Olen päässyt aika pitkälti eroon entisestä aika pahasta makeanhimosta, nykyään riittää yleensä pari hörppyä vanilja-agavea. Siksi olikin hämmentävää kun eilen illalla oli hirveät makeanhimot monen tunnin ajan, jonka vuoksi litkin ties kuinka paljon agavea, söin banaanilastuja, cacao nibsejä ja kaikkea mitä keksin. En keksinyt tälle mitään syytä, ennen kuin tänään töissä tajusin, että eilenhän yksi työkaveri oli tuonut työpaikalle karkkia, joita napsin jonkun verran. Olen kyllä lukenut, että sokeri olisi heroiiniin (tai johonkin muuhun huumeeseen) verrattava riippuvuuden aiheuttaja, mutta silti, voiko parikymmentä grammaa karkkia aiheuttaa tollaiset vieroitusoireet?
Muutenkin näitä "lipsumisia" on tapahtunut nyt töissä vähän liiankin kanssa. Ei karkin, mutta muiden ruokien ja herkkujen suhteen. Olli kyseli jokin aika sitten pahimpia sortumisen kohteita, enkä osannut nimetä yhtäkään ruoka-ainetta. Minulla taitaa olla yksi ainut paha sortumisen kohde ja se on ilmainen ruoka. Siitä on vaan tosi vaikea kieltäytyä, oli se sitten mitä tahansa. Kai se on psykologinen juttu, että kaikki minkä saa ilmaiseksi on pakko hyödyntää niin tarkkaan kuin mahdollista. Ilmaiselle ruoalle on valitettavan vaikea keksiä korvaavaa ainetta :)
2 kommenttia:
Mulla on vähän samantapainen ongelma ravintola-annosten kanssa. Tarjoilija tuo aina eteen sellaisen hehtaarilautasen kukkuroillaan ruokaa. Hyvää ruokaa, mutta sitä on vaan ihan liikaa. Kaikki on silti yritettävä syödä, kun siitä huvista kerran maksaa. Sehän olisi rahan ja ruoan haaskaamista jättää syömättä.
Joo, toinen juttu on toi, että on tosi vaikea katsoa kun töissä, ravintoloissa, koululla, kaupoissa jne. heitetään ruokaa roskiin. Ne määrät on ihan järjettömiä verrattuna siihen, että itse yrittää syödä lautasen loppuun, ettei muutamaa lusikallista menisi roskiin :/
Lähetä kommentti