Yksi mikä saattaa jo itsessään herättää närää meissä suomalaisissa on tuo sana. Superfood. Itsekin puhun mieluummin superruoista, se kuulostaa jo vähän suomalaisemmalta. Jotenkin tuollaiset anglismit kuulostaa omaan korvaanikin aina hiukan oudoilta, ennen kuin ne siitä vakiintuvat käyttöön.
Toinen juttu on, että eräät superfoodien kritisoijat tuntuvat ajattelevan, tai ovat itse tulkinneet(?), superfoodien puolesta puhujien käyttävän ainoastaan superfoodeja ruoakseen, ja tyrmäävän kaikki muut ruoka-aineet tai ruokailutavat. Näin monesta kritiikistä on ainakin ymmärrettävissä. Ja tämä vielä yhdistettynä siihen, että superfood-kriittisissä teksteissä usein käsitetään superfoodeiksi ainoastaan ulkomailta tulevat superkalliit erikoistuotteet.
Voin olla väärässäkin, ehkä tällaisia ainoastaan huippukalliilla superjauheilla eläviä tyyppejä on, mutta itse en ole ainakaan tällaiseen ilmiöön törmännyt. Kaikki tietämäni ja tuntemani superfoodien puolestajapuhujat käyttävät näitä aineita vain lisänä ruokavalioon, joka muuten sisältää mahdollisimman puhdasta ja alkuperäistä (suomalaista, luomu-) ruokaa. Ja nämä kaikki tyypit myös laskevat superruoiksi suuren osan meidän kaikkien saatavilla olevista perusruoista kuten suomalaiset marjat tai yrtit, ja vielä kannustavat suosimaan suomalaista. Se mistä yritetään päästä eroon, on prosessoidut teolliset ruoat, tehotuotetut liha- ja maitotuotteet jne. Kaikki muu on sitä superia! Jääkaappimme ovessa oleva magneetti kuvaa aika osuvasti tätä perusideaa:
Try Organic Food ... or as your grandparents called it "Food".
Esimerkki YLE:n Kuningaskuluttajassa nähdystä
Superfoodit ovat erittäin ravinnetiheitä, luonnon ruoka-aineita, sellaisia, jotka ovat varastoineet itseensä mahdollisimman paljon mineraaleja, vitamiineja ja antioksidantteja. Superfoodit on tällainen, vois sanoa slangisana tällaisille ravinnetiheille ruoille, kertoo urheilijoiden minävalmentaja, entinen voimailun maailmanmestari Samuli Perälä.
Huomaa, ettei tämä määritelmä sulje pois suomalaisia superruokia, eikä sen ole tarkoituskaan, päinvastoin. Samulikin suosittelee superfoodeja käytettäväksi alkuun ruokavaliomuutoksen tueksi, jotta keho saisi nopeammin paljon ravinneaineita käytettäväksi. Kun tämä alkuvaihe on ohi ja kehon ravinnevarastot täynnä, ei superfoodien syömistä enää tarvitse jatkaa, ainakaan samassa määrin. Vähän sama kuin mihin erilaisten lääkkeiden aloitus perustuu, ensin suurempi määrä, ja kun tietty pitoisuus ja teho on saavutettu, jatketaan ylläpitoannoksella :)
Ovatko kotimaiset superruoat yhtä hyviä kuin kaukomailta tuodutkin?
- Siis ne on parempia koska ne on tuoreita! toteaa ravitsemusbloggaaja Olli Posti.
- Eli superruokaa ei ole pakko tilata ulkomailta?
- Ei. Aina kaikkein parasta on se, mitä saa kaikista lähimpää.
Olli Posti viittaa lausahduksellaan raaka-aineiden tuoreuteen: mitä tuoreempaa ruoka on, sen enemmän siinä on ravintoaineita tallella. Esimerkiksi kotimainen lakka, tyrni, mustaherukka ja ruusunmarja peittoavat c-vitamiinipitoisuudellaan kaikki tuontihedelmät.
Itsekin luulisin lukeutuvani näihin superfood-uskovaisiin, sillä käytän erilaisia superfood-jauheita joka päivä, mutta kuten
5 kommenttia:
Erittäin hyvä postaus, kiitos. Näin minäkin sen näen, ja näin syön. Olli Postin puheista ja kirjoituksista on osin saanut sellaisen kuvan (tosin otokseni on naurettavan pieni), että hän elää raakasuklaalla, raakasuklaalla ja lähdevedellä ;). Tämä siis liioitellen. Myös huono ulosanti saattaa antaa vääränlaistä kuvaa asioista.
kiitos, ja olet oikeassa, että Ollin puheista voi tosiaan saada sen kuvan hänen omista syömisistään.
En ole kuitenkaan koskaan nähnyt hänen suosittelevan mitään tämän kaltaista muille. Päinvastoin, jos luet Nutrixin tai Iltalehden tai Kuningaskuluttujan haastattelun, niin Olli painottaa aina kotimaista ja luomua, lisäämistä ja korvaamista :)
Olli on tässä viimeiset kolme kuukautta niin sanotusti opettanut minua syömään, ja silloinkin kun olen itse yrittänyt ottaa liian isoja askelia, ja hylätä koulussa tarjoillut aivan ihanat tuoreet sämpylät tai siirtyä kokonaan raakaruokaan tms. niin Olli on yrittänyt hillitä minua, ja käskenyt syömään mitä vaan tuntuu hyvältä :)
Okei, mielenkiintoista. Mäkin uskon tuohon, että syö mitä huvittaa ja mieli tekee. Homman pitää olla vapaaehtoista, hauskaa ja sapuskan maistua hyvältä. Minä siirryin ehkä liian rajusti yhtäkkiä isoon määrään raakaruokaa ja 2-3 viikkoa menikin aikamoisissa detox-oireissa, jotka nyt ovat onneksi loppuneet. Olen Nutrixin lukenut, ja se onneksi oli hyvin kirjoitettu ja tiivis paketti, ilmeisesti Olli oli joko käyttänyt editoijaa toimittamaan tekstin tai sitten itse oli skarpannut huimasti (jota kaipaisi myös blogiin).
Heippa, en ole aiemmin kommentoinut, mutta olen seurannut blogiasi tovin ja tykkään kovasti!
Toi superruokakeskustelu on toden totta ollut vinkeetä: jotenkin on melkein liikuttavaa, miten helposti väärinymmärryksiä blogimaailmassa oikeastaan syntyy. Pitäisköhän gojimarjoista puhuessa aina mainita, että söin muuten tänään myös porkkanaa ja perunaa...tai mitä näitä klassikkoja nyt onkaan ;)
moi Laina, ja kiva että olet tykännyt :)
ihmisillä tuntuu aina olevan sellainen pieni vastustus päällä uusia juttuja kohtaan ja toisaalta tarve puolustaa omaa näkökantaansa. siitä ne väärinymmärrykset, ja hyökkäävät asenteet lähtee. tunnistan tämän saman kyllä itsessänikin :) pitäisi tosiaan lukaista kaikki aina vähintään kahteen kertaan ja miettiä oliko se oma ensikäsitys tekstistä kuitenkaan todenmukainen kuva kirjoittajan ajatuksista.
Lähetä kommentti