Täydellinen keskittymiskyky?

Tätä voi varmaan pitää vahvuutenakin, mutta enemmän se tuntuu aiheuttavan ongelmia. Nimittäin keskittyminen yhteen asiaan niin, että kaikki muu sulkeutuu ulos tietoisuudesta. Varsinkin lukiessani, mutta myös katsellessani, tai kuunnellessani jotain, pystyn sulkemaan kaiken muun täysin ulkopuolelle. Tai oikeastaan "pystyn" on harhaanjohtava sana, sillä mitä vähemmän tätä yritän tai tiedostan, sitä täydellisemmin se tapahtuu.

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen suututtanut lähimmäiseni sillä, että olen saattanut kesken heidän puheensa keskittyä yhtäkkiä niin intensiivisesti johonkin muuhun asiaan (yleensä lukemaan mitä tahansa tekstiä), että puhe sulkeutuu täysin tajuntani ulkopuolelle ja saatan havahtua vasta heidän lopetettuaan jutun, tai toisteltuaan hetken aikaa Karo? Karo??
Noloa kysyä, että mitä? kun ei ole kuullut sanaakaan vaikka toinen on puhunut ihan vierellä.

Toisaalta pystyn myös nukkumaan melkeinpä missä tahansa melussa ja valossa, ehkä se liittyy samaan asiaan? Lapsena sattui hauska juttu kun vanhemmat kerran palasi illalla myöhään jostain kotiin ja me kaikki lapset olimme nukkumassa. He olivat sitten unohtaneet avaimet, ja huhuilivat pihalla ja hakkasivat ikkunoita ties kuinka pitkään, mutta kukaan meistä neljästä siskosta ei herännyt, vaikka nukuimme ikkunoiden vieressä. Joutuivat sitten lopulta luovuttamaan ja menemään naapuriin. Siskoilla siis samaa vikaa...

Veikkaankin, että osasyynä voi olla asuminen kuuden hengen perheessä, jossa kommunikointi on välillä kovaäänistä eikä omaa rauhaa helpolla saanut. Ehkä sitä on joutunut lapsena opettelemaan ottamaan sen oman rauhan konkreettisesti "sulkemalla korvat" kaikelta.

No, on tämä tässäkin taloudessa ihan hyödyllinen ominaisuus esimerkiksi tenttiin lukiessa, kun alakerrasta kuuluu yhteislaulu ja soitto välillä 24 h vuorokaudessa. Tällä hetkellä soi harmoni ja "Muisto", viime aikoina on erikoistuttu lastenlauluihin ja virsiin. Kommuunielämä on parasta.