tiistai 10. marraskuuta 2009

Auringon nousu ja herääminen

Tein tässä kipeänä ollessani huomion liittyen aiheeseen, josta olen puhunut aiemminkin. Eli auringonvalon suuresta vaikutuksesta heräämiseeni. Koko alkusyksyn, heräsin aina noin kymmentä minuuttia ennen kellon soimista. Silloin aurinko oli jo aina noussut, ja itsekin nousin aina virkeänä.

Sitten kun pimeys yhtäkkiä iski niin herääminen aikaisin, ennen auringonnousua, on tuntunut ihan julmetun vaikealta. Enkä tosiaan ole tottunut siihen millään tasolla, vaikka sen olisi pitänyt jo tulla "tavaksi", onhan tässä ollut pimeää jo monta viikkoa. Aivan hirveää herätä silmät ihan kiinnimuurautuneina unihiekasta joka aamu.

Viikonloppuisin, iltavuoroon mennessä tai nyt kipeänä ollessa herään aina hiukan auringon jälkeen. Esimerkiksi tämän kotona vietetyn pidennetyn viikonlopun ajan, olen herännyt joka aamu kahdeksan jälkeen, puolen tunnin säteellä auringon noususta. Riippumatta siitä meninkö nukkumaan kahdeltatoista vai kahdelta. Ja siis ilman kelloa, virkeänä!

Tuli mieleen hassu juttu, lukioaikana kuvittelin oikeasti, että ulkonäkööni väistämättä kuuluu turvonneet ja tummat silmänaluset. Joka aamu niitä koitin meikillä paikkailla, ja harmittelin kun olen sen näköinen. Tajusin vasta yliopistossa (kun ei tarvinnut enää herätä ennen 7:ää), että herranjestas, olen oikeasti ihan erinäköinen ihminen! Ne silmäpussit ei ollutkaan mikään geneettinen virhe, vaan johtui ihan pelkästään siitä liian aikaisesta heräämistä. Eikä nyt puhuta liian vähästä nukkumisesta, nukuin nimittäin lukioaikana 9-9½ tuntia joka yö.

Luin jostain (aina paras lähdeviite), että liian aikainen herääminen (riippumatta nukkumaanmenoajasta ja unen määrästä) ei vaan sovi kaikille ihmisille, eikä siihen välttämättä totu koskaan. Että rytmi on silloin väärä, jos herätys esim. klo 5 tuntuu hirveältä ja pitäisi mieluummin pyrkiä noudattamaan luonnonmukaista rytmiä, jossa herätys olisi muutamia tunteja myöhemmin. Luulen, että omalla kohdallani tämä voi hyvinkin pitää paikkansa.

Tulipa taas oikein painava tunne, kun mietin jo huomisaamuista herätystä 5.50. Onneksi on sentään lunta! Ja kirkasvalolamppu on tilauksessa joulupukilta.

3 kommenttia:

Tinsu kirjoitti...

Asiaa! Mulle esim. klo 7 herääminen on täysin luonnoton ja vieras asia. Vaikka nukkuisin tunneissa vähemmän, klo 9-10 heränneenä olen ELOSSA.

Nyt tosin on ongelmana liiallinen nukkuminen (olen iltatyöläinen), tuntuu että en ehdi elää tarpeeksi kun pääsen sängystä ylös vasta klo 11. Tätä yritän ratkoa.

S kirjoitti...

Sama juttu Tinsulla, aamulla haluaisi nukkua pitkään mutta samalla tuntuu että onkin nukkunut liian pitkään. Olen ihan täysin yö-ihminen, rakastan valvoa myöhään ja olla ulkona silloin kuin muut nukkuvat. Yritän aina välillä heräillä aikaisin, mutta ei vain onnistu. Täytynee hyväksyä että musta ei vain tule aamuihmistä ;)

Karoliina kirjoitti...

Ihan totta, itse uskon tuohon, että siihen aikaisin heräämiseen ei välttämättä keho koskaan totu kunnolla, vaikka kuinka yrittäisi tehdä siitä tapaa.
Itselleni tuntuisi sopiva aika heräämiseen olla 8 aikoihin. Rupean nimittäin kuitenkin iltaisin väsymään ja 12 tuntuu sopivalta nukkumaanmenoajalta. Tänä syksynä jopa klo 7 herääminen tuntui melko luontevalta kun oli vielä valoa! Mutta tällä hetkellä, tässä pimeydessä toi 5.50 on jotain täysin epäinhimillisen tuntuista.