siitä, että tähän mennessä olen joutunut lähtemään ulos vasta aikaisintaan ennen puoli yhdeksää, ja päivät on olleet vielä melko lämpimiä. Tänään alkoi kuitenkin työharjoittelu, jonka vuoksi herätys oli kello kuusi ja jouduin astumaan ulos pimeään jo seitsemältä!
Pyörän selkään noustessa oli sellainen maailmanlopun fiilis, että ihan tosissaan ajattelin, että en tule selviämään näistä aamuista seuraavaa kymmentä viikkoa.
Helpotti se tunne onneksi päivää myöten, vaikka sateenvarjo kääntyi jatkuvasti nurinpäin tuulen voimasta ja kahvakin siitä jäi käteen.
Huomenna lähtö Nizzaan, siellä toivon mukaan kirppiskiertelyä ja vuorille maisemia katselemaan. Perhematka voisi sanoa, vaikka 2/6 perheestä jääkin Suomeen.
2 kommenttia:
Ainakin muhun on valolla tosi tärkeä merkitys. Pystyn periaatteessa heräämään aina auringonnousun mukana, oli kello mitä tahansa, mutta jos joutuu heräämään pimeään niin koneisto ei vaan lähde käyntiin. Pitkät koulupäivät talviaikaan oli pahimpia, kun kaikki vapaa-aika oli pimeän aikaan ja ainoa valonpilkahdus näkyi ikkunasta silloin kun istui atk-luokassa luennolla.
Hyvää matkaa!
jees, huomasin saman jutun käänteisenä viime keväänä! mitä enemmän valoa, sitä enemmän energiaa ja sitä onnellisemmaksi tunsin oloni.
tänään oli taas ihan eri fiilis kun sai herätä vasta kasilta, jolloin oli jo valoisaa! eikä tarvi ihan heti lähteä ulos.
Lähetä kommentti